sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni


Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni
Suomentanut Ilkka Malinen 
Philip Gabrielin englanninnoksesta Sputnik Sweetheart.
S. 252, Tammi 2003
Kansi: Jenni Tuominen, Jukka Pylväs
(Alkuperäinen: Supuutonika no koibito, 1999)

Sputnik - rakastettuni valikoitui ensimmäiseksi Murakamikseni, sillä se oli tällä kertaa lukupiirikirjana. Odotin hieman jännityksellä lukukokemusta, sillä onhan Murakamin kirjoja kuvailtu vaikeiksi - jopa mahdottomiksi - ymmärtää ja näin ollen olin valmistautunut tekstipuuroon, jossa ei ole päätä eikä häntää ja josta en varmasti tajuaisi yhtään mitään. Yllätyksekseni kirja ei ollut lainkaan odotusteni kaltainen, vaan melko ehyt tarina, jonka käänteissä pysyi mukana. Toki kirjaan mahtui Murakamille tyypillistä outoutta, unenomaisuutta ja surrealismia, mutta melko maltillisesti. Sputnik - rakastettuni on ilmeisesti Murakamin helpoimpia kirjoja, joten siitä olikin hyvä aloittaa. Ainakin itselle jäi kova hinku lukea miehen teoksia lisää!

Sputnik - rakastettuni on tarina, jossa rakastetaan, rakastutaan, soitetaan yöllisiä puheluita, nähdään ja koetaan outouksia sekä kadotaan. Kantavina teemoina yksinäisyys, ihmissuhteet, rakkaus, ystävyys ja seksuaalisuus. Kertoja on K, opettaja, joka on rakastunut ystäväänsä Sumireen. Sumire on rakastunut naiseen nimeltä Miu. Tarina saa melkoisen käännöksen kun Sumire katoaa matkalla, jolla hän on Miu:n kanssa ja K lähtee selvittämään tapausta. Pintatason juonen lisäksi kirjassa on kuitenkin paljon muutakin.

Kirja ei kerro kaikkea. Se heittää lukijan eteen tilanteita ja kohtauksia, jotka lukijan pitää itse tulkita tai jättää tulkitsematta. Näistä käänteistä heräsikin lukupiirissä keskustelua. Itse luin kirjan melko rivakasti ajanpuutteen vuoksi ja täydensin aukkoja melko nopeasti niihin tarkertumatta ja näin kirjasta jäi aika selkeä kuva. Näin jälkikäteen hieman harmittaa, että luin kirjan ensimmäisestä "itsestään selvästä" näkökulmasta, enkä ehtinyt jäädä pohtimaan enempää kirjan ulottuvuuksia. Minä kun pidän kirjoista, jotka myös haastavat lukijaa osallistumaan tarinan täydentämiseen. 

Eniten kirjassa ihastuin kuitenkin siihen, miten tarinaa vietiin eteenpäin. Jotkut kohdat suorastaan hykerryttivät kielikuvineen ja selityksineen. Teksti ei ollut mitenkään vaikeaa, vaan vallan sujuvaa. Tykästyin kovasti kerrontaan, vaikka se tosiaan aukkoja jättikin. Ja vaikka luinkin suomennoksen, niin enemmän Murakamia lukeneet lukupiiriläiset sanoivat, että heidän mielestään tästä on kuitenkin tunnistettavissa Murakamin tyyli. Itse en voi tähän suoranaisesti kantaa ottaa, mutta pidin kyllä kovasti.

Vaikka kirjaan tykästyin, niin koin siitä silti puuttuvan jotain. Kuin jonkin lukijaa liikuttavan tunteen. Jotenkin kaikesta loistokkuudestaan huolimatta kirja jäi hieman etäiseksi. Se ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö kirjaa olisi ymmärtänyt (vaikka en todellakaan väitä sitä täysin ymmärtäneenikään), vaan jostain muusta. Ehkäpä odotukseni olivat liian korkealla tai ehkäpä luin tämän turhankin kiireesti, tiedä häntä, mutta jokin sen teki, että kirja ei tullut kovin liki.

Kaikesta huolimatta tämän jälkeen on varma, että tulen Murakamia lukemaan vielä paljon lisää. Ja uskallan suositella tätä kyllä muillekin ensimmäiseksi Murakamiksi, sillä kovin vaikea tämä ei ole. 

Kirjasta kirjoitelleet myös Sanna, Tuulia, Katja, Sara, Liisa & Booksy.


