tiistai 24. syyskuuta 2013

Philip Teir: Talvisota - avioliittoromaani


Philip Teir: Talvisota - avioliittoromaani
Sivut: 347, Otava 2013
Käsikirjoituksesta suomentanut: Jaana Nikula
Alkuteos: Vinterkriget. En äktenskapsroman, 2013
Kansi: ?


Philip Teirin ensimmäinen romaani Talvisota - avioliittoromaani on kotimainen uutuus, jossa on samaan aikaan jotain hyvin tuttua ja jotain ihan uutta. Kirjaa lukee mielellään, se on nopea ja helppolukuinen ja vie lukijaa kepeästi mukanaan. Lukiessa kuitenkin koko ajan tietää tasaisen hyvän kirjan olevan kerran luettava ja helposti unohdettava. En silti halua vähätellä kirjaa. Vietin sen kanssa hyviä hetkiä, nautin lukemastani ja sain mukavan kepeän tauon kaiken muun lukemani lomaan. Kirja yllätti minut positiivisesti ja pidin siitä, vaikka se valikoitukin luettavakseni vähän vahingossa yhden suosituksen ja kauniin kannen perusteella.

Talvisota - avioliittoromaani ei kerro talvisodasta, mutta avioliitoista kylläkin. Maxin ja Katriinan avioliitosta, joka on kestänyt useamman kymmenen vuotta ja joka on ajanut heidät erilleen. Maxin ja Katriinan tyttären Helenan ja hänen miehensä Christianin avioliitosta, joka on alkanut kuin vahingossa ja joka tuntuu samanlaiselta kuin kaikkien muidenkin avioelämä. Muiden perheiden seassa he tuntuvat muuttuvan yhtä persoonattomiksi. Maxin ja Katriina toinen tytär Eva ei ole naimisissa äidin toiveiden vastaisesti. Hän on 29 vuotta ja alkanut juuri opiskella taidetta Lontoossa.

Kirja kuvaa kahden sukupolven avioliittoja ja elämää useammasta näkökulmasta. Max on 60 vuotias sosiologian professori, joka kirjoittaa kirjaa Edvard Westermarckista ja hämmentyy nuoremman naisen osoittamasta kiinnostuksesta häntä kohtaan. Katriina haaveilee keittiöremontista ja siitä, että joku huomaisi hänet kunnolla, edes töissä. Helena on väsynyt perheen pyörittäjä, jonka arki ei tunnu poikkeavan muiden arjesta. Eva haluaa elää Lontoossa, tehdä taidetta ja harrastaa irtosuhteita, vaikka huomaakin pian, ettei elämä juurikaan noudata suunnitelmia. 

Avioliittojen lisäksi kirja on kuvas tämän päivän Helsingistä, suomenruotsalaisuudesta sekä suomalaisuudesta ylipäänsä. Se kuvaa ja tarkastelee hyvin nykypäivää, tuo esiin ajatuksia ja näkökulmia koskien historiaa, tulevaisuutta, ja totuttuja tapoja Suomessa. Takakannessa kirjaa kuvataan tarkkanäköiseksi, ja sitä se on. Tarina tuntuu aidolta, vivahteikkaalta ja se kulkee yhtä sujuvasti niin Lontoolaisessa taidekoulussa kuin Helsingin kaduillakin, arjen hetkissä ja mielenosoituksissa. Kirja vie lukijaa suomenruotsalaisten juhliin, opettajanhuoneeseen ja kouluun, Lontoolaiseen galleriaan, naimattoman naisen kolkkoon yksiöön, moderneihin valkoisiin keittiöihin, telttaan, vanhainkotiin ja mökille lumimyrskyn keskelle. Se maalaa lukijan eteen monta erilaista tilaa, tilannetta ja  henkilöhahmoa, jotka ovat kaikki erilaisia ja silti yhtä uskottavia. 

Kirja on runsas, realistinen vaan ei synkkä, elämänmakuinen, tutun turvallinen ja ihanan raikas. Kieli on hyvää, taidokasta ja konstailematonta. Pidin suomennoksesta paljon ja luin sitä mielelläni. Kirja vangitsi minut kiinnostavalla tarinalla ja hyvällä kielellä niin, että luin kirjan suurimmaksi osaksi yhtä kyytiä. Pitkästä aikaa todella nautin siitä kepeydestä, joka lukemiseen voi liittyä.

Koin kirjan heikkoudeksi kuitenkin samaan aikaan sen helppouden, sillä olen melko varma, ettei kirjasta lopulta jää kovin vahvaa jälkeä muistiin. Eihän se välttämättä huono ole, mutta parhaimpia tarinoitaan kuitenkin kantaa koko elämänsä mukanaan. Uskon kuitenkin, että minua vanhempi ja mahdollisesti jo avioliiton kokenut voisi samaistua kirjaan minua paremmin ja saada siitä enemmän irti. Minulle kirja jäi ehkä hieman sen suhteen etäiseksi, vaikka aihe ei sinänsä vieras ollutkaan.

Suosittelen kirjaa sellaiselle lukijalle, joka kaipaa luettavakseen jotain hieman kepeämpää, uutta ja kotimaista. Elämänmakuista ja kokoista tarinaa, joka on mukavan arkipäiväinen, mutta ei kuitenkaan tylsä. Taidolla kirjoitettua älykästä romaania. Sellaiseen kaipuuseen kirja on hyvä.

♥½
 

6 kommenttia:

  1. Tässähän olisi oivaa luettavaa Sinisen linnan Avioliittojuonia-haasteeseen. Viimoiselle tasolle vielä kirja on jo kesken, mutta ainahan sinne voi sujauttaa jotain ylimääräistä mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avioliittojuonia haasteeseen kirja sopii mainiosti! :)

      Poista
  2. Kiinnostuin tästä luettuani Ilselän Minnan arvion, ja nyt vielä lisää. Tämä voisi olla hyvä välipalakirja lähiaikoina luettavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välipalakirjana minäkin tämän luin ja sellaiseksi se sopi mainiosti.

      Poista
  3. Aviolittoromaanit kiinnostavat, mutta vain vahvaa ja pitkää jälkimakua kantavat, sellaiset kuin Shrverin Kaksoisvirhe.Try it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ehkä sitten ole sinun teokseksi.

      Kaksoisvirheen luin kesällä. Se oli ihan hyvä, mutta jäin siitäkin kaipaamaan enemmän ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.