tiistai 26. helmikuuta 2013

Emma Donoghue: Huone



Emma Donoghue: Huone
suom. Sari Karhulahti
s. 325, Tammi 2012
Alkuteos: Room, 2010


Huh, mikä kirja! Ensin luin parikymmentä sivua, ihmettelin miksi tätä on ikinä kehuttu ja päätin jättää kirjan lukemisen siihen. Meni viikko ja ajattelin kokeilla vielä muutaman sivun verran, jos nyt kuitenkin nappaisi - ja kyllähän se nappasi! Vietin nimittäin eilisestä suurimman osan lukien tätä kirjaa, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni ja valvoin reippaasti yli puolen yön, kun en voinut mennä nukkumaan ennen kuin tiesin lopun. Emma Donoghuen Huone tosiaan koukutti ja pisti pään pyörälle. 

Huone kertoo viisivuotiaasta Jackista ja hänen äidistään, jotka elävät yhdessä huoneessa. Jack on syntynyt huoneessa eikä ole koskaan nähnyt sen ulkopuolista maailmaa. Jackille huone on koti, jossa tavaroilla on oma paikkansa ja päivällä järjestyksensä. Jackin äidille huone on kuitenkin vankila, jonne Vanha Kehno on heidät lukinnut. Vanha Kehno on ihminen, joka tulee öisin, narisuttaa sänkyä, vie roskapussin ja tuo sunnuntaisin tuomisia. Niin on ainakin Jackille.

Tarina on kerrottu viisivuotiaan Jackin näkökulmasta ja alkuun pienen pojan naiivius löikin minulla pahasti vastaan. Kuka ihan oikeasti jaksaa lukea yli 300 sivuista kirjaa, joka on kerrottu pienen pojan näkökulmasta ja jonka tapahtumat rajoittuvat yhteen huoneeseen? Lähtökohtaisesti ei kuulostanut ihan hirveän hyvältä, mutta ensimmäisten sivujen kakistelun jälkeen kirja alkoi rullaamaan eteenpäin ja vauhdilla. Tarina koukutti ja loppujen lopuksi pienen pojan näkökulma tuntui juuri oikealta. Kaiken kauheus ja epätoivo ei iske niin kovaa kuin se voisi iskeä, vaan se jää taka-alalle kun kaikkea tarkastellaankin Jackin silmin. Synkkä kirja, jossa on kuitenkin valoa. Ja näin Huone avautuu lukijalle aivan omanlaisella tavallaan.

Jos et ole lukenut kirjaa, mutta aiot sen ehdottomasti lukea, niin älä lue seuraavaa pätkää. Tiedossa juonipaljastuksia!

Omalla kohdallani kirja päästi kunnolla vauhtiin siinä kohtaa kun alettiin puhua pakenemisesta. En todellakaan tiennyt mitä odottaa ja elin mukana jännityksessä. Vaikka toivoin parasta, en voinut sulkea pois pahintakaan vaihtoehtoa. Paon jälkeen kirja kuitenkin heräsi henkiin aivan eri tavalla kun Jack ensimmäisen kerran kohtasi ulkomaailman. Oli kuin olisi nähnyt kaiken itsekin ensi kerran ja maailma alkoi itsestäkin tuntua vallan ihmeelliseltä aina sateesta piikikkääseen, mutta pehmeään nurmikkoon asti. Kirjassa oli kuin kulttuurien törmäys, vanhan ja uuden maailman törmäys ja se, miltä maailma voisi näyttää vastasyntyneestä, jos hän osaisi kertoa sen. 

Kirjassa oli myös omasta mielestäni kiinnostava koukku, nimittäin viisivuotiaan pojan imetys. Kun ensimmäisen kerran se tuli kirjassa vastaan, niin myönnän, että minua etoi. Se soti sen verran pahasti omaa ajatusmaailmaa ja normeja vastaan, että siihen jotenkin tarkertui. Kun lopussa sitten asiasta puhutaan, niin Jackin Äiti kysyykin: "Onko se aivan erityisen järkyttävää tässä tarinassa?" ja siinä kohtaa itsekin tajusi, miten paljon kiinnitti siihen huomiota, vaikka luki rankkaa tarinaa, jossa tapahtui oikeastikin pahoja asioita. 

Juonipaljastukset loppuvat.

