perjantai 9. elokuuta 2013

Charles Bukowski: Pulp


Charles Bukowski: Pulp
Suomentanut: Markku Into
Sivut: 190, Sammakko 2010
Alkuteos: Pulp, 1994

Charles Bukowski on ollut minulle pitkään nimeltään ja maineeltaan tuttu, mutta teoksiltaan vieras. Hyllyssämme kyllä notkuu Bukowskin teoksia useampi, mutta kovin suurta intoa niitä kohtaan en ole tuntenut. Kun Noora lähetti minulle yllätyspaketissa lisää Bukowskia oli minun pakko tehdä siirto ja viimein tutustua tähän rappioromantiikan mestariin. Pulp on miehen viimeisin teos ja ilmeisesti epätyypillisin. Kirjan takakannessa kerrotaan miehen todenneen itse kirjasta näin: "Pulp saattaa tuhota vähäisen maineeni, mutten piittaa paskan vertaa, minulla on hauskaa kirjoittaessani." Ei välttämättä siis paras teos aloittaa tutustuminen Bukowskiin, mutta nyt se on ainakin tehty.

Pulp kertoo Nick Belanesta, viinaan menevästä yksityisetsivä. Nick saa tasaiseen tahtiin erilaisia tehtäviä. Hänen täytyy etsiä jo edesmennyt, mutta yhä elävä kirjailija sekä avaruusolentoja ja Punainen Varpunen. Niskassa painavat myös epämääräiset epäilyt, velat ja hämärämiehet.

Absurdi ja rajoja rikkova tarina etenee aikajärjestyksessä ja kerronta on päiväkirjamaista. Yksityisetsivän mukana istutaan työhuoneessa, kohdataan asiakkaita, ryypätään, vaanitaan, käydään vessassa, ryypätään, ajatellaan seksiä, ryypätään, ajetaan autoa, tavataan ihmisiä tai avaruusolentoja ja jälleen ryypätään. Baarimikoille vittuilemista unohtamatta. Kirjassa on hyödynnetty paljon myös dialogia.

Minulle Pulp oli kuin huonosti kirjoitettu kouluaine. En odottanut ihastuvani Bukowskiin, mutta kirja sai minut vain hämmästelemään, miten mies voi kenellekään olla iso juttu. Kirjahan on hirveän huono! Minuun ei tee vaikutusta kirosanojen, muka-hauskojen letkautusten tai muutaman absurdin käänteen lisääminen kirjaan. Eikä yksinkertainen, huonoa kouluainetta muistuttava teksti. 

Voin antaa kiitosta vain seuraavista seikoista: sain kirjan luettua, tarina pysyi kaikesta sekopäisyydestään huolimatta kasassa, kirjassa oli pari hyvää lausetta ja kirja kesti hyvin saunassa lukemisen (ei mitään vaurioita!). Ja vaikka kirja kuinka yritti minut lannistaa, niin aion jatkossakin lukea Bukowskia. Sillä en suostu uskomaan, että edes pieni joukko ihmisiä olisi polvillaan tällaisen tekstin takia ja jos onkin, niin sittenpähän tiedän mikä minusta tulee isona. Rappioromantiikan kuningatar.

En suosittele kirjaa, ellei halua lukea huonoa teosta tai ellei ole Bukowskin vankkumaton fani. Enkä todellakaan suosittele kirjaa ensimmäiseksi Bukowskiksi. Ellen olisi päättänyt lukea mieheltä jo muutakin, kuten oman hyllyn lukemattomia teoksia, niin tämän jälkeen en kyllä miehen teoksiin tarttuisi. Toisin sanoen: älä lue tätä - tai ainakaan väitä, että minä kehotin niin tekemään.


"Kaiken kaikkiaan olin saavuttanut aika paljon siitä mitä aikoinaan lähdin elämältä tavoittelemaan. Olin tehnyt joitakin hyviä siirtoja. en nukkunut öisin kadulla. Ei sillä etteikö kaduilla nukkuisi paljon hyviä ihmisiä. He eivät olheet pölhöjä, he eivät sattuneet sopimaan sen hetkiseen systeemiin. Ja systeemin tarpeet vaihtelivat alinomaan. Se oli tyly tilanne ja oli loistava voitto vallanpitäjistä jos satuit nukkumaan omassa sängyssäsi öisin."

Muualla: En löytänyt tästä suomenkielisiä arvioita muualta, enkä ihmettele yhtään.

8 kommenttia:

  1. Minäkään en ole koskaan innostunut Bukowskista, useista yrityksistä huolimatta. Lähinnä vain tylsistytti ja ärsytti joka kerta: joo joo, vanha mies puhuu törkeyksiä, onpas nyt jännää. NOT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei hyvältä kuulosta. Itse aion vielä yrittää, mutta jos seuraava teos on samaa sarjaa, niin enempää en kyllä. Ja nimenomaan: mikä tämänkin kirjan idea on?

      Poista
  2. Hihhii, ei kuulosta kovin epätyypilliseltä kuvauksesi mukaan. Yksi suuri ero taitaa olla pelkkä seksin ajattelu, kun taas aikaisemmissa seksin parissa ilakoidaan yhtä ahkerasti kuin viinan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässäkin seksiä on, mutta enemmän sen ajattelua. Ja jos miehen kaikki kirjat ovat samanlaisia, niin kovin suurta ystävyyttä minun ja kirjailijan välille tuskin syntyy.

      Poista
  3. Periaatteessa Pulp on siitä epätyypillinen, että siinä on jonkinnäköinen dekkarijuoni, mutta pohjimmiltaan teemat on ihan samoja kuin muissakin Bukon teksteissä. Lienen jossain muussakin blogiviestissä kirjoitellut, että ei välttämättä ihan paras teos aloittaa Bukowskiin tutustumista, vaikka viimeiseksi romaaniksi jäänyt kirja erittäin hyvä onkin.

    Suosittelisin melkeinpä lueskelemaan esimerkiksi noita omaelämänkerrallisia Chinaski-tarinoita kronologisessa järjestyksessä, eli Siinä sivussa (kouluvuodet), Pystyssä kaiken aikaa (nuoruusvuodet) ja Postitoimisto (aikuisvuodet). Ehkä sitä kautta Bukon maailmaan on helpompi sukeltaa.

    Jos nyt miehinen näkökulma kiinnostaa, kirjoittelin blogiini taannoin joitain ajatuksia, miksi kyseisen miehen tekstit iskevät lujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista! Täytyneekin ehkä harkita näitä omaelämänkerrallisia, josko niistä saisi enemmän irti. Tämä "dekkari" kun ei tosiaan ollut minun kirjani...

      Kurkkaan blogiisi jahka ehdin :)

      Poista
  4. Voi ei, tämä ei ollut hyvä. :D

    Olen oikeasti todella pahoillani. Mutta nostan hattua, kun jaksoit tämän loppuun asti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ollut ei! :D

      Kirjan luki nopeasti onneksi, joten kovin suurta palaa elämästäni tämä ei syönyt. Ja no, ainakin olen nyt lukenut Bukowskia :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.