tiistai 4. joulukuuta 2012

Louisa M. Alcott: Pikku naisia


Louisa M. Alcott: Pikku Naisia
suom. Tyyni Haapanen
s. 255. Wsoy 1996
(Little Women, 1868-1869)

Vihdoin minäkin sain luetuksi yhden ehkä tunnetuimman tyttökirjan Pikku naisia. Pikku naisia on minulle kyllä tuttu jo lapsuudesta piirroselokuvan muodossa ja vanhempana olen katsonut tästä ainakin yhden näytellyn elokuvaversion, mutta kirjana minä luin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa. Tarina oli minulle entuudestaan tietenkin tuttu, mutta myös eroja elokuviin löytyi. Ja johtuneeko lapsuuden muistoista tai nostalgiasta, mutta tästä nousi yksi niitä harvoja, joiden elokuvaversiosta olen pitänyt kirjaa enemmän. 

Pikku naisia kertoo neljästä köyhemmän perheen sisaruksesta, joiden isä on joutunut lähtemään sotaan. Vanhemmat tytöt käyvät äitinsä tavoin töissä osallistukaseen perheen elättämiseen ja myös nuorimmat tekevät parhaansa. Köyhyydestä huolimatta tyttöjen elämä on varsin eloisaa ja vilkasta, eikä eloisuutta lainkaan vähennä naapurin poika Laurie. Mistään romanttisesta tyttökirjasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan enemmänkin tämä kuvaa vuoden ajan tyttöjen henkistä kasvua ja asioiden oppimista kantapään kautta.

Yllätyin siitä, miten hyvin kirja on kestänyt aikaa, mutta samaan aikaan yllätyin myös kirjan amerikkalaisuudesta. Elokuvien perusteella en osannut odottaa aivan näin isänmaallista, uskonnollista ja jopa vähän saarnaavaa teosta. Vaikka kirja päällimäisenä onkin kertomus vain neljän nuoren tytön elämästä, niin uskonto, sekä sota ja sotilaiden ihannointi on pinnassa. Kirja myös antaa selviä ihanteita ja roolimalleja, joihin nuoren naisen olisi hyvä samaistua. Kirjan sanoma taitaa olla jotain viitaten itsekkyyden pahuuteen sekä velvollisuuksien täyttämiseen.

On hassua, että vähän aikaa sitten kommentoin Nooran blogiin, kuinka olen aina tykännyt vähän enemmän jopa sievistelevistä kirjoista vastapainona tälle roisille maailmalle. Minusta on suloista lukea jotain jopa naiivin viatonta toisinaan, sillä se on sellainen kaunis maisema olla, jota harvoin löytää enää oikeasta elämästä. Tottakai luen kirjoja laidasta laitaan, mutta herttaiset tyttökirjat ovat aina olleet sellainen pieni pakopaikka minulle. Johtuneeko sitten siitä, että itse en ole koskaan ollut kovin tyttömäinen edes lapsena. Lapsena esimerkiksi vihasin punaista väriä, sillä sehän on tyttöjen väri. Kaikesta huolimatta tämä kirja oli minullekin jo turhan viaton ja hyveellinen. Vaikka elokuvista olenkin pitänyt, niin kirjoissa tytöt on selitetty niin puhki, että tuntuu kuin särmä puuttuisi. Toki kyseessä on vanha kirja, mutta tämä kyllä siltä osilta löi vähän yli näin nykypäivän lukijan silmin.

Pienistä ärsyttävyyksistä huolimatta viihdyin kirjan parissa, sillä se oli mukavan keveää ja nopeaa luettavaa näin joulun alla. Kirjassahan eletään vuoden ajan joulusta toiseen, joten paljon parempaa aikaa tämän lukemiselle en olisi voinut valita. Ja onhan kirjan tarina aika suloinen ja hellyyttävä loppujen lopuksi. Itse ajattelin palata tarinaan vielä elokuvan muodossa, sillä tuli hirveä hinku päästä vertailemaan tätä tuoreeltaan elokuvaan, jonka katsomisesta on kuitenkin jo aikaa. 

Kirja löytyi sekä TBR-listaltani, että omasta hyllystä


Kirjasta bloganneet ainakin Sanna, Katja, Villasukka kirjahyllyssä sekä Jokke.

