maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tua Harno: Ne jotka jäävät


Tua Harno: Ne jotka jäävät
S. 269, Otava 2013
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
Kannen kuvat: SKOY / Corbis ja Timo Numminen


Tua Harnon esikoisteos ei varmasti ole jäänyt keneltäkään kirjablogeja seuraavalta huomaamatta, sillä Ne jotka jäävät taitaa olla tämän hetken luetuin ja blogatuin kirja. Siitä syystä minäkin kirjasta kiinnostuin. Eihän sovi jättää välistä kotimaista uutuusta, joka saa näin paljon huomiota ja kiitettävän määrän kehuja ja ylistyssanoja. Olen ollut viime aikoina melkoinen vastarannan kiiski, mitä blogeissa paljon kehuttuihin kirjoihin tulee, eikä Harnon teos tee suurta poikkeusta. Kyllä kirja hyvä on, mutta ei niin hyvä.

"Lähteä vai jäädä, se on sama kysymys kuin isällä, ja siksi ajattelen häntä nyt."

Ne jotka jäävät kertoo nimensä vastaisesti ihmisistä, jotka lähtevät. Kirja kertoo suvusta, jossa lähteminen tuntuu olevan kuin periytyvä sairaus. Sukupolvi toisensa jälkeen jonkun täytyy lähteä. Nyt Frida seisoo sen kysymyksen äärellä. Lähteäkö vai jäädä? Osaisiko hän edes jäädä, kun niin monet ovat lähteneet? Kirja on kaihoisa, melankolinen tarina,  jossa lähdetään ja jätetään taakseen koti, perhe ja rakkaus. Joskus lähdetään, kun halutaan enemmän. Joskus lähdetään, kun ei vain voida jäädä. Joskus lähdetään kauas, mutta toiset voivat lähteä, vaikka eivät kulje metriäkään. 

Ensin en tahtonut päästä tarinaan sisään lainkaan ja vaadittiin monta kymmentä sivua, ennen kuin luin kirjaa mielelläni. Lopun luin kerralla, kuin yhdellä nielaisulla. Alku oli tahmea monella tavalla, ihmiset ja huoneet jäivät etäisiksi, mutta loppua kohden maisemat, tummat hiukset, kylmät lattiat tulivat iholle. Alkuun kirja tuntui tylsältä, mutta loppua kohden olin niin täynnä ajatuksia ja tunteita, että tuntui kuin halkeaisin.

Minua häiritsi kirjassa moni asia. Hyppiminen ajasta toiseen tuntui ensin sekoittavan pääni. Vihjeiden varaan rakennettu tarina ei tahtonut alkuun aueta. Inhosin useampaa henkilöhahmoa. En tahtonut sietää kirjakielen ja puhekielen sekoitusta. Eniten kuitenkin häiritsi se, miten tarina tuntuu keskeneräiseltä ja sirpaleiselta. Kun sain kirjan luettua, tuntui siltä, kuin olisi yrittänyt katsella palapeliä, josta puuttuu muutamia yhdistäviä palasia, jotka vaikeuttavat kokonaisuuden hahmottamista.Tarina ei tunnu ehjältä.

Kirjan surumielisyys, kaihoisuus ja kylmyys tuntui lukiessa jopa pahalta. Vaikka on ihmisiä, jotka jäivät, niin lähtevät ovat kuitenkin päänäyttämöllä. Olisin kaivannut kirjaan enemmän lämpöä. Toisaalta olen aina pitänyt hyvän kirjan merkkinä sitä, että se herättää tunteita. Olivat ne tunteet sitten lukijasta mieluisia tai eivät. Kirjaa ei siis voi syyttää siitä, että se jättäisi lukijansa kylmäksi, vaikka ehkä kylmältä tuntuukin.

