maanantai 26. elokuuta 2013

Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa


Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas
Suomentanut ja Suomen oloihin mukauttanut: Riikka Toivanen
Sivut: 284, Atar 2010
Alkuteos: Äkta vara, Guiden till oförfalskad mat, 2008

Tiesitkö, että mustat oliivit ovat oikeasti vain mustiksi värjättyjä vihreitä oliiveja? Tai että sitruunapippuria ei ole olemassakaan kuin keinotekoisesti tehtynä? Tai että puhdistettu valkoinen sokeri on todettu terveydelle haitalliseksi? Jos et, suosittelen tarttumaan Mats-Eric Nilssonin teokseen Aitoa ruokaa, joka käsittelee pitkälti kaikkea muuta kuin aitoa ruokaa. Kirja esittelee arjesta tuttuja tuotteita, kuten leivän, margariinin ja appelsiinimehun, ja paljastaa karuja totuuksia tuotteiden valmistuksesta ja sisällöstä. Kirja ottaa myös kantaa siihen, miksi lisäaineita kannattaisi välttää.

Aitoa ruokaa on opas, joka käy tuttuja tuotteita läpi yksitellen. Kirja paljastaa kuinka hyvin tavallisesta ja oletettavasti helposti valmistettavasta ruoasta on saatu tehtaassa väännettyä varsinainen lisäainepommi. Samalla kun kirja kehottaa kiertämään kaukaa valmisruoat ja kuluttajia huijaavat tuotteet, se antaa myös konkreettisia vinkkejä, kuinka keinotekoiset tuotteet pystyisi helposti korvaamaan paremmilla. Usein esitellään myös luomuvaihtoehto. Kirjan lopussa on kattava hakemisto, lista tutuimmista lisäaineista, E-koodit, tietoa pakkausten merkinnöistä, merkeistä ja maininnoista, joihin kannattaa suhtautua varauksella. "Paistettu täällä tänään" saattaa kuulostaa hienolta, mutta samaan aikaan tuotteen alkuperä voi olla kaikkea muuta kuin hieno.

Mats-Eric Nilsson on itse ruotsalainen ja kirjakin alkuperäisesti pureutuu ruotsalaisiin tuotteisiin. Kiitos Riikka Toivasen hyvän työn, suomennettu versio on mukautettu suomalaiselle lukijalle sopivaksi ja näin tuttuja valmistajia ja tuotemerkkejä vilisee sivuilla. Kirjaan ei kannata siis epäröidä tarttua sen alkuperän vuoksi, sillä kirja on tosiaan kirjaimellisesti tehty suomalaiselle kuluttajalle. Ja erittäin hyvin vieläpä.

Suhtaudun itse kirjaan alunperin hieman varauksella, sillä usein tällaisten teosten kanssa tehdään joko hurjia ylilyöntejä ja aliarvioidaan lukijaa muka-hauskoilla sutjautuksilla tai kiihkoilulla tai sitten toinen vaihtoehto on puisevan vakava ote. Onneksi Aitoa ruokaa ei kuulu kumpaankaan ääripäähän, vaan on vakavasti otettava, mutta helposti lähestyttävä teos, joka kaikista paljastuksistaan huolimatta jättää hyvän mielen. Kiihkoiluun ei sorruta, mutta intohimo ja vankka tietopohja näkyvät teoksessa. Mats-Eric Nilsson on tosiaan tietää, mistä kirjoittaa.

Kirja sopii minusta luettavaksi ihan kenelle tahansa, jos vain on yhtään kiinnostunut mitä suuhunsa pistää. Uskoisin kirjan tuovan lukijalleen paljon uutta tietoa ja käytännön vinkkejä. Vaikka itse olen ihan lapsuudesta asti syönyt ja halunnut syödä aitoa ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, niin kirja pääsi yllättämään. Muutamia terveellisempiä valintoja olen tehnyt ikään kuin vahingossa ja kirjan luettuani kauppaan on jäänyt myös muutama aiempi vakiotuote. Tuoteselosteet kun ovat auenneet minulle nyt ihan uudella tavalla.

Kirja sai minut kaipaamaan lapsuusvuosiani maalla, jossa ruoka tuli pöytään omasta pellosta, marjapuskista ja metsästä. Voi kuinka kadehdin äitiäni, joka tuolloin teki kaiken karjalanpiirakoista kääretorttuihin alusta loppuun itse. Tuolloin vain ihmeteltiin valmisruokien tarkoitusta. Itse kaupunkilaisena ei pääse enää moisesta päivittäin nauttimaan, vaan saa usein selvitä sillä, mitä kaupat tarjoavat. Onneksi viime aikoina luomutarjonta on kasvanut hurjasti ja ihmiset ovat alkaneet vaatia parempaa ruokaa - näin sitä on myös yritetty kuluttajille tuoda. Sillä sitä kaupassa myydään, mitä ostetaankin.

