maanantai 23. syyskuuta 2013

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu


Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Sivut: 281, Gummerus 2013
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Kannen kuvat: Istockphoto
 
Taivaslaulu on yksi viimeisimpiä kirjablogeja puhututtanut ja kuohuttanut teos. Ylistäviä arvioita, rakastuneita lukijoita ja samaan aikaan kirjan kyseenalaistavia kommentteja ei ole voinut välttää, jos kirjablogimaailmassa pyörii mukana. Minä päätin lukea kirjan kun huomasin, ettei ylistäville arvioille näytä tulevan loppua ja aihekin vaikutti kiinnostavalta, sekä kirjallisuudessa itselleni tuoreelta. Odotukseni taisivat olla jo turhankin korkealla, sillä alas tultiin rymisten. Kirja oli ihan hyvä, mutta minulle lukukokemuksena jopa hieman laimea.

Rauhalan esikoisteos on tarina Aleksista ja Viljasta, jotka tapaavat, jotka rakastuvat ja menevät naimisiin. Muiden lestadiolaisparien tapaan Viljakin on pian häiden jälkeen raskaana, ensimmäisen kerran, sitten toisen, kolmannen, neljännen eikä loppua näy. Vilja on juuri ja juuri ehtinyt synnyttämään, kun tuntuu jo olevan raskaana. Aviovuode ei olekaan enää täynnä rakkauden tekoja, vaan pidättäytymistä ja ikuista pelkoa. Niin paljon kuin Vilja lapsiaan rakastaakin, hän ei jaksaisi enää kantaa sisällään yhtäkään. Ei jaksaisi synnyttää ja sitten taas aloittaa kaikkea alusta. Haave suuresta perheestä on muuttunut painajaiseksi.

Kirjan aihe on puhututtava ja kiinnostava. Lestadiolaisuus ei ole minulle erityisen tuttua, vaikka ei täysin vierastakaan, ja kirja tuntuu avaavan maailmaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Lukija pääsee mukaan suviseuroihin, suuren lapsiperheen arkeen sisään ja lasten leikkeihinkin. Kirja vie lähelle Aleksin ja Viljan elämää ja perhettä. Sanoma kirjassa on vahva, vaikka kirja antaakin lukijalle tilaa pohtia eettisiä kysymyksiä myös yksinään.

Vaikka pidin kirjan tarinasta, niin puolen välin jälkeen kiinnostukseni lopahti ja kirja makasi pitkään koskemattomana yöpöydällä. Kirjaan tarttuminen uudelleen ei houkuttanut. Alun herkkä ja koskettava tarina tuntui pyörivän paikallaan ja runollinen kieli oli etäännyttänyt minut jo kauas kirjan ytimestä. Kun lopulta luin kirjan loppuun, niin alkuinnostukseni oli laskenut eikä loppu enää koskettanut minua samoin. Kirjasta jäi laimea jälkimaku.

Minulle kaikista suurin kompastuskivi taisi olla välillä pointittomalta tuntuva runollinen kieli, välillä vaihtuva kerrontatapa ja hieman liiallinen samojen asioiden toisto. En meinannut saada kirjasta kunnolla otetta, kun sain kamppailla jo kielen kanssa. En ole koskaan ollut varsinaisesti runollisen kielen ystävä ja tämän kirjan kohdalla sain sen jälleen todeta. En kiistä, etteikö kieli kaunista olisi, mutta kielestä nauttiakseen tarvitsee osata tarttua siihen eikä jäädä ulkopuolelle, kuten minulle kävi.

Kirja on hyvä ja ymmärrän, miksi niin monet ovat siitä niin kovasti pitäneet. Minä en kirjasta pitänyt aivan yhtä paljon kuin monet muut, mutta pidin kuitenkin. Esikoiseksi hyvä ja rohkea aihevalinnan puolesta. 


Muualla: Kirjasta on kirjoitettu monessa blogissa, mutta linkitän tähän vain Anna minun lukea enemmän - blogissa olevan arvion, sillä arvion perästä löytyy kattava lista linkkejä muihin arvioihin. Käykää kurkkaamassa!

16 kommenttia:

  1. Itsellenikään kieli ei iskenyt. Siinä oli jotain imelää ja tennäistä. Monista sanavalinnoista tuli ällööntynyt olo. Kirsikkasuu-sanaa toisteltiin useampaan otteeseen. Samoin imukuppisuu jne. erilaisia suita riitti loputtomiin ja tiety vertaukset puistattivat. Monet lauseet kuulostivat hienoilta, mutta niistä puuttui sisältö, ne eivät oikein tarkoittaneet mitään. Ja juontakaan ei ollut, minulla myös lukeminen takkusi pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkiin tällainen runollinen ja vertauskuvallinen kieli ei iske.

      Itse kyllä pidin paljon kirjan tarinasta, vaikka pientä toistoa olisin itse karsinut pois.