♥½

" - Ajattele kurkkua jääkaapissa kesäisenä iltapäivänä. Tämä on vain esimerkki.
- Hetkinen, hän sanoi ja piti merkitsevän tauon. - Tarkoitatko sanoa, että harrastaessasi seksiä tytön kanssa näet mielessäsi jääkaapissa olevia kurkkuja kesäisenä iltapäivänä.
- En sentään koko ajan, minä sanoin.
- Mutta joskus.
- Niin kai.
Sumire rypisti otsaansa ja pudisti päätään pari kertaa.
- Olet paljon oudompi kuin miltä näytät."

" - Joskus sinä olet ihaninta mitä tiedän. Kuin joulu, kesäloma ja vastasyntynyt pentu samassa paketissa."


9 kommenttia:

  1. On ollut erityisen mielenkiintoista lukea arvosteluja Murakamin kirjoista sen jälkeen, kun luin Norwegian Woodin, johon ihastuin valtavasti ja jäin janoamaan lisää Murakamia. Esimerkiksi tämä kyllä kuulostaa sellaiselta kirjalta, että tämä täytyy jossakin vaiheessa lukea.

    Valitsemasi ensimmäinen lainaus sai minut hihittämään. Hyvin valitsit. Toinen lainaus on muuten vain ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa kyllä lukea, etenkin jos on jo tykästynyt kirjailijaan :) Itse ajattelin lukea seuraavaksi juuri Norwegian Woodin!

      Tuossa kirjassa olisi ollut useampikin ihana lainaus, mutta päädyin näihin. Kivoja ovat :)

      Poista
  2. Minullekin tämä kirja jäi etäiseksi vaikka pidinkin sen monitulkinnallisuudesta (pähkäilin kirjaa pitkään lukemisen jälkeen). Norwegian Woodia ajattelin minäkin kokeilla seuraavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin juuri miettiä, mikä tässä on se, mikä lukukokemuksen jättää etäiseksi, muttan tosiaan osaa nimetä mitään yhtä tiettyä piirrettä. Toivottavasti Norwegian Woodi tulisi lähemmäs :)

      Poista
  3. Minä pidin kovasti Sputnikista, mutta se on kolmesta lukemastani Murakamin kirjasta kuitenkin heikoin. Ehkä juuri tuo etäisyys saa aikaan sen: kirja ei jää mieleen samalla tavalla kuin surullisenkaunis Norwegian Wood tai omituinen, mutta niin taitava (ja ihan paras!) Kafka rannalla.

    Murakami ei missään nimessä kirjoita vaikeita kirjoja. Huomasin muuten, että hän on kääntänyt John Irvingiä japaniksi, mikä ilahdutti kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan itse kovasti, että ehdin lukea Norwegian Woodin. Suuri lammasseikkailu odottaa omassa hyllyssä, mutta se on ilmeisesti melko surrealistinen...

      En uskalla itse ottaa kirojen vaikeuteen kantaa vain yhden lukeneena, mutta tämä ei ainakaan erityisen vaikea ollut. Tosin sellaisen kuvan miehen kirjoista olin saanut.

      Ja hauska kuulla, että Murakami kääntää Irvingiä. Irving on lempparikirjailijani!

      Poista
  4. Minä luin jokin aika sitten Lammasseikkailun, joka oli minulle ensimmäinen japanilaisherran kirja. Se ei vakuuttanut, vaikka jotakin viehättävää siinä oli, jotain sellaista, että varmasti luen jotain muutakin häneltä. Lammaskin taisi jäädä etäiseksi, kuten sinulla Sputnik. Tavallaan tykkäsin Lampaasta, tavallaan en. Hassua. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulla Lammasseikkailu odottelee tosiaan hyllyssä, että jossain vaiheessa kyllä täytyy lukea. Ja lue ihmeessä Murakamilta muuta! Ainakin Sputnik oli aika lupaava :)

      Poista
  5. Täytyypä ottaa neuvosta vaari (on siinäkin sananlasku), olen parhaillaan pohtinut mistä romaanista alottaisin. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta antoi itse kirjailijasta erittäin persoonallisen kuvan, ja ajattelin ettei mies, joka kykenee kirjoittamaan juoksemisesta niinkin mielenkiintoisesti, voi kirjoittaa huonoja romaaneja. Vaikeaselkoisuus on otettava haasteena :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.