tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe


Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
Suom. Hanna Sola
S. 389, Avain 2007
Alkuteos: Double Fault, 1997


Myönnän, että Lionel Shriverin kuudes romaani Kaksoisvirhe olisi jäänyt minulta lukematta, ellei se olisi ollut lukupiirikirjana. Tuskin olisin tarttunut kirjaan, jonka aiheina ovat tennis ja avioliitto, ja vaikka näin olisikin tapahtunut, niin olisi kirja jäänyt luultavasti ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen kesken. Niin meinasi käydä nytkin. Sain kirjan kuitenkin luettua ja yllätyksekseni kirja oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Ei mitään verrattuna Shriverin Poikani Keviniin, joka on yksi lempikirjojani, mutta kelpo kirja kuitenkin pienistä ärsyttävyyksistään huolimatta.

Kaksoisvirhe on kuvaus kahden kovan tennistähden avioliitosta. Willy on 23-vuotias nouseva tennistähti, joka elää tenniksestä ja tennikselle. Eric on monilahjakkuus, yliopiston käynyt nuori mies, joka myöskin pyrkii tennistähtien kärkikymppiin. Pari tapaa tenniskentällä ensimmäisen kerran ja tenniskentällä heidät myöhemmin vihitään avioon. Siitä alkaa kahden kilpailuhenkisen ihmisen avioliitto, joka nopean nousun jälkeen kääntyy laskuun. Kuten myös toisen tennistähden ura.

Vaikka tennis on minulle tuttu vain lukion liikuntatunneilta, niin yllättävän nopeasti kirjassa upposi tenniksen maailmaan ja alkoi ymmärtää, mitä tarkoittaa olla huippu-urheilija. Leikki on kaukana, kun koko ura ja talous on pelaamisen varassa. Pelikentälle ei mennä huvin vuoksi töiden jälkeen - se on työ ja koko elämä. Willy ja Eric haluavat kuitenkin tenniksen rinnalle muutakin - toisensa. Voiko huippu-urheilija naida kuin toisen huippu-urheilijan? Vai voiko huippu-urheilija naidan kenet tahansa muun paitsi huippu-urheilijan? Kysymyksiä, jotka kirjan lukemisen jälkeen väkisinkin heräävät. 

Pidin kirjassa eniten siitä, miten se herätti ajatuksia. Kirjaa lukiessa alkoi väkisinkin pohtimaan parisuhteita, etenkin omaansa. Enkä kiellä, etteikö arvostus omaa kumppania ja yhteistä suhdetta kohtaan olisi noussut. Sen verran sähäkkä ja raivoisa suhdekuvaus kirjasta löytyy, että lukeminen oli välillä jopa kammottavaa.

Kirjan heikkoudeksi omalla kohdallani oli sivumäärä. Saman tarinan olisi saanut mahtumaan huomattavasti pienempään sivumäärään kun olisi jätetty turhaa jaarittelua pois. Odotin myös - ehkä Poikani Kevinistä johtuen - jotain muuta. Petyin hieman ennalta-arvattavaan loppuun. Koin kirjan hahmot omaan makuuni liian kärjistetyiksi, joka söi uskottavuutta. Toisaalta olen melko varma, että huippu-urheilijat ovat ihmisinä aivan oma lukunsa, mutta kirjassa myös sivuhahmot tuntuivat olevan vuorostaan mitä erikoisempia ja äärimmäisyyksiin meneviä. Enkä tiedä voiko huippu-urheilija koskaan saada itselleen tavallista parisuhdetta, mutta haluan ainakin olla uskomatta, että se olisi aivan kirjan kuvauksen kaltainenkaan. Ja jos on, niin kehotan kyllä jokaista harkitsemaan kahdesti, ennen kuin itselleen huippu-urheilijaa puolisokseen nappaa.

Kaksoisvirhe ei noussut lempikirjakseni, mutta kun pääsin vauhtiin, niin viihdyin sen parissa kuitenkin ihan hyvin. Luin kirjan suurimmaksi osaksi yhden päivän aikana ja vaikka se johtuikin lähinnä olosuhteista (viimeinen tippa on se paras tippa jne), niin huonomman kirjan kanssa moinen ei olisi onnistunut. Kirjan lukemisen ansiosta luulen, että uskallan jatkossakin lukea Shriveriä. Poikani Kevinin jälkeen en ole suurien odotusten vuoksi uskaltanut kirjailijalta muuta lukea, mutta tämä kirja vakuutti, että nainen osaa kirjoittaa kiinnostavasti jopa aiheista, joista ei ihan heti uskoisi lukevansa. 

