tiistai 19. helmikuuta 2013

Herta Müller: Sydäneläin


Herta Müller: Sydäneläin
suom. Raija Jänicke
s.206, Tammi 2009
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestynyt 1996.
Alkuteos: Herztier, 1994

Itselleni entuudestaan vieraan Herta Müllerin Sydäneläin päätyi luettavakseni, kun pääsin mukaan muutaman blogitytön lukupiiriin ja heillä oli tämä lukuvuorossa. En ole lukion jälkeen ollut mukana enää yhdessäkään lukupiirissä, joten olin ihan riemuissani kun tytöt huolivat minut mukaan ja pääsi pitkästä aikaa oikeasti puhumaan kirjasta ja no kirjoista. Se on kuitenkin hyvin erilaista kuin tämä yksin blogin äärellä naputtelu. Huomasin myös jo kirjaa lukiessani suhtautuvani siihen vähän eri tavalla kuin yleensä lukemiini kirjoihin ja pohtivani jo valmiiksi, mitä kirjasta voisi sanoa. Vallan onnistuneen kirjan tytöt olivat luettavakseni valinneet, sillä minä yllätyksekseni jopa pidin. Noin muuten kirja jakoi mielipiteitä.

Sydäneläin kertoo yksinkertaisimmillaan sanottuna neljän nuoren elämästä diktatuuriajan Romaniassa. Neljän nuoren, jotka päätyvät vakoilun kohteiksi ja joiden elämät ja kohtalot eivät ole kauniimmasta päästä. On ankeita koulu-asuntoloita, köyhyyttä ja pulaa, itsemurhia tai murhia, kuolemaa ja sortoa. Vakoilun kohteina yksityisyyttä ei ole ja kirjeetkin kirjoitetaan omalla koodikielellä. Pelko kuulusteltavaksi tai vangituksi joutumisesta elää koko ajan. Tarina kulkee useammassa ajassa, välillä ollaan lapsuuden maisemissa, sitten nuoria ankeissa asuntoloissa matkalaukku sängyn alla ja seuraavaksi kurkataan tulevaan. Kirja ei ollut helppo, mutta kun siihen pääsi jyvälle, tarina oli vallan koukuttava.

Minulle käy usein niin, että kirja jää lukematta, jos siinä edes mainitaan sana runollinen. Ja juuri sellaiseksihan Müllerin tyyliä kuvataan tämän kirjan takakannessa. Olinkin hieman huolissani ennen kuin kirjaa aloin lukea, mutta yllätyin miten kepeästi kirja kulkikaan. Tyyli ei ollut lainkaan niin vaikeaa kuin ajattelin ja tekstiin välillä jopa upposi. Muutaman sivun luin kahdesti, jotain yksinkertaisesti vain meni ohi ja loppua luin hieman pakolla, mutta olin suorastaan hämmentynyt, miten paljon tästä lopulta pidin. Voisin hyvin jatkossakin kuvitella lukevani Mülleria.

Sydäneläin ei kuitenkaan ole mukavin lukukokemus, sillä kieli on kuitenkin vaativaa ja kirja muuten aika rankka. Mutta kirja on myös voimakas ja vahva, ja tarina tärkeä. Itse jäin pohtimaan, kuinka paljon tässä on Mülleria itseään, joka on itse syntynyt Romaniassa ja opiskellutkin siellä, sillä monet kirjan kohdat tuntuivat hyvin todelta. Jotenkin itselläni se tosiasia, että osa tästä on varmasti todellisest elämästä, vaikutti lukukokemukseen paljon. Luin kirjaa enemmän totena kuin fiktiona ja keskityin ajankuvaukseen niinkin paljon, että osa tarinasta muuten jäi hieman sen jalkoihin. Toisaalta se teki kirjasta myös rankemman, kun tiedostin sen pohjautuvan todellisuuteen.

