sunnuntai 11. marraskuuta 2012

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä


John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
suom. Kristiina Rikman
s. 611, Tammi 2010
(Last Night in Twisted River, 2009)


Aina kun olen lukenut jotain lempikirjailijaltani, niin minulle tulee tunne, etten osaa sanoa siitä mitään oikeaa. Että mikään mitä sanon ei kuitenkaan riitä kertomaan tarpeeksi. Siitä asti kun olen ensimmäinen Irvingini lukenut niin olen pitänyt miestä jonkinasteisena kirjallisuuden Jumalana ja jokainen hänen kirjansa on sellainen, joka aiheuttaa minussakin halun kirjoittaa. Olen sanonut tämän ennenkin, tulen tämän sanomaan varmasti vielä tulevaisuudessakin ja sanon sen nyt: Irving on mies, joka voi kirjoittaa mitä tahansa mistä tahansa ja silti minä luen. 

Tämän kirjan minä aloitin itseasiassa jo syyskuun lopulla, mutta sain sen vasta nyt päätökseen. Kirja lojui pitkään yöpöydälläni kirjanmerkki puolivälissä. Syy pitkään taukoon kirjan lukemisen välissä johtui kiireistä - minusta Irvingiä ei koskaan pidä lukea kiireessä, mutta ei myöskään voi. Irvingin tyyli ei sovi hektiseen elämään ja onneksi pidin taukoa, sillä kiireettömyyden keskellä pystyin nauttimaan tästä kirjasta taas sillä tavalla, millä siitä pitää nauttia. 

Viimeinen yö Twisted Riverillä kertoo tarinan pikkukokista ja hänen pojastaan sekä siitä, mitä viimeisenä yönä Twisted Riverillä tapahtui. Viimeisen Twisted Riverissä vietetyn yön jälkeen alkaa kokin ja pojan matka läpi usean kaupungin, ravintolan, rakastajan ja elämän käänteen. Kokin pojasta Danieliesta tulee kirjailija näin kertomuksen keskiössä on pitkälti hänen kirjallinen uransa ja elämänsä kirjailijana. Mielestäni tarina oli hellyyttävä, ihana, mutta siihen mahtui myös uskomattomia käänteitä, surua ja ripaus jännitystä.

Irvingille tyypilliseen tapaan kirja on rönsyilevä, täynnä pieniä yksityiskohtia, useita henkilöhahmoja unohtamatta painia saati karhuja. Koska pidin pitkän tauon kirjan lukemisen välillä, niin henkilöhahmojen suuri määrä oli ehkä jo hivenen häiritsevä, mutta toisaalta tärkeimmät hahmot eivät unohtuneet eivätkä aiemmat käänteet. Lisäksi Irvingillä on tapana jonkin verran muistella kirjan varrella aiempia käänteitä, joten myös se auttoi läpi tämänkin 600 sivuisen tapauksen. Vaikka eipä Irvingiltä muuta odotakkaan kuin paksuja ja rönsyileviä teoksia.

Joka tapauksessa minusta huomasi, että tämä kirja on uusimpia miehen teoksia. Minusta tyyli oli tässä jotenkin hioutuneempaa, henkilöhahmot voimakkaampia ja kiinnostavampia, huumori parempaa, mutta myös käänteet erilaisia. Vaikka olen tottunut Irvingin mitä hulluimpiin käänteisiin, niin tässä ne olivat jotenkin mukavalla tavalla realistisempia, vaikka ei suinkaan tylsiä tai missään nimessä tavallisia. Lisäksi miehen tapa selittää asiat alusta loppuun selväksi lukijalle oli mukana tässäkin, mutta tässä jäi myös kiehtovia aukkoja, jotka tekivät tarinasta vieläkin kiinnostavamman. 

Garpin maailma nousi aikoinaan heti yhdeksi suosikkikirjakseni ja on sitä edelleen. Tuolloin olin aivan myytynä siitä, millainen mielikuvitus ja taito kirjoittaa miehellä on. Ja olen joskus aiemmin todennut, että mies on loistava kierrättämään samoja ideoita niin, että jokaisessa kirjassa ne jaksavat kiinnostaa uudelleen. Tässä oli ehkä vähemmän vanhan kierrätystä, vaikka sitäkin tietenkin, mutta tässä oli jotain uutta. En vertaisi tätä Garpin maailmaan tarinan perusteella, mutta tämä on vähän kuin se. Tämä on vain jotenkin parempi ja hienostuneempi versio, sellainen aikuisen miehen kirjoittama teos. Sellainen, jossa riittää pureskeltavaa, mutta jota on helpompi lähestyä. Ilman, että kirjasta uupuu yhtään mitään.