      Poista
  2. Mulla on tämä lukulistalla ja varausjonossa (noin sijalla 200!) joten saa nähdä milloin saan luettua :D Minua kiinnostaa kirja, koska lestadiolaisuus on ollut sunt lähellä elämää. Sukulaisia ja koulukavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, saat ilmeisesti vielä tovin odotella kirjaa :D

      Aihe oli kyllä kiinnostava. Toivottavasti saat siitä paljon irti.

      Poista
  3. Minusta taas Rauhala kuvasi todella kauniisti väsyneen äidin tuntoja ja omien vauvojeni kanssa valvoneena samastuin päähenkilön tuntemuksiin hyvinkin voimakkaasti...Vaikka voimat olisivat loppu, jostain kuitenkin aina pulppuaa kauneuttakin. Minä pidin tavattomasti kirjan kielestä ja koko tarinasta, mutta nuorempana tilanne olisi saattanut olla toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kirja olisi auennut toisin, jos olisi omia vastaavia kokemuksia. Tosin minustakin äidin tuntoja oli kuvattu hyvin ja naisena olemista muutenkin. Kieli ei vain ei nyt ollut minun juttuni.

      Poista
  4. Minulta tämä jäi kesken. Suureksi osaksi juuri tuon kielen takia, mikä tuntui välillä ärsyttävän imelältä ja liian runolliselta. Aihe on kyllä kiinnostava, mutta mielenkiinto ei vain riittänyt, että olisin jaksanut puskea tämän läpi. Ei siis ollut oikein minunkaan kirjani :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla meinasi jäädä kirja kesken puolessa välissä tai ainakin siihen tarttuminen uudelleen oli tosi haastavaa. Mutta halusin lukea loppuun ihan vain, jotta saisin muodostaa itse kirjasta kunnolla mielipiteen, sillä niin paljon tästä on puhuttu :)

      Poista
  5. Itse lukaisin tuossa viikonloppuna tämän kirjan ja kieltämättä hieman petyin. En edes tiedä mitä odotin, koska minua ei hieno ja monimutkainen kieli jaksa aina niin paljon kiehtoa, enkä sitten tiedä mitä muutenkaan odotin kirjalta. Kai toivoin pääseväni tirkistelemään hieman enemmän lestadiolaisten arkeen, kun täällä päin tällaisia perheitä vilisee melkoisesti :) Pitäisi kohta tehdä itsekin jonkinlainen kirjoitus tästä oli nimittäin muutamia hauskoja yksityiskohtia, jotka jäivät mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ehkä odotin, että lestodiolaisuutta tuotaisiin vielä enemmän esiin. Vähän petyin.

      Kirjoita kirjasta ihmeessä!

      Poista
  6. Kiinnostavaa, miten eri tavoin kirja otetaan vastaan. Olen nyt kahlannut Taivaslaulu-postauksia useita jo lävitse, ja olet toinen, joka kertoo nimenomaan kielen tökkineen. Minä vain lumouduin, enkä edes pitänyt kieltä runollisena! Eri elämäntilanteet ja tietysti lukumaku vaikuttaa.

    Hurja kirjahan tämä on. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirjahan jakaa mielipiteitä ;)

      Minua kieli ei yksinkertaisesti napannut, mutta kuten mainittu, en normaalistikaan tällaisista pidä. Ei siis ihme, että nytkin etäännytti eikä napannut.

      Poista
  7. Hauska, että kirja alkoi tylsiinnyttää sinua erityisemmin puolen välin jälkeen. Minulle alku oli junnaavaa ja liian lyyristä. Sadan sivun jälkeen pääsin kiinni juonesta ja tirkistelynhalu vei loppuun saakka.
    Uskosta olisi tietysti paljonkin sanottavaa, kun olen itse vl ja koen uskoni hyvin erilailla kuin Vilja ja Aleksi, mutta jääköön vl-näkökulma nyt kirjaamatta, kun tämä on kirjallisuusblogi eikä varsinaisesti keskustelupalsta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat kokeneet tämän kirjan hyvin eri tavoin. Minulla riitti alkuun innostus, joka sitten lopahti. Hauskaa, että sinulla se oli juuri toisin.

      Uskon, että tämä herättää monessa lukijassa paljon ajatuksia uskonnosta. Itse nyt pyrin kuitenkin arvioimaan kirjaa samaan tapaan kuin kaikkia muitakin kirjoja. Mutta toki omia ajatuksiaan saa täälläkin jakaa, sitä en kiellä.

      Poista
  8. Virkistävää, että kaikki eivät vain hehkuta samoja kirjoja. Jaksoit kuitenkin loppuun asti, vaikka alkoi tökkiä :) Olen viime aikoina harjoitellut taas kirjojen kesken jättämistä, jos innostus lopahtaa. Nyt taitaa jäädä kesken Snellmanin uusin, auts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta alkaa tuntua ulkopuoliselta, kun en nyt oikein tunnu syttyvän millekään kirjabloggareiden suosikeille - en ainakaan ihan täysin.

      Minunkin pitäisi yrittää jättää enemmän kesken. Toisaalta jos pääsen alun yli, niin kiusaus lukea loppuun on usein liian suuri.

      Snellman ei ole minunkaan suosikkini. Uutuudesta en edes tiennyt. (Elän tynnyrissä.)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.