maanantai 11. helmikuuta 2013

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
s. 130, Wsoy 2010

Minulle kävi Mielensäpahoittajan kanssa vähän hassusti. Ensinnäkin minulle oli jostain tullut se käsitys, että tässä nauretaan enemmän tai vähemmän vanhoille ihmisille ja no minähän en nauranut, vaan nyökyttelin ja olin ihan samaa mieltä tämän jäärän kanssa. Toiseksi en ensimmäiseen 30 sivuun oikein tahtonut tajuta, mikä tästä nyt sitten tekee sen jutun. Kun sitten myöhemmin jatkoin lukemista, niin se tapahtui: nauroin ääneen ja luin kirjasta katkelmia poikaystävälle. Kirjahan oli hulvaton! Täynnä asiaa ja huumoria. Vaikka olin aiemmin jo lähestynyt Kyröä Miniän verran, niin en lainkaan osannut odottaa näin iskevää kirjaa.

Mielensäpahoittaja kertoo 80-vuotiaasta suomalaisesta miehestä, jolla on sanottavaa yhdestä sun toisesta asiasta. Yleensä nykyajan villityksistä, jotka eivät tämän vanhan miehen järkeen käy. Moni asiahan oli ennen paremmin ja näin ollen tämä kahdeksankymppinen tuppaa pahoittamaan mielensä, kun perinteet korvautuvat uusilla. Ja vanha kunnon sukupolvi uudella paljon löysemmällä sukupolvella. Mielensäpahoittaja sisältää 40 hyvin lyhyttä tekstiä, joissa jokaisena on jokin asia, josta pahoittaa mielensä. Välillä jutut ovat kevyempiä ja välillä jotain muuta:

"Kyllä ei yrjänä pitänyt sotahommia mitenkään tärkeinä ja olisi tahtonut mennä hautaan ihmisenä, koska loppuaikoina joutui olemaan joka paikassa veteraani. Muistatteko mitä hän puhui lapsenlapsille, ettepä tietenkään. Että itsenäisyyspäivää vietetään väärin. Että ei sotaa pitäisi muistella vaan unohtaa. Yrjänä piti itseään kunnon miehenä sodasta huolimatta eikä sen vuoksi."

Mielensäpahoittajan parasta antia olikin mielestäni se, kuinka asia ja huumori oli lyöty yhteen. Kirja kun sisältää vakavaakin asiaa esimerkiksi vanhusten yksinäisyydestä, mutta samaan aikaan se saa nauramaan ääneen. Kirja ei ole kevyt saati vakava, mutta sen vakavaakin asiaa on melko kevyt lukea.

"Ainoalla ystävälläni Yrjänällä oli laajentuma keuhkoissa, mutta vielä laajempi oli miehen sydän. Minä olen ahtaampi ihminen, tykkään enemmän valittaa."

"Ei ennen sotia oiottu selkiä taikka hampaita, jos ne nyt jotenkin pysyivät suorassa ja suussa."

Kyrö luo toki Mielensäpahoittajassa melko stereotyyppisen kuvan vanhasta suomalaismiehestä, mutta totta se on, että ainakin itse tiedän tällaisia jääriä ihan tosielämässäkin. Toisaalta sen verran tiuhaan nyökyttelin Kyrön tekstin kanssa, että minutkin voisi varmaan luokitella jonkin sortin jääräksi. Joka tapauksessa minusta tällaiset vanhat ihmiset ovat kaikessa jääräpäisyydessään sekä viisaita, hassuja että hellyyttäviä. Ja vaikka minun isovanhempani eivät enää elä, niin toivottavasti tämä kirja saa monen menemään tapaamaan sitä omaa jääräpäätä siellä jossain. Ainakin itselle tuli tätä lukiessa suorastaan ikävä niitä, joiden järkeen ei lainkaan käy esimerkiksi kasvissyönti tai älypuhelimet. Miten raivostuttavaa, mutta silti niin ihanaa. 

Sanotaanko vielä sen verran, että kirja, joka saa minut nauramaan ääneen, on aika ihme, joten nostan kyllä hattua Kyrölle. Ja nostan hattua Kyrölle, kun en oikein olisi halunnut pitää tästä, koska hei kaikki muut pitävät, niin meinasin jo ihan sen tähden antaa tälle neljä tähteä. Mietin sitten, että no mikäs on se mutta, jonka takia annan neljä. No en keksinyt sitä, joten viisi tuli ja siinä on. Lajissaan aivan mahtava!


"Selkeitä lauseita niin kuin maailma on."
"Kyllä on helpommat päivät mitä huonommin näkee."
 

11 kommenttia:

  1. Oli kyllä aivan huikea kirja! Erityisesti loppulauseet saivat minut kaiken nauramisen jälkeen aivan liikuttuneeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli huikea. Nyt ymmärtää miksi tätä on niin kehuttu. Loppu toimii hyvänä kontrastina muulle kirjalle.

      Poista
  2. Voi että kun tämä pitäisi lukea! Minäkin olen Kyröön tutustunut vain Miniän kautta ja tuohon jääräpäähän tekisi mieli tutustua enemmän. Näitä tosielämän jääräpäitä on tullut tavattua, ennen kuolemaansa ukkini kertoi ettei ole käynyt sairaalassa sitten sodan. Toinen ukkini taas ei meinannut uskoa mitään, ja ihan periaatteesta, hän halusi aina sanoa viimeisen sanan :)
    Mutta kyllä nyt pitäisi Mielensäpahoittajaan tutustua vihdoin ja viimein! Kiva arvio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea ja tutustua! Ainakin minä pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Miniästä. Minun tosielämän jääräpääni on jo ihan oma isäni, jolle tuo sairaalaan meno tuntuu olevan elämää suurempi kysymys... eikä pappanikaan suostunut sinne menemään, mutta se koituikin sitten hänen kohtalokseen...

      Kiitos!

      Poista
  3. Ihana, ihana Mielensäpahoittaja ja Kyrö!! <3 Näihin ei voi kuin rakastua. Ja nauraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä yllättynyt, että tämä oli näin hyvä. Siis kaikesta kehusta huolimatta.

      Poista
  4. Jäärät <3

    Tämä on kyllä harvinaisen hauska ja sydämeenkäypä, itsekin pidin kovasti. Kirjoitat asiaa ja hyvin, juuri tällainen Mielensäpahoittaja on.

    Miniä onkin vielä lukematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin jäärät <3

      Tästä ei voinut kuin pitää, vaikka kuinka yritin muuta. Miniä ei kuitenkaan ollut mielestäni ihan yhtä hyvä.

      Kiitos Linnea kommentistasi!

      Poista
  5. Enpä olisi itse osannut paremmin tätä kirjaa kuvata. Olen niin samoilla linjoilla kanssasi! Ihana ja ikimuistoinen kirja, joka sai minutki nyökyttämään ja nauramaan ääneen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä oli kyllä vaikea olla pitämättä. Sellainen kirja, jonka mielellään löytäisi omastakin hyllystä :)

      Poista
  6. Lisättäköön vielä, että äänikirja toimii myös erinomaisesti. Ensimmäisen luvun saa kuunnella kustantajan sivuilla. Olen sen avulla tutustuttanut Mielensäpahoittaja-skeptikoita aiheeseen. x)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.