sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia


Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
s. 144, Otava 2010
Kansi: Piia Aho

Olen tainnut juuri löytää suomalaisen Augusten Burroughsin ja jos ette vielä tienneet, niin Burroughs on yksi parhaimpia kirjailijoita ikinä. Tammisen kirjassa ei ryvetä siinä syvimmässä hulluudessa ja äärimmäisissä neurooseissa, kuin mitä Burroughsin kirjoissa, mutta sama vire löytyy. Sekä Tamminen että Burroughs avaavat elämänsä ja itsensä solmuja lukijalle tavalla, jota harva tekee. Monikaan ei uskaltaisi yhtä rehellisesti ja suoraan paljastaa omia heikkouksiaan, ajatuksiaan ja pimeitäkin puoliaan. Mutta nämä miehet sen tekevät ja siitä syystä en voi kuin kiittää ja kumartaa, sillä niin loistavia kirjoja he sillä aikaan saavat.

Tartuin Tammisen kirjaan muistellen sitä kehutun kepeäksi ja hauskaksi, takakannessakin luvattiin tragikoomisia tarinoita. Minä en osaa sanoa paljonkaan kepeästä saati koomisesta, sillä niin kipeää samaistuminen välillä teki. Kirjailija itse on tainnut kirjoittaa tätä lyhytproosaa vähän itselleen nauraen, ja moni muu sitten nauraa mukana, mutta minulle se oli vaikeaa. Oli vaikea nauraa niille hetkille, joita itse on elänyt ja läpikäynyt, hetkille, jotka eivät ole koskaan tehneet elämästä sitä helpointa. On vaikea nauraa tavoille, joita ei toivoisi itseltä löytyvän, vaan silti niitä löytyy ja niiden kanssa täytyy elää. Tai joo, onhan ne hassuja juttuja niin kauan, kun niitä ei itse elä. Sen sijaan pystyn kyllä nauramaan sille, miten minä aina samaistunkaan näihin itseäni niin paljon vanhempiin miehiin ja heidän ajatuksiinsa.

Muita hyviä ominaisuuksia on kirja miehenä olemisen vaikeudesta. Miehenä olemisen vaikeudesta Suomessa silloin, kun ei ehkä itse istu siihen muottiin, johon muut miehet niin hyvin tuntuvat istuvan. Mutta ei tarvitse olla mies, jotta pystyy samaistumaan. Erilaisena olemisen vaikeus missä yhteydessä tahansa tuntuu samalta. Ei tarvitse olla mies, jotta kokisi häpeää, syyllisyyttä tai riittämättömyyttä. Eikä tarvitse olla mies, jotta voisi kokea olonsa epävarmaksi, ujoksi tai araksi muiden seurassa tai jopa yksin. Sillä siitäkin kirja kertoo.

"Minä en osaa puhua. Arkisetkin keskustelutilanteet hermosttuttavat minua. -- Tunnen myös teeskenteleväni: Jos keskustelunaihe on yksinkertainen, teeskentelen kansanmiestä, jos se on filosofinen, teeskentelen fiksua. Sitä todellista omaa itseä, jonka ihminen niin mieluusti tunnistaisi ja löytäisi, en ole puhuessani koskaan tavoittanut."

Minusta oli myös jotenkin ihanaa, vaikkakin vähän surullista, kun Tamminen kertoi ajatuksiaan lukemisesta ja kirjoista. Siitä miten sinne pakenee tai miten sieltä hakee niitä kokemuksia, joita omassa elämässään ei koe. Miten sieltä hakee sen tunteen, että kuuluu tähän maailmaan. Ihanaa se oli siksi, että samalla se on kuin ylistys kirjoille, mutta surullista siksi, että itsekin tietää tehneen sitä ja tietää sen, että pahimmillaan kirjoista hakee sitä tunnetta, että elää.

"Kirjat tuntuivat myötätunnon osoitukselta."

Jakaa Tamminen kirjassaan muitakin hyviä ajatuksia, ja jos tapanani olisi alleviivata kirjoista parhaita pätkiä, niin tämän kirjan kanssa olisi saanut olla alleviivaamassa koko ajan.

"Maailma näyttäisi olevan loppumassa, vieläpä niin monin tavoin ja niin monesta syystä, että ihmetyttää kuinka se on ollenkaan pysynyt koossa ja kuinka kukaan koskaan kuvitteli, että on jokin sellainen kuin tulevaisuus."

"Kumma juttu, ennen lehtiin kerättiin viisauksia, nykyään typeryyksiä."

Tammisen kirja tuli minulla niin lähelle, että sitä on vaikea yrittää arvioida kuin vain sen oman vahvan subjektiivisen lukukokemuksen kautta. Ja voimakkaan samaistumisen vuoksi on vaikea erotella mikä oli kirjaa ja mikä sitä omaa, jonka kirjan ympärille loi. Mutta minä pidin tästä kirjasta ja paljon. Jälkikäteen ajatellen kokonaisuudesta jäi jokin ehkä uupumaan, mutten osaa määritellä että mikä. Jokin sellainen, joka viidestä sydämestä tipauttaa sen yhden pois. Mutta Tammista on pakko lukea lisää!


Tammisen kirjasta on blogattu paljon, mm. Sanna, Laura, Liisa, Jori ja Minna ovat kirjasta kirjoitelleet.


6 kommenttia:

  1. Tamminen! ♥ Mahtava kirjailija ja äärimmäisen sympaattinen tyyppi, olen tavannut hänet kirjakaupassa kahdesti. Jaa niin, ensimmäisestä kohtaamisesta kirjoitin pikkuruisen jutunkin. Hyvää matkaa sinulle Tammisen kyydissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin yhden kirjan perusteella uskaltaisin väittää, että tulen kyllä viihtymään Tammisen parissa jatkossakin :) ja juttusi käyn lukemassa piakkoin!

      Poista
  2. Kuuntelin äänikirjana vasta Enon opetukset Tammiselta, ja päätin joskus vielä palata kirjailijan muuhun tuotantoon. Tämä kuulostaa siltä, että se voisi olla sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä lukenut Tammiselta muuta, mutta tätä voisin kyllä suositella :)

      Poista
  3. Tämän lukemisesta on yli kuukausi, mutten ole vieläkään osannut pukea sanoiksi ajatuksia joita kirja herätti. Se tuli lähelle ja samoin minä pohdin tätä "tragikomiikkaa". Ulkopuolisesta ehkä hauskaa, mutta sille joka näkee tekstissä itsensä ei. Tai riippuu tietysti miten asiaan suhtautuu, ehkä joidenkin on helpompi hyväksyä heikkoutensa nauramalla niille. En tiedä.

    Anyway, tykkäsin kirjasta kamalan paljon. En sitten kuitenkaan tiedä mitä olisin ajatellut jos olisin pystynyt lukemaan sitä "puolueettomasta" näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että olisinko pitänyt tästä näin paljon, jos olisin samaistunut vähemmän.

      Minä olen iän myötä oppinut nauramaan kyllä omille hölmöilylle tiettyyn pisteeseen, mutta en niin paljon, että olisin osannut nauraa tälle.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.