keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kävin elokuvissa: Tavarataivas



Tavoistani poiketen päätin kirjoittaa blogiini elokuvasta, jonka kävin katsomassa. Aiemmin olen kirjoittanut elokuvista lähinnä kirjojen yhteydessä ja sekin on ollut aina enemmän tai vähemmän vain sivuhuomautus. Varsinaisesta elokuva-arvostelusta ei nytkään ole kyse, vaan elokuvahehkutuksesta!

Turussa näytettiin eilen ja tänään suomalainen dokumenttielokuva Tavarataivas, joka on ihmiskoeluontoisesti toteutettu projekti, jossa Petri Luukkainen vie kaiken omistamansa tavaran varastoon vuoden ajaksi sillä säännöllä, että varastosta saa hakea takaisin yhden tavaran päivässä. Sääntöihin kuuluu tietenkin myös, että mitään uutta tavaraa ei saa ostaa. Elokuva alkaa siitä, kun alaston mies pinkoo tyhjästä asunnostaan hakemaan varastolta ensimmäistä tavaraa. 

Odotin elokuvaa kovasti heti siitä ensimmäisen kerran kuultuani, sillä idea kuulosti hyvältä ja projekti äärettömän mielenkiintoiselta. Olin kyllä hieman varuillani, sillä vaikka tällaiset itsetoteutetut ja -kuvatut dokumenttielokuvat ovat usein hyviä (esim. Reindeerspotting), niin niiden laadusta ei koskaan etukäteen oikein tiedä. Tämä oli kuitenkin täysin turha pelko, sillä Tavarataivas oli todellakin laadukkaasti tehty alusta loppuun. Elokuva oli kuvattu hyvällä kameralla ja Luukkaisella on ollut itsensä lisäksi kuvaajana myös ystäviä, joilla on ollut selvästi homma hallussa.

Kun ajatellaan, että projekti on kestänyt vuoden ja elokuvan pituus on vajaa tunti ja puoli, niin täytyy kyllä sanoa, että leikkauskin on varsin onnistunut. Elokuvassa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Projektin ilot, surut ja ongelmat tulee selville, Petrin ja hänen ystäviensä ajatuksia projektista on paljon ja toki myös muuta elämää sen kaiken ympärillä. Välillä oivalletaan ja välillä tarvitaan luovia ratkaisuja. Kokonaisuus on niin hyvä, ettei siitä kyllä kovin herkästi löydä moitittavaa.

Elokuva on loistava kaikin puolin. Se puhututtaa ja herättää ajatuksia, mutta on myös viihdyttävä ja koskettava. En muista koska olisin viimeksi nauranut yhtä paljon kuin tätä elokuvaa katsoessani ja välillä salissa nyyhkytettiinkin, itsehän en tietenkään tunnusta olleeni osallisena. Tärkeintä on kuitenkin se, että elokuva on täynnä asiaa. Se herättelee ja innostaa tarkastelemaan omiakin kulutustottumuksia uudelleen. Sillä kuten elokuvassa tiedetään, ei koti synny tavaroista vaan jostain ihan muusta. Ja se miksi Luukkainen itse ryhtyi projektiin oli se, että hän ei kokenut olevansa onnellinen saati tyytyväinen elämäänsä, vaikka omistikin suurin piirtein kaiken. Tavara ei tuonut onnea.

Tavarataivas osui niin oikeaan ja on suorastaan vaikea pukea sanoiksi sen herättämiä ajatuksia. Itsekin huomaa herkästi haalivansa ympärilleen tavaraa, jota ei oikeastaan edes tarvitse eikä välttämättä edes halua. Vinttikomerot, kellarikomerot ja vaatehuone pullistelee ahdistavuuteen asti ja silti huomaa kärräävänsä taas jotain uutta jo valmiiksi täyteen asuntoonsa. Itselläni tilanne ei ole täysin toivoton, sillä olen aika harkitseva kuluttaja, pyrin ostamaan vähän mutta laadukasta, käytän kirpputoreja ja pistän herkästi omiakin tavaroita kiertoon jos huomaan niiden jäävän vaille käyttöä. Silti omakin kulutus on välillä enemmän tahdon kuin tarpeen sanelemaa, ja sehän on järjetöntä!