Lukemistani häiritsi ja väritti odotukset. Kun kirjaa kehutaan yhtä paljon kuin tätä, niin siihen ei voi tarttua täysin ilman ennakkoasenteita ja -luuloja. Myönnän pettyneeni, sillä kirja ei vastannut odotuksiani. Sitä ei tietenkään sovi laskea kirjan viaksi, jos lukija odottaa kirjalta jotain sellaista, mitä kukaan ei varsinaisesti ole edes luvannut. Tai, no, kyllähän kirjan nimen voisi ajatella lupaavan jotain muuta kuin mitä kirja tarjoilee. Mutta vähän on heitä, jotka jäävät.

 "Miksi aina tärkeimpiä ovat ne, jotka lähtevät? Miksi kirjoitan tätä isästäni, joka lähti, enkä äidistäni, joka jäi?"

Kirja on hyvä. Tarina on alusta huolimatta kiehtova, ja täynnä yllätyksiä. Kirja herättää ajatuksia ja tunteita, pureutuu ihon alle. Vaikka kokonaisuus jäi häiritsemään minua ja erinäiset pikkuseikat, niin harvat kirjat pystyvät herättämään yhtä paljon ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin tämä. Täysien pisteiden kirja ei ole, eikä siltä kannata sitä odottaakaan, mutta en voi kiistää, etteikö tämä suurimman osan kehuistaan olisi ansainnut. (Ilmeisesti tämä vastarannan kiiski alkaa lähestyä muiden rantoja.)

½

"Sillä Siri sijoitti elämänunelmansa jonkun toisen harteille, ja kun ihminen tekee näin, on se yhtä kuin leikkaisi viipaleen sielustaan ja heittäisi sen huolettomasti sillalta mereen."

27 kommenttia:

  1. Minä kanssa vastavirtaan uin, vaikka en tästä blogiini kirjoittanutkaan. Hyvä esikoiskirja, mutta minuakin jäi muutama asia rassaamaan. Miksi piti aloittaa niin julmetun kaukaa? Ensimmäinen Frida vain vilahtaa tekstissä. Miksi äidit takertuvat niin omituisesti poikiinsa, jotka taas eivät opi sitoutumaan? Loppu tuli sitten kaiken aikatasoviilailun jälkeen vähän turhan nopsasti. Vihjeitä ja vinkkejä oli matkalla paljon. Jotenkin tämän tyylin rakenteita on kirjoissa aika paljon. Mutta silti tykkäsinkin aika lailla. Esikoiskirjaksi hyvä. Antaa odottaa seuraavalta aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoiskirjana hyvä ja ylipäänsä hyvä kirja, mutta tosiaan häiritseviäkin seikkoja riitti. Minulle(kin) kirjan alku oli heikointa hetkeä - ensimmäiset sivut eivät herättäneet kiinnostustani lainkaan. Ja paljon jäi asioita selittämättä, mikä teki hallaa kokonaisuudelle. Kyllähän niitä tulkita voi historian valossa vaikka miten päin, ja yleensä pidänkin siitä, että kaikkea ei selitetä puhki, mutta nyt jäin kaipaamaan aukkojen paikkailua.

      Loppu tosiaan tuntuu pamahtavan eteen yhtäkkiä ja kirja tuntuukin jäävän kuin hitusen kesken.

      Poista
  2. En tiedä, luenko Harnon kirjaa edes. Jossakin vaiheessa ajattelin, että kaipa minä luen, mutta äsh kehuista huolimatta kirja ei ole herättänyt fiilistä siitä, miten olisi pakko saada Ne jotka jäävät käsiini. Ainahan kirja voisi yllättää positiivisesti, mutta toisaalta tunnen oman kirjamakuni melko hyvin ja olen tästä useamman bloggauksen lukenut enkä ole silti kovin innostunut. Enpä minä kaikkia maailman kirjoja kuitenkaan ehdi lukea, joten melko rajua karsintaa on tehtävä jo siinä vaiheessa, kun päätän, mitä edes haluan kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirja onkin blogimaailmassa kehuja kerännyt - ja ihan hyvä kirja ylipäänsä - niin ei sen lukematta jättäminen mikään ihan hirveän suuri menetys ole. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Minäkin päädyin lukemaan tämän nimenomaan sen keräämien kehujen vuoksi, en niinkään itse kirjan tai sen aiheen.

