keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mikael Niemi: Veden viemää


Mikael Niemi: Veden viemää
Suomentanut: Jaana Nikula
S. 298, LIKE 2013
(Alkuteos: Fallvatten, 2012)

"Olipa huono kirja!" on ensimmäinen ajatus, joka tästä kirjasta mielessäni on. Ellen olisi päättänyt yrittää kirjoittaa tästä ihan asiallista arviota, niin saattaisin jättää postauksen ensimmäisten kolmen sanan varaan. Mutta kerrotaan nyt siitä, kuinka en pitänyt kirjasta ja meinasin jättää kirjan kesken noiden viiden sivun välein. Ellei kirja olisi ollut pyydetty arvostelukappale, en varmasti olisi ensimmäisten sivujen jälkeen edes yrittänyt päästä eteenpäin. Minulta menikin yli kaksi kuukautta, että sain kirjan luettua.  Ja nyt siis tarina siitä, miten hyvältä vaikuttanut kirja olikin floppi.

Mikael Niemen Veden viemää päätyi lukulistalleni hyvin pian kun olin siitä ensimmäisen kerran kuullut. Odotin kirjalta suuria teemoja hyvän tarinan puitteissa, sillä kirjan keskeinen elementti on vesi ja takakannessa mainitaan selviytymistarinat. Niemeä on minullekin mainostettu hyvänä kirjoittajana ja koska Populäärimusiikkia Vittulajänkältä oli elokuvana hyvä - kirjana en ole lukenut - niin uskoin tämänkin olevan. Väärässä olin.

Veden viemää kertoo murtuvasta padosta ja hallinnasta karanneesta joesta, joka syöksyy voimalla vieden mukanaan ihmiset, talot, koirat, autot, puut ja kaiken kuviteltavissa olevan. Toiset eivät ehdi tajuta, mikä heihin iskee, kun se jo iskee, mutta toiset jäävät kamppailemaan vettä vasten, kuolemaa vasten. Kuulostaako kiinnostavalta tarinalta? Niin minustakin. Mutta kun tarinaan upotetaan vihaisia ja aggressiivisa henkilöhahmoja, raiskaus, oman auton epämääräistä hivelyä, toisten kivittämistä ja jo lähes kuolleen ihmisen kanssa (väkisin) makaaminen, niin ollaankin jo ihan toisessa tarinassa. Siinä tarinassa, joka löytyi tämän kirjan kansien välistä.

Minä en pitänyt tarinasta, minusta se ei ollut kiinnostava eikä erityisen hyvä. Inhosin lähes jokaista kirjan henkilöä. Eniten minua kuitenkin vaivasi kirjan tyyli, joka ei ollut lainkaan omani. Oli todella vaikea sopeutua kirjaan, jonka kantavana teemana ajatteli olevan luonto, elämä ja kuolemakin, mutta joka tuntui vain ivailevan asian kanssa. Kirjan tyyli ei ole vakava, ehkä hieman naureskeleva, mutta ei kuitenkaan kunnolla sitäkään. Kirja ei ole uskottava enkä kyllä usko, että sen tarkoituskaan on olla. En kuitenkaan pitänyt siitä, kuinka kirja herätti minussa lukijana tunteen kuin kirjailija naureskelisi minulle. 

Annika piti kirjasta, mutta jäi pohtimaan motiivia romaanin takana. Sitä minäkin pohdin. Tosin, en kovin kauaa, sillä haluan kyllä ravistella tämän kirjan hartioiltani ja siirtyä lukemaan jotain, joka herättää muitakin kuin inhon tai turhautumisen tunteita.

Ajattelin alkuun, etten voi antaa tälle yhtäkään pistettä/sydäntä, koska en voi omasta puolestani tätä suositella kenellekään, vaikka monessa blogissa tätä onkin kehuttu. Päätin kuitenkin antaa yhden pisteen siitä, että luin kirjan kokonaan ja puolikkaan siitä, että kaikesta huolimatta kirja herätti minussa suuriakin tunteita. Vaikka tunteet olivatkin pääasiassa inhoa, ällötystä ja turhautumista - niin silti.

½

Kirjasta ovat monet pitäneet, esimerkiksi: Annika, Amma, Kirsi, Sanna, Jori ja Ahmu. Kanssani vähemmän kirjasta innostui Annami.

22 kommenttia:

  1. Huh, ei vaikuta minunkaan kirjaltani! Kansi on kyllä hieno, mutta uskoisin, että siihen se sitten jäisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä hieno. Takakansikin vaikuttaa vielä ihan hyvältä. Mutta rehellisesti sanoen en kyllä pysty ihan ymmärtämään, miksi joku tästä pitää :D

      Poista
  2. Minä taas ahmin tämän lähes samaa rytkyä ja selvittelin sitten taustojakin aika pitkästi. Hauskaa, miten erilailla eri kirjat meitä lukijoita puhuttelevat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli tosiaan aika pitkä postaus kirjasta ja aiheesta!

