perjantai 8. helmikuuta 2013

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat


Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
s. 366, Like 2012
Kansi: Mika Perkiökangas


Sofi Oksasen uusin Kun kyyhkyset katosivat taitaa olla lähes kaikille tuttu ainakin nimen ja ilmiön perusteella. En itse muista kovinkaan monen kirjan aiheuttaneen samanlaista kuhinaa jo paljon ennen julkaisua kuin tämän. Toisaalta ilmiö ei ihmetyttänyt, sillä itsekin Oksasen aiempaa tuotantoa lukeneena arvelin tulossa olevan jälleen jotain laadukasta ja ravistelevaa, joka samalla valottaa Viron historiaa, joka tuntuu olevan monelle täysin vieras. Kun kyyhkyset katosivat on siis jatkoa Kvartetti-sarjalle, jonka aiemmat osat ovat Stalinin lehmät ja Puhdistus. Kirjat voi kuitenkin lukea myös itsenäisinä teoksina.

Olin lukenut Oksaselta ennen tätä kirjaa kaikki hänen aiemmat romaaninsa ja pitänyt niistä kovastikin. Odotin tottakai pitäväni myös tästä ja toivoinkin kirjaa joululahjaksi. Kun sitten aloin kirjaa lukea niin ensimmäiset kymmenet sivua meni jopa joutuin, kunnes se iski - ja nyt Ilselän Minnaa lainatakseni - nimittäin käsittämätön tekstipuuro. Kirjan lukeminen otti totisesti aikaa, tekstin lukeminen tuntui raskaalta ja punainen lanka hävisi minulta useammin kuin mitä se pysyi hyppysissä. Kun vihdoin ja viimein huokaisten sain kirjan viimeisen sivun käännettyä, en ollut edes ihan varma, mistä koko kirja kertoi.

Kirja kertoo takakannen perusteella "eräästä erittäin surullisesta avioliitosta" sekä "uskollisuudesta ja uskottomuudesta". Minulle kirja oli enemmänkin irrallisia pätkiä kuvaamassa miestä, joka vaihdoi identiteettiä samaa tahtia kuin muut miehet sukkia, viron historiaa ja tarina eräästä naisesta. Vaikka pidän siitä, ettei kaikkea paljasteta heti ja että lukijaa vähän huiputetaankin, niin siinä kohtaa kun lukija on täysin kuutamolla eikä ole edes halua ottaa selvää totuudesta, niin liikutaan aika kehnoilla vesillä. En sitten tiedä kummassa oli enemmän vikaa, tylsähkössä ja sekavassa kirjassa vai lukijassa, joka kirjan luettuaan huudahti, että: "Oliko tässä jokin muukin idea kuin se, jonka minä pongasin? Jos ei, niin miksi siitä täytyy jaaritella yli 300 sivua? Niinku IHAN OIKEASTI?". Oli miten oli - en juurikaan pitänyt.

Oli kirjalla myös toki ansionsa. Viro historioineen kiinnostaa minua ja oli ihanaa lukea paikoista, jotka olivat itselle tuttuja ja kuulla tuttujen katujen nimiä. Myös naishahmot olivat kirjassa vallan kiinnostavia. Ja olihan tässä hyvän tarinan kerron tuntua ja odottamattomia käänteitä. Harmi vain, etteivät ne riittäneet kantamaan kovinkaan pitkälle, sillä päällimäisenä kirjasta käteen jäi ärsyttävältä tuntunut sekava teksti ja ylipäänsä tarina, joka tuntui sekin olevan sen verran sekava, että olisin voinut kaivata jonkun selostajan itselleni.

Vaikka aiempia Oksasia voin kyllä suositella, niin tätä en lähtisi herkästi suosittelemaan. Kirja jakaa kuitenkin aika hyvin mielipiteitä, joten ehkä jokaisen sitten täytyy selvittää oma kantansa ihan vain lukemalla. Itse olen eniten juurikin Minnan kanssa samoilla linjoilla (esim mikä tuo kansi on olevinaan?!), mutta lukekaa myös vaikka kirjasta pitäneiden Paulan tai Norkun mietteitä. Lisää arvioita löytää vaikka googlella.

20 kommenttia:

  1. Jotenkin tää kirja on alkanut tuntua miusta kovin vastenmieliseltä, vaikka en ole vielä lukenut. Enkä varmaan ihan heti lue. Tekstipuuro ei koukuta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tämä ei tosiaan ollut mikään lukijan unelma kirja. Ei ainakaan minulle. Kun ajattelee Oksasen muita kirjoja, niin minusta tämä on niistä selkeästi heikoin. Ja nimenomaan siis tekstin vuoksi.

