sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa


Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
s. 282, Tammi 2012
Kannet: Emmi Kyytsönen

Karoliina Timosen esikoinen Aika mennyt palaa päätyi tietenkin heti lukulistalleni, kun kuulin itsellenikin tuttua Kirjava Kammari - blogia pitävän Karoliinan julkaisevan kirjan. Monen muun bloggaajan tapaan tämän lukeminen jännitti, sillä pelkäsin, etten pitäisi kirjasta. Ja hetki minulta menikin, ennen kuin rohkenin kirjaan tarttua, sillä muutaman lukemani arvion perusteella alkoi kuulosta siltä, ettei kirja olisi kovin lähellä omaa kirjamakuani. Onneksi kuitenkin tartuin, sillä oli jännittävä lukea näinkin "tutun" kirjailijan teosta ja huomasin pitäväni yllättävänkin paljon tästä itselleni hyvin epätyypillisestä kirjasta. Loppujen lopuksi minä nimittäin luin tätä yötä myöden voimatta lopettaa kesken.

Aika mennyt palaa kertoo Klarissasta, joka muuttaa perheensä kanssa Suomesta vuodeksi Bostoniin. Klarissan miehelle on järjestynyt ulkomailta töitä ja Klarissan tarkoitus on jäädä vuodeksi kotiäidiksi kahdelle lapselleen. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan, sillä kotiäitiys ei olekaan niin unelmaa kuin Klarissan on etukäteen ajatellut, eivätkä muutkaan asiat tunnu oikein sujuvan. Lisäksi Klasissa alkaa nähdä jo lapsuudestaan tuttuja painajaismaisia unia, jotka alkavat tuntua enemmän todelta kuin unelta. Unien Corinnen dramaattinen elämä alkaa vaivata Klarissaa yhä enemmän myös hereillä ollessa eikä asiaa helpota Klarissan oudot kokemukset uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Kuka ihme on tuo unien Corinne? Ja mikä uudessa kodissa aiheuttaa Klarissan oudot tuntemukset?

Vaikka etukäteen toisin pelkäsin, niin kirjan tarina imaisi minut nopeasti mukaansa ja vaivasi sen verran, että kirjaa oli lähes mahdoton jättää kesken. Luinkin kirjan pääasiassa kahdessa erässä, viimeiset sata sivua yön pikkutunneilla. Oletin kirjan tosiaan olevan kevyehköä viihdettä ja yllätyin, kun huomasin lukevani jotain psykologisen jännityksen ja draaman väliltä. Tarinan tapahtumat eivät ole ihan kevyimmästä päästä ja myös kirjan aihe on ajatuksia herättelevä. Tosin vastapainoksi kirjassa paneuduteen kotiäitiyteen, perhe-elämän arkeen ja avioliiton kiemuroihin, joka tuotti minulle hieman päänvaivaa, sillä oli vaikea samaistua kovin nopeasti päähenkilöihin, joiden elämä on niin kaukana omasta. Muutamassa kohdassa äitiyden sekä avioliiton vatvominen tuntuikin menevän itselläni vähän yli, mutta onneksi kirjalla oli paljon muutakin annettavaa, niin sain tarinasta paljon irti, vaikken ehkä ihan kohderyhmää olekaan.

Oman mausteen tarinaan tietenkin toi se, että koko ajan pohti kuinka paljon päähenkilöissä ja tarinassa on itse kirjailijaa. Sen vähän mitä Karoliinaa blogin perusteella "tunnen", niin oli hauska pistää ainakin merkille se, mitä kirjassa syötiin! Pisti hymyilyttämään, kun kahvin sekaan kaadettiin soijamaitoa ja kun lapsille tarjoiltiin "riisiä, linssejä ja pinaattia kookoskermassa". Ja tietenkin kirjassa mainittiin muutaman muun kirjan nimi, mikä tietenkin sopii kirjailijalle, joka itsekin lukee paljon. Hyvin Karoliinan näköinen teos voisin olettaa.

Koukuttavan tarinan lisäksi kirjan kieli oli hyvää ja sujuvaa. Kirjaa luki nopeasti ja tekstiin oli helppo upota. Ainoastaan muutamassa kohdassa yksittäiset sanavalinnat hieman häiritsivät, sillä ne eivät tuntuneet sopivan muuhun tekstiin ja parissa kohdassa teksti tuntui vähän hätäiseltä. Huomasin myös pitäväni kahdesta kertojaäänestä enemmän ulkopuolisesta kertojasta, sillä se tuntui luontevammalta. Tosin pikkuseikkoja nämä, jotka eivät juurikaan kokonaisuutta häirinneet.

Vallan hienon kirjan Karoliina on kyllä kirjoittanut! Huomaa, että selviä taipumuksia tarinankertojaksi löytyy. Minä ihastuin varsinkin menneeseen aikaan sijoittuvista kappaleista, joiden tunnelma oli aivan omansa. Onnea vielä Karoliinalle hienosta kirjasta ja ainakin täällä odotellaan jo seuraajaa.


 Lisää arvioita kirjasta löytää Karoliinan blogiinsa keräämästä listasta täältä.

Osallistun kirjalla Sinisen linnan kirjasto - blogin Marian Avioliittojuonia-haasteeseen. 

6 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta arviosta, Katri!

    Pitäisi muuten käydä päivittämässä tuota blogin arviolistaa, tässä tuli hyvä muistutus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivasta kirjasta!

      Arvioita kirjastasi kyllä tuntuu löytyvän ja paljon, joten kiva, että olet jaksanut kerätä niitä yhteen :) Kiva selailla sitä kautta.

      Poista
  2. Täällä myös yksi monista, joka on lukenut Aika mennyt palaa-kirjaa yötä myöten. Se kyllä koukuttaa pahasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin koukuttaa! Ja on sen verran jännä, että tuli pariin kertaan hätkähdettyä asunnosta kuuluviin "outoihin" ääniin, kuten patterin rasahdukseen..... :D

      Poista
  3. MInäkin pidin niistä menneen ajan kuvauksista enemmän. Ja kuuntelin patterin rapinaa.
    (Ja tässä samalla lueskelen menneitä arvioitasi kun en ole hetkeen täällä(kään) käynyt. Täällähän on kaikenlaista kiinnostavaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jännittävä kirja siis kyseessä ;)

      Olen ollut aika blogiaktiivinen nyt tammikuussa varsinkin, kun olen yrittänyt saada kirjoitettua kaikista luetuista ja muista kirjajutuista, jotka ovat jääneet joulukuun pitkähkön blogitauon takia postaamatta. Kiva, jos kiinnostelevat, niin enpähän ole ihan turhaan täällä näpytellyt :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.