Kirjan aihe on viime vuosina ollut esillä siksi, että useampiakin tällaisia vangitsemistapauksia on paljastunut ihan oikeassa elämässä. Ilmiö on outo, karmea ja sitä ei voi tietää kuinka monta tällaista tapausta vielä paljastuu ja kuinka monta jää paljastumatta. En kuitenkaan tiedä kuinka lähelle tämä fiktiivinen teos pääsi totuutta eikä sillä nyt sinänsä suurta merkitystä olekaan. Lapsen ajatusmaailma kuitenkin varmasti oli pitkälti sitä, mitä se voisi tuollaisessa tilanteessa olla ja ehkä siksikin hyvä valinta kirjaan. Aikuisen näkökulmaa ei varmasti osaa kertoa kuin joka, jonka se on on kokenut ja senhän esimerkiksi Kampusch on jo tehnyt. Tästä syystä fiktiivisenä se ei välttämättä olisi kovin kiinnostava, kun löytyy ihan oikeasti asian kokenut henkilö siitä kertomaan. Valitettavasti.

Vähän tekisi mieli takertua siihen, miksi tämä kirja on ylipäänsä kirjoitettu, mutta typerähän se olisi hirveästi tämän hetken puhuttaneista aiheista kirjoittanutta kirjailijaa syytellä, kun itse ihan varmaan samoista motiiveista kirjan päätti lukea. Eikä aihe tai ilmiö sillä katoa, ettei siitä puhuta tai ettei siitä saa olla kiinnostunut. Tosin itsekään en hyväksy sitä uhrien kokemuksilla mässäilyä tai tarinoiden viihteellistämistä, mutta taiteilijat ammentavat sieltä, mistä löytyy ammennettavaa. (Oliko tuo nyt tarpeeksi diplomaattisesti esitetty?) Ja tässä kirjassa onneksi nousi keskiöön kuitenkin muu, kuin uhrien kokemusten hirveyksillä riepottelu. Itseäni voisi enemmän kuitenkin kiinnostaa vangitsijan ajatusmaailma, sillä siinä on jotain, mitä ei pysty käsittämään.

Joka tapauksessa Huone toimi mainiosti kirjana. Se toi esiin rankan aiheen monine vivahteineen, mutta maalasi myös lukijalle vallan ihmeellisen maailman. Ehkä taas hetken osaa arvostaa omaa joskus yksitoikkoistakin elämää hieman enemmän, ja arvostaa sitä mitä on saanut, sillä kuitenkin maailmassa on niin paljon pahuutta, joka voi viedä meiltä kaiken hetkessä.

Vaikka ensimmäiset parikymmentä sivua eivät vakuuttaneet, niin onneksi loput sivut vakuuttivat. Kyllä tämä on kirja, jota uskallan kaikista kyseenalaisista motiiveista huolimatta suositella.

"Mutta ei, minä olen käyttänyt rohkeuteni loppuun."

"Jack, maailmassa on paljon asioita."
"Onko niitä biljardeja?"
"Niitä on miljardeja ja miljardeja. Jos sinä yrität ahtaa ne kaikki päähäsi, se vain halkeaa."


19 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä! Minäkin nieleskelin kirjan alun kanssa mutta kun se lähti vetämään niin olin ihan vietävissä. Hieno, koskettava teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno teos kyllä ja taitava kirjailija, jos tämän perusteella uskaltaa sanoa.

      Poista
  2. Mulla oli aika samanlaiset fiilikset tästä! Alussa vähän tökki, mutta lopulta tämä olikin tosi koukuttava kirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harvoin lukee yhtä intensiivisesti kirjaa koko päivän, kuten minä tein tämän kanssa. Ihan mukavaa kyllä!

      Poista
  3. Tämä kirja on minuakin kiinnostanut jo pitkään, mutta ehkä ristiriitaiset mielipiteet ovat jarrutelleet. Nythän tätä saa pokkarinakin, ehkä pitäisi hankkia hyllyyn ja lukaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä on ihan hyvä jos kestää pientä viihteellistämistä tämän aiheen tiimoilta. Mutta hyvin pitkälti kerran luettava, ainakin näin itse ajattelisin.

