keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Anu Silfverberg: Äitikortti


Anu Silfverberg: Äitikortti
Kirjoituksia lisääntymisestä
S. 251, Teos 2013

Anu Silfverbergin kirjoittama Äitikortti herätti kiinnostukseni luettuani siitä erittäin mielenkiintoisen blogipostauksen (jota en tähän hätään löydä mistään, apua, kuka se teistä oli?!). Äitiys ja naiseus kiinnostavat ja varsinkin, jos joku kirjoittaa niistä samalla ravistellen perinteisiä ajatusmalleja. Itselläni ei ole lapsia, mutta lähipiirini suorastaan kuhisee äitejä ja lapsia, ja viimeiset kolme vuotta olen tehnyt töitä niin lapsien kuin äitienkin kanssa. Olen siis kytköksissä maailmaan, jota kirja avaa. Joka tapauksessa kiinnostus kirjaa kohden vain kasvoi, kun kirjasta alkoi tulla ylistäviä mutta myös närkästyneitä mielipiteitä. Pakko lukea!

Äitikortti käsittelee tosiaan äitiyttä ja naiseutta. Silfverberg itse on nykyään äiti ja kirja pohjautuukin hänen omiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Taustalla on myös muiden äitien sekä erilaisten asiantuntijoiden lausuntoja. Kirjassa pohditaan siis äidiksi tulemista ja äitinä olemista kirjailijan omien ihmetysten kautta. Esiin nousee mm. äidin ja isän roolit, käsitys naiseudesta, erilaisia tapoja kasvattaa lastaan ja yhteisön asenteita. 

Esiin nousi paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja näkemyksiä. Osalle nyökyttelin - olenhan törmännyt samaan itse, lapsettomana naisena. Mutta osa myös herätti kummastusta: voiko tämä olla totta? Osa teksteistä oli selkeästi provosoivia, mutta silti jäin välillä miettimään, että kuinkahan paljon niissä on mahdettu kärjistää tai värittää tilanteita? Ei siinä, ettenkö itsekin olisi törmännyt mitä ihmeellisimpiin mielipiteisiin ja asenteisiin, mitä äitiyteen tulee - äitiys nyt vain on jotain, joka jakaa naisia melko tehokkaasti eri leireihin - mutta siitä huolimatta eräät kohdat tuntuivat melko erikoisilta.

Kirja ei kuitenkaan onnistunut minua provosoimaan. Liekö syynä se, että odotin huomattavasti rajumpaa tekstiä vai se, etten ole äiti, enkä edes tällä hetkellä äitiydestä haaveileva, joten kirja ei tule niin lähelle. Kirja on yhden naisen mielipide asiasta ja mielestäni osittain varsin järkevä - ja hauska! Välillä suorastaan nauroin.

"Imetys on luonnollisinta mitä on, ja siksi sitä pitäisi voida tehdä esimerkiksi ravintolassa. -- Ne, joita julkinen imettäminen häiritsee, nimittäin sanovat seuraavaksi: ravintolassa ei myöskään naida tai paskanneta, vaikka molemmat ovat tunnestusti luonnollisia toimia. He ovat oikeassa."

Lainaamani kohta kuulostaa melko rajulta, mutta kun kirjaa lukee pidemmälle, tätä pehmitetään. Kukaan ei ole kieltämättä julkista imetystä, kirjassa vain avataan sitä, miksi se kaikista ei tunnu luonnolliselta. Ja hyvä niin! Vaikka minä olen nainen, nähnyt monet tissit ja pidän imetystä normaalina, niin kyllä sitä silti joskus hätkähtää esimerkiksi kahvilassa, jos yhtäkkiä näkökenttään ilmestyy naisen rinta. Sitä kun nyt ei varsinaisesti ehkä ole osannut odottaa. On myös tilanteita, joissa julkinen imetys ei tunnu luonnolliselta. Eräs tapaus sattui hetki sitten, kun poikaystäväni tuli töistä kotiin ja kertoi jonkun naisen imettäneen työpaikallaan kaikkien katseiden alla. Minä totesin heti sen olevan normaalia. Onhan se. Jos kyseessä on vauva, joka ei voi odottaa ruoka-annostaan kotiin asti. Entä sitten kun imetettävä alkaa olla lähempänä kouluikää? Niin. Sen jälkeen en enää ihmetellyt, että poikaystäväni oli järkyttynyt.