Lukupiirissä kirjasta pääasiassa pidettiin. Toiset enemmän kuin toiset. Osaa häiritsi, että kirjan urheilukuviot eivät menneet ihan kaikkien sääntöjen mukaan, mutta minua (vähemmän urheilevaa) se ei juurikaan haitannut. Shriverin paras tämä ei ole ja itse suosittelen tarttumaan mieluummin Poikani Kevin - kirjaan, jos kirjailijaan haluaa tutustua.



Kirjasta bloganneet myös Tuulia, Leena Lumi, Miia
 

12 kommenttia:

  1. Tämä varmaan taas kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Minuun ei Shriverin tyyli uponnut, melkein hätin Kevininkin kesken.

    Tässä ilemeisesti samaa "ongelmaa" eli jaarittelulla venytetty tarina, joka voisi ehkä toimia paremmin lyhyempänä? Noh, kukin tyylillään. Taidan skipata. Tai no, ehkä joskus eläkepäivinä saatan tämän lukea, kun liikeet hidastuvat muutenkin ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jos Kevinistä ei pidä, niin ei välttämättä tämäkään uppoa. Tosin itse pidin Kevinin alkua todella pitkäveteisenä... mutta kokonaisuutena tykkäsin kirjasta hurjasti!

      Heh, tätä olisi voinut kyllä mielestäni vähän tiivistää, eikä kirja olisi siitä kärsinyt.

      Poista
  2. Päädyinkin eilisen keskustelumme jälkeen juttelemaan omalle miekkoselle tästä kirjasta ja hän tuumasi heti, että olisi aivan kamalaa, jos pelaisin yhtä hyvin tietokonepelejä kuin hän. Niin.....
    Mutta samaa mieltä olen kanssasi, ihanaa että parisuhteessa molemmilla on omat intohimonsa!

    Poikani Kevin olisi kiva lukea Shriverilta (en nyt ole kyllä yhtään varma onko minulla sitä....), mutta haittaakohan jos leffa on nähty..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Kyllähän siinä vähän väkisinkin jonkinlaiseen kilpailuasetelmaan päätyy, jos kahdella ihmisellä on sama harrastus, jossa voi jollain tavalla olla toista parempi. En minäkään poikaystäväni kanssa mielelläni lenkillä käy - alkaa ärsyttämään, kun toinen pinkoo hullua vauhtia ja itse puhisee monta metriä perässä :D

      Poikani Kevin on mielestäni tätä parempi. Kannattaa lukea! Ja kirja kyllä antaa enemmän kuin elokuva, vaikka elokuva olikin tosi hyvin tehty ja oli kirjalle uskollinen. (Tietenkin lopun karmeus ei ehkä enää lukiessa hätkähdytä elokuvan jälkeen, mutten tiedä onko sillä merkitystä.)

      Poista
  3. Poikani Kevin on minunkin suosikkini kirjailijalta. Se on niin voimakas, hurja ja koskettava. Olen ymmärtänyt, että Kaksoisvirhe on monille se vähiten rakas, vaikka varmasti hieno romaani. Itse aion lukea Syntymäpäivän jälkeen vielä tänä vuonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevin on hyvä, monella tapaa. Minäkin olen käsittänyt, ettei tämä olisikaan kirjailijan parhaimpia. Ei kirja kuitenkaan huono ole, mutta ehkä kirjailijan kovaan tasoon nähden hieman heikohko. Minäkin aion Shriveriä lukea lisää :)

      Poista
  4. Kiintoisaa! Ellen olisi kaulaa myöten upoksissa kirjameressä, ottaisin tämän heti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no uskon, että kirjameressäsi on tätä parempia kirjoja :)

      Poista
  5. Jos ne turhat jaarittelut olisi jätetty pois, minä olisin ollut aika tyytyväinen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, luulen, että se pätee aika moneen kirjan lukeneeseen :)

      Poista
  6. Poikani Kevin oli huikea, ja se onkin toistaiseksi ainoa Shriverin kirja, jonka olen lukenut. Houkuttaisi kyllä lukea lisää, ja varmasti luenkin jossain vaiheessa. Tämä Kaksoisvirhekään ei kuulosta lainkaan pahalle; urheilua ja tappelevia pariskuntia, sehän on lupaavaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shriver kyllä osaa kirjoittaa. Tämä kirja ei mielestäni kovin hyvä ollut, mutta toiset ovat tästäkin pitäneet :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.