torstai 1. marraskuuta 2012

Tuomas Kyrö: Miniä


Tuomas Kyrö: Miniä
s. 122, Kirjakauppaliitto 2012

Viimein tämäkin bloggaaja on päässyt tutustumaan Kyröön ja mielensäpahoittajaan, vaikka aloitinkin lukemisen ehkä vähän väärässä järjestyksessä Miniästä. Satuin nimittäin voittamaan tämän Jokken arvonnasta, ja kun se omassa hyllyssä nökötti, niin kirjaan oli helppo tarttua. Koska Mielensäpahoittaja sekä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ovat minulle vielä vieraita, niin Miniä ei ollut minulle minkään jatkoa, vaan uutta ja tuoretta. Ja kyllähän minä tykkäsin, vaikka tämä ei lempikirjakseni noussutkaan.

Miniä kertoo miniän näkökulmasta kolmesta päivästä, jotka hän viettää vanhan Sysi-Suomalaisen jörön appiukkonsa, mielensäpahoittajan, kanssa. Joukkoon lisätään vielä joukko venäläisiä, 10 kiloa perunoita ja hukattu kahvinkeitin, ja soppa alkaa olla valmis. Kirjassa koetaan varsinainen tunteiden vuoristorata eikä yhteentörmäyksiltä voida välttyä. Voiko mikään yhdistää appea ja miniää, jotka tuntuvat elävän vähintään eri aikakausilla mutta myös kuin eri planeetoilla?

Otin kirjan luettavakseni niin sanotusti kevyenä välipalakirjana ja kirja täytti tehtävänsä. Kevyttä, omanlaisella huumorilla höystettyä, mutta ei kuitenkaan täysin tyhjänpäiväistä tekstiä. Miniässä paneuduteen sukupolvien välisiin kuiluihin, ihmissuhteisiin ja niiden vaikeuteen. Tärkeitä aiheita, joskin tosiaan pilke silmäkulmassa kirjotettuihin. Kyrö leikittelee tietynlaisilla stereotypioilla ja rakentaa sukupolvien välisestä kuilusta entistä syvemmän - ennen miehet kävivät töissä ja naiset kuuluivat keittiöön, nykyään naiset voivat elättää perheen ja ostella autot, kun mies häärää kotona lasten kanssa.

Kirjan idea ja huumori upposivat, mutta mielestäni näihin 122 sivuun oli ehkä ympätty jopa hieman liikaa. Huumoria olisi saanut revittyä vähemmästäkin irti, nyt kun muutamat käänteet tuntuivat vähän ylilyönneiltä ja hahmot liiankin kärjistetyiltä. Toisaalta tämähän oli minulle ensimmäinen Kyrön kirja ja suhtautuminen olisi varmasti erilainen, jos alla olisi jo kaksi samankaltaista teosta. Nyt minulle riitti iloa ihan jo apen ruokailutottumuksista.

Vaikka kirja onkin kevyt ja humoristinen, niin osuuhan kirja myös aika kipeisiin kohtiin. Sysi-Suomalaiset jöröt kun eivät esiinny vain kirjojen sivuilla vaan ihan oikeassa elämässä ja kuinkas monet ovatkaan joutuneet kulkemaan vanhempiensa luona häntä koipien välissä, vaikka muuten olisivat omassa elämässään jotain ihan muuta kuin nöyristelijöitä. Ehkä tämä kirja herättelee ja saa jonkun näkemään vaikka omassa tilanteessaa myös hauskuutta - ei pelkkää ahdistusta. Kyröllä on selvästi taitoa osua jonnekin suomalaisuuden ytimeen.

Viihdyin kirjan parissa sen verran hyvin, että täytyypi lukea ainakin vielä Kyrön Mielensäpahoittaja.


"- Kuule. Rakas ihminen...
- Kyllä en ole rakas kenellekään muulle kuin emännälle. Eikä siitäkään ruveta muiden kuullen puhumaan. "

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Jokke, Tuulia, Kirsi, Amma, Maria, Susa, Jori, Sanna, Minna, Anu ja Jenni.



14 kommenttia:

  1. Kiva, että pidit.
    ***
    Moccamasterin jemmaus autotalliin hieman kummastutti, itse olen pärjäillyt 26 euroa maksavalla kahvinkeittimellä, mutta moccamasterikin olisi kiva, hintava kahvin keitin miltei 200 euroa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo oli yksi sellainen asia, mitä minäkään en ihan voinut niin vain niellä, sillä ei tule kyllä mieleen ketään, kelle ei tuollainen kelpaisi vaikka kuinka joisi erikoiskahveja muuten. Mutta kun kärjistetään, niin kärjistetään kunnolla.

      Poista
  2. Minullekin tämä oli ensimmäinen tutustuminen Kyröön ja mielensäpahoittajaan :) Miniän jälkeen kiinnostaa kyllä hurjan paljon tutustua tarkemmin Mielensäpahoittajaan! Taidan ollakin ainoita joka ei niitä vielä olekaan lukenut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et ole ainoa, sillä minäkään en niitä tosiaan ole vielä lukenut ;)

      Poista
  3. Ihan vasta luin ensimmäisen Kyrön, Mielensäpahoittajan, ja sen jälkeen olen ollut kaikista hänen kirjoistaan kiinnostunut. Miniäkin on siis ehdottomasti lukulistallani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy vielä Mielensäpahoittaja ainakin lukea! :)

      Poista
  4. Kyllä se Kyrö vaan on hyvä ;). Tästä kirjoituksestasi tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi lukea joku näistä kolmesta kirjasta uudelleen vaikka olen ne kaikki kerran jo lukenutkin. Kuuntelin Kyrön haastattelua kirjamessuilla viikko sitten ja ihan livenäkin oli hyvät jutut :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyrön tyyli on yksinkertaisen kekseliästä ja jotenkin pelkistettyä, joten se iskee. Tai näin ajattelin tätä Miniää lukiessa. Ja vaikka en miestä livenä ole nähnyt, niin voisin kuvitella, että ainakin humoristi on muutenkin :D

      Poista
  5. Minäkin tutustuin mielensäpahoittajaan ensimmäisen kerran juurikin Miniän kautta, ja mielestäni Miniä onkin niistä paras: appiukko kuvattuna toisen ihmisen silmin on hyvin hauskaa luettavaa, koska hän ei tajua olevansa hauska. :D

    ps. Jos joskus päätät luopua tästä kirjasta, voisin vaikka tehdä ostotarjouksen. ;D Nakersi niin kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä, kun luin tämän ja tajusin, etten saa sitä enää mistään. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas kutkuttaa päästä lukemaan kirja itse mielensäpahoittajan silmin, kun tämän jo luin :)

      En ole kirjasta aikonut luopua, mutta jos näin käy, niin pidän mielessä ;)

      Poista
  6. Lue ihmeessä Mielensäpahoittaja, sen kanssa saa aidosti nauraa! Hyvä tämäkin oli, mutta ei -mun mielestä- noussut edeltäjänsä tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen vaikutelman minäkin olen monien arvioista saanut, että tämä olisi näistä vähiten hyvä. Mutta katsotaan :)

      Poista
  7. Heitin sinua tunnustuksella, vaikka tiesinkin sinun jo sellaisen saaneenkin. Mutta minultakin vielä yksi. :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.