tiistai 20. elokuuta 2013

Kuusi viimeksi kesken jäänyttä kirjaa



Minulta jää todella, todella harvoin kirjoja kesken. Ensinnäkin osaan valita melko hyvin omaa makuani vastaavia kirjoja ja toisekseen on paljon kirjoja, jotka haluan lukea - olivatpa hyviä tai eivät - vain ottaakseni selvää, mistä niissä on kyse. En myöskään raaski jättää kirjaa kesken, jos olen lukenut jo reilusti yli alun. Kirjat jäävätkin minulta kesken aina jo ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen, jos jäävät.

Halusin tehdä tänään Top Ten Tuesdayn hengessä listan 10 kesken jääneestä kirjasta, mutta vaikka kuinka olen tässä koko päivän yrittänyt pähkäillä, niin mieleeni ei tule kuin kuusi kesken jäänyttä viimeisen kahden vuoden ajalta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sitten hieman tyngemmällä listalla, sillä joukossa ovat kaksi uutuutta, jotka muissa blogeissa ovat kovasti kehuja keränneet. Täältä siis pesee kesken jääneitä.

Kuusi viimeksi kesken jäänyttä kirjaa

♥ Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Uskon, että tämä kirja on hyvä ja kiitoksensa pitkälti ansainnut. Minulla se kuitenkin jäi kesken. Ehkä kirja tuli väärään aikaan, tai ehkä se ei vain ole minun kirjani, mutta oli kuinka vain, 20 sivun jälkeen laskin kirjan alas, enkä ole siihen sen jälkeen palannut. En toistaiseksi tunne myöskään kiinnostusta kirjaan tarttua uudelleen.

Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät
Alku oli hyvä, 1940 lukua olisin voinut lukea enemmänkin. Kun päästiin 2011 vuoteen, luin hetken ja sitten lopahti into. Kirjan tyyli ei iskenyt yhtään. 
 
John Irving: Vesimies
Onpa hirveää myöntää, että minulta on jäänyt Irvingiä kesken, mutta näin on käynyt. Oikeastaan etsin eräänä levottomana päivänä itselleni luettavaa ja yritin aloittaa useampaa kirjaa. Vesimiestä luin hetken, mutta päätin kuitenkin jättää toiseen hetkeen. Niin paljon kuin Irvingiä palvonkin, niin hänen kirjansa pitää kyllä lukea juuri oikealla hetkellä. En halua pilata niitä.

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille
Muistan kuinka tätä oli kehuttu kirjablogeissa ja halusin kirjan lukea. Taisin saada vaivoin kymmenen ensimmäistä sivua luettua, kun kiltisti palautin kirjan kirjastoon. En ole koskaan tylsistynyt yhtä nopeasti kuin tämän kirjan ensimmäisen kymmenen sivun kanssa.
 
♥ Doris Lessing: Ruoho laulaa
Aloitin tämän kirjan kahdesti. Toisella kerralla onneksi osasin antaa periksi. Ei, niin ei.

♥ Jhumpa Lahiri: Kaima
Taisin lukea tästä jopa ensimmäiset viisi sivua, kunnes jätin kesken. Olen kyllä tämän jälkeen lukenut Lahiria, mutta ei se kunnolla silloinkaan iskenyt. Ei taida olla kirjailijani.


Mikä kirja sinulla on jäänyt viimeksi kesken? 
Perusteluja saa myös esittää, jos mielestäsi minun olisi pitänyt antaa jollekin näistä vielä mahdollisuus.

64 kommenttia:

  1. Pelo ja Holst ovat teoksia, joihin itse ihastuin. Mutta, varsinkin Pelo paikoin varsin raskas. Eli ymmärrän sua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että juuri sinun blogeistasi luin ainakin kehuvia arvioita. Pelo tuntui melko raskaalta, niin tekstin kuin aiheenkin puolesta, joten se sitten jäi. Ehkäpä tartun siihen vielä uudelleen, mutta en ainakaan hetkeen. Holstissa en tiedä onko muuta vikaa, mutta tosiaan tyyli ei tuntunut yhtään omalta (ainakaan alun perusteella). Mutta näinhän näitä kirjamakuja on monia :)

      Poista
  2. Minulla jäi kesken Kochin Illallinen. Yritin kovasti jatkaa mutta...ei vaan nyt kertakaikkiaan luonnistu. Varasin muuten kirjastosta tuon Mitä he toisilleen tekivät, jännä nähdä kuinka sen kanssa käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kochin Illallista minä en ole vielä lukenut, mutta aion ja odotan kyllä paljon, niin sitä on kehuttu. Tosin nyt ehkä hieman maltillisemmin...

      Jään odottelemaan, mitä sinä pidit tuosta minulta kesken jääneestä :)

      Poista
  3. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! En olekaan ainoa, joka on jättänyt Pelon kesken!

    Sen lisäksi, etten päässyt kirjan mukaan ollenkaan, tuli vastaan kirjaston laina-aika, ja kirja oli pakko palauttaa. Sinne meni. Saa nähdä, otanko sen joskus uuteen käsittelyyn. Ehkä. Ehkä en.