Katsoin ennen tämän lukemista Irvingistä kertovan dokumentin ja dokumentista jäi muutama asia hyvin mieleeni. Olikin hassua törmätä tässä kirjassa niihin ja alkaa lopulta pohtia, että kuinka paljon miestä itseään tämän kirjan sivuilla on. Jotenkin tuli sellainen tunne, että mies on tässä enemmän läsnä kuin muissa. Tai ehkä se on vain minun romanttista hömpötystäni, niin tai näin, minusta tämä oli eniten miehensä itsensä näköinen kirja. Se ei lyönyt yli, mutta oli silti vähän ilkikurinen.

Tämän ylistyksen voisin päättää siihen, että mietin pitkään, että mikä tässä kirjassa on vikana. Jotain tässä oli. Jotain sellaista, ettei voi edes harkita antavansa täysiä pisteitä. Hyvähän kirja luetaan lähes kerralla, hyvä kirjahan vie mukanaan lukijaa ilman, että lukija voi sille itse mitään. Minulla oli jopa lievä kammo tarttua kirjaan pitkän tauon jälkeen. Alkuhan oli niin uuvuttava, etten jaksanut lukea pidemmälle vaan turvauduin muihin kirjoihin. Todellisuudessa alku ei ollut erityisen uuvuttava, mutta ei vain istunut sen hetkiseen elämään. Irvingin kirjat kun vaativat oman aikansa ja hetkensä. Mutta joka tapauksessa minä selvitin sen mikä tässä kirjassa on vikana!

Kirjan vika on se, että vaikka pidin pitkän tauon, vaikka välillä vähän pureskelin tarinaa, vaikka siihen jäi pari aukkoa, vaikka hahmot sekottuivat mielessäni, ja vaikka kirja oli erilainen, niin kirja oli loistava. Kaikesta huolimatta kirja oli aivan loistava. Siinä oli jotain niin kertakaikkisen kutkuttavaa, että mieleni teki melkein itkeä, kun kirja loppui. Tässä on sellainen tarina, joka varmasti jää elämään jonkinlaisena sydämeni tienoille (kaikkia yksityiskohtia tai henkilöhahmoja en tulisi ikinä muistamaan...) ja tiedän, että tähän tarinaan haluan vielä palata.

Jälleen Irving on lunastanut paikkansa yhtenä aikamme loistavimpana kirjailijana.

"Maailma oli vaarallinen paikka; kokki ei halunnut tietää tilastotietoja, miten monta uutta persreikää joka minuutti revittiin."


Naakunkin mielestä tämä oli vähän erilaista joskin hyvää Irvingiä ja myös Leena Lumi piti, Leenan blogista löytyy myös tarkempaa kuvailua juonesta ja hahmoista.

16 kommenttia:

  1. Irvingiä olen hamstrannut oikein urakalla hyllyyni, koska uskon pitäväni niistä. Yhtäkään en ole ehtinyt lukemaan, mutta nyt kokemani uutuusähkyn jälkeen haluan ensi tilassa tutustua Irvingiin. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, tällä voisi aloittaa. Vai suositteletko jotain muuta, joka olisi Irvingiltä parempi "tutustumiskirja"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuin suositella Irvingiin tutustumista!

      Itse luin ensimmäisenä Garpin maailman ja pidänkin sitä hyvänä kirjana tutustua Irvingiin. Sen vaikutus on varmaan iskevämpi ellei muu Irvingin tuotanto ole vielä tuttua. Myös Kaikki isäni hotellit on varmasti toimiva, itse taisin lukea sen toisena.

      Tästäkin voi olla helpompi aloittaa, mutta toisaalta uskon tämän aukeavan lukijalle eri tavalla, jos alla on jo pari Irvingiä.

      Uskon, että mistä aloitatkin, niin se tekee vaikutuksen jos on tehdäkseen. Mutta suosittelen oman kokemuksen perusteella Garpin maailmaa ;)

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, taidankin aloittaa Garpista :).

      Poista
  2. Olen lukenut melkein kaikki suomennetut Irvingit ja pidän niistä todella paljon. Suosikkejani ovat Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit, Ystäväni Owen Meany ja Oman elämänsä sankari, mutta ei Viimeinen yö Twisted Riverillä niistä paljon jälkeen jää. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ehdoton suosikkini taitaa olla Garpin maailma. Kaikki isäni hotellit on myöskin hyvä, mutta sitten taas Ystäväni Owen meany ei ollut aivan minun kirjani, vaikka siitäkin pidin. Muita en niiden ja tämän lisäksi vielä lukenut (vaikka hyllyssä useampi lukematon odottaa).

      Minä luulen, että pidin tästä niin paljon, koska tämä on lähinnä sitä omaa lempeämpää kirjamakuani. Muissa Irvingin kirjoissa on niin paljon kaikkea ja ne ovat juuri siksi niin ihania, mutta ei niitä voi montaa peräkkäin lukea. Viimeinen yö Twisted Riverillä taasen oli sellainen, että voisin lukea vaikka heti toisen samantyyppisen perään :) Se päästi ehkä vähän helpommalla olematta silti mitenkään laimea.

