sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu


F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
suom. Marja Niiniluoto
s. 220, Otava 2004
Kansi: Camilla Pentti
Alkuteos: The Great Gatsby, 1925


F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu oli toinen lukupiiriä varten lukemani kirja. Kultahattu on roikkunut lukulistallani niin pitkään kuin jaksan muistaa, joten olikin vallan mainiota, että juuri tämä valikoitui lukupiirikirjaksi tällä kertaa ja näin oli pakko hakea kirja kirjastosta ja lukea. Minä kun olen sattunut kehittämään itselleni varsinaisen ongelman kaikista klassikoista ja muista merkkiteoksista luettuani muutaman todella surkean tapauksen. Joka tapauksessa ennakkoluuloistani huolimatta minä tykästyin Kultahattuun aika tavalla!

Kultahattu kertoo Jay Gatsbysta, salaperäisestä ja upporikkaasta miehestä, jota harva tuntee, mutta jonka kutsuille kaikki silti saapuvat. Kutsun juhliin saa myös kertojana toimiva naapuri Nick, josta tuleekin Gatsbylle melko tärkeä henkilö ja osa suunnitelmaa, miten Gatsby voisi tavoittaa unelmansa. Unelma on eräs kaunis nainen, johon Gatsby rakastui vuosia sitten, mutta jonka kanssa ei voinut avioitua köyhyytensä vuoksi. Nyt Gatsby ei ole enää köyhä, mutta hänen rakastamansa nainen sen sijaan on aviossa toisen miehen kanssa.

Kun aloin lukea Kultahattua, en tiennyt siitä juuri mitään etukäteen. Tiesin kirjan kertovan 20-luvun rikkaiden seuraelämästä Yhdysvaltojen itärannikolla, mutta siihen se pitkälti jäikin. Yllätyin siis suuresti, kun kirja sisälsikin näin mahtavan tarinan, jonka käänteet ja kuviot eivät hahmottuneet lukijalle aivan heti. Kirjassa oli arvoituksellinen päähenkilö, mutta myös koko kirja tuntui pieneltä arvoitukselta ja minä yllätyksekseni pidin siitä. Oli hauskaa, ettei ihan kaikkea selitetty puhki ja siinä mielessä hyvä lukupiirikirja, sillä käänteitä tulikin mietittyä yhdessä ja jotkin asiat tuntuivat selkeytyvän vasta toisten kanssa jutellessa. Siitä huolimatta kirja ei ollut vaikealukuinen.

Tosin kerronta on myös ainoa, joka ei täysin vakuuttanut. Lukupiirissä yhdessä puhuimmekin siitä, miten ensimmäiset 50 sivua tuntuvat melko turhilta ja tylsiltä. Itsekin kun aloin lukea kirjaa, niin ensimmäisten sivujen kohdalla olin kauhuissani, sillä alku oli tahmea eikä tarinaan tuntunut pääsevän ollenkaan sisään. Onneksi alun jälkeen tarina lähti kunnolla liikkeelle ja kirjan luki melko nopeasti. Siitä huolimatta huonohko alku verotti muuten hyvää kirjaa ja myös muutamat kohdat kirjassa tuntuivat järjettömiltä. Esimerkiksi kirjassa oli pitkä luettelo ihmisten nimiä, joilla ei tuntunut itse tarinan perusteella olevan mitään merkitystä. Välillä otteeni kirposikin tekstistä ja jouduin lukemaan muutaman sivun kahdesti, jotta pysyin kärryillä. Se söi vähän lukunautintoa, mutta johtui osittain myös omasta huonosta keskittymiskyvystä kirjan lukuhetkellä. Yleisesti kuitenkin pidin myös kerronnasta ja etenkin hieman vanhahtavasta kielestä.

Pohdimme lukupiirissä mistä kirjan suomennettu nimi Kultahattu tulee, sillä se ei ole lähelläkään alkuperäistä (The Great Gatsby) eikä siihen ole mitään selkeää viitettä kirjassakaan (paitsi näköjään kirjan alun runossa). Myös kirjan suomalainen palvelija herätti keskustelua. " -- suomalaisnainen, joka sijasi vuoteeni, keitti aamukahvini ja mutisi suomalaisia loitsuja sähkölieden ääressä." Jostain syystä nimenomaan kirjassa esiintyneet erilaiset yksityiskohdat nousivat keskustellessa eniten pintaan. Itse tarina tuntui hieman jäävän niiden jalkoihin.