"Naisen odotetaan kokevan aivan tavallisina ja ymmärrettävänä sellaiset asiat kuin "sisälläni kasvaa toisen ihmisen luuranko", tai "vatsassani on jonkun kynnet"."

Vaikka kirja ei herättänyt minussa ärsytystä, ja vaikka kirjassa oli hetkensä, en silti ihastunut kirjaan varauksetta. Kirja oli mielestäni hieman sekava ja välillä en ollut ihan varma, mitä kirjalla haettiinkaan takaa. Puhutaanko täällä nyt äitiydestä vai siitä, kuinka luonnotonta ihmisen on juoda toisten nisäkkäiden maitoa? Tai miten huonoissa oloissa eläimiä pidetään? Täyttä asiaa kaikki, minulle jo entuudestaan tuttuja juttuja, ja liippasivathan ne läheltä aihetta - mutta silti. Jos minä haluan lukea äitiydestä, niin en välttämättä halua vakuuttelua siitä, miten epäreilua on käyttää lehmän maitoa. Siihen tarkoitukseen on toiset kirjat.

Mutta ihan hyviäkin ajatuksia kirjassa on! Kunhan muistaa, että kyseessä on vain yhden naisen ajatuksia, niin minusta tämä voi olla ihan kiintoisaa luettavaa jos on äiti tai muuten vain kiinnostunut äitiydestä tai naiseudesta. 

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut paljon tästä kirjasta nimenomaan blogeista. Kirjoitukset ovat olleet mielenkiintoisia (samoin niistä syntyneet keskustelut), mutta minua tämä kirja ei noin muuten kiinnosta. Minulla ei ole lapsia, eikä tule. Lapsia on kyllä runsaasti lähipiirissä, sisarellanikin neljä.

    Itse en oikein ymmärrä tuota imetyksen paheksuntaa julkisilla paikoilla. Vilahtaako se tissi edes?! Täällä ainakin tuoreet äidit osaavat imettää vauvojansa niin, ettei mitään näy. Heillä on liina olalla ja imetys näyttää todella luontevalta.

    Ja muuten, kyllähän ravintoloissakin paskannetaan, ehkä jopa naidaan (salaa vessassa) :D Imetystä on vähän typerä verrata ulostamiseen, koska kyseessähän on syöminen: siis se, mitä ravintoloissa noin yleisesti ottaen tehdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en koe olleeni kirjan kohderyhmänä, mutta koska erinäisistä syistä asia ei kuitenkaan ole minulle vieras, niin oli kiinnostava lukea aiheesta kirja :)

      Minä en tosiaan paheksu imetystä julkisilla paikoilla. Toivottavasti se kävi selväksi postauksestani. Mutta minusta on hyvä, että yritetään nähdä myös he, joita se ehkä häiritsee ja ymmärtää, miksi näin on. Varsinkin jos kyseessä ei ole kukaan "ei lapsia ravintolaan" - ihminen, vaan joku muuten vain asiasta hieman hämmentynyt yksilö, jolla ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään asiaa vastaan.

      Nykyään kyllä äidit osaavat imettää melko huomaamattomasti. Mutta olen ihan itse törmännyt useampaan otteeseen siihen paljaana olevaan tissiin julkisessa tilassa ja myönnän, että kyllähän se hetkeksi teki kiusalliseksi. Vähän samaan tapaan kuin jos uimarannalla joku päättää vaihtaa vaatteet siinä keskellä kaikkea paljastaen kaiken - ei siinä ole mitään pahaa, paljasta pintahaan koko ranta on täynnä, mutta sille on kuitenkin syynä, ettei ole itse valinnut nudistirantaa ;)

      Heh ja tuo lainaukseni on huono, koska juttu on paljon pidempi ja siinä ymmärtää miksi imetystä verrataan melko rajusti paskantamiseen. Mutta jutun puitteessa vertaus ei ollut edes kovin ontuva. Ja sehän siinä onkin vähän ideana, että kyllähän ravintoalssa vessa on - mutta siellä ollaankin muiden katseiden ulottumattomissa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.