keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Leo Tolstoi: Anna Karenina


Leo Tolstoi: Anna Karenina
Suomentanut: Lea Pyykkö
Esipuhe: Lea Pyykkö
Sivut: 999, Karisto 2012
Kannen kuva: Bessie MacNicol: Turkki
Venäläinen alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877


Voi Anna Karenina.

Enpä olisi koskaan uskonut, että lähes tuhat sivuinen venäläinen klassikko voisi jonain päivänä nousta yhdeksi lempikirjakseni, mutta uskottava se nyt on. Anna Karenina on ehdottomasti yksi parhaimpia ja vaikuttavimpia koskaan lukemiani kirjoja. Kirja oli niin hyvä, että lähes tuhannesta sivustaan huolimatta se tuntui loppuvan kesken. Niin hyvä, että useammankaan päivän jälkeen en tiedä, kuinka pukisin kirjan herättämät ajatukset sanoiksi. 

Leo Tolstoi on kertoja ja Anna Karenina onkin yhtä kertomisen juhlaa. En tahdo osata edes selittää, miten rakastin sukeltaa 1870-luvun Venäjälle, seurapiireihin ja ihmissuhdesotkuihin, menneisiin tapoihin ja käytäntöihin. Miten rakastin tutustua voimakkaaseen Annaan, monimutkaiseen Vronskiin, höpsöön Kittyyn ja herttaiseen Leviniin. Miten rakastin sitä kaikkea, kun se oli kerrottu niin hyvin ajan kanssa, rauhassa. Tolstoi on osannut valita sanansa ja on osannut antaa kaikelle hetkensä. Kun kerrotaan esimerkiksi niittämisestä, monen kirjan kohdalla kiinnostus lopahtaisi siihen, mutta Tolstoin kertoessa en voinut kuin hykerrellä, miten ihanaa se kaikki oli. Ihailtavan kerronnan lisäksi kirjassa on tietenkin myös tarina, joka on kaikessa runsaudessaan hieno, upea ja mukanaan vievä.

Tolstoi on kertonut sen vajaassa tuhannessa sivussa, mutta minä yritän kertoa lyhyemmin. Anna Karenina on ensinnäkin aikalaiskuvaus 1870-luvun Venäjästä ja kirja onkin herättänyt ilmestyessään ihmetystä ajankohtaisuudellaan. Kirja ei kuitenkaan ole kärsinyt ajan kuluessa, vaan sen pääteemat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Rakkaus, mustasukkaisuus ja kuolema. Avioliitot, aviorikokset ja avioerot. Luokkaerot ja politiikka. Itsensä etsiminen, itsensä hukkaaminen ja elämän tarkoituksen ihmettely. Nämä aiheet tuskin koskaan lakkaavat olemasta pinnalla.

Kirjan keskiössä on koko ajan rakkaustarina, useampikin. Mutta niiden ympärillä on kokonainen venäläinen maailma. Milloin pyöritään seurapiireissä, milloin metsästetään maalla ja milloin kuljetaan rautateillä. Kirjassa on paljon hahmoja, tapahtumia ja paikkoja. Vaikka määrä on runsas ja osa nimistä vaikeasti muistettavia, niin kyydissä pysyy silti. Tolstoin ihmiskuvaus on niin mainio, että hahmoista syntyy nopeasti hyvin voimakas mielikuva eikä hahmojen sekoittuminen tästä syystä ole kovin todennäköistä. Sivuhahmojen sekoittaminen taasen ei ole niinkään vaarallista tarinan kannalta.

Tolstoin ihmiskuvaus on muuten aivan mieletön. On uskomatonta, että yksi kirjailija on osannut kuvailla niin monenlaisen ihmisen sielunelämää, ajatuksia ja tunteita uskottavasti. Ei ole väliä onko hahmo nainen tai mies, synnyttävä tai kuoleva, rakastunut tai petetty - jokainen tuntuu yhtä aidolta ja eläväiseltä. Kuin Tolstoi olisi kirjoittanut omista tuntemuksistaan. Ja ehkä hän onkin, ainakin osittain.

Minä innostuin kirjasta sen verran paljon, että jo kesken lukemisen otin selvää Tolstoin elämästä ja taustoista. Sitä kaikkea vastan kirja aukesi aivan uudessa valossa ja sitä tulkitsi hyvin eri tavalla. Vaikka Tolstoi ei täysin olekaan myöntänyt, että kirjan tarinalla ja hänen elämällään olisi suora yhteys, niin on melko todennäköistä, että jonkinlainen yhteys kuitenkin löytyy. Kirjassa nousee paljon esiin erilaisia aatteita, asenteita ja ajatusmalleja, joiden voisi herkästi kuvitella heijastelevan kirjailijan oman elämän pohdintoja ja aatteita. Tolstoi on ollut aikanaan melko radikaali, ja ei Anna Kareninakaan aivan kesy kirja ole, jos pintaa syvemmälle kurkistaa. Mutta se on minun tulkintani ja ajatukseni. Luulen, että jokaiselta lukijalta löytyy omansa.

