lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kirjabloggaan - mutta miksi?



Kaksi kuukautta sitten kirjoitin postauksen samalla otsikolla. En koskaan julkaissut sitä. Sen sijaan, että olisin kertonut, miksi juuri minä pidän kirjablogia, niin harhauduin lähinnä ruotimaan epäolennaisuuksia ja erilaisia blogi-ilmiöitä. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen.

Perustin blogini vähän päälle kaksi vuotta sitten. Tuolloin kirjablogit olivat hieman harvemmassa, ja oikeastaan siksi itsekin päädyin blogia pitämään - halusin pystyttää kirjablogin, johon en ollut vielä törmännyt. Tuoda mukaan jotain uutta. Tehdä jotain erilaista. Alusta asti halusin olla rehellinen ja suorasanainen, kirjoittaa kirjoista kuten kirjottaisin parhaimmalle ystävälleni. Jättää juonen ruotimisen muille ja keskittyä enemmän fiilistelemään kirjoja, tarinoita, kauniita maisemia, hetkiä. Se oli pyrkimys ja omasta mielestäni olen päässyt melko lähelle. Tottakai lukijakunnan kasvettua ja koko bogimaailman kasvettua olen minäkin saanut vähän siistiä tekstiäni, jättää nyt ainakin ne kirosanat pois ja pahimpien turhautumien purkamisen tänne. Ei sitä nyt syyttä suotta rehellisyyden nimissäkään kenenkään mieltä ole tarkoitus pahoittaa. Vaikka kyllä paska kirja on edelleen paska kirja, ei siitäkään mihinkään päästä.

Tietenkin kirjablogin perustamiselle on aika itsestäänselvästi syynä rakkaus kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Olen lukenut ja kirjoittanut aina, tai niin kauan kuin olen osannut. Muistan vieläkin kuinka ihan ensimmäisinä vuosina ala-asteella pienessä kyläkoulussamme oli kirjastopäivä ja saimme tuolloin lainata yläkerran pienestä kirjastohuoneesta kirjoja. Luin jo sieltä varmaan kaiken, mitä ehdin ennen kuin muutettiin suurempaan kaupunkiin ja suurempien kirjastojen ääreen. Isommista kirjastoista sai lainata isomman määrän kirjoja, joten raahasin kirjoja pinoissa kotiin. Joka viikko. Parhaimmillani luin päivässä kirjan tai kaksi. Yläasteella tahti hieman hidastui kun elämässä alkoi olla niin paljon muutakin ja lukioaikoinakin romaanien lukeminen väheni, mutta luin silti. Monella mittapuulla paljon.

Lukuharrastuksessani oli aina vain yksi harmi. Se, ettei ollut ketään kenen kanssa jakaa se. Kyllä minulla muutama lukeva ystävä oli ja on, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ole lukenut ihan samaan tapaan kuin minä. Muille se oli mukavaa puuhaa silloin tällöin, minulle enemmänkin pakkomielle. Kun törmäsin ensimmäiseen kirjablogiin niin olin innoissani. Jes, joku muukin lukee! (Huom. lukee samalla intohimolla kuin itse.) Ja haluaa vieläpä jakaa lukuharrastuksensa. Se oli ihmeellistä ja mahtavaa. Ja heti mietin, että tuota voisin kokeilla itsekin. Että tuo voisi olla niin minun juttuni.

Ja niinhän tämä on! Alkuun hieman pelkäsin, että kyllästyn. Tai että blogin pitäminen pilaa itse lukemisen. Ajattelin, että blogi muuttaisi lukemiseni suorittamiseksi tai pakkopullaksi. Pelkäsin, että kokisin liian suurta velvoitetta blogia kohtaan. Mutta kun alusta asti tein selväksi itselleni säännöt, että blogia pidetään niin kauan kuin se on hauskaa, niin siinä olen pysynyt. Jos lukeminen tuntuu siltä, että teen sitä jostain muusta syystä kuin itse lukemisen nautinnosta, niin jätän kirjan ja menen tekemään muuta.

Nyt en tietenkään voisi edes kuvitella lopettavani blogin pitämistä.