      Tosin tämän lukee nopeasti, että jos tulet toisiin aatoksiin, niin kovin montaa hetkeä elämästäsi tämä ei tule viemään :)

      Poista
  3. Vähän samat fiilikset kuin Annamilla tuossa ylempänä. Mietin aiemmin, että pitäisiköhön tämä lukea, tykkäisinköhän tästä, mutta eipä se halu lukea sitten herännytkään. Mutta ehkä sitten joskus jos tähän sattumalta törmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi, mutta jotenkin kuvittelisin, että saattaisit jopa tykätä tästä! Tai ehkä et.

      Mutta tämän lukee nopeasti, että jos vastaan tulee, niin kannatta ehkä harkita? Ei tämä huono kirja ole.

      Poista
  4. Olihan tässä paljon kaikkea, ja alku oli minustakin hieman tylsä. Lopussa pääsin kirjaan sitten niin hyvin mukaan että tykkäsin tosi paljon. Näin jälkeenpäin en tosin muista henkilöistä enää erityisen paljon, mutta kirjan tunnelma ja kieli on jäänyt mieleeni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että juuri kirjan tunnelma ja sen herättämät ajatukset elävät mielessä varmaan itse tarinaa pidempään. Minustakin loppu oli alkua parempi, mutta kokonaisuus ei täysin vakuuttanut.

      Poista
  5. Minusta tämä kirja oli taitavasti rakennettu, tykkäsin tosi paljon. Ainoa mikä välillä huvitti, oli isoisän seikkailujen jatkuvuus ja menon ennalta-arvattavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lämpesin kirjan rakenteelle ja kerronnalle loppua kohden, mutta alussa se häiritsi paljonkin. Itse en kokenut kirjaa ennalta-arvattavaksi, mutta tosin odotukseni olivat sen verran toisenlaiset, etten osannut odottaa kirjan käänteistä oikein yhtäkään :D

      Poista
    2. En siis kokenut kirjaa ennalta-arvattavaksi, vaan isoisän koheltamisen. Jossain vaiheessa se pääsi huvittamaan, kun oli taas uusi nainen kierroksessa - ja tiesi etukäteen miten siinäkin rakkausjutussa käy.

      Poista
    3. Aivan! No totta, olen kyllä samaa mieltä :)

      Poista
  6. Tässoli mahtava tunnelma mutta päähenkilö ei sytyttänyt sitten yhtään. Päinvastoin Raimo oli symppis. Hyvä kirja, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä hehkutuksen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Raimosta, ja Emil oli myös ihana. Mutta muut olivat lähinnä vastenmielisiä.

      Uskon, että tämä kirja iskee kovempaa, jos ei odota kirjalta liikoja.

      Poista
  7. Minulla odottaa tämä kirja lukuaan, tämäkin. Se on maannut pöydälläni odottamassa jo pitkään ihan valmiina, mutta jostain syystä jäänyt muiden alle. Mutta uskoisin että otan sen lukuuni jo pian, selvittääkseni olenko vastarannan kiiski kuten Kirsi, välillä kuten sinä, vai puollanko kirjaa täysin. :)

    VastaaPoista
  8. Minutkin tämä teos yllätti, mutta ei todellakaan sillä tavalla kuin olisin tahtonut. Kovin odotuksin lähdin lukemaan, onhan tästä koko kevät höpisty, mutta valitettavasti sain taas kerran pettyä. Olihan tämä hyvä, mutta kuten sinua, myös minua häiritsi tässä muutamat pikku asiat niin, ettei tälle kyllä mitenkään voi antaa täysiä pisteitä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Tämä oli hyvä, mutta ei mitenkään ihan hirveän erityinen.

      Tosin itse pohdin, millaistahan olisi ollut lukea tämä ilman näitä kaikkia odotuksia. Ehkä kirja olisi ollut parempi, ehkä ei.

      Poista
  9. Yritin äsken kännykällä kommentoida mutta ei suostunut julkaisemaan kommenttia.

