lauantai 9. maaliskuuta 2013

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys


Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
s. 402, Teos 2012
Graafinen suunnittelu: Jussi Kaakinen

"Lapsena jostain ihmeellisestä syystä minulla vielä oli haaveita ihmisestä: uskoin, että paskaa sikiää vain minun elämänpiirissäni, muualla on paremmin. Onneksi en tiennyt vielä, olisin kävellyt heti mereen."


Ihmissyöjän ystävyys on niitä kirjoja, että jos tapanani olisi alleviivata parhaimpia lauseita, niin tämä täyttyisi alleviivauksista. Sellainen kirja, jonka teksti olisi voinut syntyä melkein omasta kynästä, niin tuttuja ovat sen ajatukset. Tutustuin marraskuussa Marjo Niemen Juostu maa - kirjaan ja jäin tuolloin kaipaamaan jotain lisää - ja nyt sain mitä toivoinkin. Runsaan tarinoita ja ajatuksia täynnä olevan kirjan, joka oli helppo ottaa omaksi.

Ihmissyöjän ystävyys on tarina kirjailijasta, jonka paras ystävä tekee itsemurhan. Kirja on sukellus parhaan ystävänsä menettäneen kirjailijan - kirjan kertojan - elämään ja ajatuksiin, joissa kasvoille heitetään täyslaidallinen Euroopan veristä historiaa ja kurjuutta pursuavaa nykypäivää. Eikä kertojan henkilökohtainenkaan elämä puhtoista tai helppoa ole koskaan ollut. Lapsuudesta on täytynyt paeta väkivaltaisten alkoholisoituneiden vanhempien jaloista ja historia seuraa vielä aikuisiälläkin. Menneisyys roikkuu mukana ja paljastaa sellaistakin, mitä ei ehkä ole odottanut. 

Kansien välistä löytyy myös toinen kirja, kertojamme kirjoittama kirja muistinsa menettäneestä naisesta. Näitä kahta tarinaa kerrotaan rinnakkain sujuvasti. Kertoja myös raottaa luomisen tuskaista maailmaansa, pohtii kirjaansa ja kirjoittamista ja syntyvää tekstiä. Varsinainen hyppäys kirjalliseen maailmaan, voisi sanoa.

Takakannessa kirjaa kuvaillaan muun muassa sanalla kohtuuton ja minusta se on hyvä sana kuvaamaan kirjaa. Kertoja on kiihkeä, intohimoinen ja jopa hieman epämukava hahmo eikä tarinan käänteetkän laimeita ole. Eurooppa, eurooppalaiset ja ihmiset yleensä ruoditaan niin moneen otteeseen ja niin monin sanakääntein, että se tosiaan alkaa tuntua jo kohtuuttomalta syyttelyltä. Kohtuuton määrä kurjuutta, joka valuu lukijan päälle. Vaikka silti - tottahan se on. Ja tähän kirjaan kohtuuttomuus sopii.

"Emme ole rakentaneet mitään kollaasia jälkipolvien ihasteltavaksi, olemme himoinneet, ahnehtineet, vihanneet, tappaneet, varastaneet, orjuuttaneet ja tehneet kaikki paskamaisimmat temput, joita kuvitella saattaa."

"Hyvinvointi ei ole mikään peitto joka laskeutuu kaikkien ylle. Tälläkin hetkellä Euroopassa nähdään nälkää. Tässä kaupunginosassa nähdään nälkää."

 
Pidin kirjan tarinasta ja hieman karuista hahmoista, mutta tarinaa enemmän upposin kirjan sisältämiin ajatuksiin ja teemoihin, joissa oli jopa hieman paasausmainen ote, mutta joka sopi kirjaan ja päähenkilön kiihkoon hyvin. Siitäkin huolimatta, että lopussa herää kysymys siitä, että ketä tässä syytetään ja miksi? Ja kenellä on vastuu?