Blogi on antanut niin paljon. Olen tutustunut useampaan kirjojen ystävään, joista osaan ihan livenäkin, löytänyt luettavakseni hienoja blogeja, saanut jakaa lukukokemuksia muiden kanssa, pongannut lukulistalleni uutta luettavaa ja lukenut muiden suosituksesta upeita kirjoja. Se on ollut ja on aivan mahtavaa! Ei minulla ennen ole ollut näin paljon "tuttuja", jotka suosittelisivat kirjoja tai kehottaisivat jättämään lukematta. Ei näin paljon ihmisiä, joiden kanssa jakaa lukukokemuksia. Ei näin paljon kirjojen ystäviä, jotka lukisivat juttujani kirjoista ja vieläpä keksisivät niistä sanottavaa. Olen saanut myös kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tietenkään ei sovi unohtaa arvostelukappaleita. Näitä kahta jälkimmäistä en osannut kyllä edes odottaa blogia perustaessani, mutta ovat olleet toki myös ilo.

Joskus vaan kaiken blogihässäkän takia tuntuu melkein unohtuvan se totuus, että miksi sitä nyt bloggasikaan. Myönnän, että olen minä kerran tai kaksi jopa turhautunut koko blogitouhuun. Se on pitkä tarina, jonka jätän nyt kertomatta, mutta tuolloin piti pitää pieni tauko koko blogimaailmasta ja muistuttaa itselleen, että mistä tässä nyt olikaan kyse. Että hei, sinä teet tätä ihan just niillä omilla säännöillä. Ihan siihen omaan tyyliin. Sitä kun niin herkästi ajautuu mukaan pyöritykseen, johon ei välttämättä edes haluaisi. Pyöritykseen, josta ei oikein tiedä miten pääsisi pois. Onhan tässä houkutuksensa! Toisten blogit tulvivat uutuuskirjoja ja yhtäkkiä tuntuu, että haluaisi lukea ne kaikki. Eikä sovi unohtaa niitä vanhempia kirjoja, jotka ovat jo lukupinossa. Ja en kiistä, etteivätkö arvostelukappaleet välillä olisi kuin riemuvoitto - varsinkin jos sattuu tupsahtamaan juuri sen lempparikirjailijan uusi teos suoraa syliin. Helpostihan siinä uuvahtaa, jos niin antaa käydä.

Mutta pitää muistaa, että eivät ne ole kuitenkaan se syy, miksi blogin perustin. Eivätkä ne ole se syy, miksi tätä edelleen pidän. Eivätkä todellakaan syy pilata itselle tärkeä harrastus. Pohjimmiltaan tätä pidän, sillä haluan voida jakaa rakkaan harrastukseni. Olivat kirjat sitten uusia tai vanhoja, muille tuttuja tai vieraita. Tämä blogi on nyt se kaveri, joka lapsuuteni kirjavuosista uupui. Se tyyppi, jolle hehkutan kirjoja, jolle myönnän pettyneeni kirjaan ja jolle jaan kirjan herättämiä ajatuksia. Se tyyppi, jota en halua menettää.

Kirjabloggaan, koska pidän tästä niin valtavasti. Pidän tätä edelleen samasta syystä kuin sillon, kuin aloitin, vaikka nykyään kaiken tämän ympärillä vähän onkin hässäkkää. Kyllä se ydin on silti aina se sama. Rakkaus kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Mutta nyt kysymys kuuluukin: Miksi sinä kirjabloggaat?

Muun muassa Paula on omassa blogissaan pohtinut bloggaamista ja haastanut muut tekemään saman.


26 kommenttia:

  1. En ehkä halua vielä ainakaan kirjoittaa aiheesta kokonaista bloggausta, sillä koen itseni vielä niin aloittelijaksi kirjabloggaajana (ja niinhän minä olenkin). Yritin aloittaa kirjablogin jo viime keväänä, mutta tein vain TBR-listan ja kirjoitin yhden arvostelun osittain ja siihen se jäi. Nyt sitten päätin kokeilla uudestaan, ja jotenkin innostuin aivan valtavasti. Ehkä tämä vuosi on ollutkin parempi ajankohta blogin kirjoittamisen aloittamiseen, sillä viime vuosi oli ensin pääsykoekiireitä ja sitten muutto, opiskelun aloittaminen ja kaikki muu uusi. Lukeminen jäi silloin todella vähälle, joten nyt kun lukemiseen on paremmin aikaa ja intoa, kirjablogiakin on mielekkäämpää pitää.