18 kommenttia:

  1. Mukava kirja, ja suositan myös jatko-osia :)

    VastaaPoista
  2. Minä luin kirjan vasta viime jouluna, vaikka elokuva (se versio, josta kansikuvakin) on jo lapsuudesta tuttu. Meidän kylän tytöt pitivät tästä todella paljon. Yksi hyvä ystäväni teetti jopa Megin sinisen mekon omaksi vanhojen tanssi mekokseen.

    Pidin itsekin elokuvasta kirjaa enemmän, filmatisointihan jatkaa vielä toisen kirjan puolelta, siis Viime kesäsiset ystävät/Pikku naisia 2 (nimi painoksesta riippuen), jossa sisarukset ovat aikuistuneet. Olisi sekin tarkoitus lukea, hyllyyn olen sen kirjastosta jemmanutkin jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin kovasti lukea tuon jatko-osan, mutta katsotaan koska sellaiseenkin ehtii. Tämä on kyllä hyvä kirja, mutta ehkä minulle tosiaan jo liian tyttömäinen :D

      Poista
  3. Jäin miettimään tuota tyttömäisyyttä. Itse ajattelen, että omana aikanaan tyttökirjojen tytöt ovat olleet kaikkea muuta kuin tyttömäisiä: Pikku naisten Jo on suorastaan poikamainen, Vihervaaran Anna myös omapäinen ja kommelluksiin joutuva. Toki nyt luettuna kirjojen maailma on vanhanaikainen, mutta ehkä siksi niin viehättävä.

    Minullekin tyttökirjat ovat jonkinlainen pakopaikka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa meinasin kirjoittaa tästä tyttömäisyydestä enemmänkin (mutta enpä sitten kirjoittanut), sillä Jo ei tosiaan ole perinteinen tyttö vaan aika rajoja rikkova, mutta sitten taas Jo saa kiitosta siitä, kun alkaa muuttua naisellisemmaksi, joten jotenkin hänenkin kohdallaan se taittuu kuitenkin siihen naisellisuuteen enemmän. Ja muut sisarethan ovat sitten todella tyttömäisiä! Vihervaaran Annoja en ole lukenut itse vielä.

      Mutta suurimmassa osassa lukemistani tyttökirjoista tytöt ovat aika perinteisen tyttömäisiä, ei suinkaan kaikissa ja kyllähän ne rajoja rikkovatkin tytöt mieleeni ovat, sillä juuri heihin on helpoin samaistua. Toisaalta se tyttömäinen maailma sitten kiinnostaa muuten, koska itselle se on jäänyt vähän vieraammaksi.

      Poista
  4. Nyt meillä on jotain yhteistä lapsuudessamme, vaikka olemme takuulla eri vuosikymmeniltä: Minä olin poikatyttö, en leikkinyt ikinä nukeilla tms., mutta rrrrakastin tyttökirjoja. Minäkin luin Pikku naisia ihan kuumana ja moneen kertaan. Vielä aikuisena ostin siitä tehdyn elokuvankin;-)

    Mietin aina, kuka tytöistä minä olisin...

    Se pieni ärsyttävä amerikkalaisuus ei voinut tuntua lapsena, varhaisnuorena...otaksun. Nyt sitä kaikki lukukokemuksetkin vertautuvat maan kulttuuriin, politiikkaan etc. Minä en ole mikään amerikkalaisuuden vastustaja, mutta ehdottomati enempi kallellaan brittiläiseen ja ranskalaiseen kirjallisuuteen. Paitsi, niin paitsi...tuleehan sieltä kuumia nimiä, kuten Lionel Shriver, Joyce Carol Oates,John Irving...

    Hienon kuvan olet ottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, etten ole ollut ainoa poikatyttö ;) Minä itse kyllä tykkäsin leikkiä myös nukeilla, mutta rakastin yhtä lailla ryömimistä jossain kuraisissa pelloissa, seikkailin pitkin metsiä, ja useat kaverini olivat poikia. Että olen vähän siinä rajalla. Mutta vieläkään en tykkää esimerkiksi korkokengistä, meikkaa en osaa, koruja käytän harvoin ja mekkojakin vasta harjoittelen käyttämään :D

      Ei minuakaan amerikkalaisuus noin yleensä hirveästi häiritse, mutta tässä juuri ne minusta "negatiivisimmat" jutut olivat turhan pinnalla.

