maanantai 11. maaliskuuta 2013

Maarit Korhonen: Koulun vika?


Maarit Korhonen: Koulun vika?
s. 128, Into 2012
Kannen kuva: Karstein Volle


Maarit Korhosen kirjoittama Koulun vika? on mielenkiintoinen, hauska mutta kuitenkin melko karu kurkkaus tämän päivän koulumaailmaan. Teos maalaa eläväisen ja varmasti todenmukaisen kuvan alakoulusta aina tuntien haastavuudesta oppilaiden taustoihin ja jos jokin on varmaa, niin se, ettei koulu ole enää entisensä. Opettamisen sijaan koulussa kasvatetaan, eikä vain oppilaita vaan myös heidän vanhempiaan. Käytöstavoista ei ole enää tietoakaan ja perheissä kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin omat lapset. Ja nyt Korhonen puhuu juuri siitä.

Olen itse sen verran nuorempi, että Korhosen kuvailema koulumaailma ei tuntunut kovin vieraalta. Muistan, kuinka usein joutui turhautumaan tunneilla, kun opetuksesta ei tahtonut tulla mitään muutaman oppilaan rettelöinnin takia ja monien taustat tuntuivat olevan täysin riekaleina. Kuitenkin huomaan myös kuilun oman ikäisteni ja tämän hetken koululaisten välillä. Ongelmat sen kuin paisuvat ja haasteet lisääntyvät. Opettajille haistatellaan nykyään jo päin naamaa ja vaikka kuinka asetettaisiin koulussa säännöt ja rajat, niiden toteutuminen on asia erikseen. Ja kuten aiemmassa työssäni sain todistaa - tämä näkyy jo päiväkodissa. Mutta missä vika? Koulussako? Niin ainakin moni tuntuu ajattelevan.

Minulle on opetettu käytöstavat jo pienenä kotona. Samoin opetettiin liikennesäännöt, kuinka asioida kaupassa ja miten kohdata erilaiset ihmiset. Kodin ulkopuolella nämä tavat ja säännöt vahvistuivat, sillä siellä piti jo osata ja taitojaan käyttää. Ulkomaailma opetti tietenkin paljon sellaista, jota kotona ei edes olisi voinut oppia. Mutta pohja kaikelle tuli kotoa. Ja minusta niin sen pitäisikin mennä. Ei opettajan koulussa pidä mielestäni vaatia oppilasta sanomaan kiitos, ole hyvä tai anteeksi, vaan niiden pitäisi tulla automaattisesti kun tilanne sitä vaatii. Mutta näinhän asia ei ole.

Tiedän, että nyky-yhteiskunta on erilainen kuin ennen. Työelämän vaatimukset ovat nykyään aivan omaa luokkaansa ja työttömyys, syrjäytyminen ja alkoholiongelmat kasvamassa. Mielenterveysongelmat tuntuvat räjähtävän käsiin. Aika ja energia ovat monella kortilla. Nykyihmisen elämä ei ole helppoa ja monella on vaikeaa. Mielestäni näistä ei kuitenkaan mikään ole pätevä syy laiminlyödä omia lapsiaan tai heidän kasvatustaan. Jos kotoa löytyy täysin aikuisista riippuvainen lapsi, niin sitten täytyy löytyä myös se aika ja energia keskittyä häneen. Ongelmiin täytyy hakea apua ja tukea, jotta pystyisi tarjoamaan lapselle mahdollisimman vakaan ja terveen kasvualustan. En näe, että olemassa olisi mitään perusteltavissa olevaa poikkeustilannetta.