    Olen tuntenut itseni aivan noloksi, koska ilmeisesti tämä on kirja, josta pidetään ja josta jotenkin pitäisi pitää. (Tämä ajatushan on ihan vain omasta päästäni, mutta sielläpä on.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä juuri mietin, että kehtaanko edes tunnustaa, että kirja on jäänyt kesken, niin siitä on pidetty muualla :D Mutta enpäs olekaan ainoa. Eli tiedän kyllä tuon tunteen, että nolottaa, kun ei tunnu tajuavan jotain muiden mielestä hienoa kirjaa, vaikka oikeastihan kaikki ei voi kaikesta tykätä. Eikä edes pitäisi. Turha sellaista nolostella.

      Minäkään en tiedä tulenko lukeneeksi tuota nyt sitten lainkaan. Hieman nihkeähköltä tuntuu, kun se tökki nyt niin pahasti.

      Poista
  4. Vesimies on Irvingin huonoimpia. Siitä huolimatta luin sen. Lessingin Ruoho laulaa oli minusta hyvä. Muita en ole listaltasi lukenut.

    Minäkään en yleensä jätä kirjoja kesken. Jätin kuitenkin John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään. Pitäisi uskoa, että kauhu ei ole minun juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut, että Vesimies ei ole miehen parhaimpia. Aion sen kyllä lukea - löytyyhän se omasta hyllystä - mutta varaan sille ihan oman hetkensä. Viimeksi kun ei lähtenyt liikkelle lainkaan. Ruoho laulaa on kerännyt joiltain kehuja, mutta no, vetoan jälleen siihen, että kaikki ei voi kaikesta tykätä.

      Kuinka kuolleita käsitellään kiinnostaisi minua, vaikka kauhu ei kyllä ole minunkaan juttuni.

      Poista
  5. Äh, Vesimies. Se on tosiaan heikompaa Irvingiä. Melkein yhtä huono kuin Neljäs käsi. Noista listaamistasi aion joskus lukea Pelon ja Lessingin, ne kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesimiehen lisäksi Neljäs käsi minulta onkin vielä lukematta. Aion kyllä molemmat lukea kaikesta huolimatta, mutta ihan omalla ja oikealla hetkellään. Irvingiä ei voi lukea väärässä mielentilassa - eikä ainakaan, jos puhutaan miehen vähiten hyvistä teoksista.

      Toivottavasti sinä tykkäät Pelosta ja Lessingistä minua enemmän. (Tai Lessingin Viides lapsihan on loistava, mutta Ruoho laulaa oli minulle kaikkea muuta.)

      Poista
  6. Oikein tsekkasin, tämän vuoden puolella ei ole jäänyt mikään kesken -tosin muutama huonompi kirja on saanut kiukustumaan aikani haaskauksesta, mutta sisulla olen kuitenkin lukenut loppuun (esim. juuri lukemani Elina Rouhiaisen Kesytön). Viimeisin kesken jäänyt on hajuvesistä kertova kirja, joka jäi kesken, koska en enää kehdannut uusia lainaa neljättä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt opetellut jättämään huonoja kirjoja kesken, koska nuorempana en jättänyt mitään aloittamaani kirjaa koskaan ikinä kesken. Se oli tosi kuluttavaa. Tosin nykyäänkin luen sisulla aika pitkälle, mutta jos ensimmäiset kymmenen sivua jo takkuavat, niin sitten usein lopetan ennen kuin edes aloitan. Ellei kyseessä ole joku spesiaali, jonka haluan kaikesta huolimatta lukea.

      Hajuvesistä kertova kirja kuulostaa erikoiselta. Vaikka eiköhän nykyään ihan kaikesta ole jo kirjansa :)

      Poista
  7. Pitipä tosiaan kaivella vähän muistia, koska kirjoja tulee minullakin jätettyä kesken todella harvoin. Blogini olemassaolon aikana olen jättänyt kesken vain yhden (!) kirjan, J. Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin. Se oli yksinkertaisesti vain tylsä. Toinen joka tuli mieleeni on Jack Kerouacin Tristessa. Pitkään jatkunut horina jostain hitsin kanasta meni yli ymmärrykseni. Tuon kokemuksen jälkeen en ole halunnut kokeilla edes Kerouacin Matkalla-kirjaa. No, leffana yritin, mutta sekin jäi kesken :D

    Täytyisi yhä opetella jättämään kirjoja herkemmin kesken, sillä nyt tuli enemmän mieleen sellaisia kirjoja, jotka olisi PITÄNYT jättää kesken.

    Näistä sinulta kesken jääneistä en ole lukenut yhtäkään, mutta Pelon kirja kiinnostaa, vaikka olenkin otaksunut sen olevan raskas ja siinä mielessä vähän hankala kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, sinäpäs olet sinnikkäästi lukenut. Minunkin pitäisi opetella vielä useammin jättämään kirjoja kesken, koska se lista kirjoista, jotka olisi pitänyt jättää kesken, olisi minullakin paljon pidempi!

      Olen ymmärtänyt, ettei tuo Matkalla ole kovin hyvä - ja no ainakaan sinä et tätä mielikuvaani muuttanut toiseksi. Taidanpa siis jatkossakin kiertää kaukaa.

