maanantai 24. kesäkuuta 2013

Marisha Rasi-Koskinen: Valheet


Marisha Rasi-Koskinen: Valheet
S. 339, Wsoy 2013

Rakastuin Marisha-Rasi Koskisen esikoiseen Katariinaan niin syvästi viime vuonna, että Valheet päätyi lukulistalle heti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Ihastuin jo esikoista lukiessa Rasi-Koskiseen tapaan kirjoittaa, pitää tarina koossa ja sekoittaa keskenään karua todellisuutta sekä sadunomaisia piirteitä ja samaa tarjoilee lukijalleen myös Valheet. Jo Katariinan kohdalla olin lähes valmis julistamaan lukeneeni ehkä parhainta kotimaista kirjailijaa aikoihin, mutta nyt olen siitä varma. Marisha Rasi-Koskinen on todellakin uutta, ihanaa ja raikasta kotimaista - parhaimmistoa, mitä minä olen lukenut.

Valheet kietoo yhteen monta tarinaa, näkökulmaa ja ihmistä. Valheet sotkeutuvat toisiinsa. Teeskennellään ja hyväksikäytetään, mutta kuka käyttää ja ketä? Ja mikä on totuus? Kirjassa sataa koko ajan, se ei lakkaa tai lopu koskaan. Aurinko on poissa, se on jossain muualla. Sateen vuoksi pilleriäijä työntää reppunsa muovipussiin ja vain 10 vuotias Natalie tarvitsee kumisaappaat. Tarinoissa kuljetaan läpi saman sateisen kaupungin. Sama kosteus valuu eri tarinoissa eri henkilöiden päälle. Sokean mummon, nuoren Nikin ja kanavaan pudonneen ihmisen.

Kirja on arvoituksellinen, outo ja yllättävä - mutta vain positiivisesti. Kun luin kirjaa, en voinut lukea sitä vain muutamaa sivua kerrallaan, vaan luin kerralla sata. Kirja kietoo pauloihinsa eikä tarinasta irrottautuminen ole helppoa. Mitä pidemmälle lukee, sitä enemmän herää kysymyksiä ja sitä varmemmin tahtoo päästä eteenpäin ratkaistakseen arvoituksen. Arvoituksen, jolla ei ehkä ole ratkaisua.

Rasi-Koskisen kieli on aivan uskomattoman kaunista ja taidokasta. Tapa rakentaa tarina on toimiva ja uskomattoman kiehtova, eikä tarina jää etäiseksi, vaikka usein saman tyylisissä aikaa ja hahmoja keskenään sotkevissa kirjoissa kokonaisuus jää sekavaksi ja vaikeaksi hahmottaa. Kyllä tarina - tai tarinat - jäävät nytkin avonaisiksi, rivien väliin mahtuu paljon ja kirjan lopettamisen jälkeen ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta kaikki tapahtuu tavalla, joka kutkuttaa, ei ärsytä. 

Valheet on kirja, jossa riittää tulkittavaa ja analysoitavaa. Kirjaan mahtuu sanomaa, kohtaloita ja ajatuksia enemmän, kuin moneen muuhun teokseen. Niistä ei kuitenkaan välttämättä saa kiinni heti, eikä kirja päästä lukijaansa aivan helpolla, vaan kirja vaatii hetken sulattelua. Tai isomman hetken. Toisaalta kirjaa voi lukea myös nautinnollisesti tekemättä aivan hirveän isoja tulkintoja, sillä kaunis kieli, tarinat ja ihmisten kohtalot koskettavat jo niinkin.

Katariinalle annoin aikoinaan täydet pisteet, eikä Valheetkaan jää paljon siitä vajaaksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kirja on lähes täydellinen, siinä on oma kompastuskivensä. Vaikka luin kirjaa suurella nautinnolla ja riemulla, vaikka pidin siitä mielettömästi, ja vaikka kirja on yksi parhaimpia lukemiani kotimaisia, niin yksi mutta löytyy. Kirja ei tahdo jäädä mieleen. Vaikka sain kirjan päätökseen vasta eilen, niin jo tänään kirjasta kirjoittaminen on ollut vaikeaa. En oikein tiedä mitä sanoa. Tunnelma, kieli, lukuhetki ovat voimakkaina mielessä, mutta jokin uupuu.

Se on tietynalainen tunne. Tietää lukeneensa hyvän kirjan, muttei ole kuitenkaan aivan varma, mitä oikeastaan on juuri lukenut. Kun vuoden päästä joku kysyy, mistä tämä kirja kertoo, en varmasti osaa tarkalleen kertoa. Osaan kertoa ehkä sateen, valheet, teeskentelyn ja sen, että kirja on hyvä. Mutta on vaikea kuvitella siitä jäävän isompia palasia mieleen. Ehkä se ei ole tärkeääkään, mutta tässä kohtaa se vaivaa minua.