      Poista
    2. Hups, pieni muistikatkos ollut selvästi tuota edellistä kommentia kirjoittaessa. Olen nimittäin lukenut myös Kunnes löydän sinut ja Leski vuoden verran. Miten saatoinkaan unohtaa?!

      Poista
  3. Katri, tässä oli jotain,mitä en aivan tavoittanut...Sen sijaan Leski vuoden verran, Kunnes löydän sinut ja Oman elämänsä sankari ovat juuri kuin minulle kirjoitettuja. Suurin osa elämäni sitaateista tulee Waltarilta ja....Irvingin kirjasta Kunnes löydän sinut.

    Ystäväni Owen Meany on niin tumma ja niin surullinen etten enää lue sitä ikinä uudelleen. Garpin maailmakin oli hyvä, mutta sitä ylirajua Irvingiä, joka tuli takisin kirjassa Leski vuoden verran, mutta antoi jo myös armoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Leski vuoden verran kirjasta, sen sijaan Kunnes löydän sinut jäi etäiseksi (ja muistin vasta nyt lukeneeni sen, mitä se kertookaan minusta tai kirjasta).

      Owen Meany oli kyllä surullinen ja sekin jäi minulle kaukaiseksi.

      Mutta jokaisella on oma makunsa, jopa Irvingin kirjojen suhteen ;)

      Poista
  4. Oih ja voih! Minä kuulun myös Irvingin rakastajiin – kaiken luen kun en muutakaan voi. Oman elämänsä sankari on minulle THE kirja, sen yli ei mikään mene.

    Pidin tästä tarinasta, ja itse asiassa tekstiäsi lukiessa moni asia muistui mieleen hyvin samantyylisesti kuin sinä ne olit kokenut. Outoja ja silti maltillisia käänteitä, surua ja menetystä, huumoria, erikoisia ihmisiä, laajoja kaaria... Kuinka joku voi osata tarinankerronnan taidon niin kuin Irving sen osaa?

    Omassa Twisted Riverissäni on Mr. Irvingiltä saatu signeeraus. Suurimpia aarteitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin vähän aika sitten blogistasi tuosta signeerauksesta ja olen vieläkin niin kade! Mutta toisaalta, itse olisin saanut varmaan halvauksen siinä tilanteessa. Minun Twisted Riverini kärsi pienestä vesivahingosta ja sitten onnistuin vielä turmelemaan tuota reunaa... olen aika raju lukija ilmeisesti :D

      Minulla on vielä Oman elämänsä sankari lukematta, mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa ;)

      Poista
  5. Voi, kirjoituksesi toi vähän "toivoa" tätä kirjaa kohtaan :) Ehkä luen tämän seuraavana Irvinginäni, mutta annan sille kyllä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei kannata pelätä. En usko, että tulet pettymään, paitsi jos odotat jotain Garpin maailma 2, sillä sitä tämä ei ole. Enemmänkin juuri sellaista aikuisempaa Irvingiä, mutta hyvällä tavalla :)

      Poista
  6. Monien muiden tänne kommentoineiden tavoin olen Irving-fani (ollut jo lukuoikäisestä saakka, ja lukiovuosistani on aika kauan). Twisted River on mielestäni keskiverto Irvingin romaani. Se on keskiverto Irving-asteikolla, ei yllä ihan samaan kuin Oman elämänsä sankari tai Kaikki isäni hotellit, mutta ylittää kirkkaasti mm. Sirkuksen pojan tai Irvingin nyt suomennetun esikoisen. Muilla mittareilla kirjassa ei mitään keskivertoa olekaan, vaan Twisted River on parempi kuin moni muu romaani. Hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hauskaa miten Irvingin kirjojen keskenkin on niin paljon jakoa, kuka tykkää mistäkin. On aina kiva kuulla, mistä muut ovat eniten vaikuttuneet. Esimerkiksi itse en välittänyt hirveästi Owen Meanysta, vaikka sekin on loistava kirja jos mietitään kirjoja ylipäänsä, mutta Irvingin kirjoista ehkä tylsin.

      Oman elämänsä sankari ja Sirkuksen poika on minulla vielä lukematta, mutta toivon mukaan saan nekin vielä lukea :)

      Poista
  7. Tuosta kolmannesta, kirjan juonesta kertovasta kappaleesta tulee mieleen vasta lukemani Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tytär.

    En ole vielä (kai? en ainakaan muista) Irvingiä lukenut, mutta aion ehdottomasti :)

    VastaaPoista
  8. Pitääpi laittaa Haudankaivana tytär lukulistalle! Irvingiin kannattaa ehdottomasti tutustua :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.