      Pelo oli aika raskas ja ainakin minulle tuli siitä kovin synkkä olo. Mutta ehkä sinä pidät, kyllähän monet siitä ovat tykänneet hurjasti.

      Poista
    2. Apua, minun on pakko kommentoida tähän väliin, että Tristessa on yksi kaikkien aikojen lempikirjani. Luin sen seitsemän vuotta sitten, kaksikymmentävuotiaana, ja se oli vain jotain niin täysin erilaista kuin mikään, mitä olin aiemmin lukenut. Aivan tajunnanräjäyttävä lukukokemus. Minä olin näkevinäni jotain suurta ja hienoa noissa pitkissä kanakuvauksissakin.

      Matkalla luin vuotta tai paria myöhemmin, se ei minua sytyttänyt lainkaan samalla tavalla kuin Tristessa, vaikka onkin Kerouacin kuuluisin kirja. Pidin ihan hyvänä kuitenkin. Leffasta näin trailerin, mutta en olisi edes tunnistanut sitä ko. kirjan pohjalta tehdyksi, jos asiaa ei olisi erikseen mainittu. Ei tuntunut kovinkaan kirjan hengen mukaiselta. (Mutta olen siis tosiaan nähnyt vain trailerin, enkä koko leffasta osaa sanoa. Tämä oli vain vaikutelma.)

      Olen harkinnut taas pitkästä aikaa Kerouaciin tarttumista, mutta pelkään kamalasti, että vuodet ovat kasvattaneet minut ulos Kerouacin fanittamisesta. Pelkään, että en enää pitäisikään. Vielä kuitenkin julistan Tristessan yhdeksi kaikkien aikojen suosikikseni. :)

      Poista
    3. Pitkät kanakuvaukset kuulostaa kyllä varsin erikoiselta :D

      Tristessasta en ole itse kuullutkaan. Pitääpi ottaa kirjasta selvää. Ehkä ;)

      Poista
  8. Hui, tuo Doris Lessingin kirja odottelee kirjahyllyssäni vuoroaan. Mitenkähän siinä käy..? :)
    Minulta on jäänyt viime aikoina kesken ainakin Jennifer Eganin Aika suuri hämäys. Kahlasin kirjaa muistaakseni jopa yli puolen välin. Luovutin, kun tajusin, etten ollut nauttinut sen lukemisesta siihen asti pätkääkään. Lukunautinto ennen kaikkea! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukunautinnon puolesta minäkin yritän liputtaa! Tosin täytyy myöntää, että jos saan kirjan luettua yli puolen, niin en pysty jättämään sitä kesken, vaikka olisi kuinka tahmea. Sitten tuntuu, että olen haaskannut sen alun lukemiseen menneen ajan turhaan :D Tiedän kyllä itsekin miten kieroa ajattelua tämä on.

      Monet ovat Lessingin kirjasta pitäneet, joten ehkä sinäkin. Ja en tiedä, vaikka olisi sitten kirja ajan myötä parantunut, minä kun jätin heti alkuunsa kesken. Itse pidin Lessingin Viides lapsi-kirjasta kuitenkin tosi paljon.

      Poista
  9. Olen hyvin samanlainen kuin sinä kirjojen kesken jättämisen suhteen; erittäin harvoin jää mitään kesken. Osaan myös valita kirjani aika hyvin, ja silloinkin jos tökkii, jaksan melko hyvin tsempata loppuun. Viimeisen parin, kolmen vuoden aikana muistan jättäneeni kesken vain kaksi kirjaa: Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia - luin kolmekymmentä sivua ja ei vaan lähtenyt sitten yhtään - sekä Maaria Päivisen Minä rakastan sinua nuori mies, joka ei vaan yhtään uponnut minun kirjamakuuni. (Voitin sen arvonnasta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kyllä kova tsemppaamaan mitä huonojen kirjojen lukemisen suhteen tulee. Pitäisi opetella olemaan parempi jättämään niitä kirjoja kesken :D

      Miehet jotka vihaavat naisia oli elokuvana tosi hyvä, mutta kirjana en ole kokeillut. Se ilmeisesti on jakanut aika hyvin mielipiteitä. Ja Päivisen kirjasta en ole koskaan kuullutkaan.

      Poista
  10. Elizabeth Kostovan The Historian! Niin hypetetty, niin tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Mutta usein tuntuu käyvän niin, että juuri joku todella suuren hypetyksen kohde on omalla kohdalla vain huono. No, kirjamakuja on moneksi, onneksi :)

      Poista
    2. Pakko tähän kommentoida, että mieheltä jäi tuo Historiantutkija joskus aikoja sitten kesken. En ollut itse lukenut kirjaa, mutta tyrkytin sitä miehelleni (joka lukee kausittain) sanoen, että se on joku seikkailutrilleri. Mies luki 90 sivua ja sitten jätti kesken. Kirjasta tuli meille inside-vitsi: aina kun pohdiskelen ääneen, mitä lukisin seuraavaksi, mies ehdottaa Historiantutkijaa ja kehuu, että se on tooosi hyvä kirja :DD

      En siis ole lukenut kys. kirjaa enkä varmaan luekaan, vaikka meillä on kyllä miehen kanssa ihan erilainen kirjamaku.

