sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Edelleen Anna Karenina & kimppalukeminen



Kirjoitin keskiviikkona ajatuksiani Anna Kareninasta, ja tänään aion kirjoittaa hieman lisää. Ylistyssanoja itse kirjasta olen viljellyt varmaan jo tarpeeksi, joten nyt aion kertoa itse kirjan lukemisesa. Anna Karenina on nimittäin ensimmäinen kirja, jonka luin kimpassa muiden kanssa ja halusin ehdottomasti jakaa ajatuksiani kimppaluvusta. Sen verran erilainen oli lukukokemus.

Kun olin päättänyt lukea Anna Kareninan, ehdotin serkulleni Mikolle, että mitä jos luettaisiinkin Anna Kareninaa yhdessä. Mikko innostui ajatuksesta ja niin me sitten tapasimme päättääksemme, mitä kirjan kimppalukeminen käytännössä tarkottaisi. Päätimme sopia aina tietyn sivumäärän sekä ajan, jossa lukisimme sen. Sen jälkeen keskustelisimme ja jakaisimme ajatuksiamme lukemastamme, sekä sopisimme seuraavasta tapaamisesta ja sivumäärästä aina sen mukaan, mikä kummankin sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopisi.

Olimme ehtineet lukea kirjasta jonkin verran, kun toinen serkkuni kuuli kimppaluvustamme ja kysyi pääsisikö hänkin vielä mukaan. Koska olimme lukeneet vasta alun, se sopi ja niin meitä oli lopulta kolme tahkomassa yhtä aikaa Anna Kareninaa. 

Kirjan lukeminen vei meiltä vajaan kaksi kuukautta, ja luimme pääasiassa aina yhden kappaleen (eli n. 150 sivua) per viikko. Välillä sivumäärä oli isompi, välillä pienempi ja toisinaan jouduimme hieman joustamaan aikatauluista, koska jokaisella oli niin erilainen elämäntilanne ja omat menot. Mutta siihen nähden luimme kirjaa kyllä harvinaisen nopeaan tahtiin. Näimme kirjan lukemisen lomassa kahdesti kasvotusten ja muut keskustelut kävimme netissä, sillä näin oli helpompi sopia aika, joka sopi kaikille. Valitettavasti eräästä ikävästä tapahtumasta johtuen emme ole vielä pystyneet käymään viimeistä keskustalua kirjasta, mutta se on varmasti vielä tulossa kuten myös yhteinen elokuvailta, jolloin katsomme ainakin yhden elokuvaversion kirjasta.

Kimppalukeminen oli mielestäni odottamattoman antoisaa. Oli hienoa kun pystyi jo kirjaa lukiessa jakamaan ajatuksiaan, varsinkin kun kaikille lukijoille kirja oli yhtä tuoreena mielessä. Ajatusten vaihtaminen antoi koko ajan lisäsävyjä kirjaan, nosti esiin uusia näkökulmia ja avarsi kirjaa. Tuntui, että aina kun olimme keskutelleet kirjasta, sitä luki sen jälkeen kuin uusin silmin. Kirjasta sai hurjan paljon enemmän irti, kuin mitä olisi saanut jos olisi lukenut yksin.

Oli hauska lukea kirjaa juuri tällä kokoonpanolla, sillä olemme kaikki hyvin erilaisia ja luimmekin kirjaa melko eri näkökulmista ja eri otteella. Esimerkiksi Mikko, jolle historia ja politiikka ovat sydäntä lähellä, oli paljon sanottavaa juuri sitä taustaa vasten. Mikko osasi kertoa paljon kirjan julkaisemisen ajan tapahtumista ja vastata kysymyksiin, jotka koskivat juuri tuon ajan elämää. Mikko myös keskittyi paljon siihen, kuinka kerronta ja hahmot kehittyivät kirjan edetessä. Toinen serkkuni kiinnitti paljon huomiota ihmissuhteisiin ja henkilöhahmojen persoonaan (hän nosti esiin jopa yhden hahmon mahdollisen aspergerin oireyhtymän, mikä oli aika hieno oivallus!), mistä syntyikin hyvin paljon keskustelua. Minä ihailin paljon kerrontaa, pohdin tapahtumien motiiveja ja otin sydämen asiakseni Levinin ja Kittyn.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että kirja avautui kaikille hieman eri tavoin, mutta aina kun keskustelimme kirjasta, myös toiset pääsivät näkemään kirjan muiden silmin. Se oli minusta yksi kimppaluvun hienouksia. Oli myös ihanaa käydä välillä hihkumassa toisillemme, että kuinka monta sivua on ehtinyt jo lukea tai miten ihanaa kappaletta juuri luemme. Olimme kuitenkin tarkkoja siinä, ettemme sanoneet mitään paljastavaa ennen kuin kaikki olivat ehtineet lukea kirjaa samaan pisteeseen. Pidimme kaikki kirjasta todella paljon, mutta olisi ehkä ollut melkein kutkuttavampaa, jos joku ei olisi kirjasta pitänyt. Vaikka moista kohtaloa en kenellekään tietenkään toivo.

