keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Rumat Kapinalliset - haaste suoritettu & mietteet haasteesta



Sain kun sainkin pienellä loppukirillä suoritettua Rumat Kapinalliset - haasteen loppuun. Haasteen ideana oli lukea viisi jollain tavalla rumaa ja kapinallista teosta, joissa maailmaa tarkastellaan vähemmän ruusunpunaisin lasein. Tarkoituksena oli lukea jotain vaihtoehtoista, eli ei vain realismia. Haasteen suorittamiseen oli aikaa vuosi ja haaste päättyy 1.12.2012.

Minä luin haasteeseen seuraavaa:

George Orwell: Eläinten vallankumous
Laura Gustafsson: Huorasatu
Irvine Welsh: Trainspotting
Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini

Kirjoissa oli erilaisia teemoja, oli huumemaailma kaikkine vivahteineen, yksi feministinen purkaus, insestiä, valtioihin kohdistuvaa kritiikkiä ja sitten väkivaltaa vastustava väkivaltainen teos. Erilaisista teemoista huolimatta kirjoja yhdisti ainakin jokaisesta kirjasta löytyvä väkivalta, jollain tapaa poikkeava kieli, vaikkakin Orwellin teos oli sen suhteen melko neutraali, sekä voima, anarkismi ja kannanotto. Kirjat ovat tottakai myös rumia ja kapinallisia, osa kuvotukseen ja ahdistukseen asti. Kirjat kuvaavat maailman pahuutta - ja vaativat siihen muutosta.

Pidin jokaisesta kirjasta, vaikka huomasinkin muutaman kirjan kohdalla vähän puutuvani väkivaltaan ja muilla oksettavuuksilla mässäilyyn. Vähempikin olisi riittänyt. Ehkä tästä syystä pidinkin eniten joukon sivumäärältään pienimmistä mutta muuten suuremmista, eli Eläinten vallankumouksesta sekä Precious - Harlemilaistytön tarina. Molemmat iskivät kovaa. Voisin kuitenkin suositella lukemaan näistä minkä tahansa, jos haluaa lukea jotain vaihtoehtoista ja vähän erilaista.

Oli muuten hassua huomata, että valitsin sattumalta luettavaksi kolme kirjaa, joista olin jo aiemmin nähnyt elokuvan. Tämä ei ollut lainkaan tietoinen valinta ja tajusinkin sen oikeastaan vasta viimeistä kirjaa lukiessa. Ehkä syynä oli se, että kun alkoi aika loppua, niin täytyi nopeasti keksiä luettavaa ja nämä teokset tulivat mieleeni sillä olin niihin jo jollain tapaa tutustunut. Tai ehkä kuvittelin alitajuntaisesti suojelevani itseäni kovin törkyisiltä kirjoilta, kun luulin tietäväni, mitä tuleman piti. Elokuvien katsominen ei kuitenkaan vaikuttanut lukukokemukseeni juurikaan, sillä jokaisen elokuvan katsomisesta oli jo tovi aikaa ja lisäksi kirjat poikkesivat elokuvista melko paljon.

Haasteesta vielä, että minä pidin kirjojen lisäksi itse haasteesta, koska se tosiaan haastoi minut. Aluksi innostuin haasteesta kovasti ja luinkin heti haasteen kuultuani siihen kaksi sopivaa kirjaa, mutta sitten pidin usean kuukauden tauon. Kynnys tarttua rumiin, roisiin ja väkivaltaisiin teoksiin oli melko suuri. Tiesin, että kirjat herättäisivät ajatuksia, mutta pohdin, pystyisinkö nauttimaan niistä muuten. Ajattelin niiden vievän hirvittävästi energiaa. Nyt marraskuussa sitten tempaisin ja luin yhtä kyytiä kolme rajuhkoa teosta ja yllätyin, miten paljon kirjoista pidin. Kirja olivat erilaisia eivätkä mitään helppoja tai mukavia luettavia, mutta herättelivät lukijaa ja antoivat lukijalle paljon ajateltavaa. Jokainen kirja teki vaikutuksen.


Vastauksia Nooran esittämiin kysymyksiin:

Millaista kirjan rumuus oli? Mitä opit rumuudesta?

Minä koin rumuuden näissä kirjoissa herättelijänä. Rumuus oli väkivaltaa, toisten alistamista, rumaa ja halventavaa kieltä. Rumuus on jotain, mitä lukijan ei ole helppoa niellä. Sen tarkoituksena oli selvästi herättää lukijassa erilaisia tunteita ja samalla tuoda sanomaansa esiin. Minussa kaikki kirjat herättivät suoraan sanoen jonkinlaista vihaa ja luulen sen olevan tarkoituskin. Kun asiat on esitetty tunteita herättävästi, niihin tuntee pakottavaa tarvetta puuttua.  