      Poista
    3. No nyt minua alkoi kiinnostaa tämä kirja. Siis ihan sen takia, että se on jäänyt muilta kesken :D

      Poista
    4. Pakko kommentoida tänne väliin, että minä rakastan Historiantutkijaa. Se on eräs lempikirjoistani ja olen lukenut sen muutamaan kertaan. Toisaalta taidan pitää parista muustakin kirjasta, joita on väitetty tylsiksi.

      Poista
    5. Hih, tylsien kirjojen ystävä :D

      (Ja NYT kirja ainakin pamahtaa lukulistalle!)

      Poista
  11. Minäkin aloitin tuota Holstin kirjaa, mutta jäi kesken oikeastaan samasta syystä kuin sinullakin. En jotenkin vain saanut siitä enää otetta alun jälkeen. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, en siis ole ainut! Ja joo, ei otetta ja tyyli ei iskenyt yhtään. Minua ei vain kiinnostanut, mitä siinä tapahtuu.

      Poista
  12. Enpäs muista mikä olisi jäänyt... Eikäspäs kun muistanhan: Haahtelan Perhostenkerääjä. Tunsin oikein luissani että päivä oli tyyten väärä. Oli vähän hermostunut ja pingottunut olo, eikä Haahtelan tunnelmallinen maalailu sopinut siihen yhtään. Aion tarttua kirjaan myöhemmin uudelleen, mutta silloin taannoin luovutin pian.

    Oletko lukenut Hornbyn lukemiseen liittyviä esseitä? Luin eräällä matkalla kokoelmaa, jonka ensimmäisen esseen idea oli, että kirja, joka ei maita, pitää jättää kesken. Muuten hukkaa aikaansa ja unohtaa mikä lukemisessa on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen opetellut välttämään kirjojen lukemista, jos on hermostunut tai muuten levoton. Olen niin onnistunut parikin kirjaa pilaamaan, joten nykyään yritän sitten keksiä muuta silloin. Varsinkin hitaat tai tunnelmalliset kirjat eivät kestä yhtään sellaista fiilistä.

      En ole lukenut Hornbyltä tuota, mutta taidanpa lukaista! Kiitos kirjavinkistä :)

      Poista
    2. Ihania ovat nuo Hornbyn kirjajutut! Suosittelen! Parhaat on varmasti koottu kansien väliin (ainakin kokoelma The polysyllabic Spree, en tiedä onko lisääkin?). Otteita myös netissä: http://www.believermag.com/contributors/?read=hornby,+nick

      Poista
    3. Täytyy kyllä lukea. Kiitos suosituksesta sinullekin :)

      Poista
    4. Hornbyn kokoelmia on jo neljä! Tietääkseni kirjoihin on koottu kaikki kolumnit, mutta suurin osa niistä onkin kyllä parhaita. :)

      Poista
  13. Jokapäiväinen elämämme oli minusta hieno, mutta ymmärrän myös keskenjättämisen. e vaatii lukijalta paljon, ainakin minulta! Siis aikaa ja kärsivällisyyttä jajaja...

    Ruoho laulaa -kirjan olen joskus lukenut, mutta se oli kyllä huono :D. Viimeksi olen itse jättänyt kesken Juha Vuorisen Kaksipäisen vekaran varjossa. Olen todella surkea jättämään kirjoja kesken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistinkin, että sinä pidit Pelon kirjasta paljon. Minä luulenkin, että omalla kohdallani aika oli totaalisen väärä. Hitaus, synkät sävyt ja se raskaus ei sopinut yhtään mielentilaani. Ja nyt kirjasta on sen verran nihkeä fiilis, etten ainakaan hetkeen halua siihen palata.

      Ruoho laulaa ei kyllä tehnyt vaikutusta, toisin kuin sitten Lessingin Viides lapsi, joka on mahtava.

      Ja minäkin olen huono jättämään kirjoja kesken. Pitäisi opetella kyllä jättämään useammin. Niin monta ei-hyvää on tullut luettua.

      Poista
  14. Minulta jäi kesken Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi ja Evelyn Waughin Mennyt maailma sekä David Nichollsin Kaikki peliin. Kaikki kolme jäivät kesken siitä yksinkertaisesta syystä, että ne piti palauttaa kirjastoon ja lähdin Belgiaan vuodeksi. Mutta olen jo ostanut kaksi ensimmäistä englanniksi, eli tarkoitus olisi saattaa ne loppuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuossa tapauksessa kesken jättämistä ei voi laskea kovin suureksi synniksi ;) (Tai onko se nyt edes synti?!)

      Vieraan lapsi kiinnostaa minuakin. Ehkä sitten hieman myöhemmin, kun olen saanut jonkin verran oman hyllyn kirjoja pois alta.