    Vaikka näin vähän aikaa kirjablogiyhteisön jäsen olen ollut, silti pidän sitä jo aivan ihanana. Juuri niin kuin sanoit: ei minullakaan ole ollut aiemmin näin paljon ihmisiä, jotka kertovat, mitkä kirjat ovat lukemisen arvoisia ja mitkä eivät. Tämä tietenkin kasvattaa lukulistaa niin pitkäksi, että en minä mitenkään ehdi lukea kaikkia kirjoja, joita haluaisin.

    Lisäksi onhan se mukavaa, että samalla tulee pidettyä eräänlaista lukupäiväkirjaa, jollaista en ole saanut pidettyä sen jälkeen, kun ala-asteella sellaista täytyi pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivan pitkästä kommentista! :)

      Kirjablogia on kyllä mukavampi pitää silloin, kun on aikaa lukeakin. Itse en varmasti olisi esimerkiksi lukiossa jaksanut tai ehtinyt kirjabloggailla. Onneksi tämä on nyt sen verran vakiintunut juttu, että uskon oman blogin kestävän mahdolliset jaksot tulevaisuudessa, jolloin aikaa lukea ja blogata on vähemmän.

      Blogitutut tekevät kyllä tästä tosi kivaa puuhaa!
      Ja minunkin lukulistani alkaa olla jo järjettömissä mitoissa ja kasvaa koko ajan. Mutta toisaalta ainakin sieltä löytyy varmasti aina jotain, joka sopii juuri sen hetkiseen tilanteeseen.

      Lukupäiväkirjana blogi on mainio! Nyt voin jo itse palata kaikkiin kahden vuoden aikana lukemiini kirjoihin ja niiden tunnelmiin täällä. Tai käydä tarkistamassa mitä mieltä olen jostain kirjasta ollut.

      Poista
  2. Hienosti kuvasit kirjabloggaamisen ydintä – tai ainakin sitä ydintä, joka on myös minulle tärkeintä tässä touhussa. Joillekin muut asiat voivat tietysti olla tärkeämpiä.

    Minullakin bloggaaminen alkoi mm. siitä syystä, kun elämässäni ei ollut muita ihmisiä, jotka olisivat lukeneet yhtä tiuhaan tahtiin ja suhtautuneet kirjoihin yhtä intohimoisesti kuin minä. Kirjablogiyhteisön löytäminen oli kuin lottovoitto :D Ja ihanaa, että kirjablogeja on tullut paljon lisää niistä ajoista kun itse aloitti. Kääntöpuolena siinä on harmikseni se, ettei kaikkia ehdi seuraamaan aktiivisesti.

    Blogin pitämisen aloitin myös siksi, että voisin kirjoittaa ylös lukukokemukseni. Olisinhan voinut alkaa kirjoittaa niitä ylös vaikka vihkoon tai word-tiedostoon, mutta kun se yhteisö. On tosi kivaa lukea mitä mieltä muut ovat olleet kirjoista ja jakaa omia lukukokemuksia sekä saada muilta vinkkejä että myös jakaa omia. Mistäköhän kaikista kirjoista olisin jäänyt paitsi ilman kirjablogeja?

    Minäkin huolehdin alkuun, että jos bloggaamisesta tuleekin suorittamista ja se alkaa vain stressata. No, ei onneksi alkanut missään vaiheessa. Luen, kun ehdin ja jaksan ja kirjoitan, kun ehdin ja jaksan. Ei siinä sen kummempaa!