      Kirjamakuja on monia. Ja voisi hyvin ajatella, että hyvä kirja jakaakin mielipiteitä :)

      Poista
  3. Sama juttu kuin Kirsi, tykkäsin ihan viiden pisteen verran. Mahtavat luontokuvaukset ja ihmisten julmuus hädän keskellä ja oman hyvän tavoittelu vaikuttivat...
    Aihe oli myös todella ajankohtainen, kun Suomessakin oli jälleen suuri osa tulvaveden alla ja samasta syystä....syystulvia odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tosiaan ajankohtainen. Tai oli. Itsekin vietin keväällä lyhyen loman eräällä paikkakunnalla, jossa juuri silloin oli pahimmat tulvat. Useampi mökki jäi saarroksiin ja paljon lähti tavaraa mukaan.

      No, siitä huolimatta kirja ei napannut.

      Poista
  4. Olit kyllä ihailtavan sinnikäs kahlatessasi Veden viemää loppuun, vaikka lukeminen oli tahmeaa. Olenkin odottanut bloggaustasi tästä, sillä oli jotenkin lohduttava ajatus, että joku muu on kirjan suhteen kanssani samoilla linjoilla. Ihmettelin jo, mikä minussa on vikana, kun kirjaa on ylistetty vaikka kuinka ja minua ei vain napannut sitten millään. Ihan näin vaivalloinen ei luku-urakkani ollut, sillä seuraava kirja lukupinossa veti niin paljon puoleensa enkä viitsinyt jättää kirjaa kesken ja tarttua seuraavaan, mutta iso pettymys Veden viemää kyllä oli. Kirja on ulkoisesti hieno ja idea teoriassa kiinnostava, mutta ääh... Tästä olisi saanut niin hyvän kirjan, mutta toisaalta onhan tästä niin moni nauttinut, että ehkä kirja ei vain ollut meidän juttu. Onneksi kirjan voi nyt unohtaa ja lukea jotakin paljon kiinnostavampaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailtavan sinnikäs vai tyhmän sinnikäs? ;) Usein toivoo, että sinnikkyys edes palkitaan jotenkin, tämän kirjan kohdalla en kyllä uskonut siihen, kunhan luin.

      Kaikki eivät ole kaikkien kirjoja. Mutta lohduttavaa tosiaan, ettei ole ainoa, jolle kirja jäi melko kehnoksi lukukokemukseksi.

      Ja seuraavaksi kyllä jotain taatusti hyvää!

      Poista
  5. Uuh, viime yönä luin loppuun kirjan, josta en pitänyt sitten ollenkaan. Kyseessä kuitenkin eri kirja, mutta yli äyräiden syöksyvä joki ja luonnonvoimat siinäkin. Mikä pettymys!

    Mukava kuitenkin, että kirjoitit omasta negatiivisesta lukukokemuksestasi myös. Ja jännä jälleen kerran huomata, kuinka sama kirja iskee eri tavalla eri ihmisiin.

    Minäkin kirjoittelen omasta inhokirjasta, kunhan ehdin... Tuollaisten jälkeen on kyllä luettava jotain tosi hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on periaate, että kirjoitan jokaisesta kirjasta, jonka saan luettua loppuun. Ovat ne sitten hyviä tai eivät. Luojan kiitos niitä hyviä kuitenkin osuu kohdalle useammin ;)

      Minä jään odottelemaan mikä kirja jätti sinut kylmäksi!

      Poista
  6. Tässä kirjassa oli jotain jännää; mullakin oli lukiessa sellainen fiilis, että kirja on joko sysihuono tai upea. Kallistuin kuitenkin upean puolelle, mutta ymmärrän mikseivät kaikki romskuun rakastu. Henkilöt osasivat olla aika raflaavia, tykästyin kuitenkin siihen tyttärensä luokse pyrkivään naiseen.

    Kiva, että pääsit kirjan loppuun :) Mie olen nykyään niin hurja, että jätän kylmästi kesken jos yhtään tökkii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kirja kyllä näyttää jakavankin mielipiteet niin, että toiset ylistävät ja toiset eivät meinaa sietää.

      Minulla osuu todella harvoin kohdalle kirjaa, joka meinaa jäädä kesken. Yleensä jopa vähemmän hyvissä kirjoissa on jotain, joka kutkuttaa sen verran, että jatko kiinnostaa. Tässä ei ollut.

