lauantai 15. kesäkuuta 2013

John Irving: Minä olen monta


John Irving: Minä olen monta
Suom. Kristiina Rikman
S. 615, Tammi 2013
Alkuteos: In One Person, 2012


Jos rakkauteni John Irvingiin ei ole vielä kaikille selvillä, niin sanottakoon, että rakkauteni on harvinaisen vankkumatonta ja jokseenkin epäterveen palvovaa. Olen lukenut Irvingiltä kuusi romaania ennen tätä uusinta ja rakastanut jokaista - uusintakin. Arvioni kirjasta on siis suurin piirtein samaa luokkaa kuin mitä rakastunut teinityttö kertoisi poikaystävästään muille. Rakkaus on ihanaa ja sokeaa.

Minä olen monta kertoo Billysta, joka elää nuoruuttaan 50-luvulla Uudessa-Englannissa ja ihastuu vääriin ihmisiin. Billyn nuoruudessa ihastuminen vääriin ihmisiin on vain pienissä piireissä hyväksyä, suuremmissa paheksuttua ja jopa sairaaksi leimattua. Homous, bi-seksuaalisuus, transsukupuolisuus tai ristiinpukeutuminen tapahtuu salassa, piilossa - vain harva uskaltautuu astua esiin. Billyn isoisä pukeutuu naiseksi teatterin lavalla, koettelee rajoja, mutta hänen mieltymystään pukeutua naiseksi pyritään pitämään muuten salassa. Saman kohtalon kokee moni. Ja nuori Billy ei vielä 13-vuotiaana tiedäkään, mikä kaikki häntä tulevaisuudessa odottaa. Millaisia ihmisiä, parisuhteita, salaisuuksia ja menetyksiä hän joutuukaan kohtaamaan.

John Irvingin kirjoissa seksuaalisuus on yksi ikiaikaisista teemoista, mutta Minä olen monta keskittyy pääasiassa vain seksuaalisuuteen ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin. Homous, bi-seksuaalisuus, kokeileminen ja rajojen rikkominen ovat kirjan kantavia teemoja. Homouden lisäksi esiin nostetaan usein vaiettu transsukupuolisuus monine vivahteineen. Eikä kirjassa oikeastaan olekaan kuin seksuaalisesti poikkeavia - jopa sairaalloisiin tekoihin asti. Mutta kukaan Irvingiä enemmän lukenut tuskin hämmentyy kirjan käänteistä tai rivosta kielestä. 

Kirja tuo seksuaalivähemmistöjen historian lähelle lukijaa Stonewall Innin käänteitä unohtamatta. Samalla kuitenkin lukijaa muistutetaan siitä, kuinka edelleen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja varsinkin normista poikkeavaan käytökseen on vielä lapsen kengissä. Vaikutuin itse suuresti siitä, miten hyvin Irving tuntuu tuntevan seksuaalivähemmistöjen historiaa ja miten kauniisti - joskin omalle tyylilleen uskollisena - kirjoittaa tästä kaikesta. Kuitenkaan rujous ja vähemmistöjen kokeman eriarvoisuus eivät jää näkemättä. Kun AIDS tuotiin kentälle, meinasin itkeä. 

Irvingin kirjasta löytyy niitä tuttuja piirteitä, joita lukija osaa jo odottaa: painia, poissaolevia isiä, kirjailija ja kirjallisuus, ase, autoja - jopa se karhu, vaikka ehkä hieman eri muodossa kuin ajattelisi. Kuitenkin verrattuna kirjoihin, joita Irving on kirjoittanut nuorempana, Minä olen monta on erilainen. Jo Viimeinen yö Twisted Riverillä kohdalla totesin, että tuntuu kuin lukisi aikuisempaa Irvingiä ja se tunne oli läsnä myös uutuutta lukiessa. Tapahtumia kirjassa tuntuu olevan totuttua vähemmän, ja vaikka rajuiltakaan käänteiltä ei vältytä, niin kirja ei kuitenkaan ole yhtä pitkälle viety kuin esimerkiksi Garpin maailma. Kirja tuntuu rauhallisemmalta. 

Runsas tämä yli 600 sivuinen romaani kyllä on. Henkilöhahmoja ja tapahtumia riittää, eikä Irving vieläkään kirjoita aikajärjestyksessä, vaan hyppien sinne tänne. Onneksi hänellä on kuitenkin taito pitää tarina koossa ja kirja on vallan sujuva kokonaisuus. Ensimmäiset 200 sivua minulta meni jälleen totutellessa ja tunnustellessa Irvingiä, sillä en tiennyt haluanko lukea kaiken kerralla vai venyttää lukukokemusta, mutta kun päästiin vauhtiin niin viimeiset 400 sivua oli luettava yhtä kyytiä selkäsäryistä ja käsikrampeista huolimatta. 