      Kiitos Leena! :)

      Poista
  5. Olen itse lukenut tämän monesti ja hyllystäni löytyy sekä elokuva että kirja: kummankaan pariin en tosin ole aikoihin palannut.

    On totta, että kirjasta löytyy kyllä huomattavasti juurikin noita aatteita mistä kirjoitit, mutta jotenkin se on toisaalta kirjan ilmestymisaikana ihan ymmärrettävääkin: sehän vain heijastelee aikaansa. Tämän kautta joku nuori tyttö voi saada hyvän aikalaiskuvauksen tuon ajan tyttöjen ja nuorten naisten elämästä, vaikkakin kovin amerikkalaisesta näkökulmasta.

    Hahmoista olen jostain syystä aina pitänyt Jo'sta ja inhonnut Amya: kamala kakara poltti Jon kirjoitukset ja muutenkin roikkuu perässä ärsyttämässä. :D

    Elokuvasta vielä sen verran, että olin hieman hämmästynyt sen ensimmäistä kertaa nähdessäni, koska sen lopussahan on osia Pikku miehiä (olenkohan nyt oikessa alkuperäisestä nimestä, minulla se on nimellä Pikku naisia 2)ja jatkaa siten tarinaa pitemmälle kuin olisin odottanut. Tarkotan siis nyt versiota jossa näyttelee mm. Winona Ryder ja Kirsten Dunst, en tiedä onko leffaversioita muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja heijastelee aikaansa ja siinä se onkin loistava, ja yllättävän hyvinhän tämä on kestänyt aikaa! Mutta näin kun tätä nykylukijan silmin arvostelee, niin nuo pistävät sen verran esiin, että jopa vähän ärsyttävä ja häiritsevät kirjasta nauttimista. Johonkin tutkielmaan tai esitelmäänhän tämä kirja olisi vallan mainio!

      Minustakin Amy oli ärsyttävin hahmo. Mutta se taisi olla vähän jutun pointtikin.

      Minullakin on tuo elokuvaversio, jossa on Kirsten Dunst, ja jostain syystä minulla on ajatus, että tästä olisi toinenkin versio? En tiedä miksi, eikä minulla ole hajuakaan onko tästä oikeasti toista versiota :D Ja se tosiaan jatkaa vähän pidemmälle. Haluaisinkin lukea tästä jatko-osan!

      Poista
  6. Ah, minä niin tykkään tästä! Pitäisikin taas joku kerta lukea uudelleen. Ja elokuvakin olisi ihana katsoa taas!

    Itse tykkään eniten juuri hyveellisistä kirjoista. Niissä on jotakin mieltä ylentävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan minäkin aion katsoa pian uudelleen.

      Minäkin pidän tiettyyn pisteeseen asti hyveellisistä kirjoista, mutta koska en ole lainkaan uskonnollinen, niin se vähän häiritsi tässä.

      Poista
  7. Minäkin pidän elokuvasta enemmän. Kirja oli ihan hyvä, mutta tuskin luen sitä enää uudelleen. Luulin kirjan ampaisevan suosikiksi kuten elokuva, mutta kirja oli yllättävän kuivahko ja huomasin lukiessani koko ajan kaipaavani leffan tunnelman pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tästä puuttui se tunnelma jotenkin! Vaikka ihan hyvä olikin, niin jotenkin ei tullut niin lähelle kuin elokuva. Ja sitä tapahtuu harvoin!

      Poista
  8. Pikku naisia oli pienestä saarnaamisestaan huolimatta oikein kiva kirja :) Minua vain hieman harmitti kun katsoin elokuvan heti kirjan perään kun en tajunnut elokuvassa olevan tapahtumia myös jatko-osasta, mikä latisti seuraavan kirjan lukutunnelmaa.

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei tämän kirjan kohdalla häirinnyt lainkaan, että elokuva oli jo tuttu. Päinvastoin tuntui, että se antoi hyvän pohjan tämän lukemiselle. Kerrankin näin!

      Poista
  9. Juuri tuo jenkki-ideologia ärsytti minuakin. Mutta se on jotenkin kovin luettava ja omalla tavalla aika imaisevakin. Taisin lukea tämän vuorokaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan tämän lukemiseen kauaa mennyt, mutta ärsyttävyyksiä kyllä löytyi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.