Itse suosin luomua ja mahdollisimman alusta asti itse tehtyä ruokaa. Usein kuitenkin kuulen kysymyksiä, että miten raaskin ostaa niin kallista tai miten ehdin tehdä itse. Pitkälti se on tietenkin ihan vain priorisointikysymys sekä halu tehdä itse ja tietää, mitä suuhunsa pistää. Lähes poikkeuksetta hyvistä raaka-aineista itsetehty ruoka päihittää kaiken muun melko kevyesti, ja kukapa ei haluaisi syödä hyvää ruokaa? Vaikka luomutuotteilla on usein hieman korkeampi hinta, niin monesti kysymys on vain senteistä. Ja suosimalla aitoa ruokaa, kauppakorista jää uupumaan monet, ehkä jopa turhat tuotteet. Täytyy myös osata ostaa sen verran mitä syö, ettei joudu heittämään mitään roskiin. Minusta ruoka on se, mistä ei tingitä. Aikaa ruoan tekemiseen täytyy vain ottaa ja miettiä päivän ruoka sen mukaan, mihin ehtii paneutua. Hyvää ruokaa pystyy valmistamaan kuitenkin vähälläkin vaivalla ja ajalla. Joitain ruokia voi myös tehdä isomman satsin kerralla ja syödä useampana päivänä, näin omasta jääkaapista löytyy "pikaruokaa" kiireisiinkin päiviin.

Toinen monesti esiin nouseva väite on myös se, että "kohta mitään ei voi enää syödä" tai ihmettely, että "mitä sitä sitten oikein voi syödä?". Äkkiseltään kun alkaa tuotteiden tuoteselosteita lukea tai asiasta enemmän ottaa selvää, niin tuntuukin, että kohta ei oikeasti voi syödä enää mitään. Niin kurjalla tavalla ja laajasti kuluttajia tunnutaan huijaavan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ettei mitään voisi syödä. Aikaa se hetken ottaa, kun kaupan tuotevalikoimasta alkaa etsiä niitä oikeita, aitoja tuotteita, mutta nopeasti nekin oppii löytämään vaivatta. Ja hei, onhan ihmiset syöneet jo ennen kuin lisäaineita on edes keksitty. Ne eivät siis ole kenellekään elinehto. Ne ovat vain valmistajille tapa tehdä mahdollisimman halvalla tuotteita.

Ja miksikö kaikki vaiva? Itseni takia. Hyvä ruoka kuin on usein yhtä kuin hyvä terveys ja hyvä olo.

Minä suosittelen lämpimästi tarttumaan Aitoa ruokaa- kirjaan. Kirjaa ei ole pakko lukea alusta loppuun saadakseen hyödyn irti, vaan sieltä voi esimerkiksi etsiä itseään kiinnostavia tuotteita ja vinkkejä parempaan ruokaan. Itse aion tutustua mahdollisimman pian kirjailijan teokseen Petos lautasella.




6 kommenttia:

  1. Onneks mulla oli ekologisen viljelynkurssi, siitä tulee oleen hyötyy, kun käsittää tiettyjä asioita ihan uudel taval. Siitäkin, kuinka maa hengittää.

    Tärkeitä tietoja, ja tietty vähän on opeteltu, että miten ruokaa säilytetään, vaikka en paikalla ollutkaan, kun oli tehty aurinkokuivattuja tomaatteja.

    Vois ens kesänä varata Yo-kylän lähistöltä palstan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä vähän kateellinen tuolle ekologisen vijelylle! Vaikka onhan sitä itsekin tullut perunoita kotona istutettua, mutta se on vähän eri.

      Palsta on kiva! Onneksi me saadaan tuolta maalta toisinaan kivoja ruokalähetyksiä. Paha vain se, että ne eivät kovin pitkään täällä kerrostalossa säily.

      Poista
  2. Itse olen viime vuosina koittanut karsia ruokavaliostani kaikki turhat einekset, mutta välillä niihin tulee valitettavasti kiireen keskellä sorruttua. Kirja kuulostaa lupaavalta, ainakin hyvä ja mielenkiintoinen arvostelusi saa minut luultavasti tarttumaan siihen lähitulevaisuudessa. :) Ehkä saan siitä vinkkejä vielä parempaan ruokavalioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä suositella kirjaa, jos aihe yhtään kiinnostaa. Vinkkejä parempaan ruokavalioon löytyy varmasti. :)

      Poista
  3. En muuten tiennyt tuota oliivijuttua! Itse söin eräässä vaiheessa mustia oliiveja, koska luulin etten tykkää muista oliiveista. Sitten kokeilin vihreitä ja sille tielle jäin, mikä näyttääkin olevan hyvä asia. Miksi turhaan syödä värjättyä ruokaa!

    Tämä kirja voisi olla varsin mielenkiintoista luettavaa tässä lisäaineiden luvatussa maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minulla oli aivan sama! Söin mustia, kun luulin, että vihreät ovat pahoja, mutta kas kun kerran maistoin, niin koukussa olen. Nykyään suorastaan himoitsen oliiveja! (Ja niitä saa luomuna aika edullisesti.) Värjättäyjä ei kannata syödä, joten hyvä, että ovat taakse jäänyttä elämää ne.

      Suosittelen lukemaan. Tiedä mitä kaikkea uutta tästä saisitkaan irti :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.