Lohtushoppailu ja ajanvieteshoppailu pitäisi lopettaa alkuunsa ja keksiä rahoilleen parempaa tekemistä. Eikä ongelma olekaan siinä, etteikö keksisi, vaan siinä, että jostain syystä on niin helppo ostaa tavaraa. On helpompaa lähteä ostoksille kuin vaikka lenkille, on helpompaa käyttää satanen vaatteisiin kuin kotiseutumatkailuun. Helppoa ja typerää.

Mutta koska tarkoitukseni ei ollut suinkaan nyt avautua omista kulutustottumuksista, vaan hehkuttaa tätä elokuvaa, niin hehkutetaan vielä ja sanotaan, että kyllä suomalaisnuoretkin halutessaan osaa ja vaikka mitä! Tässä oli niin hyvä dokumenttielokuva, että tämä saa kyllä kaipaamaan lisää! Aivan loistava.

Niin loistava, että menkää hei tekin kaikki katsomaan! On todellakin sen arvoinen.

Elokuvalla on myös omat sivut, ja sivuilta voi katsoa mm. elokuvan trailerin.

9 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, herätit mielenkiintoni! Vaikuttaa upealta aiheelta ja niin tarpeelliselta. Itse olen aika askeettinen vaikka toisaalta sisustuksessa rakastan pientä krääsää... Emmä tiedä, vähemmälläkin varmasti tulisin toimeen! Meillä mies nauttii enemmän shoppailusta kuin minä :D

    Yleensä pelkään huonoa jälkeä näissä itsetoteutetuissa leffoissa, hyvä tietää, ettei tarvitse pelätä mahdollista migreenikohtausta väpättävän kuvan takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kyllä se on tuo toinen, joka useammin tykkää kierrellä kauppoja ja ostaa. Minä en sitten niinkään.

      Tämä oli kyllä todella laadukas! Ei ollut mitään suttuista kuvaa tms. Mene ihmeessä katsomaan!

      Poista
  2. Tämän katsomista olen jo vähän suunnitellutkin. Täytyypä ehdottomasti mennä! Nyt vaan mietin, veisinkö leffaan kamun vai siipan. Siipalle dokkari tekisi varmasti hyvää, hän kun on se meidän perheen hamsteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mene! Uskon, ettet pety :)

      Ja vie siippasi! Niin minäkin tein toivoen, että tämä ymmärtäisi, että ehkä nuo reilut 20 kappaletta kenkiä voisi riittää yhdelle ainakin hetkeksi....

      Poista
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta ainakin ideansa kannalta.

    Tuo Turku hyppäsi silmille, joten täytyy udella, asutko säkin Turussa? Ei tietenkään ole pakko vastata, mutta kysyn nyt, kun utelias olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä oli mielenkiintoinen ja vieläpä viihdyttävä! Vaikka elokuvista en bloggaa, niin tästä oli pakko, kun osui ja upposi niin täysin.

      Ja juu Turussa asustelen! Ilmeisesti sinäkin? :)

      Poista
    2. Voisi kyllä saada näkemään asiat hieman erilaisella tavalla. En itseäni suurena materialistina pidä paitsi että kirjoja ostelen joskus ehkä hieman liikaa...

      Joo, muutin tänne viime syksynä opiskelujen takia. :)

      Poista
  4. Muistaakseni luin tästä projektista joskus jutun Hesarista. Se todella sai miettimään, että tarvitsenko todella tätä kaikkea. Kiinnostuin silloin jo asiasta, mutta taisin täysin ohittaa tuon osan, että siitä on tehty leffa... Mukava yllätys siis postauksesi oli! Pitääkin harkita tuon elokuvan katsomista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso ihmeessä elokuva! Jos pelkkä juttu joi sai ajattelemaan, niin elokuva varmasti saa vielä enemmän :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.