lauantai 17. elokuuta 2013

Robert James Waller: Hiljaiset sillat


Robert James Waller: Hiljaiset sillat
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Sivut: 167, Wsoy 1995
Alkuteos: The Bridges of Madison County, 1992


Hiljaiset sillat on takakannen mukaan "yksi kaikkien aikojen kauneimpia ja luetuimpia rakkausromaaneja" ja onhan nimi minullekin ollut tuttu pitkään. Kun kirja osui kirpputorilla silmiini euron hintaan, päätin ostaa ja lukea. Odotin, että Hiljaiset sillat on laadukas ja aikaa kestänyt rakkausromaani, jotain kaunista ja suloista - ja yllätyin, kun kirja olikin melko puhtaasti laskettavissa kioskikirjallisuudeksi. Menestystarina? Tämäkö?

Hiljaiset sillat kertoo Robert L. Kincaidista, valokuvaajasta, joka on lähetetty Iowaan kuvaamaan vanhoja katettuja siltoja. Kuvausmatkallaan hän tapaa sattumalta Francescan, Italiasta kotoisin olevan naisen, joka asuu isolla tilalla miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Robert L. Kincaid on villi, taiteellinen ja herkkä mies, kun taas Francesca on jo aikaa rauhoittunut perheenäiti, jonka sisällä vain kytee. Kun Robert ja Francesca kohtaavat - kaikki muuttuu. Neljä yhteistä päivää tekee heistä kuin eri ihmiset. Robert löytää jotain kauan etsimäänsä ja Francesca syttyy jälleen elämään täydellä liekillä.

Hiljaiset sillat on kirjana hirveän tylsä. Mies ja nainen kohtaavat, heidän rakkautensa on jotain ennennäkemätöntä ja sitten täytyy tehdä päätös - lähteäkö vai jäädä. Hahmot olivat hyvin perinteisiä, kotiäiti sekä villi ja vapaa kulkuri. Koko kirjan asetelma oli sitä, mitä odottikin - moneen kertaan nähtyä ja kuultua. Vaikka yritin armahtaa kirjaa, sillä onhan sillä jo ikää ja olen lukenut paljon rakkaustarinoita, ja kirja perustuu (ilmeisesti) tosipahtumiin, niin ei. En keksi kirjasta oikeastaan mitään kovin hyvää sanottavaa. Ihmettelen vain, miten tämä on saavuttanut asemansa aikoinaan ja ollut yksi 1990- luvun myydyimpiä teoksia.

Suomennos oli hyvä ja kirjan kieli on yksinkertaista ja helppoa lukea. Kirjan kieli on tyyliltään hyvin tyypillistä rakkauromaanille. Jossain hyvin vahvoissa romantiikkahuuruissa kieli saattaa tuntua voimakkaalta ja intohimoiseltakin, mutta omalla kohdallani näin ei kyllä käynyt. Ehkä 15 vuotiaana olisin voinut tykästyä tähän, nyt huokailin vain tylsyydestä.

Jos etsit hyvää rakkausromaania, niin jatka etsimistä. Tämä se ei ole.

12 kommenttia:

  1. No voihan harmistus. Minä muistan katsoneeni elokuvan ja siitä kyllä pidin ainakin jonkin verran, suomennos löytyy myös hyllystä. Voisiko kirjan suosio olla elokuvan syytä, siinä on kuitenkin Clint ja Meryl?

    Ehkä säästän tämän johonkin jumihetkeen, lienee nopea luettava ja seuraava kirja tuntuisi superhyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole nähnyt elokuvaa, mutta itseasiassa uskon, että tämä olisi voinut minulla toimia ihan kohtalaisesti elokuvana. Kirjana ei yhtään.

      Sitä en tiedä mihin suosio perustuu. Enkä nyt äkkiseltään löytänyt, että onko kirjaa myyty jo paljon ennen elokuvaa. Elokuvaversiohan on tullut aika pian kirjan jälkeen jo.

      Kirja on nopeaa luettavaa periaatteessa, mutta itsellä otti kyllä aikaa, että sain luettua. Oli niin tylsä, ettei kyennyt :D

      Poista
  2. Heh, olen kiertänyt tämän kirjan kaukaa jo ennakkoluulojeni perusteella. Eipä ennakkoluuloni taida olla ihan tuulesta temmattuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinulla on jo etukäteen tunne, ettei kirja ole omasi, niin jätä lukematta. Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia edes ja silti petyin karvaasti.

