perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sylvain Ricard & James: Järjen veit


Järjen veit
Käsikirjoitus: Sylvain Ricard, Kuvitus: James
Suom: Saara Pääkkönen
S.143, Wsoy 2012
(Alkuteos: ... à la folie, 2009)

 Jälleen on aika kirjoittaa yhdestä sarjakuvasta. Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin kuvittama Järjen veit on nähty jo muutamassa kirjablogissa, ja niin minäkin sarjakuvasta ensimmäisen kerran kuulin. Kun teos sitten osui silmiini kirjaston sarjakuvahyllyllä päätin itsekin sen lukea - olihan sarjakuva saanut kehuja.

Järjen veit on erään pariskunnan tarina. Kuinka he tapaavat nuorina opiskelijoina, päätyvät naimisiin ja yhteiseen asuntoon. Kuinka mies lyö ensin kerran, sitten toisen ja lopulta väkivalta alkaa olla parin arkipäivää. Sarjakuvassa käydään läpi sitä, kuinka väkivallan uhri kokee asian, kuinka väkivaltainen mies ajattelee siitä tai on ajattelemtta ja kuinka lähipiiri suhtautuu.


Aihetta lähestytään sarjakuvassa monelta taholta. Keskiössä on tietenkin pariskunta, joka useamman ruudun verran istuu samalla sohvalla purkamassa asiaa. Pääasiassa äänessä on uhri, mutta myös miehen näkökulma tehdään sarjakuvassa selväksi. Sarjakuvassa vilahtaa myös ystävät ajatuksineen sekä vanhemmat ja viranomaiset. Parisuhdeväkivaltaan suhtautuminen on hyvinkin ristiriitaista eri ihmisten välillä. Uhri näkee asian omana vikanaan ja puolustautuu muiden syytöksiä vastaan, toisaalta hän hakee myös oikeutta itselleen. väkivaltainen mies ei välttämättä koe edes tarvetta selitellä. Ulkopuoliset saattavat nähdä miehen teon niin vääränä kuin ymmärrettävänäkin - ja väkivallan uhrista saatetaan jopa tehdä syyllistä.


Sarjakuvan aihe on rankka ja puistattava. Se tulee iholle ja saa voimaan pahoin. Sarjakuva saa paljon kiitosta siitä, että ottaa esille näin tärkeän aiheen ja tekee sen vielä paljastaen monet aiheen ympärillä vellovat ajatukset ja asenteet. Naiseen kohdistuva perheväkivalta tuntuu vieläkin olevan kuin tabu, hiljaisuudessa hyväksyttävä tapaus, jota pyritään peittelemään ja hälventämään.


Kuvitus on melko yksinkertaista ja seepian sävyistä. Tarinan hahmot ovat jonkinlaisia ihmisen ja eläimen risteytyksiä. Minä ajattelin, että eläinhahmot symboloivat hahmon luonnetta. Väkivaltainen mies on puettu ehkä hieman rauhattoman ja vallattoman koiran asuun kun taas lempeämmät hahmot ovat saaneet osakseen vuohen tai linnun hahmon. Mielestäni tapa toimii ja yllättävää kyllä, eläinhahmot eivät häiritse lainkaan, vaan taittuvat tarinaan hyvin.

Täytyy kuitenkin tehdä tunnustus. Vaikka sarjakuva on hyvä monella tavalla, niin minä en siihen ihastunut varauksetta. Minusta sarjakuva oli osittain hieman puuduttava, ja turhan pitkäksi venytetty. Idea ja ajatus olisi tullut selville paljon vähemmälläkin ja ytimekkäämpi esitystapa olisi voinut olla vaikuttavampi. Toisaalta tähän varmasti vaikuttaa se, että vaikka runsaat romaanit ovat mieleeni, niin sarjakuvien kohdalla olen tottunut joko lyhyihin strippeihin tai tapahtumarikkaisiin teoksiin. 

Mutta jos vähän vähemmän tapahtumarikas sarjakuva tärkeästä aiheesta kiinnostaa, niin tämä kannattaa lukea. Ei se huono ole missään nimessä, vaikka minun makuuni ei parhainta sarjakuvaa olekaan. Oli kuitenkin raikastavaa lukea pitkästä aikaa sarjakuva, joka ei sisällä huumoria.
 
 
Sarjakuvasta bloganneet myös Norkku & Susa.


4 kommenttia:

  1. Löysin tämän myöskin kirjablogien ansiosta.
    Hahmojen asennot ja eleet oli kyllä tosi taidokkaasti piirretty!
    Minusta tarina vaikutti melko uskottavalta, vaikkei minulla nyt aiheeseen olekaan mitään kosketusta tai hirveästi tietoakaan siitä.
    Luin kirjan kerralla, ja aika hyytävän olon se jätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli uskottavan oloinen, vaikka ehkä tietenkin aika ääripäitä haettu. Hyvä sarjakuva, vaikka parempaakin on tosiaan tullut luettua :)

      Poista
  2. Aihe joka varmasti ansaitsee tulla näkyviin ja kuuluviin, eikä hyssyteltäväksi. Ehkä joku tähän tartuttuaan havahtuu omaan tai läheisen vastaavaan tilanteeseen.

    Tykkään myös sarjakuvissa ihmismäisistä eläinhahmoista, ja nuo luonteenpiirteiden mukaisesti valitut lajit ikäänkuin alleviivaavat kaiken :) Täytyypäs lukaista tämä(kin) joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sarjakuvana ihan hyvä, tutustumisen arvoinen. Ja aiheeltaan tosiaan tärkeä.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.