Mutta pidin kirjasta kyllä paljon ja uskallan suositella tätä muillekin. Ehkä tämä ei nykypäivän lukijalle enää ole ihan hirveän suuri hitti, mutta kirjan luettua ei yhtään ihmettele, että aikoinaan tämä on ollut suuri kirja. Sillä sen verran erikoinen tämä kyllä oli. Itse jään odottelemaan kirjasta tulossa olevaa elokuvaa!

"Hän on niin tylsä, ettei tiedä onko edes hengissäkään."


½


Kirjasta bloganneet myös Sanna, Tuulia, Jokke, Luru, Sonja, Raisa, Anna.


10 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus :)

    Olen nähnyt filmin ja lukenut teoksen kolmisen kertaa, ja kun maailmaan pääsee sisälle, osaa arvostaa teosta.
    Ihmettelen aina uudestaan, kuinka porsaat pääsevät pälkähästä eli siis Tom ja Daisy, minusta on olemassa myös väärää ritarillisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! :)

      Tämä kyllä vaatii sen, että tosiaan pääsee sisään, ja ehkä sen takia tästä ei minulle tullutkaan täyden pisteen kirjaa, sillä sisään pääseminen otti aikaa. Mitään elokuvaversiota en ole tästä vielä nähnyt, mutta tulossa oleva kiinnostaa kyllä kovasti.

      Tom ja Daisy eivät tosiaan olleet kovin mukavia hahmoja... mutta sopivat kirjaan hyvin. Ja väärääkin ritarillisuutta voi tosiaan olla.

      Poista
  2. Tämä on aina minun lempparini ja elokuva myös. Olen muistaakseni katsonut myös kirjasta tehdyn tv-sarjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onko tästä tehty tv-sarja? Ohho. Enpäs tiennytkään! Minä odottelen nyt vielä tulossa olevaa elokuvaa, josko vaikka pitäisin :)

      Poista
  3. Olen tainut vahingossa alkaa seurata kolmea samassa lukupiirissä olevaa bloggaajaa, sillä vuorokauden aikana olen saanut luettavakseni kolme juttua tästä kirjasta. Eipäs se mitään, ainakin olen saanut kolme arvioita, jotka eivät ole vielä käännyttäneet minua päätöksestäni lukea tämä kirja!

    Suomalaiset loitsut kuulostavat hassulta... Mitähän loitsuja täällä lausutaan, sellaisia joita en ole koskaan ennen kuullut? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, paljon mahdollista, että näin on päässyt käymään. Ja tämä kannattaa lukea kyllä :)

      Suomalaiset loitsut tosiaan herättivät kummeksuntaa, mutta eräs lukupiiriläisistä ehdotti, että josko sieltä olisi lennellyt vaikka perkeleitä... :D

      Poista
  4. Tämä on yksi niistä harvoista klassikkoaseman saaneista teoksista, jotka minua kiinnostavat! Ennen leffaa tää ois kiva saada luetuksi, joten jospa tässä pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että saattaisit pitää tästä! Tämä on aika nopealukuinen, joten lukee ihan hetkessä, jos niikseen tulee :)

      Poista
  5. Tämä tarttui juurin mukaani Lontoossa kirjashoppaillessani, ja hyvä niin, sillä olen jo pitkään tahtonut lukea teoksen. Vähän ehdin kirjaa jo aloitellakin matkustaessani, ja törmäsin muun muassa tuohon suomalaisnaiseen. Alkukielellähän se mitä tämä mutisee on curses, mikä tosiaan voinee olla kirousloitsuja... tai sitten ihan vain pelkkää kiroilua, juuri niitä perkeleitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että olet päätynyt lukemaan tämän! :)

      Ja alkukielelläkin se on nimenomaan suomalaisnainen? Vähän pohdittiin, josko se on vain suomennettu niin, mutta ilmeisesti ei. Vallan hauskaa :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.