Kimppaluvun ainoa haitta oli se, että sanaton sopimuksemme oli, ettemme lukisi sovittua pidemmälle ennen keskusteluja. Toisinaan siis joutui odottelemaan, että pääsi jatkamaan ja ainakin minun kaltaiselleni fiilislukijalle se meinasi olla välillä liikaa. Kun olisin mielelläni lukenut eteenpäin, mutten tietenkään halunnut rikkoa sopimustamme tai pilata keskustelujen ideaa sillä, että tietäisin enemmän kuin muut. Olisi ollut nimittäin tylsää arvailla mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu, jos joku olisi sen jo tiennyt. Toisaalta pakolliset sulatustauot olivat juuri se uusi juttu minulle, mikä oli ihana kokea. En ahminut kirjaa järjetöntä vauhtia - vaikka mieli olisi tehnyt - vaan annoin sille aikaa.

Kimppalukeminen oli minusta ihan huippua ja toimi ainakin Anna Kareninan kohdalla hyvin. Innostuin siitä sen verran, että olen jo ehtinyt ehdotella, että josko lukisimme jatkossakin joitain klassikoita yhdessä. Toivonkin, että jatkoa on luvassa ja toivottavasti jo pian!

Ps. Myös Mikon blogista löytyy juttu Anna Kareninasta, käykääpä lukaisemassa sekin!


12 kommenttia:

  1. Olen lukenut kolme kirjaa kimppalukuna ja se on ollut todella antoisa lukutapa. Etenkin Murakamin Kafka rannalla oli kirja, josta todella halusi keskustella ja lukeminen tuntui ihan erilaiselta, kun ajatuksia pystyi vaihtamaan jonkun kanssa. Meidän kimppalukupiirimme taitaa olla nyt hieman tauolla, mutta toivottavasti ehdimme vielä jossakin vaiheessa lukemaan yhdessä. Anna Karenina on varmasti todella hyvä kimppalukuun, ja muutkin (tiiliskivi)klassikot sopivat luultavasti hyvin. Jos luette vielä jatkossa yhdessä, toivottavasti tulevatkin valintanne osuvat nappiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppaluku on yllättävän antoisa tapa lukea ja Anna Karenina sopi siihen hyvin. On niin erilaista vaihtaa ajatuksia kesken lukemisen kuin vasta lukemisen jälkeen. Vaikka pidän lukupiirissä olemisestakin, niin tässä on kuitenkin ihan eri fiilis.

      Toivotaan, että jatkossakin tulee kohdattua yhdessä yhtä hyviä kirjoja!

      Poista
  2. Ihan loistava idea! Toivottavasti itsekin pääsen kokemaan joskus saman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset, sillä kimppalukeminen on kyllä kokemisen arvoista!

      Poista
  3. Aspenger huomio oli kyllä mielenkiintoisin.

    Spoiler!
    Kun väiteltiin siitä, että miten Kittyn synnytys "toteutetaan", niin mulla ja Aspenger huomion tehneellä oli ristiriitaa siinä. Kun oli se kaupungissa vai maalla yms. Niin seuraavassa luvussa, kun synnytys tapahtui, oli tavallaan huomioitu meidän kummankin huomiot asiasta ja tarjottu "kompromismi" sille kaikelle. Se oli itsestäni aika hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä jännä huomio, ja hyvin mahdollinen.

      Anna Karenina on siis myös kirja, josta löytyy tilaa kompromisseille ja useille näkökulmille ;)

      Poista
    2. Ja siitä taulustakin olen vielä mietteissäni, että olenkohan oikeassa siinä, että ihmiset näkivät siinä itsensä (tai itseään koskettavia asioita). Taidetulkinta on aina vaikeaa. ;(

      Poista
    3. Tulkinnoista tuskin voi sanoa, onko oikeassa vai ei, mutta ehkä se on ainakin lähellä totuutta?

      Poista
  4. Kuulostaa tosi kivalta tämä kimppalukeminen, mukavaa että kerroit tästä! Voin hyvin kuvitella, miten vaikea on ollut jättää lukeminen kesken, kun niin on sovittu.. hyvä kirja vie niin mennessään. Mutta onhan tuo erinomainen tapa harjoitella itsehillintää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimppalukeminen oli kyllä niin kivaa, että toivon tosiaan tälle löytyvän jatkoa :)

      Kirjan kesken jättäminen useampaan otteeseen oli kyllä koitos, mutta toisaalta tauot tekivät yllättävän hyvää. Tarina sai enemmän aikaa rakentua mielessäni ja muistin siitä paljon enemmän asioita, kuin mitä olisin muistanut, jos olisin lukenut sen nopeampaan tahtiin. Tai näin ainakin uskon.

      Poista
  5. Hei, loistavan kuuloinen lukupiiri!
    Meidän lukupiirissä annetaan jokaiselle tehtäväksi jotain ennen sessiota: yksi tutustuu kirjailijaan, toinen aikakauteen ja ilmapiiriin, kolmas itse teemaan jne. Yllättävän paljon enemmän saa tällä lailla irti kirjasta verrattuna itsekseen lueskeluun!

    Mutta sitä oikeastaan halusin tulla kommentoimaan, että sun bannerikuva on aivan henkeäsalpaavan mahtava, samoin profiilikuva. Ihanat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidänkin lukupiirin idea kuulostaa aika hyvältä! Minä olen lukupiirissä, jossa luetaan kirja ja sen jälkeen keskustellaan siitä, mutta tuo toisi toki lisää siihen paljon. Nyt kimppaluku toimi hieman eri tavalla ja mikään varsinainen lukupiiri tämä ei vielä ainakaan ole.

      Kiitos! :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.