    Eli olen hyvin vahvasti samoilla linjoilla kuin sinäkin :) Rakkaudesta kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen vain miinustan omalla kohdallani kirjoittamisen. Kirjoista kirjoittaminen on kyllä kivaa (paitsi jos ei tunnu keksivän mitään sanottavaa! joidenkin kirjojen kohdalla käy niin, mikä on tosi ärsyttävää), mutta muuten en ole tuntenut kirjoittamista kohtaan koskaan mitään intohimoa. En esimerkiksi ole koskaan haaveillut olevani kirjailija, vaan tyydyn lukijan rooliin. En sitten tiedä olenko kehittynyt kirjoittajana blogikirjoittelun myötä. Luulisin, että olen oppinut kirjoittamaan kirjoista jäsentyneemmin kuin ennen, mutta siitä en löisi vetoa, että mahdollisesti kehittyneet kirjoittajantaitoni heijastuisivat esimerkiksi opintojeni parissa kirjoittamiini esseisiin ynnä muihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Laura!

      Kirjablogiyhteistön löytäminen todella oli kuin lottovoitto! Nykyään ihan hymyilyttää kun menee vaikka kirjastoon ja pongaa jonkun kirjan ja muistaa jonkun bloggarin sitä suositelleen. Ei ennen niin käynyt! Ennen siellä kirjastossa olin vain minä ja kirjat, nyt hyllyillä nököttääkin jonkun lemppari, jonkun inhokki ja joku paljon puhuttu kirja ;) Ja tosiaan muiden suosituksista on moni huippu kirja löytynyt! Monesta kiitos kuuluu sinullekin :)

      Kirjablogeja on tosiaan tullut sen verran runsaasti, että aika ei kaikkien seuraamiseen riitä. Mutta uskoisin, että ainakin jokaiselle löytyy jotakin ja ne omat lempparit kaikkien blogien joukosta. Kun itse blogia tosiaan perusti, niin näin ei vielä ollut. Toki tuolloin kirjablogeja tuntui olevan vaikeampi löytääkään, vaikka niitä olisi jo olemassa ollut.

      "Luen, kun ehdin ja jaksan ja kirjoitan, kun ehdin ja jaksan." Näin minäkin pyrin blogiani pitämään. Ja hei, minusta sinä kirjoitat vallan hyvin ja taivasti! Että ainakaan tuo intohimon puute ei näy suoraa tekstissä. Minusta kun tuntuu, että löytyy enemmän intoa kirjoittaa kuin taitoa! Etenkin kirjoitusvirheitä vilisee välillä niin, että meinaa järjen menettää :D

      Poista
  3. Olipa mukavaa luettavaa. Erityisesti pidin siitä, miten pohdit bloggaamisen uuvuttavuutta. Varmaan meistä jokainen jossain vaiheessa ajattelee, miksi tätä tekee ja joutuu kaivamaan joskus syvemmältäkin perusteet itselleen. Useimmat kirjabloggareista jakavat ajatuksesi rakkaudesta kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Upeaa, Katri!

    Kiitos linkityksestä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja juuri sinun postauksesi innoittamana sain tämän ulos, vaikka pitkään meinasin jättää julkaisematta tämänkin.

      Toivottavasti moni kirjabloggari jakaa ajatukseni rakkaudesta kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tuntuisi hassulta, jos näin ei olisi.

      Poista
  4. Näitä pohdintoja oli kiva lukea. Omat motiivini bloggaamiseen ovat (yllätys yllätys ;)) samansuuntaiset. Blogi on keino toteuttaa luovuutta ja jakaa itselle tärkeitä asioita, kehittyä lukijana ja kirjoittajana. Ja aina joskus menevät överiksi tbr-listat, kirjapinot ja bloggauspaineet täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisi vallan hassua pitää kirjablogia, jos motiivit olisit kovin erilaiset ;)

      Kirjapinot nyt tuntuvat menevän överiksi aina, mutta paineita ei kyllä pitäisi ottaa. Se syö turhaa iloa koko touhulta!

      Poista
  5. Hyvää pohdintaa, tätä voisi itsekin pohtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohdipa vain! Olisi hauska lukea muidenkin mietteitä enemmän :)

      Poista
  6. Ensiksi: bannerisi on aivan IHANA!

