torstai 9. toukokuuta 2013

Kjell Westö: Lang


Kjell Westö: Lang
Suomentanut: Katriina Savolainen
s. 254, Otava 2002
Kansi: Jaakko Ollikainen
(Kannen voi vilkaista vaikka Sannan postauksesta.)

 
Minun ensimmäiseksi Westökseni valikoitui miehelle ilmeisesti hieman epätyypillinen Lang, joka oli tällä kertaa lukupiirikirjana. Enemmän Westöä lukeneet tytöt vakuuttelivat, että miehen muut kirjat ovat tätä parempia ja että kirjailijalta kannattaa lukea muutakin. Ilman tyttöjen hehkutusta voisikin olla, etten kovin nopeasti Westöön palaisi, sillä Lang ei tehnyt minuun erityisen suurta vaikutusta. Pidin kirjasta, mutten keskivertoa enempää. Tyttöjen ansiosta odotan kuitenkin jo kovasti seuraavaa Westöäni tästä hieman laimeasta alusta huolimatta.

Lang kertoo nimensä mukaisesti miehestä, Langista, joka on tehnyt jotain, mikä saa hänet soittamaan keskellä yötä ystävälleen ja pyytämään tältä lainaksi lapiota. Näin kirja alkaa. Alkuasetelma on hyvin jännittävä ja tunnelma jopa synkkä, mutta sitten kelataan taaksepäin siihen, mitä tapahtuu ennen synkän yön puhelua ja samassa tuntuu kuin jännitysnäytelmä purettaisiin ja tilalle aseteltaisiin melko tavallinen kuvaus keski-ikäisen miehen ja hänen nuoren rakastettunsa seurustelukuvioista. Entisiä vaimoja ja miehiä, etäisiä lapsia, seksiä ja parisuhteen kiemuroita. Taustalla häilyy tieto tulevasta, mutta odottavan jännittynyt kirjaa lukiessa ei ole, vaan se tuntuu jäävän muun kuvailun jalkoihin. Itse esimerkiksi pidin kovasti kun kertoja - Langin hyvä ystävä, jolta lapiokin halutaan lainata - palaa muistelmissa nuoruusvuosiin. Se vei minun huomioni ja sai minut innostumaan, ja sitten samassa pettymään, kun palattiinkin keski-ikäisen tv-tähden ongelmiin.

Lang on tv-ohjelman juontaja ja mediamaailma on tarinassa läsnä. Julkisuudesta itsellekin tuttuja nimiä pongahtelee pintaan ja mieltä kutkuttaa, miten paljon kirjan hahmot perustuvat todellisuudeen vai perustuvatko lainkaan. Esimerkiksi kirjan kertojana on kirjailija, jonka nimi on hyvin lähellä Kjell Westön omaa nimeä. Tämä tuo tarinaan aivan oman sävynsä ja saa pohtimaan koko kirjaa aivan uudessa valossa. Ilman näitä ulottuvuuksia tarina jäisi kyllä melko mitäänsanomattomaksi.

En siis voi väittää, että tarina olisi imenyt minut mukaansa tai hirveästi ihastuttanut. Tarinan hahmotkin tuntuivat vuorostaan toinen toistaan epämiellyttävämmältä. Kuitenkin Westön tyylissä on jotain, mikä heti kiinnitti huomioni ja sai jopa vaikuttumaan. Tyylissä ja tavassa kertoa ja kuljettaa tarinaa on jotain, joka kutkuttaa. Pienet yksityiskohdat ja hieman avoin loppu ovat seikkoja, jotka jättävät lukijallekin tilaa tulkilta. Kaikkea ei tarjoilla valmiina vaan jotain pitää itsekin oivaltaa. Kirjasta jää tunne, kuin siinä haluttaisiin sanoa enemmän, kuin mitä ehkä suoraan sanotaankaan. Rivien väleistäkin voi lukea paljon.

Ensimmäiseksi Westöksi tämä ei siis taida olla parhain, mutta aion todellakin antaa vielä uuden mahdollisuuden. Myöskään lukupiirikirjana Lang ei ollut kovin kummoinen, sillä ajatukset kirjasta olivat melko samansuuntaisia kaikilla. Itseasiassa minulle heräsi kirjasta paljon enemmän ajatuksia nyt tätä kirjoittaessani kuin lukiessa tai tapaamisessa. No, toiset kirjat vaativat hieman enemmän aikaa sulaakseen. Joka tapauksessa Westöön tullaan vielä blogissani palailemaan - saa nähdä mitä mieltä silloin olen.


Kirjasta kirjoittaneet myös Sanna ja Anni.

10 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan aika erilainen kuin useimmat muut Westöt, suppeampi. Minä pidin aikoinaan Langin tunnelmasta; juonesta en kyllä muista enää juuri mitään. Mukavia Westö-lukuhetkiä seuraavien kokeilujen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan jo seuraavaa Westöäni, joten kiitos :)

      Poista
  2. Tästä ei tosiaan kamalasti keskusteltavaa löytynyt. Tosin kotona blogiin kirjoittaessani tuli mieleen Langin perhekuviot (sairas Estelle ja Harry-eno), mistä olisi voinut vaihtaakin muutaman sanasen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! No, ehkä seuraava kirja antaa enemmän aihetta keskusteluun :)

      Poista
  3. Minullakin tuli tästä Westö-rimakauhu, mutta muut westöt on minusta parempia kuin tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Ja kyllä minä Westöön vielä palaan, vaikken tähän ihan hirveästi ihastunut.

      Poista
  4. Minullakin tuli jälkeenpäin mieleen Langin perheejäsenet joista olisi voinut keskustella... Ehkä pitäisi ryhtyä tekemään pieniä muistiinpanoja lukiessa, niin löytyisi sitten tapaamisissa enemmän juteltavaa ;).

    Mutta joo, hyvä että annat Westölle uuden tilaisuuden, tämä ei missään tapauksessa ole miehen parhaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä joskus teen kirjoista muistiinpanoja lukiessani (blogia varten pääasiassa), mutta tästä ei tullut tehtyä... ehkä seuraavasta kirjasta voisikin tehdä!

      No, olettehan te Riinan kanssa tätä niin kehuneet (muiden lisäksi), että pakkohan se ;)

      Poista
  5. Palaanpa vielä tänne lisäämään että blogissani on sinulle haaste! http://lurunluvut.blogspot.be/2013/05/liebster-blog-ja-11-kirjallista.html

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.