On kuitenkin sanottava, että kirjan runsaus tuntui paikoitellen hieman liialliselta ja ehkä muutamaan kohtaan olisi voinut kaivata tiivistämistä. Tai luulen, että kirja ei olisi siitä kärsinyt, jos lukija olisi päästetty muutamaa sivua helpommalla. Ja vaikka pidän realistisista ja hieman ärsyttävistäkin hahmoista, niin tässä kirjassa päähenkilö tuntui välillä todella sietämättömältä. Toisaalta taas tunteita herättävä päähenkilö ei ole koskaan huono. Mutta jotenkin kun Juostu maa - kirjan kohdalla kaipasi lisää, niin tämän kohdalla sai ehkä jo tilaustaan isomman annoksen. Tuli ihan jo ähky, siitäkin huolimatta, että kirjan luki melko rivakasti. 

Mutta kyllä Ihmissyöjän ystävyys on sellainen kotimainen teos, joka tuntuu tuovan uudenlaisen tuulahduksen kotimaisten kirjojen joukkoon. Ja Niemi kirjailija, jolta luen mielelläni jatkossakin lisää. Olen ihastunut kirjailijan molempien teosten luomaan maailmaan ja sen henkeen, jossa on jotain niin suomalaista, että tekee melkein kipeää ja silti niissä on jotain käsittämättömän vierasta. Ja täynnä toivoa ne ovat, kaikesta huolimatta.

Uskallan kyllä suositella tätä, en ehkä silloin jos maailma tuntuu muutenkin kaatuvan niskaan, mutta toisessa hetkessä kyllä. Hyviä ajatuksia, jotka herättävät lukijankin pohtimaan. Ja tätä suosittelee myös Minna ja Lukuneuvojakin on tykännyt!


 


 "Minä en todellakaan aio kirjoittaa omasta elämästäni, sillä elämä on naurettava vitsi kirjallisuuden rinnalla."

"ÄLKÄÄ HYVÄN TÄHDEN ALKAKO VAAN ELÄMÄÄN LUOTTAA! Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeidenmukaisuudesta."

14 kommenttia:

  1. Kiitos vinkkauksesta, pistetään muistiin! :D Ajatuksia herättävä teos on aina parempi kuin täysin neutraaliksi jättävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä! Ja niin on. Oikeastaan tykkäsin tästä ehkä jopa siksi, että tämä oli niin "kohtuuton". Ihan kuin joku olisi kipannut kasan ajatuksia syliin ja niistä piti sitten selvitä :D

      Poista
  2. Ohoh, tässä tuntuu nyt kirjoituksesi perusteella olevan sellainen kirja, johon saattaisin oikein ihastua! Täytyykin laittaa nimi ylös ja katsastaa saalistusmahdollisuudet.

    Kohtuuttomuus kiinnostaa kovastikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tutustumaan jos käsiisi kirjan saat!

      Poista
  3. Oi että, tämä odottaakin minulla jo lukupinossa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Jään odottamaan sinun mielipidettäsi tästä :)

      Poista
  4. Kiitos hyvästä arviosta, kiinnostuin kirjasta toden teolla. Pitää harkita ostamista, jos tänään markkinoilta hyvään hintaan löytyy. Olet onnistunut hyvin tuomaan esiin kirjan kiehtovuuden. Mulla on vielä Juostu maakin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kiinnostuit! Tämä kannattaa lukea kuten myös Juostu maa :)

      Poista
  5. Yhdyn Disan ja Elegian kommentteihin! Minunkin on luettava tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Annika! Olisi kiva kuulla sinun mietteitäsi tästä :)

      Poista
  6. Minä sain tämän viime viikolla lopultakin kirjastosta ja tänään aloittelin. Varsinaisella vimmalla tarina ainakin lähtee käyntiin, joten olotilani on tällä hetkellä varsin utelias. Saas nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään kyllä innolla odottelemaan sinun ajatuksiasi tästä!

      Poista
  7. Jee, sä luit tän. Ja moni muukin näyttää nyt innostuneen - hyvä niin sillä tämä jäi aivan liian vähälle huomiolle. Kohtuuton on kyllä hyvä sana ja tunnistan myös tuon runsauden, mutta itsekinn jäin kaipaamaan lisää Niemen kirjoja. Tämä osui minuun ihan erityisellä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on jäänyt turhan vähälle huomiolle! Kyseessä kuitenkin vallan laadukas kotimainen.

      Tämä oli minustakin parempi kuin esim. Juostu maa ja lisää lukisin minäkin Niemeltä mielelläni! :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.