Mutta hyvää kotimaista kirjallisuutta etsivälle suosittelen ehdottomasti Rasi-Koskisen molempia teoksia. Vaikka kirjat ovat arvoitukellisia, eivät ne ole vaikeita. Kirjat ovat kaikessa karuudessaan valloittavan kauniita.


Suosittelen katsomaan Marisha Rasi-Koskisen haastattelun Valheet-kirjasta, etenkin lukemisen jälkeen se avasi kirjaa aivan uudella tavalla. (Mikäli kirjaa ei ole lukenut mutta haluaa lukea, ja häiriintyy pienistäkin juonipaljastuksista, niin en suosittele haastattelua katsomaan.)  Haastattelu kestää 10 min.

Valheet kirjasta ovat omiin blogeihinsa kirjoittaneet lisäkseni ainakin Katja, Sanna, MariaMari A., Liisa, Hanna & Katri.

12 kommenttia:

  1. Minä taas pidin Valheista enemmän kuin Katariinasta, ja kirja on myös edelleen hyvin vahvasti mielessäni. Vaikea tosiaan tarkemmin eritellä, mikä antaa kirjalle sen tietyn silauksen, joka saa kirjan viipymään mielessä. Mutta jokin Valheiden tunnelmassa ja tarinoissa vetosi minuun kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat pitäneet tästä Katariinaa enemmän ja ymmärrän tavallaan miksi. Minusta kirjat ovat hyvin erilaisia ja pidin kovasti molemmista. Katariinan jälkimaku vain oli minulel voimakkaampi. Tosin asiaan varmasti vaikuttaa myös se, että Katariinassa oli henkilökohtaisesti minulle enemmän kosketuspintaa kuin tässä. Hyviä molemmat kuitenkin!

      Poista
  2. Katariina oli kyllä hyvä, mutta valitettavasti jo aika paljon haalistunut mielestäni. Ajattelin alkuvuodesta lukevani myös Valheet, mutta ehkä Katariinan haalistumisen takia en ole siihen tullut vieläkään tarttuneeksi. Ehkä joskus kuitenkin, kun tekee tällaista kirjaa mieli. Minusta kun tuntuu, että tähän täytyy olla jokin oikeanlainen mielentila varattuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan Katariina enää kokonaan mielessä ole, mutta se tunne ja tunnelma kyllä vahvasti. Valheet on vielä mielessä, mutta tiedän, ettei pitkään. Valheet oli kuitenkin todella hyvä lukukokemus ja veti minua ainakin puoleensa voimakkaasti, joten uskon, että tykkäät :)

      Olen usein miettinyt sitä, että onko hyvän kirjan määre se, että se jää pitkäksi aikaa mieleen hyvän lukukokemuksen jälkeenkin vai voiko kirja olla hyvä sen perusteella, että sen lukeminen on ollut suuri nautinto vaikka sitten tarina häviäisikin mielestä. Itse huomaan, että itselleni tärkeät kirjat ovat kyllä tarinoiltaankin hyvin mielessä ja niiden tapahtumiin palaa mielellään. Toisaalta olen lukenut monta hyvää kirjaa, joista en enää juurikaan mitään muista. Mutta no, ehkä tämän kohdalla se on pieni miinus, jos näin pian lukemisen jälkeen tapahtumat alkavat haihtua mielestä...

      Poista
  3. Katariina jäi minulle voimakkaampana mieleen. Valheetkin olivat hieno lukukokemus, mutta kirja jätti kuitenkin hieman miettimään, että mitäs tässä nyt oikein tapahtuikaan. Vähän hölmistynyt olo kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla. Minä myös löysin Katariinasta enemmän kosketuspintaa kuin tästä.

      Poista
  4. Minä taisin pitää tästä enemmän kuin Katariinasta. Kieli on upeaa kummassakin, ja Rasi-Koskisella on hieno taito luoda tunnelmallisia kirjoja. Kiva kun luit, ja tykkäsit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampi on tainnut pitää tästä Katariinaa enemmän. Ja hyvä tämä onkin! Mutta kuten tuossa yllä jo mainitsin, niin Katariina ehkä tuli itselle lähemmäs. Mutta taidokas kirjailija Rasi-Koskinen on. Toivottavasti häneltä tulee vielä monta teosta :)

      Poista
  5. Alkoipas kiinnostaa tämäkin, kiitos siis :-)

    VastaaPoista
  6. Aloitin lukemaan tätä juuri. Vaikuttaa hyvältä, vaikka alussa minun olikin vähän vaikea päästä sisään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin alku oli hieman tahmea, mutta ei mennyt kauaa, kun olin jo ihan lumoissa. Toivottavasti pidät!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.