Müller on saanut vuonna 2009 kirjallisuuden Nobel-palkinnon ja häntä on palkittu myös muuten. Kerrankin on sanottava, että en kyllä ihmettele, vaikka normaalisti tunnunkin olevan aikamoinen vastarannan kiiski, mitä palkittuihin kirjailijoihin ja kirjoihin tulee. Müller kuitenkin osaa selvästi kirjoittaa ja väkevällä tyylillä. Itse en kirjalle täysiä pisteitä anna, vaikka kirjasta pidin, sillä hyvän kirjan lisäksi vaaditaan myös mukava lukukokemus, jotta kirja olisi täydellinen. Tämän perusteella uskaltaisin kuitenkin Mülleria suositella muillekin (paljon lukeville)! Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija.


Kirjasta ehtinyt bloganneet myös Sanna, peikkoneito, Tuulia!

11 kommenttia:

  1. Kuten Tuulialle totesin niin minusta Mullerin Hengityskeinu oli hyvä, tosin aika rankka lukukokemus, kuten ilmeisesti tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Hengityskeinua lukenut, mutta vähän kiinnostaisi kyllä. Aika rankka tämä oli ja vähän kuvottavakin.

      Poista
  2. Kansiliepeessä muuten taidettiin mainita sanat koominen ja satiiri, mutta niitä en kyllä varsinaisesti kirjasta löytänyt (lue: ymmärtänyt). Mutta en luovuta vielä! Hengityskeinu on hyllyssäni ja sen aion kyllä vielä lukea.

    p.s. Oli oikein mukavaa saada sinut mukaan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko ihan tarkistaa, että todellako siellä mainitaan koominen ja satiiri, sillä en kyllä itsekään niitä sitten bongannut. Hmm. Hengityskeinu alkoi kiinnostaa Sannan puheiden perusteella.

      Oli kiva päästä mukaan! :)

      Poista
  3. Minuakin alkoi mietityttää tuo, kuinka paljon tästä on lopulta omakohtaisia kokemuksia. Jotenkin luulen, että aika suuri osa on totta, koska joitakin asioita oli kuvailtu niin tarkkaan. Minä pidin Hengityskeinusta enemmän kuin tästä, mutta Müllerin kirjoitustyylistä pidin toki tässäkin kirjassa, vaikkei tämä muuten suosikikseni noussut...

    Kiva kun olit mukana tänään!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että paljon on totta ja jotenkin kirjassa onkin sellainen tuntu, että siinä on paljon omia kokemuksia ja tuntemuksia. Ja juuri se, että jotkut asiat tuntuvat piirtyvän niin vahvoina (toistot), että kuin ne olisi jäänyt ajasta parhaiten mieleen. Veren juominen oli yksi aika pysäyttävä näistä. Hengityskeinu alkoi minua kiinnostaa, kun sinä siitä niin puhuit :)

      Ja oli kiva olla mukana! :)

      Poista
  4. Olitpas sinä nopea (Tuuliaa ei lasketa kun se otti varaslähdön) ;)
    Minä aina päätän julkaista lukupiirikirja-arvostelun heti, mutta aina se jää jumittamaan.

    Tosi kiva kun liityit mukaan piiriimme♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, halusin kirjoittaa tämän äkkiä pois alta, ettei jää turhaan roikkumaan :D

      Oli kiva tulla mukaan! :)

      Poista
  5. Luin Hengityskeinun joskus enkä pitänyt kauheasti. Taisi tyyli tökkiä, vaikka kirja jollakin mittarilla ihan hyvä varmasti olikin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse en ole sitä tosiaan (vielä) lukenut, mutta jos siinä on samanlainen tyyli kuin tässä, niin ymmärrän. Minulle se ainakin oli se haastavin osuus koko kirjassa. Mutta aihe oli minusta kiinnostava ja tärkeä.

      Poista
  6. Katri, hienoa, että pidit♥ Minä olen aivan rakastunut Müllerin kieleen...runoproosaa.

    Älä ole yhtään huolissasi, sillä tämä taisi olla näistä jotenkin vaativin. Paitsi että Hertan Tänään en halunnut tavata itseäsi, ei minusta tavoittanut Sydäneläintä, ei Ihminen on iso fasaani eikä ihanaa novellikokoelmaa Matala maa.

    Müller ammentaa omista kokemuksistaan ja siitä mitä on ympärillään Romaniassa nähnyt ja kuullut.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.