Tottakai lapsia on laidasta laitaan erilaisia. Haastavia lapsia erityisvaatimuksineen löytyy nykyään jokaisesta lapsiryhmästä jo päiväkodissa ja lasten käytöksille löytyy mitä erilaisempaa diagnoosia. Nykypäivän kasvattajalta vaaditaan aika paljon, oli sitten ammattilainen tai ei. Mutta kuten Korhonen tekstissään selkeästi tuo esiin, niin se ei ole tämän päivän ongelma. Jos luokallinen oppilaita ei ole koskaan kullutkaan käytöstavoista, jos jokaiselta löytyy ongelmaa vaikka perhatausta olisi mikä, niin syynä ei todellakaan ole se yksi tai kaksi erityistä tukea vaativaa lasta. Syynä on joki aivan muu. 
Korhonen herättelee pamfletissaan perheitä heräämään ja koteja valpastumaan, mutta samaan aikaan se myös kritisoi ihan sitä kouluakin. Jos oppilaat ovat oma haasteensa, niin haasteensa asettaa myös koulu ja no - päättäjät. Resursseja ei ole tarpeeksi kaikkeen siihen, mihin pitäisi olla, koulut homehtuvat pystyyn ja monista päätöksistä tuntuu puuttuvan maalaisjärki. Esimerkkinä kirjassa on maahanmuuttajien lapsi, joka on syntynyt Suomessa ja puhuu sujuvasti suomea, mutta joutuu silti opiskelemaan suomi toisena kielenään vanhempien pyynnöistä huolimatta. Touhussa ei tunnu olevan järkeä ja tottakai päätökset tulevat ylemmältä taholta. Maalaisjärki tosiaan uupuu - ja sillä kun pääsee jo harvinaisen pitkälle lasten kanssa.

Tämä on sellainen asia, joka on itselleni tärkeä ja josta voisin kirjoittaa paljon - siitäkin huolimatta, etten ole vanhempi enkä kasvatuksen ammattilainenkaan. Koulun vika? oli minusta siis äärettömän mielenkiintoinen ja toi uusia näkökulmia ilmiöön, joka itselle on jo tuttu. Teos toimiikin hyvänä ajatusten herättelijänä ja varmasti myös hyvänä keskustelunavaajana. Suosittelen lukemaan tämän jos on vanhempi, työskentelee alalla tai on muuten kasvatuksesta tai koulumaailmasta kiinnostunut. Korhonen itse on työskennellyt 30 vuotta alalla, joten hän kyllä tietää mistä kirjoittaa.

Tällä kertaa itse teoksen arvostelu jäi sen herättämien ajatusten jalkoihin, mutta se puhukoon puolestaan.



Pamfletin lukeneet myös Jori, Mari A., Linnea, Suketus, Unni.


10 kommenttia:

  1. Tästä kirjasta on tosiaan puhuttu ja sinulta hyvä arvio.

    Ongelma lienee myös siinä, että yhteiskunnassa on nykyisin "pakko pärjätä" -mentaliteetti. Toisaalta ei kai kukaan luule, että lasten kasvatus olisi kotona tai koulussa jotenkin helppoa tai hauskaa, antoisaa se voi olla ja joskus hauskaa, mutta suurimmaksi osaksi se on säännöistä kiinnipitämistä ja niiden perustelemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :)

      Nimenomaan kasvattaminen on rajoja ja rakkautta. Ja olen miettinyt, että onko nykyajan kasvattajan vaikea asettaa rajat? Jotenkin tuntuu, että jo pienet lapset saavat perheissä päättää isoistakin asioista, vaikka eihän sen niin pidä mennä. Joidenkin tuntuu myös olevan vaikea käsittää, että lapsi saa joskus elämässään pettyä ja itkeä, eikä se ole maailmanloppu. (Tällaisia huomioita tein työssäni.)

      Poista
  2. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Esikoisemme menee syksyllä kouluun. Onneksi pienelle ala-asteelle. Kamalasti ei vielä jännitä, vaikka nykyinen koulumaailma kuulostaa todella hurjalta.. Lukulistalleni menee ehdottomasti (ja varmaan aika pian tämän nappaan luettavakseni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan :)

      Turha noita koulujuttuja onkaan etukäteen jännittää tai ainakaan maalailla piruja seinille. Jokainen koulu ja luokka on kuitenkin erilainen :)

      Poista
  3. Joo, tämä oli mielenkiintoinen kirja. Vaikka en näe, enkä nähnyt kirjassakaan aivan noin synkkää maailmaa, että luokallinen olisi vailla käytöstapoja. Toisaalta ne pari riiviötä pilaavat aika hyvin 18 muun oppimisen. Sitten taas toisaalta, kun koulussa pitäisi oppia toimimaan ryhmässä, myös niiden riiviöiden - ehkä jotkut oppivatkin.