    Samansuuntaisia bloggaussyitä löytyy minulta, kielen ylläpidon lisäksi. Minusta blogit ovat hyvin henkilökohtaisia juttuja (hienosta kirjablogiyhteisöstä huolimatta), ja tosiaan hyvä pitää mielessä, että omassa blogissa saa tosiaan olla itsevaltias ja tehdä mitä ja miten usein huvittaa, pois siis kaikki ahdistus :-)

    Koska kirjoittelen myös muusta elämästä kirjojen ja teen lisäksi, minulle blogi on pikkuisen kuin päiväkirja (vaikken tietenkään ihan kaikesta kirjoita). Kirjamietteitä on hauska lukea ja ilman blogia tuskin löytäisin motivaatiota kirjoittaa pidempiä mietteitä lukemistani kirjoista.

    Blogisi on ihana ja kaksi vuotta on kunnoitettava blogi-ikä. Hienoa myös, että innostus on säilynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3

      Ei pitäisi tosiaan unohtaa, että blogit ovat henkilökohtaisia ja jokainen sanelee ne omat säännöt. Ja olet oikeassa, että ilman blogia tuskin tulisi ihan näin paljon kirjoiteltua kirjoista! Itse olen kyllä jo ennen blogia kirjoittanut kirjamietteitä ylös, mutta en todellakaan samaan tapaan kuin täällä.

      Poista
  7. Rakkaus kirjoihin, ihastunut ilo siitä että saa viimein jakaa sen samoin ajattelevien kanssa, ne kirjablogimaailman ihanat ihmiset ja kaikki heidän suosittelemansa kirjat joihin en muuten olisi ikinä törmännyt. Siinäpä ne syyt tiivistetysti, ei siis ole juurikaan lisättävää tekstiisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä osasit hienosti tiivistää sen, mitä minäkin ajoin tällä kilometrin pituseilla postauksella takaa :D

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  8. Ihana teksti! Puit osan omista ajatuksistani sanoiksi. Itsekin perustin blogin, jotta voisin jakaa ajatuksiani muillekin kuin hiljaisille seinille. Blogi on nimenomaan se kirjakaveri, joka on puuttunut ja sen tuoman sosiaalisuus on tuntunut yksinkertaisesti mahtavalta!

    Kiitos kun jaoit kirjablogi-tunteitasi, tästä tuli lämpöinen olo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiva kommentti! Ihanaa, että tykkäsit. Olen niin pitkään harkinnut, että julkaisenko tämän vai en, mutta onneksi julkaisin, jos siitä tulee muillekin hyvä mieli :)

      On hassua, miten sosiaalista kirjabloggaaminen on, vaikka samaan aikaan tämäkin on sinänsä yksinäistä puuhaa... yksinhän täällä kotikoneella istuskellaan, mutta samaan aikaan edessä on hurjasti muita ihmisiä, jotka jakavat samat mietteet kirjoista.

      Poista
  9. Hienoa ja tärkeää pohdintaa, kiitos tästä! Komppaan edellisiä, eli hyvin saman suuntaisia ajatuksia minullakin. Tosin nyt on kyllä tullut vedettyä melkoiset överit kirjavinkkien kanssa ;) Täytyisi osata ymmärtää ja hyväksyä, ettei kaikkea yksinkertaisesti ehdi eikä tarvitse ehtiä.

    Minustakin blogin pitäminen on parhaimmillaan luovuutta ja kokemuksien vaihtoa. Kyllä kieltämättä punastuttaa nuo ensimmäisten vuosien hätäiset tekstit, jolloin vain rykäisin ensimmäisen asian, mikä mieleen juolahti ;) Nykyään varaan kirjoittamiselle aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit! :)

      Minulla on onneksi se, että kirjamakuni on hieman valikoiva, joten kaikesta kirjavyörystä huolimatta osaan jo melko hyvin tunnistaa, mikä on kirjani ja mikä ei. Vaikka kyllä tuo lukulista silti kasvaa ihan kiitettävää vauhtia, vaikka kuinka valikoisi :D

      Minäkin varaan nykyään hieman enemmän aikaa kirjoittamiselle tai oikeastaan tekstin uudelleen lukemiselle. Haluan kuitenkin, että arviot ovat edelleen sen verran tuoreita, että niissä jopa vähän kytee vielä ;)

      Poista
  10. Mainio teksti Katri!

