lauantai 5. tammikuuta 2013

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja


Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
suom. Maria Erämaja
s. 535, Gummerus 2010
Alkuperäinen: The Forty Rules of Love, 2009
Kansi: Jenni Noponen


Elif Shafakin Rakkauden aikakirja valikoitui luettavakseni kehuvien blogiarvioiden sekä kirjailijalta aiemmin luetun Kirotun Istanbulin perusteella. Olin etukäteen melko varma, että tykästyisin kirjaan ja kun kirjaa aloin lukea pidinkin siitä paljon. Kävi kuitenkin niin, että loppujen lopuksi luin viimeiset sivut lähinnä pakon sanelemana eikä kirja tosiaan noussut lempparikseni. Ei kirja huono ollut, mutta ei myöskään minun kirjani.

Rakkauden aikakirja kertoo nimensä mukaisesti rakkaudesta. Rakkauden eri muodoista, kohteista, iloista, suruista ja tuskista. Rakkaudesta ennen ja nyt. Romanttinen kirja ei kuitenkaan varsinaisesti ole. Tarina lähtee liikkeelle Ellasta, tavanomaisesta perheenäidistä, joka saa luettavakseen käsikirjoituksen Suloinen rienaus. Käsikirjoitus muuttaa hänen koko elämänsä. Suloinen rienaus kertoo Rumin ja Shamsin tarinan 1200-luvulta, rakkauden täyteisen ja tuskaisen. Kirjassa vuorotellaan välillä nykypäivän Ellassa ja Azizissa, käsikirjan kirjoittaessa, joiden välille syntyy luja side sähköpostiviestittelyjen myötä ja sitten taas 1200-luvulla Shamsin ja Rumin luona. Rakkaus tuo elämään suuria iloja, mutta myös niitä suuria tuskia. Se on koettu ennenkin ja se koetaan vielä tänäänkin.

Kirjan idea oli hyvä ja pidin myös tarinasta, suomennos oli sujuvaa ja kirjaa luki melko nopeasti. Päällisin puolin siis hyvä kirja. Se mikä tässä omalla kohdallani mättäsi oli ensinnäkin kirjan hengellisyys ja uskonnollisuus, joka tuntui olevan pohjavireenä koko kirjalle. Vaikka itse en ole hengellinen, kykenen kyllä lukemaan hengellisiä kirjoja, mutta tässä hengellisyys taipui jopa saarnamaisuuteen. Se puudutti, väsytti ja tympäisi. Toinen minua harmittanut asia oli puhki selittäminen. Tarina, teksti ja kaikki ajatukset olivat niin loppuun pureskeltu, ettei lukijan tarvinnut kuin nieleskellä. Miten tylsää! Omille ajatuksille ja oivalluksille ei jäänyt sijaa, eikä kirja jättänyt mitään lukijan oman mielikuvituksen varaan. 

Rakkauden aikakirja on myös vähän turhan tuhti paketti. Se on runsas kielen ja tekstin suhteen, henkilöhahmojen suhteen, ajatusten ja ideoisen suhteen ja jopa kertojia oli monta. Eletään nykyisessä ja menneessä, välillä on minäkertoja ja välillä ulkopuolinen. Tapahtumia riittää ja tekstiä niiden ympärillä. Loppusivut olivat puuduttavan tylsiä, ne olisi voinut säälimättä jättää pois. Kirjaa olisi muutenkin voinut karsia melko rankasti, eikä se olisi varmasti siitä kärsinyt. Korkeintaan siitä olisi tullut lukijaystävällisempi ja toimivampi.

Kirja oli makuuni myös turhan siloiteltu. Hengellisyys yhdistettynä kaunisteluun ja hyvyyteen kirjassa ei toimi. Esimerkiksi kuoleman kaunistelu ja romantisoitu, sen laskeminen Jumalan suunnitelmaksi ja muu ei vain mene läpi minulla. Ehkä tähän vaadittaisiin se usko, että kirjan sanoma ja ajatukset tuntuisivat jotenkin lohdullisilta tai kauniilta. Minusta osassa oli paljon hyviä ajatuksia kyllä, mutta myös paljon todella tylsiä ja lässyttäviä. Ajatuksilla on varmasti tarkoitus ottaa kantaa edelleen velloviin uskonnollisiin kiistoihin ja toisten tuomitsemiseen, mutta vähempi olisi tässä tapauksessa parempi.

Vaikka kirjaa nyt parjasinkin paljon, niin kyllä siitä tiettyyn pisteeseen asti pidinkin. Kuten jo mainitsin, niin tarina oli ihan hyvä ja idea. Kirjaa luki nopeasti ja ensimmäiset sadat sivut menivät joutun. Vasta loppua kohden hyydyin ja tylsistyin. Odotin enemmän. Paljon enemmän. Mutta vaikken olisi odottanutkaan, kirja ei olisi silti ollut kirjani. 


Kirjasta bloganneet Villasukka kirjahyllyssä, Aletheia, Anna sekä Norkku, jonka postauksesta löytyy lisää linkkejä muiden arvioihin.

"Rakkautta ei voi selittää, ja kuitenkin se selittää kaiken. "

"Mutta vanha viisaus on yhä voimassa: missä on rakkautta, siellä on oleva sydänsurua."

"Mitä enemmän puhuu rakkaudesta, sitä enemmän muut puhujaa vihaavat."

"Voiko mitenkään ymmärtää, mitä rakkaus merkitsee, tulematta ensin rakastajaksi?"

 "Itse asiassa jokaisen sisimmästä löytyy kyky tappaa jonakin päivänä. Sitä ei vain tajua, ennen kuin se osuu kohdalle."

8 kommenttia:

  1. Kiva lukea joku muu ei niin tykästynyt arvio. Minullekin tämä oli tuskien taivalta välillä, mutta yleistuntuma "ihan ok". Siloteltu, kyllä, ja turhan seliteltykin, oh yes. Mukava, että toiset tykkäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ok tämä olikin. Mutta eipä sitten muuta. Kirottu Istanbul oli parempi.

      Poista
  2. Minulla on tämä vielä lukematta. Pidin Kirotusta Istanbulista paljon, ja toivon että tykkään tästäkin. Mutta niin, kiva lukea tällainen ei niin kehuva arvio tästäkin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Kirotusta Istanbulista, mutta tämä on aika erilainen verrattuna siihen. Jos olisin lukenut tämän ennen, en olisi varmaan koskaan tullut lukeneeksi Kirottua Istanbuliakaan.

      Poista
  3. Minä pidin kirjasta kovasti, mutta tunnistan kyllä tuon mainitsemasi saarnaamisen ja silottelun. Odotan innolla Kirotun Istanbulin lukemista, toivottavasti sekin ihastuttaa :)

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minusta Kirottu Istanbul oli tätä parempi, joten toivottavasti pidät :)

      Poista
  4. Mahtavaa että on joku muukin, joka ei hullaantunut hulluna tähän kirjaan. Luulin jo olevani ainoa, joka ei hihkunut innosta tämän luettuaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no taidetaan kuitenkin kuulua ainakin täällä blogimaailmassa niihin harvoihin, jotka eivät tästä kovin ilahtuneet. Sen verran paljon positiivisia arvioita löytyy enemmän kuin vähemmän positiivisia.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.