Useampi kirjan lukenut on maininnut, ettei tämä ole heistä parhainta Irvingiä. Olen samaa mieltä, sillä Garpin maailmalla on ikuisesti paikka sydämeni tärkeimmässä sopukassa - olihan se ensimmäinen Irvingini. Mutta ehdottomasti hyvä, lähes täydellinen, tämä kirja minulle oli. Aihe koskettaa monestakin syystä, ja minusta päähenkilö Billy oli aivan ihana pieni eksynyt lukutoukka. En voi olla rakastamatta ihmistä, joka rakastaa niin kirjallisuutta ja kirjastoja. Ja no, vähän muutakin.

Ehkä kantani ja rakkauteni kirjaan on tullut selväksi. Kaikille Irvingiä rakastaville suosittelen kirjaa ehdottomasti, mutta suosittelen tarttumaan tähän myös jos seksuaalivähemmistöjen historia tai nykypäivä kiinnostaa tai koskettaa muuten. Itse tiedän jo nyt, keille lähipiirissäni kirjaa ehdottomasti suosittelen. Uskon, että tästä voi löytyä niin iloa kuin lohtuakin. Koskee kirjan aihe sitten itseä tai läheistä.

"-- ja minulle, kolmetoista vanhalle päiväuneksijalle, joka äkkiä halusi kirjoittaa tarinan vääriin ihmisiin ihastumisesta ja harrastaa seksiä kolmekymppisen kirjastonhoitajan kanssa --"

Ihana, ihana kirja!


Kirjasta kirjoittaneet myös Laura, Katja, Leena Lumi, Suketus, Maija & Minna

24 kommenttia:

  1. Olipa mukava teksti, innostunut ja lukurakkautta pulppuava!

    Minusta tämä kirja paranee, kun sen lukemisesta kuluu aikaa. Minä en tätä varauksetta rakastanut, mutta hieno kirja se joka tapauksessa on. Moni asia on siitä jäänyt mieleen kaivelemaan. Joskus palaan tähän vielä.

    Minä olen monta on ikuisesti mielessäni myös siksi, että luin sitä ollessani Wienissä maaliskuussa. Niinpä se yhdistyy muistoissani aina upeaan ensimmäiseen (muttei taatusti viimeiseen!) matkaani sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, innostunut tosiaan. Onhan kyseessä Irving!

      Minä luulen, että mikäli kirjan aihe ei ole itselle henkilökohtainen tai hyvin läheinen, niin se saattaa jäädä hieman etäiseksi. Sillä paras Irving tämä ei ole, mutta minulle muista syistä napakymppi.

      Ah voj vain kuvitella miten ihanaa tätä olisi lukea kirjan tapahtumapaikoissa<3 Niinhän se on aina. Saaristossakin on ihana lukea saaristoon sijoittuvaa kirjallisuutta.

      Poista
  2. Äitin varmaan rakastaisi tätä. En vain ole vielä raaskinut ostaa lahjaa, mutta kai sen pokkarinakin viimeistään vuoden päästä saa. Tai sitten ryntään hakemaan heti, kun hinta vähänkään laskee.

    Ihanaa, että olet löytänyt kirjallisen rakkauden. Äitinikin palvoo Irvingiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidilläsi on hyvä maku ;) ja uskoisin, että hän rakastaa tätä, jos suhde Irvingiin on samaa luokkaa omani kanssa.

      Poista
  3. Hmm. Ehkä pitäis sittenkin joskus koittaa Irvingiä, josta olen pysynyt kaukana tähän mennessä. Transseksuaalisuus aiheena kiinnostais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irvingiä pitää ehdottomasti koittaa, ei suinkaan vältellä. Tämä oli hyvä, mutta ehdottaisin ensimmäiseksi Irvingiksi mieluummin ehkä Garpin maailmaa :)

      Poista
  4. Minulla on vähän ristiriitainen suhde Irvingiin. Toisaalta pidin paljon Kaikki isäni hotellit -kirjasta, toisaalta Viimeinen yö Twisted Riverillä ei vakuuttanut ja luinkin sen melkein hampaat irvessä loppuun. Tämä Minä olen monta minulle on tulossa kirjakerhosta, joten luulen, että se tulee kyllä luettua kaikesta huolimatta. :) Ja ainakin postauksesi innosti minua vähän lisää Irvingin pariin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no minuun Irving on iskenyt alusta lähtien täysillä ja nykyään on melkein sama mitä miehen kirjoissa on - pidän niistä kuitenkin. Kuten sanoin, rakkaus on sokea ;)

      Mutta vähän vähemmän Irvingiä rakastaville suosittelen ehkä vanhempaa kirjallisuutta kuten Garpin maailmaa. Nämä uudemmat ovat kyllä paksuja, mutta niissä tunnutaan hieman pyörivän ehkä turhaankin samojen asioiden ympärillä. Ellei siis palvo maata kirjailijan jalkojen alla (joo kyllä...), niin uudemmat voivat tuntua aika raskailta ja puuduttavilta. Eikä Viimeinen yö Twisted Riverillä missään nimessä ole miehen paras. Oikeastaan kaikista kuudesta lukemastani se on ehkä jossain oudossa paremmuusjärjestyksessäni viides.