    Mutta sitä piti sanomani, että minua ei ole missään vaiheessa kiinnostanut lukea tätä. En tiedä, ehkä se on tuo mainitsemasi surumielisyys. Minulla on sellainen ennakkotunne että tämä on nyt jotenkin liian ahdistava tähän väliin. Ja onhan tästä nyt kirjoitettukin niin paljon että käy se käänteinen, eli ei enää halua edes lukea. Arviosi vahvisti päätöstäni että tähän en ole nyt tarttumassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiempi kommenttisikin tuli kyllä perille, mutta kommentien valvonnan vuoksi jäi tuonne vain minun nähtäväkseni. En nyt julkaise sitä sitten.

      Kuten tuolla yllä jo mainitsin, niin ei tämän lukematta jättäminen mikään suuri menetys ole. Ja onhan tästä sen verran kirjoiteltu, että ymmärrän vastareaktion.

      Poista
  10. Minulle tämä kirja oli hurjan positiivinen yllätys. Mutta viihdynkin tällaisen haahuilevan surumielisyyden äärellä. Kirjasta tuli melkein sama tunnelma, jonka koin Barnesin kirjassa Kuin jokin päättyisi.

    Minä en vain jotenkin jaksa tajuta, että joku nuori nainen tekee tällaisen esikoisen, sillä tässä on tyyliä. Ihan pikkasen vaan tökkivät Cohenin levyt, ei sillä ettenkö Cohenista pitäisi, mutta Suzanne olisi saanut riittää - minusta. Mieheni suvussa on ollut 'Poju', joten olen nähnyt sivusta, mitä siitä seuraa vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä iski sinuun selvästi paremmin kuin minuun :)

      Paljon tässä on hyvää, ja ehkä ilman ennakko-odotuksia olisin innostunut vieläkin enemmän. Nyt kokonaisuus jäi kaihertamaan, eikä vain hyvällä tavalla.

      Poista
    2. Tiedän tunteen ennakkopaineista. Minä en ole joskus pystynyt lukemaan jotain kirjaa ollenkaan, kun sitä on kehuttu niin paljon ja niin monissa blogeissa: Syntyy vastareaktio, jolle ei vain voi mitään.

      No, tulipa nyt sitten kerrottua tämäkin...;)

      Poista
    3. Heh, minulla on kyllä usein hyvin sama tilanne. Liian hypetetty kirja saattaa lakata kiinnostamasta kokonaan. Näin on käynyt esimerkiksi nuorena Pottereiden kanssa. En lukenut niitä vuosiin, kun ne olivat niin iso juttu. No kun sitten luin, niin mennessäänhän ne vei... en enää ihmettele hypeä ;)

      Poista
  11. Välillä on kiva lukea näitä vastarannan kiiski -arvioita. ;)

    Tästähän on kohistu aika lailla. Itse taidan jättää lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, minäkin tykkäisin lukea vastarannan kiiskiarvioita ja ehkä myös niitä itse kirjoittaa, mutta kun haluan lukea vain hyviä kirjoja. Mutta olen todella kiitollinen jokaisesta, joka sanoo lukemastaan kirjasta vaikka vähänkin huonon, josta ei pidä...Minut se on pelastanut monelta turhalta lukukerralta ja antanut aikaa minulle paremmin sopiville kirjoille. Joku tietty sana arviossa antaa heti tietää, että 'tämä ei ole mun juttuni'. Yritän itse myös sanoa hyvästäkin kirjasta kaiken, myös sen, mikä siinä mahdollisesti tökki.

      Poista
  12. Heh, no eihän kaikki millään voisi samoista kirjoista samalla tavalla tykätä. (Joskus vain miettii, mikä omassa päänupissa on vinossa, kun lukee peräkkäin monta muiden kehumaa kirjaa eikä itse syty lainkaan :D)

    Minä luin tämän juuri kaiken kohinan vuoksi. Mutta kyllä sitä aikansa voi paremmankin kirjan parissa viettää.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.