    Mun mussukka ekaluokkalainen oli tänään museossa, ja olen aivan järkyttynyt, että oppilailla oli tapaaminen tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, ja kaikki olivat paikalla! Siis saivat olla ensin yksikseen museossa ja sitten kokoontuivat yhteen paikkaan. En voi millään käsittää, että tuollainen onnistuu =)

    Ja itsehän olen juuri sellaisen s2-lapsen äiti... tosin mä en ole niin kiltti äiti, että olisin suostunut moiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkemys ei ollutkaan ehkä niin kirjan kuin minun - kärjistetty toki, mutta idea ehkä tulee selväksi. Nimittäin juuri se, että taustoista riippumatta voi olla vaikka mitä ongelmaa. Ja se on jotenkin ihan uskomatonta.

      Mutta eihän maailma ole mustavalkoinen ja oppilaita ja luokkia on laidasta laitaan. Että toisilta onnistuu tuollaiset museokäynnit, toisia ei voisi päästää lähellekään.

      Minäkin päiviksessä työskentelin pääsääntöisesti mamujen parissa ja no toivottavasti pitävät puoliaan hekin, sillä moni tosiaan puhui suomea paljon paremmin kuin omaa kieltään (joka sekin toisaalta sääli, mutta).

      Poista
  4. Mua ei ainakaan haittaa, että ajatukset jättivät kirjan arvostelun vähemmäksi. Mielestäni kiinnostava kirja-arvostelu on sellainen, jossa puhutaan kirjassa heränneistä ajatuksista.

    Olen ollut ala-asteella kesätöissä ja sitten työharjoittelussa neljä kuukautta ja huomasin kyllä että joillekin lapsille on kotona opetettu että oman mielen mukaan saa toimia rohkeasti, minkä lapset olivat käsittäneet tarkoittavan sitä, ettei opettajaa tarvitse kuunnella.

    Opettajainhuoneessa oli myös sarjakuva, jossa oli kaksi ruutua. Eka ruutu: Ennen - opettaja ja vanhemmat omat vihaisia lapselle kun lapsi on saanut huonon todistuksen.
    Toka ruutu: Nykyään - lapsi ja vanhemmat ovat vihaisia opettajalle kun lapsi on saanut huonon todistuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kiinnostava arvio esittelee myös kirjan herättäneitä ajatuksia, mutta tiedän myös olevan henkilöitä, jotka toivovat arvioiden enemmän esittelevän itse kirjaa noin muuten.

      Minulla on eräs opettajatuttava, joka on kertonut juuri tuosta, että suhtautuminen opettajiin on täysin muuttunut. Enää opettajia ei todellakaan kunnioiteta, vaan arvostellaan jatkuvaan tahtiin niin vanhempien kuin lastenkin toimesta. Ja siis myös ihan syyttä.

      Sarjakuva kuulostaa osuvalta. Ilmiö näkyy jo päiväkotimaailmassa, vaikkakin tosin hieman erilaisissa merkeissä.

      Poista
  5. Täytyy lukea tämä jossain vaiheessa, ja hyvä ajatuksia sulla! Olin viime syksynä viikon ajan tuuraamassa yhden yläasteen äikänopettajaa, ja voin vain sanoa, että onneksi en päätynyt opiskelemaan luokanopettajaksi niin kuin joskus suunnittelin. Olin ihan hengästynyt jokaisen tunnin jälkeen, koska oppilaat käyttäytyivät suoraan sanottuna naurettavan huonosti. En saanut niihin mitään kuria, ja jutellessani muiden opettajien kanssa selvisi, että se on ihan vakituistenkin opettajien ongelma. Oppilaat ei yksinkertaisesti tottele tai kunnioita ketään. Tietty syy löytyy jostain muualta kuin pelkästä teini-ikäisten uhmasta luokkahuoneessa. Sen sijaisuus-viikon jälkeen olin kyllä onnellisempi kuin koskaan siitä, etten ole enää teini-iässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun lähipiirissäni eräs vanhempi kokenut ja pitkään opettajan työtä tehnyt on sanonut samaa, ettei nuoriin saa enää mitään kuria. Ja hän opettaa kuitenkin vielä ala-asteella. Mutta kyllähän sen näkyy jo päiväkodissakin. Itse olen viimeiset kolme vuotta siellä häärännyt ja monet sanovat, etteivät lapset ole enää kuin ennen. Ja pakko sanoa, etten minäkään muista, että olisin itse omassa lapsuudessani moista käytöstä nähnyt.

      Ja aina kun itse olen tekemisissä teinien kanssa, niin olen yhtä lailla tyytyväinen :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.