      Poista
  4. Tämä on hyvä kirja, mutta jotta se olisi ollut loistava, itse olisin kaivannut siihen vielä psykologisempaa lähestymistapaa. Juuri tuo Jackin äänellä kerrottu tarina rajoitti tätä; jäin kaipaamaan äidin näkökulmaa. Minä olisin toivonut, että kirjassa olisi esimerkiksi vuoroteltu kertojia. Minä - hyi minä! - tahdoin kirjan olevan vielä ravistavampi! Mutta mielenkiintoinen uusi tuttavuus, tämä Emma Donoghue. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä minäkin koko ajan mietin, että kirjasta olisi saanut paremmankin. Mutta oli tämä tällaisenaankin hyvä. Ja tosiaan koukuttava! Emma Donoghue oli kyllä minullekin entuudestaan vieras, mutta tämän myötä voisin lukea häneltä muutakin :)

      Poista
  5. Minulle tämä oli kirjana melko keskinkertainen: hurja ja jännittäväkin, mutta muistan kokeneeni tämän ainakin jossain määrin epäuskottavana, eriyisesti "kakkososan", josta en muutenkaan tainnut pitää niin paljon kuin ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäuskottavalta tämä kyllä paikoin tuntui, mutta no, fiktiotahan tämä olikin. Koukuttava kaikesta huolimatta :)

      Poista
    2. Niinpä. Tosin minä kaipaan fiktioltakin uskottavuutta! Jos en ihan väärin muista, ajattelin tätä lukiessani usein, että noinko sitä muka ihminen sanoisi tai reagoisi... Mutta koukuttava (ja karmiva) idea kyllä kirjassa!

      Poista
  6. Luin kirjan melkein kauhusta kankeana, eläydyin jotenkin niin sen pienen pojan rooliin. Kirjassa kerrottiin todentuntuisesti, että tuommoinen elämä ei voi olla jättämättä psyykkisiä jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyksekseni oikeasti ihan jännitin kirjaa lukiessa, sillä minulla ei ollut aavistustakaan miten kaiken kanssa käy.

      Poista
  7. Minäkin taisin pitää tästä jonkin verran, varsinkin alku oli täyttä neljän tähden kamaa. Valitettavasti paon jälkeen aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin 3-vuotiaat, kun olisi pitänyt esitellä pienelle pojalle aika hemmetin pelottavaa maailmaa. En suostu uskomaan, että edes ne penaalin epäterävimmätkään kynät oikeassa tilanteessa käyttäytyisivät niin idioottimaisesti kuin kirjassa kaikki lääkäreistä isovanhempiin ja setiin ja täteihin käyttäytyivät:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lapseen suhtautuminen ei kyllä mennyt ihan yksiin sen kanssa, miten itse kuvittelisi, että asiaan olisi suhtautunut, mutta toisaalta onhan tuo sen verran "ainutlaatuista", että ehkä siihen ei kovin moni järjellisesti osaakaan suhtautua. Hirveän nopeasti kaikki lopussa tapahtui, se jäi vähän häiritsemään näin jälkikäteen ajatellen.

      Poista
  8. Tämä oli kyllä hyvä lukukokemus. Jonkin verran on kirja haalistunut jo pois mielestä, joten ehkei sitten kuitenkaan ollut niin vaikuttava. Mutta totta mitä sanoit, vangitsijan näkökulmasta tämän tyyppinen kirja olisi ehkä jopa mielenkiintoisempi. Etenkin jos sen kirjoittaja olisi tehnyt oikeasti jotain sellaista, mutta olisi aika makaaberia jos sellainen kirja kirjoitettaisiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemuksena tämä nimenomaan minunkin mieleeni oli, mutta noin muuten kirjasta kyllä tunnisti myös sen heikkouden. Ja toista kertaa kirjaa ei tarvitse lukea.

      Vangitsijan näkökulma olisi kyllä jännä, mutta tosiaan... sellaista tuskin koskaan tulee, ja eiköhän se ole ihan hyvä niin.

      Poista
  9. Olen iloinen, että päätit jatkaa lukemista tökkivästä alusta huolimatta! Hassua miten minuakin ällötti kovasti juuri se imettäminen, vaikka se on ehkä pienin kirjan kauheuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tätä kannatti jatkaa lukea pidemmälle, sen verran mukaansa tempaava kirja kuitenkin. Ja joo, imettäminen oli kyllä ällöttävää sekä oiva tehokeino kirjassa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.