    Ja paljon samoja fiiliksiä. Minä aloitin blogin siksi, että halusin keskustella kirjoista ja jakaa omia fiiliksiäni, mutta vähintään yhtä paljon siksi että kaipasin kirjoittamista. Opiskeluissa tuotetun tekstin muoto oli tarkkaan määritelty eikä siinä saanut olla minkäänlaisia koristeita kun kyseessä oli tieteellinen teksti. Blogissa sain kirjoittaa juuri niin tunteella kuin halusin ja siitä mistä halusin.

    Tämä yhteisö on kyllä ihan mieletön. Se, kun lukee jotain blogia pitkään ja pääsee kiinni siitä miten suhtauttaa juuri sen bloggaajan maku omaan makuunsa ja sitten voi päättää että luenko itse vai enkö.

    Välillä tulee vähän paineita että tuotanko minä nyt tänne blogiin tarpeeksi ja tarpeeksi laadukasta ja pitäiskö olla enempi lukijoita. Ja sitten muistaa tuon minkä sanoit että hei, omilla säännöillä. Et kirjoita jos ei siltä tunnu. Kun tämän myöntää niin kirjoittaminen tuntuukin taas kivalta.

    Lukupinot ovat kyllä tämän harrastuksen aloituksen jälkeen kasvaneet räjähdysmäisesti. Mutta onneksi on paljon kirjoja maailmassa, mieluummin näin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista!

      Minullekin isona tekijänä blogin synnyssä oli tosiaan halu kirjoittaa. Ja vapaasti, juurikin ilman mitään määrättyjä sääntöjä, kuten koulussa. Blogin pitäminen onkin aika luontevaa, kun nauttii kirjoittamisesta.

      Bloggaamisessa saa kyllä pitää pään kylmänä, että muistaa sen, että blogia tosiaan tekee omilla ehdoillaan. Mutta enpä usko, että kukaan ihan hirveästi kärsii, jos minulla joskus pidempikin blogitauko tulee ;)

      Ja onneksi aika nopeasti ainakin itse olen oppinut löytömään bloggaajat, joilla on samankaltainen kirjamaku kuin itsellä. Ja tunnistamaan useiden muiden tavan kirjoittaa. Juuri niin osaa sitten valikoida niitä itselleen sopivia kirjoja lukupinoon. Tosin, kyllä se siltikin kasvaa järjetöntä vauhtia :D

      Poista
  11. Kiinnostava juttu!

    Minä aloin blogata samasta syystä kuin sinä: ei löytynyt tuttuja joiden kanssa puhua kirjoista. Lähipiirini alkoi jo ihan kyllästyä siihen, että puhun aina kirjoista joita luen, joten piti löytää toinen kanava jonne vuodattaa kaikki ajatukset. Ajattelin, että netistä on pakko löytyä ihmisiä, jotka ovat lukeneet samoja kirjoja. Tadaa! Blogi on syntynyt!

    Mulla tosin lähti vähän hitaasti... Blogini oli alunperin sellainen elämä-blogi, mutta pikkuhiljaa aloin kirjoittaa sinne kirja-arvosteluja.

    Ja totta, bloggaaminen voi joskus olla uuvuttavaa. Joskus kirjasta saattaa olla ajatuksia paljonkin, mutta ei saa kirjoitettua niitä järkeviksi lauseiksi. Tosin tällä hetkellä mulla on sellainen vaihe, että pitää ihan toppuutella, etten joka päivä bloggaisi, koska tiedän, etteivät lukijat jaksaisi sitä spämmiä. Minä olen kuitenkin antanut itselleni säännön, ettei joku kirjasta ole pakko blogata. Se antaa rentoutta.

    Pieni kysymys noista arvostelukappaleista. Blogeissa puhutaan niistä paljon, joten olen alkanut miettiä, miten se toimii. Ottavatko kustantajat yhteyttä vai pitääkö itse alkaa tarjota arvosteluaan tyyliin "minulla on näin ja näin paljon lukijoita ja viikottaisia kävijöitä, minun blogissani kirja saisi näkyvyyttä." En nyt tiedä, haluanko itse alkaa vastaanottaa arvostelukappaleita kun on niin paljon muutakin lukemista, mutta asia kiinnostaa yleisesti, kun olen kuitenkin suht. uusi kirjabloggausmaailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista!