      Poista
  2. Harmillista, minulla on kyyhkyset seuraavana 'jonossa', saa nähdä miten mun käy sen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti paremmin kuin minulla! Jään odottelemaan arviotasi :)

      Poista
  3. Minä en ole saanut luettua vielä edes Puhdistusta, vaikka se odottaa jopa omassa hyllyssä. Baby Janen luin joskus aikoinaan, mutta en ollut kovin ihastunut. Ehkä se on sitten vaikeuttanut noihin Oksasen historiallisiin romaaneihinkin tarttumista. Puhdistus kyllä oikeasti pitäisi lukea, sillä minusta tuntuu, että olen pienessä vähemmistössä, kun en sitä ole vielä lukenut. Tästä uudesta en ainakaan varmaan ole aloittamassa, ilmeisesti voisi käydä niin, että sen jälkeen Oksasen lukeminen tyssäisi lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baby Janen on hyvin erilainen kuin mitä Stalinin lehmät tai Puhdistus. Puhdistus taitaa ollakin se parhain. Ja joo, tästä uusimmasta ei todellakaan kannata aloittaa. Ainakaan minun mielestä.

      Poista
  4. Kyllä! Voisin kutsua itseäni jopa Oksas-faniksi, sen verran suuren vaikutuksen tekivät ensimmäiset kolme kirjaa. Kävin sitten ostamassa tämän kyseisen kirjan heti ilmestymisaikaan, mutta en koskaan päässyt viittäkymmentä sivua pidemmälle. (Enkä mä edes jätä kirjoja koskaan kesken.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin olisi varmaan jäänyt kesken, ellei tämä olisi ollut juuri niitä kirjoja, jotka nyt vain mukamas täytyy lukea alusta loppuun tuli mitä tuli. Voisinpa sanoa, että kirja kannattaa lukea loppuun, mutta kun ei. Ei sitä välttämättä edes kannata. >:(

      Poista
  5. Oivoi, kurjaa, että lukukokemuksesi on ollut hankala ja jouduit pettymään. Minäkinhän olin jossain vaiheessa puurossa, mutta sitten yhtäkkiä tajusin ahmivani ja innoissani sukelsin Viroon. Kokemus ja elämys oli tosi vahva.

    Kyyhkyset jakavat mielipiteet rajusti! Tämä tosiaan on vähän erilainen kuin Oksasen muut.

    Kiitos linkityksestä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan "outoa" lukea arviosi, sillä tuntui kuin olisimme lukeneet eri kirjaa. Niin tämä vain rajusti jakaa mielipiteitä!

      Poista
  6. Hui, saapa nähdä miten tämän kirjan kanssa käy sitten joskus! Vaatinee kärsivällisyyttä ja aikaa. Puhdistus täytyisi kuitenkin lukea ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä tämä kyllä vaatii. Mutta lue Puhdistus ehdottomasti ensin!

      Poista
  7. No, onpa kiva saada vertaiskärsimystä;-) Koin niin kovan pettymyksen rakkaan Ian McEwanin uutuuden kanssa, että en sanotuksi saa. Siis jos tosiaankin saa koko ajan pinnistellä pysyäkseen jotenkin kärryillä, se ei käy minulle, ei, ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiva jos tämä kärsimykseni tuo lohtua edes jollekin! Minun täytyy myöntää, että minulla ei ole koskaan mennyt hyvin McEwanin kanssa vaikka ymmärrän, miksi hänestä pidetään. Harmillista, että uutuus ei iskenyt :(

      Poista
  8. Ooh, mahtavaa, etteivät kaikki vain ylistä Oksasta! =D Minua ei kiinnosta yhtään hänen tuotantonsa; joskus olen selaillut jotain hänen kirjaansa, poiminut lauseen sieltä täältä, ja jo sen perusteella tiedän, ettei hänen tyylinsä/aiheensa ole minua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä kyllä pidin aiemmista Oksasista, mutta tämä ei uponnut lainkaan.

      Poista
  9. Minulla tämä kirja on hankintalistalla, muttei mitenkään kiireellisessä sellaisessa. Olen minäkin lukenut muut Oksaset ja kovasti pidin (paiti Baby Jane ei oikein vakuuttanut).

    Tekstipuuro ei kuulosta ihan mun jutulta, joten enpä edelleenkään pitele kiirettä tämän kirjan hommaamisen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä oli kyllä aika raju pettymys aiempien Oksasten jälkeen. Mutta ehkä sinä pidät?

      Poista
  10. Oi, harmi ettet tykännyt tästä. Minun kokemukseni taisi olla aika päinvastainen, kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa kun se otti niin vahvasti otteeseensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja kyllä tuntuu jakavan paljon lukijoita. Toiset rakastaa ja toiset inhoaa. Sinänsähän vallan kiintoisa teos. Mutta joo, itse en tästä oikein saanut mitään irti :(

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.