tiistai 6. elokuuta 2013

Lyhyet arviot maratonkirjoista: Epätavallinen lukija, Elokuvankertoja, Auringon asema & Vieraan turva


Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Suom. Heikki Salojärvi
S. 115, Basam Books Oy 2008
Alkuteos: The Uncommon Reader, 2007
Kansi: Ina Kallis
(Kirjastolaina)

Ensimmäiseksi maratonkirjakseni valikoitui mielestäni hyvin tilanteeseen sopiva Epätavallinen lukija, joka kertoo lukemiseen hurahtaneesta Englannin kuningattaresta. Kuningatar on lukenut elämänsä aikana vähän; muutaman kirjan silloin tällöin ilman sen suurempia tunnekuohuja. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kuningatar huomaa pihaan ajaneen kirjastoauton. Mikään ei ole enää entisensä, kun kuningatar ymmärtää pienen apulaisen turvin lukemisen salat. Lukemisesta tulee hänelle kuin pakkomielle, jota ei voi lopettaa.

Epätavallinen lukija on sekä tarina intohimoisesti lukevasta kuningattaresta, joka sekoittaa uudella harrastuksellaan koko lähipiirinsä että satiiri Englannin hovista ja lukemisen voimasta. Minun täytyy myöntää, että vaikka satiirinen ote on kirjassa selkeästi havaittavissa, niin itse satiiri minulta meni hieman ohi, sillä Englannin hovi on minulle pääasiassa vierasta aluetta.  Vaikka ymmärsin mille kirjassa irvailtiin, niin en tiedä mistä se tarkalleen on lähtöisin.

Kirja sopi maratonkirjaksi hyvin. Se oli nopea luettava ja aiheensa puolesta kevyt. Kirjan hienous jäi ehkä hieman maratonissa kaiken muun jalkoihin, mutta pidin siitä kuitenkin. Kirja ei noussut erityiseksi lemppariksi - humoristiset teokset harvoin ovat mieleeni - mutta voisin silti suositella tätä muillekin kirjahulluille.

♥ 
 Lue myös Nooran ihastunut arvio tai Marian vähemmän ihastunut.


Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Suom. Terttu Virta
S. 133, Siltala 2012
Alkuteos: La contadora de películas
Kannen kuva: Wil Immink Design ja Getty Images
(Kirjastolaina)

Paljon kehuja blogistaniassa kerännyt Elokuvankertoja valikoitui toiseksi maratonkirjaksi. Kirja kertoo Chileläisestä Maríasta, joka on saanut köyhässä perheessään tärkeän tehtävän. Hänet lähetetään tasaisin väliajoin elokuviin katsomaan uusin elokuva ja kun hän palaa kotiin, pitää hänen taitavana kertojana kertoa perheelleen elokuvasta. Tieto hänen kertomisen taidostaan leviää nopeasti ja pian katsomossa istuu perheen lisäksi kylän muitakin asukkaita.

Kirjassa on vallan ihana idea, mutta siihen se jääkin. En pitänyt kirjasta juuri yhtään. Kieli oli makuuni hieman turhan yksinkertainen. Kirjassa on vähän sivuja ja väljä taitto, ja silti tässä pienessä kirjassa ehti tapahtua liiaksikin. Oli onnea, surua, menetyksiä, kostoa, vankiloita ja rappiota - ja kaikki tässä sivumäärässä. Minusta tuntui kuin kirja olisi loppunut ennen kuin se ehti alkaakaan ja se tuntui siltä, kuin joku olisi kaatanut niskaan hirveän nipun kaikkea, muttei viitsi kuitenkaan kertoa mitä ja miksi. 

Kirjan kyllä luki hyvin nopeasti ja maratoniin siinä mielessä se sopi. En kuitenkaan kokenut saaneeni kirjasta oikeastaan mitään irti. Ymmärrän kyllä miksi tästä on pidetty. Idea on tosiaan hyvä ja ainakin suomennos on ihan hyvä, kieli paikoitellen kaunista - mutta ei vain minun kirjani.
♥ 

Kurkkaa  Linnean mainio copycat-kirjankansikuva!