      Poista
  7. Siis häh! Täh! Analyyttisempaan en pysty. Ollaankohan luettu sama kirja? :) Minä taas nautin joka sanasta, vaikka kirja rankkoja teemoja käsittelikin. Minulle ei tullut mieleenkään, että kirjailija ivailisi. Jännä huomio.
    Mutta siis hei! Aina yhtä mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia lukijoita olemme ja miten eri tavalla koemme samat asiat. Kunnia sille ja erilaisille mielipiteille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun reaktioni oli kutakuinkin sama, kun luin muiden ylistäviä arvioita tästä ja itse tankkasin kirjaa väkisin sen kaksi kuukautta. Että ihan samaa ihmettelen, että onko tässä edes sama kirja kyseessä? :D

      On kyllä kiinnostavaa ja jännää, että sama kirja voi jakaa näin ihmisiä ja mielipiteitä. Mutta rikkauttahan se vain!

      Poista
  8. mahtavaa että kirjoitit tästä! Minä pidin tästä lopulta. Tai no, ehkä "pitää" on väärä sanavalinta koska inhosin lähes kaikkia kirjan henkilöitä ja tapahtumatkin olivat varsin rumia ja rujoja. Kirjana kuitenkin kallistuin pitämisen puolelle. En siis ikinä lukisi tätä uudelleen, mutta tykästyin siihen, miten kirja oli kirjoitettu, miten se kuvaili henkilöiden tuntemuksia ja tekoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä ollaan ainakin samoilla linjoilla, että minäkään en tätä uudestaa lue! Heti kun sain tämän luettua (ja blogattua) niin heitin kirjan muiden pois annettavien sekaan :D

      Minulle kieli oli yksi kompastuskivi muiden mukana. Tai en osaa sanoa oliko se sinänsä kieli, mutta juurikin tyyli. Ei vain iskenyt lainkaan.

      Poista
  9. Tätä kirjaa on tosiaan kehuttu monessa blogissa, itsekin olen tähän törmännyt toistuvasti. kijrailija ei minua kiinnosta ollenkaan - joskus lukioss kävin opettajan johdolla katsomassa elokuvateatterissa Niemen Poplaarimusiikkia-leffan, joka ei osinut yhtään minun makulokerooni. Olen miettinyt teosta ja sen aihepiiriä: kiinnostaisiko tämä minua ennakkoluuloistani huolimatta. Ja nyt olen melko vara, että tuskinpa vain. joskin auton epämääräilen hively kuulostaakin erikoiselle idealle, luen sitten mieluummin vaikka Nabokovin Lolitan, jos tahdon erikoiseen suuntaan kallistuneen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minä en uskalla kyllä suositella tätä vaikka muut ovatkin pitäneet.

      Lolitan minä aion itse lukea kesällä :D

      Poista
  10. Ja sitten vielä väitetään, että kirjabloggaajat vain kehuvat ja hymistelevät! :D Hyvä teksti, ja oli kiva kuulla toisenlainenkin näkökulma teokseen, josta olen kovasti kiinnostunut muiden blogiarvioiden myötä. Aika rankkoja juttuja Veden viemässä kuulostaa olevan; en enää odota tämän lukemista niin malttamattomasti kuin aiemmin mutta toisaalta uteliaisuus heräsi sen suhteen, miten itse tämän tulen kokemaan: meneekö mielestäni mauttaoman puolelle vai onko kerronta mielestäni vain hyvin pysäyttävää ja tehokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinpä. Mutta onneksi harvemmin tulee huonoja kirjoja luettua, joten eipä niistä usein tarvitse kirjoitellakaan ;)

      Jos tämän luet, niin jään kyllä odottelemaan mielipidettäsi tästä.

      Poista
  11. Olipas yllättävä arvio tästä kirjasta! Amman tavoin putosin pyrstölleni, mutta näinhän se on, että koemme kirjat eri tavoin. Kiinnostavaa on se, mistä täysin vastakkaiset kokemukset nousevat.

    Minullakin on ollut sellaisia kirjoja, joita kaikki tuntuvat hehkuttavan ja itse olen ollut ihan ymmyrkäisenä. Ne ovat kiinnostavia kohtia lukijuudessa.

    Minä pidin tätä kirjaa ennen kaikkea ihmisyyden pahuuden tutkielmana. Kun taistellaan elämästä ja kuolemasta, ja kun ei ole vaaraa kiinni jäämisestä, osa ihmisistä lankeaa ja osa ei. Juuri tästä syystä pidin valtavasti kirjasta.
    Pidin myös kielestä ja kirjan rakenteesta.

    Kiinnostavaa, kiinnostavaa! Kyllpäs tekisi mieleni kuulla ajatuksistasi lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no pitäähän jonkun aina vähän keinuttaa venettä ;)

      Minulle varmaan suurin pettymys oli se, että kirja oli niin epäuskottava ja sen lisäksi se ei pitänyt otteessaan. Minua ei kiinnostanut juuri tippaakaan, mitä kirjan hahmoille tapahtuu. Kirja ei naurattanut, ei itkettänyt, ei kauhistuttanut - ärsytti vain.

      Ihan hirveästi tästä ei enää ajatuksia ole :D Olen yrittänyt unohtaa tuskaisan lukukokemukseni.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.