perjantai 21. joulukuuta 2012

Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa


Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa
suom. Marja Helanen
s. 295, Wsoy 2012
(Pandemonium, 2012)

Pandemonium - Rakkaus on kapinaa on Lauren Oliverin Delirium - trilogian toinen osa ja jatkaa suoraa siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Jo Deliriumin luettuani totesin kirjan hyväksi nuortenkirjaksi, mutta yllätyin tätä toista lukiessani: tämähän oli oikeasti todella hyvä ja tämä toinen osa mielestäni vielä ensimmäistä parempi. Kirja oli niinkin koukuttava, että tempaisin ja luin kirjan eilen kokonaan. Nyt en malttaisi odottaa kirjan kolmatta osaa saati Deliriumista tulossa olevaa elokuvaa.

Kirjasarja kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa rakkaus lasketaan sairaudeksi. Tätä varten on kehitelty hoitokeino, jolla pystytään estämään sairastuminen. Yhteiskunnassa eletään vailla rakkautta ja vailla murheita. Kaikki eivät kuitenkaan halua alistua tähän. Heistä yksi on sarjan päähenkilö Lena. Paremmin kirjasarjan ideasta voit lukea aiemmasta postauksestani.

(Koska tämä on kirjasarjan toinen osa, seuraava pätkä sisältää juonipaljastuksia ja spoilaa pahasti! Älä siis lue seuraavaa, mikäli ensimmäinen kirja on vielä lukematta, mutta haluat sen lukea.) 

Kirjasarjan ensimmäinen osa loppuu siihen, kuinka Lena ja Alex aikovat ylittää yhteiskunnan sekä vapaan Korven erottavan valvotun aidan. Aidan ylitys kuitenkin menee pahasti pieleen: Lena päätyy Korpeen yksin, Alex kuolee. Korvessa Lena ajautuu yhdelle pesistä ja tutustuu siellä Korven asukkaisiin. Korvessa kaikki on toisin. Korvessa saa olla vapaa, Korvessa saa rakastaa. Mutta Lenan rakastettu on kuollut eivätkä muutkaan asiat ole aivan odotetulla tavalla. Tätäkö Lena halusi?

Tarinassa vuorotellaan kahdessa eri ajassa. Silloin ja Nyt. Silloin Lena on saapunut Korpeen ja yrittää selviytyä siellä. Nyt ajassa taasen eletään kapinan ytimessä ja Lena on soluttautuneena yhteiskuntaan, esittäen normaalia kansalaista ja toteuttaen tehtäväänsä. 

Kun ensimmäisessä osassa pysyteltiin pitkälti vielä yhteiskunnassa ja sen asukkaiden parissa, niin tässä toisessa osassa ollaan vuorostaan Korvessa ja Korven asukkaiden seurassa. Mielestäni toinen osa olikin huomattavasti ensimmäistä kiinnostavampi juuri tämän seikan vuoksi.

(Juonipaljastukset loppuvat!)

Minä pidin suunnasta, johon tarina kulki tässä kirjassa. Vaikka osasin aavistella mitä tuleman piti, niin kirjan jännitys säilyi silti loppuun asti. Juonenkäänteitä ja tapahtumia tästä kirjasta ei tosiaan puutu. Tosin jonkin verran samaa ideaa kyllä kierrätettiin ja esimerkiksi harvinaisen usein kirjassa päähenkilön silmissä pimeni, mutta kyllä kirjassa sitten sitä väkivaltaakin riitti, että ihan aiheesta sitä taisi välillä silmissä sumentua. Kirjaa ei voikaan suositella aivan nuorimmille sen raakudeen ja synkkyyden vuoksi. Mikään kepeä kirja ei nimittäin ole, vaikka siitä löytyykin mukavan kutkuttavalla tavalla romantiikkaa ja rakkautta!

Kirjan kieli on sujuvaa ja nuortenkirjaan sopivaa, tai oikeastaan nuotenkirjaan jopa aika hyvää tekstiä. Tosin suomennoksessa oli muutamia kirjoitusvirheitä, mikä aina vähän pistää ikävästi silmään. Sen verran hyvin kirja kuitenkin piti imussa, että kaikkista pikkuseikoista ei niin jaksanut välittää, mutta sen verran, että ne huomasi.

En muista enää minkä vuoksi olen suhtautunut vähän nihkeästi ensimmäiseen osaan, mutta tähän kyllä ihastuin hyvinkin paljon, vaikka ehkä olenkin jo vähän nuortenkirjaiän ohittanut. Minusta tämä kirja oli hyvä ja tuli tarpeeseen: olen jo hetken kaivannut sitä jännitystä ja romantiikkaa sujuvassa ja laadukkaassa paketissa. Tässä on kuitenkin muutakin, eli pelkkään seikkailuun ja suuteluun ei juututa. Jos vielä sattuu uupumaan lahja jollekin nuorelle neitoselle, niin tämän kirjasarjan kirjat voisivat kyllä olla aikas kiva yllätys!


"Papit ja tiedemiehet ovat yhdestä asiasta oikeassa: sydämeltämme, pohjimmiltamme, me emme ole eläimiä kummempia."

Kirjasta bloganneet myös ainakin Minna, Nafisan, Anu, Katinka ja Oona.

5 kommenttia:

  1. Minulle jäi muistaakseni tästä vähän ristiriitainen olo - kirjan kyllä lukee ahmien, mutta jälkikäteen pohtien siinä ei oikeastaan ollut mitään kovin erityistä. Etenkin se harmitti, ettei mielenkiintoista maailmaa mielestäni avattu tarpeeksi, eikä esimerkiksi kerrottu juurikaan yhteiskunnan muodostumista sellaiseksi kuin se kirjan tapahtumien aikana on.

    No, oli miten oli, pikalukuunhan teos silti päätyi, joten voineeko siitä liikaa valittaa. :)

    Niin ja arvioni kirjasta, sehän löytyi täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kirjan tapahtumat mitään täysin uniikkeja ole, ja kuten olen maininnut, niin onhan tässäkin epäkohtia. Lukukokemus oli kuitenkin hyvin positiivinen, joten mielestäni se oli nyt pikkuseikkoja tärkeämpää :)

      Linkitän arviosi omani loppuun.

      Poista
  2. Minulla odottaa ykkösosa vielä hyllyssä, mutta ehdottomasti aion sen lukea kyllä!

    VastaaPoista
  3. Minusta tämä oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa. Deliriumissa juoni oli pitkälti samanlainen kuin muissa nuorten dystopioissa, eikä kerrontakaan oikein onnistunut häikäisemään. Mutta tässä olin täydestä sydämestäni mukana. Varsinkin Korven tapahtumia lukiessani syke oli laittoman korkealla ja loppu onnistui todella yllättämään.

    Kolmatta osaa innolla odotellen. Olen vähän kahden vaiheilla jaksanko odottaa suomennosta vai tilaanko kirjan heti maaliskuussa :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.