lauantai 5. lokakuuta 2013

Lauren Oliver: Requiem - Rakkaus palaa


Lauren Oliver: Requiem - Rakkaus palaa
Suomentanut: Marja Helanen
Sivut: 335, Wsoy 2013
Kannen suunnittelu: Erin Fitsimmons, Hilary Zarycky
Alkuteos: Requiem, 2013

Lauren Oliverin kirjoittaman nuorille suunnatun dystopiasarjan viimeinen osa sai minut hätkähtämään; olen todellakin tainnut kasvaa nuortenkirjojen ohi lopullisesti. Samaa totesin jo luettuani ensimmäisen osan, mutta tuolloin näin sarjassa myös potentiaalia, johon olikin tartuttu toisessa - mielestäni sarjan parhaimmassa - osassa. Viimeinen osa sen sijaan sai minut tuhahtelemaan tylsyyttäni, huokailemaan ennalta arvattavuudelle ja useampaan otteeseen harkitsin jättäväni kirjan kesken. Nyt kun kirja on luettu, minulla ei ole siitä juurikaan kirjoitettavaa. Se oli vain huono lässähdys, joka tuntui pilaavan koko kirjasarjan.

Oliverin trilogia kertoo tulevaisuuteen sijoittuvasta yhteiskunnasta, jossa rakkaus lasketaan sairaudeksi. Sairauteen on kuitenkin keksitty parannuskeino, jonka jokainen käy läpi nuoruudessaan. Parannuksen jälkeen jokaiselle etsitään sopivin pari, jonka kanssa nuori saa perustaa perheen. Näin järjestäytynyt yhteiskunta ei kuitenkaan miellytä kaikkia, vaan se herättää väkisinkin kapinaa - etenkin rakastuneiden keskuudessa. Osa kapinoitsijoista parannetaan, osa vangitaan ja osa katoaa Korpeen. 

Kirjan pääosassa ovat tietenkin kapinoitsijat ja heidän tarinansa. Lena on kokenut rakkauden, eikä ole valmis jäämään yhteiskunnan alistamaksi, vaan hän haluaa vapauden. Kirjasarjassa eletäänkin koko ajan yhteiskunnan ja kapinoitsijoiden välisessä jännitteessä ja seurataan Lenan rakkauselämää. Nuortenkirjoille tyypillisesti kirjaan mahtuu menettämistä, kolmiodraamaa ja vaikeita suhteita vanhempiin. Ensimmäisessä ja toisessa osassa yhteiskuntaa kuvataan melko kattavasti ja Korpikin tuntuu hyvin eläväiseltä. Viimeisen osan kohdalla ilmeisesti luotetaan lukijan muistiin, sillä viimeinen osa on täynnä tapahtumia eikä yhteiskunnan kuvaamiselle enää jätetä kovinkaan paljon tilaa. Itselleni tämä oli yksi kompastuskivi. Liekö vika sitten muistini vai kirjan.

Vaikka sarjan toinen osa olikin mielestäni hyvä, niin tämän viimeisen luettuani olen kyllä harvinaisen pettynyt. Haluaako kukaan nuori edes lukea näin tylsää ja ennalta-arvattavaa kirjaa? Varsinkin kun kieli (sekä suomennos) tuntuivat minusta hyvin tökeröiltä ja jotenkin hätäisiltä. Ihan kuin kirjailija ei olisi osannut kertoa sitä, mitä halusi kertoa. Tapahtumat myös etenivät täysin järjettömästi. Välillä madeltiin, välillä pari sivua sisälsi niin paljon kaikkea, ettei sitä tahtonut ymmärtää. Koin kirjan myös epäuskottavaksi. Toki uskottavuudesta puhuminen dystopiakirjan kohdalla on ehkä hieman kyseenalaista, mutta väitän, että kirjasta olisi saanut uskottavammankin.

Luulen, että osa nuorista saattavat sarjasta pitää, mutta vanhempien lukijoiden suosittelen kokeilemaan jotain aivan muuta dystopiasarjaa. (Ellei Oliver sitten viisastu ja kirjoita tätä viimeistä osaa kokonaan uudelleen.)


8 kommenttia:

  1. Voi että nyt alkaa jo vähän huolestuttaa :D olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa keväästä asti luettuani kaksi ensimmäistä osaa, joista myös kovasti pidin. Olen lukenut Goodreadsistä kommenttia, että tämä ei ollut sellainen unelmien täyttymys, mitä trilogian viimeiseltä osalta olisi saattanut toivoa. Kuulemma ollut liian sekainen ja jäi vähän turhan pintariipaisuksi. Itse olen yhä kirjaston jonossa tätä odottelemassa. Harmi ettet tykännyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pintaraapaisuksi tämä todellakin jäi. Toisen osan jälkeen odotti aika paljon, mutta pettymään kyllä joutui.

      Poista
  2. Itsekään en ollut kirjasta mitenkään erityisen vaikuttunut. Omassa genressään se taisi toimia ihan hyvin, paljolti yksinkertaistavana nuortenkirjana siis, mutta itse taidan olla kohderyhmäksi ja siten siis kirjasta nauttiakseni vähintään kymmenen vuotta liian vanha.

    Kielestä on tosin sanottava sen verran, että tällä kertaa vika lienee kyllä käännöksessä, ei alkuperäistekstissä. Muistan käännöksen myös tökkineen vähän jo ensimmäisen osan kohdalla. Oliverin oma kieli taas on mielestäni yleensä aika kaunista ja sujuvaa - vaikka liikaa teinien melodramaattisia tuntemuksia kuvaileekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli kirjaa lukiessa olo, että olen liian vanha. Joidenkin nuortenkirjojen kohdalla näin ei käy.

      Ja veikkaan minäkin, että vika oli enemmän käännöksessä, sillä jotkut sanat ihmetyttivät todella ja voisin väittää, että ne ovat englanniksi olleet ihan muuta. Harmi, ettei ole käsillä alkuteosta, niin ei voi tarkistaa asiaa.

      Poista
  3. Tämäkin on sarja, johon pitänyt jo pitkään tarttua, mutta olen alkanut epäillä, että se tulee aina jäämään muiden kirjojen varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos luet, niin kuulen kyllä mielelläni ajatuksiasi tästä. Mutta varmasti parempaakin dystopiaa on tarjolla ;)

      Poista
  4. Minulla oli hyvin samanlaiset tunnelmat kirjaa lukiessani kuin sinulla! Etenkin suomennoksen vahahtavat ilmaisut tökkivät silmään. Jotenkin sameampi teos edeltäjiinsä nähden, olin pettynyt luettuani. En kuitenkaan niin paljon kuin Nälkäpelin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pettymystä kirja tosiaan aiheutti. Harmi. Sarja olisi muuten voinut olla hyvä.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.