      Aika monella meillä kirjabloggaajista taitaa löytyä samankaltainen tarina blogin synnyn takaa. Mutta ihmekös tuo! Ja onneksi netistä sitten löytää helpostikin ihmisiä, joita samankaltaiset asiat kiinnostavat. Toisinaanhan tämä voi johtaa ihan oikeassakin elämässä tapahtuvaan kanssakäymiseen :) (Olipas äskeinen kovin vaikealta kuulostava lause haha.)

      Minullakin on blogin kanssa joskus se ongelma, että luen tosi tosi hyvän kirjan, mutten meinaa tahtoa osata kirjoittaa siitä mitään. Koska koen, etten osaa tuoda kirjan tunnelmaa tekstiini, vaikka kuinka haluaisin. Pelkään pilaavani hyvän kirjan tökeröllä arvostelulla. Hah! Hölmöähän se, mutta onneksi senkin kanssa oppii elämään. Että oma teksti nyt ei aina voi olla ihan samaa tasoa kuin joku huippu romaani ;) Minä kirjoitan jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta en ota stressiä. Jos ei ole paljon sanottavaa, niin kirjoitan lyhyesti ja jos on, niin sitten pitkästi. Haluan vain muistaa jokaisen lukemani. Ja vielä ei ole tullut eteen kirjaa, josta ei mitään sanottavaa olisi. Mutta näinkin varmasti vielä tulee käymään.

      Arvostelukappaleista sen verran, että itse olen saanut ensimmäiset arvostelukappaleeni pyytämättä eräässä tapaamisessa (muistaakseni....). Tämän jälkeen olen pyytänyt sekä saanut muutamia pyytämättä. Mutta kyllä itseään täytyy esiin tuoda, jos arvostelukappaleita halajaa. Itse henkilökohtaisesti luen aika vähän ylipäänsä uutuuksia/arvostelukappaleita, joten en ehkä ole paras neuvonantaja.

      Poista
  12. Mukavasti analysoit omaa bloggaamistasi! =D Oli ilo lukea.

    Näinhän se on, että rakkaus lukemiseen ja kirjoittamiseen on varmasti suurimman osan "motiivi" koko touhuun, sekä ajatusten jakaminen samanhenkisten kanssa. Minä aloitin noin vuosi sitten juuri näistä syistä, sekä kaipasin jonkinlaista uutta harrastusta ilman että tarvitsisi alkaa harjoittaa jotain huuliharpun soittoa työväenopistossa... =D Yhdistin siis hieman uutta ja vanhaa, ja tadaa, meitsillä oli uusi harrastus! =D Olen yllättynyt, että olen yhä remmissä mukana. Olin nimittäin aika varma, että kyllästyn pian, ja jätän homman sikseen. Myönnän kyllä, että välillä on ollut "pientä väsymystä", mutta sekin on aina mennyt ohi, ja taas on tuntunut kivalta. Varsinkin kun omat tekstini eivät välttämättä ole ihan sitä perinteisintä arvostelua; haluan aina panostaa teksteihini kunnolla. Vaikka se ei välttämättä siltä näytä. =D

    Minäkin olen sopinut pelisäännöt itseni kanssa: hiljaa hyvää tulee. En edelleenkään ahmi kirjoja hirveällä vauhdilla, että apua, nyt pitää äkkiä saada blogiin jotain, vaan nautin hitaasti samalla tavalla kuin ennenkin. Ja jos joskus tulee oikein totaalinen stoppi, että ei huvita, niin sitten ei tarvitse enää huvittaa.

    Hauskaa Pääsiäisen odotusta! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Irene, jos tykkäsit !

      Minullakin oli alkuun se epäilys, että kyllästyn. Nyt tämä on niin huippua puuhaa, että on vaikea kuvitella lopettavansa. Vaikka välillä on tosiaan saanut ottaa sen hetken hengähdystauon ja muistuttaa itseään taas siitä, että mistä tässä olikaan kyse.