      Poista
    2. Mä näköjään kommentoin tänne keskelle koko ajan... :) Mutta teki mieli kommentoida tuota Waughin Mennyttä maailmaa... Mulla jäi se kesken muutama vuosi sitten, mutta siitä syystä, että musta se oli tylsä. Jaksoin n. sivulle sata. Se taisi olla ensimmäisiä kesken jättämiäni, silloin tuli sellainen oivallus, että tosiaan, kirjoja voi myös jättää kesken, jos ne eivät nappaa. :)

      Listaamistasi kirjoista olen lukenut vain Lahirin Kaiman. Ihan tykkäsin, mutta aika sellainen kolmen tähden kirja kuitenkin. Olen lukenut muutkin Lahirin kirjat, selkeästi parhain niistä minulle on ollut Tuore maa.

      Aika vähän jätän mitään kesken, tällä hetkellä painin Donna Tarttin The Secret Historyn kanssa. Olen lukenut vajaa sata sivua, eikä kirja ole vienyt mukaansa sitten niin yhtään. Olen sitä paitsi taistellut noiden vajaan sadan sivun kanssa jo useamman päivän, mikä on minulle pitkä aika. Ei vain ole tehnyt mieli lukea tätä kirjaa. Toisaalta tiedän, että kyseessä on moderni klassikko, jota hirveän monet ylistävät, enkä jaksa uskoa, että syyttä.

      Poista
    3. Kiva, että kommentoit! :)

      Minä olen lukenut Lahirilta myös Tämä siunattu koti, joka oli ihan okei, mutta ei sekään noussut miksikään lempparikseni. En siis tiedä tulenko itse enää kirjailijan pariin palanneeksi. Eipä taida olla minun juttuni.

      Tarttin The Secret History on yksi lempikirjojani! Rakastin kirjan miljöötä, outoja hahmoja ja kerrontatapaa, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, että kaikkii ne eivät uppoa. Kirjan lukeminen vaati kyllä ihan oikean fiiliksen, jotta se kulki. Toivottavasti kirja paranee sinullakin, ettei tule ihan surkea lukukokemus.

      Poista
  15. No höh. Onkohan minun kommenttini mennyt roskapostiin, kun luulisin sen lähettämisen onnistuneen? Toivottavasti, koska olen laiska enkä jaksaisi kirjoittaa sitä enää uudelleenkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kommenttisi on valitettavasti hävinnyt. Ei ollut edes roskapostissa :(

      Poista
    2. Mihinköhän se sitten oikein hävisi? :( No yritän nyt sitten kuitenkin uudelleen toivottavasti paremmalla onnella.

      Keväällä keskeytin Marissa Meyerin Cinderin ja Anne Ricen The Vampire Lestatin. Kumpikaan niistä ei ollut huono, mutta aloituksen perusteella eivät ajankohta ja mielentila olleet kirjoille silloin sopivia. Siirsin niiden lukemista myöhempään ajankohtaan. Olen huono keskeyttämään kirjoja, mutta joskus totean, että luen kirjan joskus myöhemmin, koska silloin ei ole sopiva hetki. Sota ja rauha on odottanut yrittämistä uudelleen kai seitsemän vuotta...

      Minä pidin Holstin kirjasta todella paljon. Se on itse asiassa yksi parhaita tänä vuonna lukemiani. Mutta jos tyyli ei tunnu omalta, eihän sitä silloin kannata lukea. Kaikki kirjat eivät vain ole kaikille. :) Pelon kirjasta en ole ainakaan vielä edes niin kiinnostunut, että olisin yrittänyt saada sen käsiini. Onhan se saanut paljon ylistäviä arvioita, mutta en minä niitä ylistettyjä teoksiakaan aina lue, jos kirja ei jostakin syystä vain kuulosta minun jutultani. Kirjojen keskeyttäminen on hyvä taito, jota minunkin pitäisi opetella. Joskus olen lukenut kirjoja hieman väkipakolla loppuun, kun en vain ole halunnut jättää kesken. Maailmassa on kuitenkin liikaa hyviä kirjoja, jotta aikaa olisi tuhlattavaksi niihin, jotka eivät itselle ole syystä tai toisesta mieluisia.

      Poista
    3. No nyt tuli sentäs läpi! En tiedä kyllä minne mahtoi kadota, kun minun päähäni se ei tullut lainkaan. Bloggeri varmaan taas sekoillut omiaan </3

      Anne Rice kiinnostaisi kirjailijana minua, mutten ole ainakaan vielä saanut luetuksi. Ja minullakin on sama, että usein kesken jää kirjoja, jotka eivät vain sovi siihen tilanteeseen. Esimerkiksi Irvingin aion lukea eikä se alun perusteella huonolta vaikuttanut, mutta se hetki ei vain ollut yhtään oikea. Ja sekin on kyllä totta, että joskus ne kirjat odottelevat sitä oikeaa hetkeä melko pitkään :D (Sodasta ja rauhasta mieleeni tuli, että luen juuri Anna Kareninaa, ja ainakin toistaiseksi tykkään tosi paljon! Miksiköhän olen sitä näin pitkään lykännyt?)

      Kaikki kirjat eivät ole kaikille ja ainakaan alun perusteella Holst ei ollut minun. Ehkä joskus myöhemmin palaan tai ehkä en. Yritän ajatella niin, että kyllä hyvä kirja lähtee kuljettamaan jo alusta pitäen. Mutta jos kaikki tökkii ensimmäisestä sivusta lähtien, niin sitten ehkä turha edes yrittää.

