tiistai 5. maaliskuuta 2013

Petteri Hannila: Kaukamoinen



Petteri Hannila: Kaukamoinen
Julkaistu englanniksi nimellä: Fargoer
s. 190, omakustanne 2013
Kansikuva: Anne Petelius

Kun minulle tarjottiin luettavaksi suomalaista fantasiaa, niin myönnän ensin epäröineeni. Vaikka luenkin sekä kotimaista kirjallisuutta että fantasiaa, niin ajatus näistä samojen kansien välissä tuntui vieraalta. Päätin kuitenkin repäistä ja vähän tuuletella omia piintyneitä lukutottumuksiani, ja siihenhän tämä ohuehko teos sopi mainiosti. En ole myöskään hetkeen lukenut omakustanteita, joten tällä sain senkin aukon paikattua.

Kaukamoinen on tarina Vierrasta, kainujen heimon nuoresta tytöstä, joka aikuisuuden kynnyksellä joutuu tekemään loppuelämänsä kannalta ratkaisevan päätöksen. Siitä hetkestä alkaa Vierran tarina, jota varjostaa elämän suomat kolhut, vastoinkäymiset ja odottamattomat käänteet. Tarinassa edetään vauhdilla kohti tulevaa, mutta kysymyksesi jää - onko se ennustuksen mukainen?

Odotin lievällä kauhulla miten osaisin ottaa vastaan fantasiaa, joka on upotettu itselle tuttuihin Suomalaisiin maisemiin, mutta turhaan. Kaukamoinen on taidokas sekoitus mytologiaa, kansantaruja ja uskomuksia, jotka ovat upotettu sujuvasti historiaamme. Yliluonnollisuuksiin ei juurikaan mennä ja enemmän tarina olikin seikkailua muinaisissa maisemissa metsästäen, käräjöiden ja heimojen välisten kiistojen merkeissä. Vaikka kyseessä onkin fiktiivinen teos, niin itse pidin tarinaa hyvin uskottavana.

Tyyliltään ja hengeltään kirja on hyvin kalevalamainen ja sivujen välistä löytyykin kalevalamittaisia runoja. Minulle, jolle Suomen historia ja Kalevala tuntuivat olevan nuoremapana kirosanoja, upposi tämä tarina yllättävän hyvin. Ehkäpä syynä oli päähenkilönä oleva vahva ja metsästystaitoinen nainen, joka veti vertoja monille eikä antanut tilaa vähättelyille. Voimakas naishahmo vetosi, varsinkin kun kuva naisesta ei ollut mitenkään romantisoitu tai turhan siloiteltu, vaan mukavan rosoinen. Hahmoon oli helppo tarttua ja hänen tarinaansa seurata.

Ihastuin myös siihen, kuinka kirja tuntui olevan jonkinlainen ylistyslaulu luonnolle ja sivujen välistä tuntui tulevan kuin henkäyksiä metsän tuoksua. Purot solisivat ja joet olivat leveitä, linnut lehahtivat lentoon ja talvi peitti maan. 

"Rinteen alla avautui kulkijoiden eteen vaalean lehdon ympäröimä, soikeanpyöreä järvi. Iltapuolelle kallistuva aurinko heitteli säteitään sen pinnasta, ja matkalaiset laskeutuivat rinnettä vauhdikkaasti kohti rantaa. Rannan lehtimetsä oli niin tiheää, että he joutuivat työskentelemään toden teolla päästäkseen veden äärelle. Siellä täällä metsässä kasvoi suuria sieniä kuin punavalkoisia tupsuja."

Kieli oli kaunista, ja siinä oli tuntu menneestä, mutta silti se oli sujuvaa eikä takkuillut. Tosin muutamissa kohdissa jotkin ilmaisut eivät oikein tuntuneet sopivan tarinan muuhun tyyliin ja välillä jäin kaipaamaan enemmän selittelyä ja tarkennuksia, etenkin eri heimojen eroavaisuuksista ja tapahtumien syistä ja seurauksista. Myös hahmojen sielunmaisema olisi voinut kiinnostaa enemmänkin. Toisaalta oli mukavaa, kun kirjaa eteni joutuisasti, mutta näin jälkikäteen huomaa, että tarinaan jäi muutamia aukkoja ja kysymyksiä. Vierran hahmon lisäksi muut hahmot eivät juurikaan jääneet mieleen.

Kaukamoinen on fantasiasarjan ensimmäinen osa, jossa edettiin nopeatempoisesti läpi monet vuodet ja elämän hetket. Itse tykästyin tähän itselleni vieraaseen lajiin sen verran, että voisin ajatella lukevani tälle jatkoakin. Jatkolta kuitenkin odottaisin ehkä hieman syvemmälle vievää otetta ja lisää voimakkaampia ja mieleenpainuvampia hahmoja.

Jos kotimaisiin maisemiin ja muinaiskulttuuriin upotettu seikkailutarina kiinnostaa, niin tämä ei ole lainkaan huono vaihtoehto luettavaksi. Itse olen vallan iloinen siitä, että pääsin tähän tarinaan tutustumaan ja omia ennakkoluuloja ravistelemaan.

 ♥

Kaukamoisen ovat lukeneet myös Norkku, Tiina (Hys, äiti lukee nyt!), Tiina (Ei vain mustaa valkoisella), Kuutar, Tintti, Morre ja Äiti (Kirjojen salainen puutarha).

4 kommenttia:

  1. Postauksestasi löytyy muutamia asioita, joita itsekin mietin lukiessani, mutta en vain osannut pukea sanoiksi. Olisin sinun tavoin esimerkiksi kaivannut ehkä joidenkin asioiden lisäselitystä, esimerkiksi muista hahmoista ja heimoista olisi ollut kiva kuulla enemmän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä teos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jäi hirveästi kiinnostamaan nämä muutkin heimot ja hahmot, koska joukossa oli monta vallan kiinnostavaa hahmoa Vierran lisäksi.

      Tämä oli yllättävän hyvä teos. Itselleni tuli hirmuinen hinku lähteä metsään kulkemaan, joten toivottavasti lumet sulavat pian ja pääsee toteuttamaankin tämän :)

      Poista
  2. Kirjan luonto tuli hienosti lähelle, melkein kuin olisi itse kulkenut metsässä :) Ei olisi minuakaan haitannut, vaikka kuvailua olisi paikoitellen ollut enemmän. Minä itse asiassa yllätyin siitä, että kirja oli noin ohut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailu oli kyllä hyvin toimiva! Kirja oli ohut, mutta toimi hyvin silti :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.