      Tärkeintä itselleni on kuitenkin edelleen itse lukeminen, joten en halua blogini pilaavan sitä. Oikeastaan se on ainoa syy, miksi saattaisin lopettaa, jos lopettaisin. Mutta kun tosiaan pitää omista säännöistään kiinni, niin en usko niin käyvä.

      Minusta sinulla on ihanan persoonallinen blogi! Ja hei, jokainen tyylillään! Sehän tässä onkin parasta, kun jokainen blogi on kirjoittajansa näköinen :)

      Kiitos samoin, rentoa sunnuntaita myös sinne!

      Poista
  13. Tästä saisi kyllä itsekkin blogattua jutun jos toisen, mutta enköhän jouda tännekin "lyhyesti" avautumaan :D

    Mulla oli blogin perustamisen kanssa vähän erilainen lähtökohta. Olin pienenä pahimman luokan kirjamato, mutta joskus ylä-asteella lukeminen vain jäi. Se harmitti, mutta toisaalta en osannut enää "alkaa lukemaan". Törmäsin sitten Vuotiksessa 100 kirjaa 2012 haasteeseen ja päätin että nyt tai ei koskaan. Koska blogannut olin jo vuosia päätin, että se on paras tapa pysyä kärryillä ja lisäksi muutama muukin haasteen tekijä oli perustanut blogin. Tsemppaitiin toisiamme, mutta mulla ei ollut mitään käsitystä koko kirjablogimaailmasta ennen kuin seuraavana kesänä vahingossa klikkailin itseni blogiin jos toiseenkin. Olin aivan suu auki että hei ei ole todellista. Bloggauksesta tuli noin 1000 kertaa hienompaa. Alunperin olin ajatellut bloggaavani vain sen yhden vuoden, mutta hei miten tämän olisi muka pystynyt lopettamaan?

    Mullakin on kirjoja lukevia kavereita suhteellisen harvassa ja on aivan ihmeellistä, kun blogin kautta pystyy käymään kirjoja ja ajatuksia läpi ja vielä kuulla muiden mielipiteitä. 95% lukemistani kirjoista tartun nykyään blogiarvioiden perusteella. On hassua ajatella, miten paljon saa irti bittiavaruudessa löllyvästä koodimöhkäleestä, mutta kyllä kirjoista kirjoittaminen on vain noussut tärkeäksi osaksi elämää. Hienoa on myös palata aikaisempiin bloggauksiin ja niiden kautta muistella lukukokemuksia. Harmittaa suorastaan, etten ole koskaan nuorempana kirjoittanut ajatuksiani ylös.

    Olen perfektionisti ja mulle jopa omien pelisääntöjen totteleminen on välillä vaikeaa. Jos ei huvita blogata ei pitäisi blogata, mutta kumman helposti jää ärsyttämään jos pari kirjaa jää puuttumaan. Miten mä muka sitten viisikymppisenä muistan että oliko se Hamlet hyvä vai ei? Pitäisi opetella antamaan itselle vähän armoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jousit tännekin "lyhyesti" avautumaan ;)
      On niin kiva kuulla muiden aatteita aiheen tiimoilta.

      Nimenomaan, miten tämän voisi muka lopettaa? Onneksi ei ihan pian tarvitsekaan. Ja kyllä blogien merkitys omassa elämässänikin on nykyään suuri, sillä niin paljon tulee tosiaan luettua ihan muiden suositusten mukaan. Toki muutakin, mutta paljon blogeissa pyöriviä kirjoja.

      Minä olen jo ennen blogia kirjoitellut hieman omia ajatuksiani kirjoista ylös, mutten samaan tapaan kuin nyt. Se on kyllä harmittavaa, sillä vaikka voinkin palata viimeisen kahden vuoden aikana lukemiini kirjoihin, niin sitä ennen luetut alkavat vajota unholaan.

      Minä kyllä bloggaan kaikista lukemistani, mutta jos en heti keksi kirjoitettavaa, niin ei maailma kaadu, vaan kirjottelen sitten kun siltä tuntuu. Yleisesti siis yritän kirjoitella heti, kun saan kirjan luettua :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.