      Ja pitää kyllä opetella ihan kunnolla jättämään kirjoja kesken. Turha kitkutella huonojen kirjojen parissa.

      Poista
    4. Aloin lukea Sotaa ja rauhaa juuri Anna Kareninan innoittamana. Taisin sitä useamman sata sivua lukeakin, mutta sitten se jäi vain tauolle ja lopulta huomasin, että en ollut lukenut sitä ikuisuuteen. En yhtään enää muista, mitä siinä alussa tapahtui, joten olisi aloitettava se kokonaan alusta, ja se on vielä sellainen paksukainen. Sen lukemiseen olisi varattava jokin melko kiireetön ajankohta.

      Anna Karenina on hieno kirja, ja haluaisin lukea sen joskus uudelleen. Kiva kuulla, että ainakin tähän mennessä olet pitänyt paljon. :)

      Poista
    5. Itseasiassa juuri Kareninaa lukiessani olen ajatellut, että haluan lukea Sodan ja rauhankin. Sota ja rauha oli poikaystäväni papan lempikirja ja hän luki sen monesti ja halusi sen vielä sairaalaankin mukaan, kun sinne joutui. Siitä syystäkin haluan sen ehdottomasti lukea. Mutta aikaahan se varmasti vaatii kuten Kareninakin. Ei tuollaista järkälettä hetkessä lueta, vaikka olisi hyväkin kirja.

      Ja katsotaan mitä mieltä olen kirjasta, kun viimeinen sivukin on luettu. Toivottavasti pidän siitä yhtä paljon kuin nyt!

      Poista
  16. En ole noista keskenjääneistäsi lukenut yhtäkään eikä mikään noista ole pakko lukea -listallani. Kaikista olen kyllä kuullut (paitsi ehkä Lahirin kirjasta, mutta itse kirjailija on nimeltä tuttu ja hänen kirjansa kiinnostavat).

    Minulta jäi jokunen aika sitten kesken Jane Eyrestä tehty sarjakuvaversio. Se oli periaatteessa kiinnostava, mutta päätinkin lukea sen kirjana. Sitten joskus, kun saan kirjan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla näistä kesken jääneistä ei oikeastaan ole mikään muu pakko lukea-listalla kuin Irving. Eikä sekään huonolta vaikuttanut, ei vain sopinut silloiseen hetkeeni.

      Jane Eyre on minulle tuttu, mutten ihan hirveästi siitä innostunut.

      Poista
  17. Vesimiehen lukemisesta on jo 16–17 vuotta, mutta ei se minusta mitenkään erityisen huono ollut, muistaakseni. Toisaalta minähän pidin jopa Neljännestä kädestä. ;)

    Olen oppinut jättämään kirjoja kesken aina kun siltä tuntuu, en halua tuhlata kallisarvoista lukuaikaa. Tänä vuonna olen merkinnyt keskeytykset muistiin, ajattelin tehdä tällaisen samanlaisen jutun jossain vaiheessa. Näköjään niitä on kertynyt tähän mennessä seitsemän, viimeisin oli Javier Mariásin Rakastumisia. Alku vaikutti kirjastossa lupaavalta, mutta jäin sivulle 27.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesimies ei minustakaan erityisen huonolta vaikuttanut, mutta ei vain sopinut silloiseen hetkeen ja mielentilaan. Ja tiedän erään, joka on lukenut Irvingiltä vain Neljännen käden ja tykkäsi paljon. Ostin hänelle juuri syntymäpäivälahjaksi lisää Irvingiä, että saa tutustua vähän paremmin :)

      Minäkin haluaisin oppia jättämään herkemmin kirjoja kesken, mutta se vaatii tosiaan vielä harjoittelua. Ja jään odottelemaan mielenkiinnolla sinun listaasi :)

      Poista
  18. Haha, minä taas olen sellainen, että jätän kirjoja ihan surutta kesken. Minulla on joka tapauksessa aina useampi kirja yhtä aikaa luvussa, parhaimmillaan eri kaupungeissa ja asunnoissa, ja niistä osa sitten aina unohtuu. Joihinkin palaan, toisiin en. Välillä hylkään kirjoja kesken luvun ihan tarkoituksellakin, mutta vielä useammin kirja jää kesken ikäänkuin vahingossa, sen pariin ei vaan tule palattua. Tänä vuonna kesken on jäänyt Hemingwayta, Donna Leonia, Javier Cercasia, Pentti Saarikoskea, jotain novellikokoelmia... yms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että olen kateellinen taidolle jättää kirjoja kesken! Hitto miten monta hetkeä olenkaan viettänyt kitkutellen kehnon kirjan parissa ihan vain itsepäisyyttäni :D

      Ajattelisin, että jos kirja jää vahingossa kesken, niin se ei varmaan ole ollut kovin hyvä. Mutta minä kun luen yleensä yhtä tai kahta kirjaa kerrallaan, niin niitä harvemmin vahingossa jättää kesken. Tai siis ei ikinä.

      Mutta hienoa! Turha sitä on aikaansa huonoihin kirjoihin tuhlata. Vielä kun oppisin sen itsekin.