Ranya ElRamly: Auringon asema
S. 190, Otava 2003
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2002.
Kansi: ?
(Omasta hyllystä)


Kolmanneksi maratonkirjaksi pääsi aivan ihana Auringon asema. Kirja kertoo Anun ja Ismaelin rakkaustarinan heidän tyttärensä silmin. Kuinka Ismalien kotimaassa Egyptissä paistaa aina aurinko ja hiekkaa on kaikkialla, ja kuinka Anun kotimaassa Suomessa on usein kylmä. Tarina kertoo kahden erilaisen maailman kohtaamisesta, niiden eroista ja niiden välissä elämisestä.

Auringon asema hurmasi minut täysin kauniilla kielellään. En ole yleensä suuri kielellä leikittelyn ystävä ja runollinen kerronta on harvoin mieleeni, mutta tämän kirjan kohdalla minä vain nautin lukemastani. Kieli on hienoa, taidokasta ja lumoavaa - mutta kauneudestaan ja leikittelystään huolimatta kirjaa oli helppo ja mukava lukea.

Tiedän, etteivät kaikki varmastikaan pitä tästä kuten minä, mutta: lukekaa tämä. Kirja on voittanut sekä Runeberg-palkinnon että Kalevi Jäntin rahaston palkinnon ja minä sanon, että ei ilman syytä.

♥ 

Lukekaa myös Saran pitkä ja rakastunut arvio kirjasta!


Ian McEwan: Vieraan turva
Suom. Marja Alopaeus
S. 138, Otava 2010
Alkuteos: The Comfort of Strangers 1981
Kansi: Harry Gruyaert / Magnum Photos
(Omasta hyllystä)

Ian McEwanissa on jotain. Minä en ole juurikaan pitänyt hänen kirjoistaan ja silti päädyn aina lukemaan häntä uudelleen. Jokin vetovoima näissä kirjoissa on, vaikka jokaisen lukemani jälkeen olen päättänyt, että ei enää. Joka tapauksessa Vieraan turva oli neljäs ja viimeinen kokonaan lukemani maratonkirja. Ihan hirveän hyvä valinta kirja ei ollut, sillä se oli hidas ja lukeminen otti aikaa.

Vieraan turva kertoo Marysta ja Colinista, jotka ovat lomamatkalla Venetsiassa. Rauhallinen ja huoleton loma saa kuitenkin aivan uudet sävyt, kun pari päätyy Carolinen ja Robertin palatsiin. Kirjan alussa ei tapahtu mitään. Ei yhtään mitään. Pian tarina kuitenkin muuttuu ja saadaan tuntumaa siitä hienostuneesta psykologisesta trilleristä, jota takakansi lupaa. Seksuaalisuuden, väkivallan ja rappion pyörteitä täytyy kuitenkin malttaa odottaa pidempään.

Ensin tylsistyin ja kirosin, että koskaan valitsin tämän luettavakseni. Tylsistyin hitaan ja tapahtumaköyhän alun kanssa. McEwanin hienostunut kerronta ei selvästikään toimi kohdallani. Loppu kuitenkin "palkitsi" sitkeän lukijan ja karmivuus hiipi ihon alle. Kirjan lukeneet ymmärtävän mitä tarkoitan seuraavalla: selkäni särki pitkään tämän luettuani. Oikeastaan se särkee nytkin, kun edes ajattelen kirjan tapahtumia.

Vaikka McEwan ei ole kirjailijani ja vaikka tämä kirja oli mielestäni melko tylsä, niin en voi olla nostamatta hattua teokselle, joka aiheuttaa lukijalleen psykosomaattisia oireita. Tämä on hitaudesta ja tylsyydestään huolimatta karmiva kirja.

♥ 
Kurkkaa myös Sannan tai vaikka Annikan arvio kirjasta!


++ Lisäksi luin Julie Kiblerin Matkalla kotiin - kirjan, siitä tulee arvio myöhemmin. 
++ Aiemmat maratonpostaukseni voit lukea täällä ja täällä.