Miten/mitä vastaan lukemasi kirjat kapinoivat? Millaista kirjan kapina oli?

Kirjoissa kapinoitiin vallitsevia normeja vastaan sekä osoiteltiin melko suoraan syyttävällä sormellakin tiettyjä tahoja. Kapina esiintyi tiettyjen tahojen sortamisena, haukkumisena sekä hyväksikäyttönä. Tavallaan pidettiin pilkkanakin kritisoitavia asioita. Naurettiin valtiolle, jolta pystyi huijaamaan rahaa, mutta samalla kritisoitiin sen tapaa hallita ihmisiä. Näytettiin miten käy miehille, jotka sortavat naisia. "Sosiaalitantat" olivat typeriä, eivätkä osanneet puuttua tai auttaa. Kirjoissa näytettiin epäkohtia ja vaadittiin niihin muutosta.

Voiko ruma olla kaunista?

Näissä kirjoissa ei voi kyllä sanoa olleen mitään kaunista. Mutta kirjojen ja sen ruumuuden tarkoitus voi olla hyvä ja kaunis. Kirjoitetaan väkivaltainen teos vastustamaan väkivaltaa (se miten hyvin se siinä onnistui on sitten eri asia) tai kerrotaan kamalimmasta insestistä mitä olla voi, jotta siihen puututtaisiin. Rumuuden tausta voi olla kaunis, mutta kyllä nämä kirjat silti kuvottavat.


Kiitos vielä Nooralle mahtavasta haasteesta! Haaste oli hyvä tilaisuus lukea vähän erilaista kirjallisuutta ja tarttua jo pitempäänkin lukulistalla roikkuneisiin teoksiin. Oikeastaan vasta tämän haasteen myötä tajusin, miksi ihmiset keksivät näitä haasteita ja niihin tarttuvat - nehän ovat hauskoja ja saavat menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Voisin tarttua tähän haasteeseen koska vain ja vähän salaa toivon, että Noora keksisi tälle haasteelle jonkun kivan jatkon.


7 kommenttia:

  1. Upeaa! :)

    Hienoa, että sait kirjallisesta matkasta irti, vaikkei rumuus aina hurmannutkaan. Mielenkiintoista pohdintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lukea jotain näin "erilaista" mitä yleensä luen. Tai olen lukenut paljon rankkoja teoksia, mutta yleensä ne ovat olleet realistisia, omaelämänkertoja tai muuten hyvin pitkälle todelliseen elämään pohjautuvia, joten tässä oli ihan hauska ero niihin.

      Poista
  2. Blogissani on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
  3. Aika rohkeaa tarttua johonkin, mitä ei normaalisti lue :) Itse välttelen juuri tuon tyyppisiä "rumia" kirjoja, sillä luen romaaneja lähinnä rentoutuakseni ja inspiroituakseni - rumuutta ja ankeutta on tosielämässä (ei onneksi omassani, mutta maailmassa) ihan riittävästi, joten en ole katsonut tarpeelliseksi etsiä sitä enää kirjoista, olivat ne sitten fiktiota tai faktaa. En tietenkään lue pelkkiä ällösöpöjä chick lit -pläjäyksiä (okei, en ollenkaan), jotain särmää saa kyllä olla, kunhan ei täydelliseen toivottomuuteen ja hirveyteen vajota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen kyllä pääasiassa rentoutuakseni, joten olikin hauskaa lukea jotain "haastavampaa". Eikä näissä kirjoissa kuitenkaan olla missään täydellisessä toivottomuudessa tai hirveydessä, sillä kaiken takana on kuitenkin tärkeä sanoma. Ja nämä oikesti herättelevät lukijaa sen sijaan, että vievät yhä syvemmälle omaan kuplaan. Että ehkä kannattaa kokeilla!

      Poista
  4. Kiinnostavaa pohdintaa, Katri! Itse olen saanut haasteen "valmiiksi" jo paljon aikaisemmin, mutta marras-joulukuun elämänmeno vei niin mennessään, että unohdin deadlinen :-). Pohdinnan tein siksi vasta äsken.

    Ruma ei varmaan voi olla kaunista, mutta ehkäpä se voi helposti paljastaa jotakin kaunista rinnallaan, takanaan. Vastakohdat erottuvat toisistaan, eikö totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että ruma voi paljastaa kauniin vastakohdan. Näiden kirjojen kohdalla sitä oli ehkä vaikea löytää. Ajatus kirjojen taustalla ehkä kaunis, mutta ei itse kirjat.

      Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mitä haasteen suorittamiseen tulee :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.