      Poista
  19. Hyvä avaus!

    Itse taistelen tällä hetkellä Stefan Mosterin Nelikätisen soiton mahdottomuuden kanssa. Olen kuitenkin todella huono jättämään kirjoja kesken, joten varmaan tämänkin luen sisulla loppuun saakka. Viimeksi olen jättänyt kesken Kathy Ackerin Hannibal Lecter, My fatherin, joka oli kyllä sellaista sillisalaattia, etten tajunnut siitä yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on näköjään aihe, mikä kiinnostaa. Ja no myönnän, että itseäni ainakin kutkuttaa lukea mitä muilta on jäänyt kesken, sillä niitä tulee harvemmin nostettua esille blogeissa.

      Muistaisin jonkun muunkin sanoneen, että Nelikätisen soiton mahdottomuus ei ollut mikään parhain kirja. Ilmeisesti aika tylsä? Hieno nimi kyllä kirjalla! Ja tiedän tuon, että sisulla loppuun vaan, vaikka kirja olisi kuinka kökkö. Pitäisi kyllä opetella siitä eroon, sen verran nihkeitä kirjoja tullut kahlattua läpi.

      Ja nyt kun mainitsit tuon sillisalaatin, niin tuli mieleen, että minultakin jäi jokin kirja kesken, kun en vain tajunnut siitä mitään. Mutten saa päähäni mikä se olisi voinut olla!

      Poista
  20. Kiva postaus. :) En ole lukenut yhtäkään noista keskeyttämistäsi kirjoista, mutta Pelon ja Holstin kirjat aion lukea nyt syksyn mittaan, ja Lahirinkin kirjan jossain vaiheessa. Saapa nähdä miten minun käy, Pelon teos melkein vähän jännittää. :)

    Lessingiltä olen lukenut blogiaikana romaanin Kesä ennen pimeää, ja se jätti aika ristiriitaisiin tunnelmiin. Sanotaanko vaikka niin, ettei minulle ole todellakaan mikään kiire jatkaa naisen tuotannon parissa. Ei siis välttämättä ihan kirjailija minun makuuni. Olssonin kirjasta olen kuullut muiltakin pettyneitä lausahduksia. Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja oli aikanaan ihan ok lukukokemus (tosin iso osa siitä taisi olla Seela Sellan ansiota, kuuntelin teoksen hänen lukemanaan äänikirjana).

    Minulle yksi blogiajan karvaimmista keskeytyksistä on ollut melkein kaikkien muiden rakastama Jonathan Franzenin Vapaus. Ei voi mitään, minä melkein inhosin kirjaa - luin sen järkäleen n. puoliväliin mutta sitten oli pakko antaa periksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja jään kyllä odottelemaan sinun ajatuksiasi näistä, sillä nyt kun itseltä jäi kesken, niin muiden arviot kiinnostavat entistä enemmän :)

      Lessingiltä kannattaa lukea Viides lapsi. Se on tosi hyvä, sekä puistattava että ajatuksia herättävä. Mutta muista hänen kirjoistaa tosiaan en voi mitään sanoa, kun Ruoho laulaakin jäi kesken :D Ja Olssoniin tuskin palaan enää.

      Franzenin Vapaus kiinnostaisi minua, mutta lähinnä juuri blogihehkutuksen vuoksi, ei niinkään siksi, mistä kirja kertoo eli voipi olla, ettei olisi yhtään minun kirjani.

      Poista
  21. Hmm. Olisikohan edellinen kesken jäänyt kirja Murakamin Sputnik. Aika ei vain ollut otollinen kyseiselle teokselle, en oikein osannut keskittyä, kävin ylikierroksilla. Myöhemmin otan kyllä uuden erän kirjan kanssa.

    Pelon kirjaan tulen tuskin tarttumaan. Jotkut Irvingin "huonoiksi" mainitut kirjatkin pelottavat. Sonaatti Miriamille en ole lukenut, mutta kirjailijan esikoisen Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kuuntelin äänikirjana ja ei kyllä ollut minun makuuni. Liian alleviivatun kaunis kirja, jätti vähän äklön maun ja oli aika hidastempoinenkin. Toki lukijan äänikin voi vaikuttaa noihin asioihin paljonkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakamin Sputnik oli minusta hyvä, mutta mikä tahansa kirja kärsii, jos mielentila ei ole oikea. Tuolla ylempänä kommentoinkin, että itse olen pyrkinyt keksimään lukemisen sijaan muuta puuhaa, jos on liian levoton olo. Ihan vain, etten pilaa hyviä kirjoja.

      Minä pidän Irvingistä niin paljon, ettei minua kyllä pelota edes ne "huonot". Vesimieskään ei vaikuttanut huonolta, vaan itse vaan tiesin, ettei sitä kannata siinä hetkessä sitten lukeakaan. Aion kyllä siihen palata. Olen niin vannoutunut Irvingin fani, että minua vain kutkuttaa, miksi joku sanoo jotain miehen teosta huonoksi ;)

      Olssonin kirjassa (Sonaatti Miriamille) oli mielestäni se, että se oli heti alusta lähtien hirveän "kirjoitetun" oloinen. Ja jotenkin siitä jäi väkinäinen tunnelma. Mutta en tiedä, en tosiaan päässyt sen kirjan kanssa kovinkaan pitkälle :D

      Poista
  22. Jokapäiväinen elämämme on minulle vielä vuoden paras kirja. En ole lukenut Kätilön jälkeen yhtä vahvaa kotimaista.

