maanantai 1. heinäkuuta 2013

Riikka Pulkkinen: Vieras


Riikka Pulkkinen: Vieras
S. 299
Otava, 2012

Riikka Pulkkisen kolmas romaani Vieras tarttui mukaani kirpparilta muutamalla eurolla, vaikka aiemmin lukemani Totta ei täysin vakuuttanutkaan. Vieras kuitenkin keräsi kehuja ilmestyessään ja vaikutti aiheeltaa kiinnostavalta, joten ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden. Ja kun sitten aloin lukea tätä kirjaa, niin se tuntui iskevän ensimmäisistä lauseista lähtien syvälle ja sai kaipaamaan asioita kaukaa. Ihastukseni ja kirjan vetovoima tehosivat alkuun vallan hyvin, mutta loppua kohden molemmat tuntuivat hiipuvan ja kirjan lukemisen jälkeen minulla oli vallan ristiriitainen olo.

Vieras kertoo papista, Mariasta, joka lähtee. Hän lähtee sinne, minne hänen äitinsä aina kaipasi, mutta ei koskaan lähtenyt. Vieraassa maassa hän on vieras niin muille kuin itselleenkin. Mutta ei hän lähde vain äitinsä tai vierauden vuoksi, vaan sen elämän, joka hänellä on kotona. Hän lähtee, koska pieni tyttö ei ehkä enää koskaan herää. Hän lähtee, koska haluaa pois sieltä, missä vierasta ei kohdella hyvin. Onhan Maria itsekin vieras. Monelle, monella tavalla.

Pieni Yasmina haluaa oppia puhumaan suomenkieltä ja oppia tuntemaan maan, joka on nyt hänen uusi kotimaansa. Suomi on hänelle vieras ja muille hän on vieras, muukalainen. Marialta saatuun päiväkirjaan hän kirjoittaa suomeksi uusia oppimiaan sanoja ja päivistään. Iloisista, surullisista ja niistä, jotka pahenevat päivä päivältä. Pienen tytön elämä ei ole vain leikkiä ja kauniita päiviä, vaan jotain sellaista, jota ei tahdo ymmärtää.

Tarina kulkee useassa eri tasossa. On Maria vieraassa maassa, on pienen Yasminan päiväkirjamerkinnät välissä ja sitten on vielä nuori Maria, joka ei ole vielä lähtenyt. Maria, joka on menettänyt kaukaa tulleen äitinsä. Maria, joka kuihtuu päivä päivältä - ehkä itsensä, ehkä Jumalan vuoksi. Pidin siitä miten tarina aukesi hiljalleen, sivu kerrallaan. Miten alussa osaa odottaa tulevaa, muttei osaa arvata mitä se voisi olla. Yasminan päiväkirjamerkinnät olivat hellyyttäviä, koskettavia ja Maria vieraassa maassa sai kaipaamaan muualle. Kuitenkin kerronnassa oli myös jotain ylimääräiseltä tuntuvaa. Aivan kuin kaikki ei olisi ihan osunut kohdilleen.

Kirjassa nimittäin on paljon kaikkea. Marian nuoruus, aikuisuus, Yasminan päiväkirjamerkinnät ja kuin transsiin uponneen runoja. Ääniä. Ko-kong-ko-kong, ko-kong-ko-kong. Tekstiä on eläväistä, muuttuvaa ja ehkä vierastakin. Taitavaa ja vahvaa, mutta samaan aikaan ehkä jopa liiallista. Tekstin hienous tavallaan kärsii siitä, kun samassa paketissa on niin monta eri muotoa. Silti kirja jättää tyytymättömäksi, kuin nälkäiseksi. Siinä on paljon kaikkea, mutta ei tarpeeksi. Kun kirjan loppu alkaa häämöttää, nousee ilmaan paljon kysymyksiä. Ja tarina tuntuu jäävän kuin ilman pistettä, turhan avoimeksi ja omalla tavallaan tyhjäksi, kuin ydin jäisi tavoittamatta. Vaikka eihän elämän käänteissä aina järkeä olekaan, eikä ydintä, mutta kirjaan sitä kaipaa. 

Juuri lopun ja hieman hajoavan kokonaisuuden vuoksi kirja jää vajavaiseksi. Alun ihastus laimenee ja kirjasta tulee hyvä, ehkä hieman keskinkertainen tai sitä parempi lukukokemus. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämän kirjan luettuani aloin tosissani suunnitella matkaa New Yorkiin. Vaikka nyt nurisen, niin se on kyllä merkki kirjasta, joka on liikuttanut. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin sanoa, että ihan konkreettisesti.

"Lentokoneessa vieressäni istui hollantilainen mies, jolle kerroin maastani. Metsää etelästä pohjoiseen. Järviä. Vihaa muukalaisia kohtaan. Joskus joku ottaa aseen ja menee kouluun tai kauppakeskukseen, ampuu toisia tai räjäyttää itsensä."

 ♥½

Kirjasta bloganneet lisäkseni Susa, Riina, Sara, Minna, Katja, Jenni & Henna.

3 kommenttia:

  1. Minä olen jahkaillut tämän kirjan kanssa: lukeako vai eikö lukea? Toisaalta kirjaa on kehuttu, ja aihepiiri on kiinnostava. Mutta toisaalta Pulkkisen tyyli vaikuttaa sellaiselta, että se ei oikein minuun kolahtaisi. Arvostelusi perusteella ajattelin, että josko lukisin sen kuitenkin. :)

    terveisin uusi kommentoija
    anehan

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihan hyvä kirja Pulkkiselta, mutta sanottakoon, ettei minusta vieläkään suuri Pulkkisen fani tullut!

    Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan :)

    VastaaPoista
  3. Luen tämän varmasti jossain vaiheessa, edelliset Pulkkiset ovat ihastuttaneet kielellisesti ja odotan, että pääsisin kirjoittamaan muistiin vaikuttavimmat lauseet. Jossain vaiheessa täytyy varmaan Raja ja Totta lukea uudelleen, jotta pääsee nappaamaan sieltäkin muistiin parhaimmat palat. Hassua, en niinkään pitänyt kahden aikaisemman romaanin tarinoista, mutta kieli koukutti.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.