14 kommenttia:

  1. Oi, minusta Vieraan turva on 'vaarallisin' Ian McEwanin kirjoista: Hienovireinen, mutta tihenevä...Tässä kirja, jonka luen aina uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisiin McEwan iskee - minuun sitten ei. Itse en voisi enää kirjaan palata, selkä kun särkee pelkästään kannen näkemisestä ;)

      Poista
  2. Aah, luin tuon Auringon aseman heti, kun se ilmestyi ja ihastuin myös täysin! Kirja on kulkenut mukana siitä lähtien, pitäisi kai lukea uudestaan. Vieläkin muistan tosi tarkkaan lukufiiliksen ja joitakin 'kohtauksia'.

    Mahtavaa, että se oli myös Hesarin sadan suosituimman listalla.

    Palkinnoista en tiennytkään, mutta en minäkään ihmettele <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ilostuin, kun löytyi Hesarin listasta! Olisin itsekin äänestänyt Auringon asemanaa yhtenä, jos olisin lukenut aiemmin. Ihana ihana kirja!

      Poista
  3. Auringon asema on yksi mun suosikeista. Olen lukenut sen silloin kauan aikaa sitten ja monta kertaa sen jälkeen, ja aina löytyy jotain uutta. Olen aivan samaa mieltä: kirja on
    i h a n a ! Ja se appelsiinin kuoriminen on aina vaan mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin hyvin ajatella lukevani kirjan uudelleen. Paremmalla ajalla. Hitaammin. Ja miten appelsiinien kuorimisesta voikin saada aikaan jotain niin merkityksellistä?

      Poista
  4. Minäkin pidin kovasti Auringon asemasta. Se miten kirja kuvaa tunnetta siitä ettei koe kuuluvansa kunnolla minnekään, kosketti kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on ihana ja koskettava. Juuri kuulumattomuus minnekään ja tavallaan kahden maan ja kulttuurin välissä asuminen tuntui lukijassa asti. Vaikka itse en olekaan joutunut henkilökohtaisesti aivan samaa kokemaan, niin omasta elämästä ja lähipiiristä löytyy paljonkin vastaavia kokemuksia.

      Poista
  5. Vieraan turva on kyllä vähän jännä, siinä alku on niin tavanomainen ja tapahtumaköyhä, että lopun tapahtumat tuntuvat melkein vääriltä. Alussa vaan pukeudutaan ja käveleskellään ympäriinsä. Jännää, miten niin lyhyessä kirjassa on varaa niin paljolle turhalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta MvEwanin tyyli on juuri sellainen. Hidas tylsä alku ja tapahtumarikas loppu. Ainaki niissä on ollut, jotka itse olen lukenut :)

      Poista
  6. Kiva nippu kirjoja! Epätavallisesta lukijasta pidin minäkin, mutta sen satiirius ei minullekkaan aina täysin auennut.

    Vieraan turva on ehdottomasti lukulistallani. Luin oman lukumaratonin aikana ensimmäisen McEwanini ja jotenkin pidin siitä hämmentävästä ja ravisuttelevasta tunteesta, jonka outo kirja(Sementtipuutarha)minuun loi.

    Jään mielenkiinnolla odottelemaan arviotasi Julie Kiblerin kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut McEwanilta aiemmin Rannalla ja Sovitus, jotka molemmat olivat ihan hyviä, mutta _tappavan_ hitaita ja tylsiä, vaikka molemmissa hyvä aihe. Sementtipuutarha minuakin kiinnostaa, vaikka olen jo tosiaan monesti todennut, ettei me olla McEwanin kanssa kovin hyviä ystäviä :)

      Arvio tulee, jahka ehdin sen näpytellä!

      Poista
  7. Pakko kommentoida tähän (vaikka sitten kesäkiireiden vuoksi vähän jälkijunassa), kun olen lukenut kaikki mainitut kirjat ja vieläpä kokenut ne pitkälti samoin kuin sinä. No, Vieraan turva oli mielestäni _vain_ tylsä ja karmiva (se on varmaan ainut blogiaikana lukemani romaani, josta en kirjoittanut blogiarviota koska inhosin kirjaa niin syvästi), mutta Elokuvankertojasta, Epätavallisesta lukijasta ja ihanasta Auringon asemasta olen ihan samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkijunassa kommentointi ei haittaa lainkaan. Vieraan turva oli kyllä aika tylsä, mutta loppu selkäpiitä karmiva. Meillä taitaa olla aika samanlainen kirjamaku ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.