    Holstin kirja oli myös minulle positiivinen yllätys eli pidin ja viihdyin. Onneksi kirja saa vielä myös viihdyttää;)

    Irvingin Vesimiestä en ole lukenutkaan, mutta eräs toinen lukematon Irving odottaa jo.

    Lessingiltä en ole ikinä jaksanut mitään, vaikka olen todella yrittänyt.

    Piristävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, että pidit postauksesta :)

      Muistan kuinka pidit Pelon kirjasta ja hitsi kun halusinkaan sen sen jälkeen lukea, mutta ei ollut minun kirja. Ei ainakaan nyt. Ehkä myöhemmin?

      Lessingiltä pidin kovasti Viides lapsi-kirjasta, mutta muuta en minäkään ole saanut luettua.

      Ja onko parempaa kuin lukematon Irving? No ehkä vain luettu Irving ;)

      Poista
  23. Minä(kin) olen huono jättämään kirjoja kesken - tai ainakin myöntämään, että olen jättänyt ne kesken! Esimerkiksi Pussikaljaromaani on ollut kesken jo monta kuukautta, mutta uskottelen vielä itselleni, että se on vain kesken eikä kesken jäänyt. :)

    Minulla keskenjättökynnys on ehkä korkeampi klassikkojen kuin "ei-klassikkojen" kohdalla (mitä kumpaankin kategoriaan sitten lasketaankin kuuluvan!). Klassikkojen kohdalla suhtaudun ehkä suopeammin tylsiin aloituksiin ja yleiseen raskassoutuisuuteen: lukemisen kiinnostavuuteen vaikuttaa kirjan itsensä lisäksi sen klassikkostatus, ts. vaikkei kirja ihan täysillä nappaisikaan, voi olla kiinnostavaa jatkaa lukemista ihan vain miettiäkseen miksi siitä on tullut klassikko. Esimerkiksi Moby Dickin luin viime keväänä työllä ja tuskalla, mutta olen tyytyväinen, että luin loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pussikaljaromaani on kirja, joka minun olisi pitänyt jättää kesken. Jos ei pidä alusta, niin ei kyllä pidä lopustakaan :D

      Minulla on sama, että klassikkoja en jätä juuri koskaan kesken. Korkeintaan odottamaan parempaa ajankohtaa. Mutta kesken , ehei! Juuri samasta syystä kuin sinäkin, että ne kiinnostavat muista syistä kuin välttämättä siksi, että olisivat hyviä. Moby Dick pitäisikin lukea ;)

      Poista
  24. Kesken jääneistäkin on kiinnostavaa lukea, ja pitäisi itsekin taas sellaisia listata blogissa jossain vaiheessa. Kunhan ensin muistelen että mitäs niitä olikaan, kun ei tule ikinä kirjoitettua ylös... Kovin paljon en jätä kirjoja kesken, mutta olen iloinen siitä että olen senkin taidon tullut opetelleeksi. Klassikoiden keskeyttämiskynnys on muuten mullakin korkeampi, vähintään harppoen luen yleensä loppuun yleissivistyksen vuoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hitsit, pitäisikin kirjoittaa ylös mitä jää kesken! Tätäkin listaa sain miettiä pitkän tovin. Hyvä idea, pitää pistää korvan taakse.

      Ja tee ihmeessä tällainen lista! Olisi kiva lukea mitä muilta on jäänyt kesken :)

      Minä en muista jättäneeni yhtäkään varsinaista klassikkoa kesken. Mutta niihin yleensä tarttuukin muusta syystä kuin siistä, että odottaisi kirjan välttämättä olevan ihan lemppari. Tai ainakin minä.

      Poista
  25. En ole lukenut mitään sun keskenjääneistä, mutta kolme on sellaisia, jotka ovat listallani: Pelo, Lahiri (omassa hyllyssä oottelee Tulvaniitty) ja Lessing. Itselläni jäi ihan vasta kesken Ida Simonsin Tyhmä neitsyt. Oletin, että sen olisi lyhyytensä ansiosta voinut haukkaista nopeasti, mutta en onnistunut pääsemään tarinaan sisälle. Ehkä ajoitus oli huono, koska olen potenut lukujumia, kun arvioitavia oppilaiden töitä on ollut niin paljon, ettei iltaisin ole enää innostanut tarttua kirjoihin. Onneksi korjattavat hommat on nyt tehty ja eilen lainaamani Jari Järvelän Tyttö ja rotta tuntuu juuri täydelliseltä valinnalta avaamaan lukujumia. :-) Jospa sitten saisi Gogolin Kuolleet sielut luettua loppuun.. Simonsin kirjaa aion yrittää uudelleen joskus vielä paremmalla ajalla, mutta yleensä annan kesken jääneiden olla.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.