      Poista
  3. So not my book, luulemma. =D Kaunis rakkausromaani ei noin terminä houkuttele noin muutoinkaan. Joitain poikkeuksiakin toki on. Vaikkakaan ei tule nyt yhtään mieleen. =D En ole katsonut edes elokuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos rakkausromaanit eivät kiinnosta, niin tämä ei ainakaan kiinnosta!

      Itse pidän hyvistä rakkausromaaneista, mutta tämä ei ole yksi niistä.

      Poista
  4. Muistelisin kuulleeni, että tämä kirja rikkoo yleistä "kirja on parempi kuin elokuva" -sääntöä. Ilmeisesti on aika tunnustettua, että kirjaan perustuvan elokuvan ansiot olisivat suuremmat kuin alkuperäisteoksen. En osaa itse omalla mielipiteellä ottaa kantaa, kun en ole lukenut kirjaa enkä nähnyt elokuvaa, mutta tällaista vain muistan kuulleeni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla ja en yhtään epäile asiaa, vaikka olen lukenut vain kirjan. On vain niin vaikea uskoa, että suosio perustuisi vain tähän kirjaan :D

      Poista
  5. Hiljaiset sillat on minulle yksi Elämäni Elokuvista. Kävin katsomassa sen leffateatterissa sen ilmestyttyä (olin silloin 20-vuotias, joten tästä voi helposti laskea tämän dinosauruksen nykyisen iän :D ), ja se oli jo ensinäkemältä melkoisen upea kokemus. Sittemmin olen nähnyt leffan varmaan valehtelematta 30-40 kertaa (katson sen yhä edelleen pari kertaa vuodessa), ja yhä edelleen se koskettaa niin etten pysty koskaan katsomaan sitä kuivin silmin. Luin kirjan siinä vaiheessa kun elokuva oli jo läpeensä tuttu, ja se tuntui leffaan nähden melkoisen laimealta. Eli sikäli ymmärrän että se on ollut sinulle valtava pettymys, tuskin olisin itsekään ihastunut, jos olisin lukenut kirjan näkemättä elokuvaa. Minulle kirjakin on kuitenkin tärkeä (olen lukenutkin sen ainakin kahdesti), luulen että syynä on juuri se, että elokuvan myötä tämä on minulle yksi tärkeimmistä rakkaustarinoista ikinä. :) Jos Hiljaiset sillat kiinnostaa, suosittelisin sitä nimenomaan leffana, en kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskonkin, että tämä voisi toimia paljon paremmin elokuvana. Nyt jotenkin ei kolahtanut kyllä yhtään, vaikka ihan tykkään lukea rakkausromaanejakin välillä. Ehkä täytyykin sitten vielä rohjeta katsomaan tuo elokuvaversio!

      Ja et sinä mikään dinosaurus ole ;)

      Poista
  6. Hyvä teilaus:) Minäkin luin tämän... ööö... tämän vuoden alkupuolella? Olin myöskin hämmentynyt tekstin yksinkertaisuudesta, mutta olisikohan Jenkkilässä osa innostuksesta johtunut siitä, että kun tarinaa markkinoitiin "tositapahtumiin perustuvana" niin koko juttu alkoi elämään omaa elämäänsä ja ihmiset innostuivat kaiken maailman pyhiinvaelluksille paikkoihin, jotka kirjassa mainitaan jne.

    Uskon, että ainakin joillekin meistä paljon lukevista on mahdotonta ymmärtää mihin ihmiset tässä tarinassa hullaantuvat. Kuten itsekin sanoit, 15-vuotiaana ja mahdollisesti vielä vähemmän lukeneena olisit voinut tykätä, mutta satoja tarinoita sen jälkeen lukeneena kirja on liian yksinkertainen. Minäkin olen nuorempana pitänyt muutamia jännäreitä suorastaan nerokkaina, koska ne ovat olleet ensimmäisiä lajissaan minulle, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ne ovat olleet aikamoista roskaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkkien syytä innostua kirjasta voi toki vain arvailla. Tuo tositapahtumiin oletettavasti perustuminen voi olla kyllä iso tekijä.

      Paljon lukevalle tämä kirja on kyllä hirveä pettymys ja laimea teos. Voi vain arvailla olisiko se sitä, jos ei olisi lukenut jo niin paljon parempiakin kirjoja elämässään.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.