      Mutta tämä on kyllä hyvä, jos aihe yhtään kiinnostaa. TOSIN Garpin maailma menee tästä ohi kevyesti.

      Poista
    2. Siis tarkoitan tietenkin seitsemästä lukemastani (unohdin vallan Kunnes löydän sinut).

      Poista
  5. Irving ansaitsee hehkutukset! :)
    Minäkin tykkäsin tästä ja aiemmin lukemistani ainoastaan Vapauttakaa karhut! on jättänyt haalean innostuksen jälkeensä. No ja hyvä on, Oman elämänsä sankarin luin ihan väärään aikaan ja painoksessani oli kamala määrä käsittämättömiä painovirheitä. Mutta silti, Irving <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ansaitsee kyllä. Minä en ole (vielä) lukenut Vapauttakaa karhut! tai Oman elämänsä sankaria, mutta toinen löytyy kyllä omasta hyllystä :)

      Tässäkin oli muutama painovirhe. Mutta eihän se kirjailijan vika ole.

      Poista
  6. Irving on kirjailija johon en ole vielä tutustunut, mutta kovasti haluaisin. Vielä jossain vaiheessa täytyy lukea Irvingia... :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, ihanaa! ;) Haluaisin lukea tämän heti nyt, mutta kun tuo kirjapino on niin korkea jo ilman tätäkin! Syksyllä ehkäpä...:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tässä onkin muutama sivu selätettäväksi, paksukainen kun on. Mutta tämä toimii varmasti hyvin pimeinä syysiltoina :)

      Hyvä kirja!

      Poista
  8. Irvingillä on monta vankkumatonta rakastajaa blogimaailmassa, enkä mie ole vieläkään lukenut yhtään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt äkkiä korjaamaan tuo virhe! Ehkäpä sinusta tulee yksi uusi rakastaja miehelle ;)

      Poista
  9. Ihanasti kirjoitit. Kuten ehkä muistat, minäkin rakastan ja fanitan Irvingin tuotantoa suuresti. Lumouduin heti, kun lukiolaisena luin Kaikki isäni hotellit ja se jälkeen olen lukenut kaiken, mitä Irvingiltä vaan on suomennettu. Minä olen monta ei silti ihastuttanut minua niin paljon kuin toivoin. Pidin kirjasta valtavasti, mutta en päässyt kunnolla sisälle kirjan maailmaan. En, vaikka sen tarina on tärkeä ja hyvin kirjoitettu.

    Onneksi Irving on kuitenkin aina Irving. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistinkin sinun olevan yksi Irvingin ystävistä. Minä en ole vielä lukenut kaikkia suomennettuja (onneksi, onpa vielä paljon odotettavaa), ja eihän tämä paras lukemani Irving ole. Mutta aihe tuli lähelle ja siksi kirja kosketti aivan erityisesti minua.

      Irvingi voi kyllä kirjoittaa mitä tahansa, ja sen tietää silti lukevansa :)

      Poista
  10. Kaikkien kirjablogikohujen ja monenmoisten nillitysten lomassa on ihana lukea rehellinen, iloinen ja pulppuava ihastuspostaus! Tästä tuli ehdottomasti hyvälle tuulelle :) Jokohan minä tänä kesänä tuohon Irvingiin viimein tutustuisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Kiva kuulla. Ja jos et vielä ole tutustunut, niin nyt sitten ehdottomasti ja heti!

      Poista
  11. Minä en ole uskaltanut näihin uudempiin Irvingeihin tarttua sen jälkeen, kun jätin kesken Kunnes löydän sinut. Se oli niin kova pettymys. Vanhempaa luen silti mielelläni. Kaikki isäni hotellit on minulle tärkeä kirja ja se ensimmäinen Irvingini. Ehkä joskus vielä luen näitä uudempiakin, mutta vielä on monta vanhempaa lukematta! Mä vähän säästelen niitä sellaisiin hetkiin, kun kaipaa jotain tosi tosi hyvää luettavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Kunnes löydän sinut oli pienoinen pettymys. En edes omista kirjaa, vaikka muut Irvingit olen hyllyyni kerännyt. Minä olen pitänyt uudemmista ja vanhemmista melko tasaisesti. Garpin maailmaa ei silti ole vielä voittanut mikään.

      Ja minäkin säästelen Irvingejä. Omassa hyllyssä on vielä useampi lukematta.

      Poista
  12. Irving on kyllä aina hyvä - niin, no, "Välisarjan avioliitto" ei ihan puhutellut. "Garpin maailma" on ylivertainen, mutta hieno tämä "Minä olen monta" on sentään myös.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.