keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
s. 266, Teos 2012

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja oli minulla mukana viiden parhaan 2000-luvulla julkaistujen kotimaisten romaanien listassa. Niin vaikuttunut kirjasta olin ja olen edelleen. Vaikka ajatus kotimaisesta dystopiasta tuntui alkuun todella erikoiselta ja vieraalta, niin tämä kirja kyllä veti maton jalkojen alta. Kaksien kansien väliin mahtui kiehtova tarina, vavahduttavan kaunis kieli ja tärkeä sanoma. Kirja on ihana uusi tuuli kotimaisten kirjojen joukkoon eikä se ole syyttä voittanut Teoksen romaanikilpailua.

Teemestarin kirja on tulevaisuuteen sijoittuva kertomus maailmasta, jossa eletään rajallisten makean veden varastojen varassa. Ilmasto on lämmennyt, merenpinnat ovat kohonneet ja makeat vedet ovat suurimmaksi osaksi juomakelvottomia. Meidän tuntemamme Suomikin on jäänyt osittain veden alle. Asumiskelpoisella alueella asuu Noria, tarinan kertoja, ja hänen perheensä yhteiskunnassa, jossa vettä säännöstellää ja sen käyttöä valvotaan. Norian perheelle vedellä on suuri merkitys, sillä heidän sukunsa on teemestareiden sukua. Ja teetä ei voi olla ilman vettä. Kuten ei mitään muutakaan. Ei elämää.

Tarinan aihe, veden rajallisuus, on tärkeä (ja ajankohtainen) eikä kirjan sanoma jää epäselväksi. Kirja ei kuitenkaan saarnaa. Tarina kulkee omaa polkuaan, on kaunis ja herkkä, synkkä ja raju. Kuuma kesä tulee kirjasta läpi ja vilvoittavan tuulen voi tuntea ihollaan. Kirjaa ei voi lukea juomatta teetä. Kirja on hyvin kuvaileva ja maalaileva, eikä tarinassa turhia juonenkäänteitä olekaan. Mutta tyynen pinnan alla kuohuu ja lukija tietää ensimmäisiltä sivuilta lähtien, että jotain tulee tapahtumaan. Vaikka roihukärpäset surisevat lyhdyissä ja vesi tekee kuplia kattilassa omaan seesteiseen tahtiin, niin tunnelma ei ole vain kepeä. 

Itäranta käyttää taidokkaasti kieltä ja erilaisia kerronnallisia keinoja, jotka luovat kirjan seesteisyyteen mukana jännitteen. Ennakointia, arvoituksellisuutta ja toistoa painottamaan ajatuksia.  Kirjan lopetus on harkittu, ja täynnä sanomaa. 
"Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." 
Teemestarin kirjasta ei ole helppo kirjoittaa. Kirja pitää itse lukea, kokea ja elää. Ehkä kielen kauneus kietoo verkkoonsa, ehkä tarina vetää mukaansa ja ehkä sanoma herättelee. Tai ehkä se tekee sen kaiken, kuten minulle kävi. Minulla ei juurikaan ole kuin ylistyssanoja tälle teokselle. Joten lukekaa se. Lukekaa, vaikka ette muuten lukisi kotimaista, tai dystopiaa, tai kotimaista dystopiaa. Lukekaa silti!


"Minä päätyn ehkä tähän, mutta tulee toisia, jotka kantavat tarinaa eteenpäin. Ehkä jokin pieni pala maailmasta on heidän jälkeensä ehjempi."

"Hiljaisuus ei ole tyhjää tai aineetonta, eikä sitä tarvita kesyjä asioita kahlitsemaan."

8 kommenttia:

  1. Oih! Kyseistä kirjaa ei voi sanoin kuvailla. Rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Minäkin luin kirjan jo maaliskuussa ja vasta nyt kirjoitin. Tämä on ihana.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä Emmin kanssa...ihana kirja...

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos kun muistutit tästä! Lukulistalla on ollut ilmestymisestään lähtien, mutta jotenkin painunut unohduksiin. Nyt täytyy kyllä kirjoittaa johonkin ylös tämä, että muistaa kirjastosta etsiskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no nyt sitten nimi ylös ja kirjastoon! Kesäkirjaksi vallan mainio :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.