Kirjaan tarttuessa ehkä hirvittää kirjan suurehko sivumäärä, tai tieto siitä, että kirjassa on mukana usein tylsäksi miellettäviä osioita, kuten kuvaus niittämisestä tai politiikkaa. Itseäni se arvelutti, kuten ylipäänsä tarttua näin suureen ja tunnettuun klassikkoon. Kaikista peloista huolimatta en ole koskaan nauttinut lukemisesta yhtä paljon. Kirja ei ollut vaikea tai tylsä hetkeäkään, päinvastoin. Politiikka on minulle itselleni kirjallisuudessa pitkälti punainen vaate enkä siis väitä nauttineeni siitä täysin tässäkään kirjassa, mutta - sen vähän mitä politiikkaa kirjassa oli - en sitä vihannutkaan. Paljon siitä meni ohi, sillä tuon ajan politiikka on minulle täysin vierasta, mutta en kokenut jääväni mistään paitsi ymmärtämättömyydelläni. Oikeastaan minusta sekin oli yksi tapa tulkita sitä, mitä Tolstoi halusi sekavan oloisella politikoinnilla tuoda esiin ja miten kommentoida oman aikansa politiikkaa.

Osa kirjan lukeneista toteaa, että kirjaa voisi tiivistää. En väitä vastaan, sillä mitä tahansa kirjaa voi tiivistää.  Minusta se on kuitenkin monen kirjan ongelma - ne ovat liian lyhyitä ja tiiviitä. Oli ihanaa kerrankin uppoutua pitkiksi ajoiksi samaan tarinaan, samojen hahmojen ääreen ja antaa kirjalle sen vaatima aika. Varsinkin kun kirjan lukeminen eteni kuitekin vaivattomasti. Itse olisin saattanut karsia kirjasta kaksi pienempää tapahtumaa pois, jos karsimisesta puhutaan, mutta oikeasti kirja on hyvä juuri näin ja juuri tällä sivumäärällä.

Anna Karenina lumosi minut täysin. Ylistyssanojen viljelyltä ei voi tämän kirjan kohdalla välttyä, mutta ei siltäkään, että sanat tuntuvat loppuvan kesken. Kirja on mieletön, niin monessa mielessä, etten osaa edes kuvailla sitä. Jos joskus olet harkinnut tai harkitset kirjaan tarttumista, niin tee se. En lupaa, että kirja olisi mieleisesi, sillä on useita, jotka eivät kirjasta pidä. Mutta on myös hyvin mahdollista, että kirja vie sinulta jalat alta ja se vie ne jalat alta aina melkein tuhannen sivun verran. Tartu kirjaan ja kokeile. (Älä kuitenkaan lue alkupuhetta ennen itse kirjaa - se spoilaa kaiken.)





Muualla: Ei vain mustaa valkoisella, Kirjoista, Kirjan nukkaan, Jokken kirjanurkka, Sallan lukupäiväkirja, Morren maailma, 100 kirjaa

40 kommenttia:

  1. Anna Karenina on yksi minunkin elämäni kirjoista. Nyt en ole sitä moneen vuoteen uudelleen lukenut, mutta sen sijaan kävimme katsomassa uuden Anna Karenina filmauksen, jossa pääosassa Keira Knightely. Filmi on nyt myynnissä DVD:nä. Tietenkään filmi ei vedä vertaa kirjalle, mutta jos pitää kirjasta paljon ja sitten elokuva on mieluinen, on saanut kuin tulplanautinnon.

    Kiva, että pidit tästä kirjasta paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voin nyt jo sanoa, että Anna Karenina tulee olemaan varmasti myös yksi minun elämäni kirjoista, vaikka sen lukemisesta onkin vasta hetki. Se on niin loistava.

      Aion ehdottomasti katsoa elokuvaversioitakin (, joita tästä on hurjasti!), mutta järkikin sen sanoo, etteivät ne voi olla mitään verrattuna kirjaan, mutta toivottavasti edes hyvä.

      Ihana ihana kirja. ♥

      Poista
  2. Anna Karenina on klassikkojen klassikko, jonka haluaisin valloittaa jonain päivänä. Mutta olen miettinyt, onko liian siirappinen, liian rakkauden täyteinen minulle; en ole mikään romantikko. Mutta kuten sanoit, tässä on ilmeisesti paljon muutakin, että ehkä jonain päivänä otan askeleen kohti menneisyyden Venäjää... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en kokenut kirjaa siirappiseksi lainkaan, oikeastaan olisi voinut olla sitä enemmänkin! Uskon, että tästä pitää, vaikka ei olisikaan romantikko.

      Suosittelen!

      Poista
  3. Minulla on hyllyssä samannäköinen painos Anna Kareninaa. :) Haluaisin niin jossakin vaiheessa ehtiä lukea Anna Kareninan uudelleen, sillä yläasteella vaikutuin ainakin suuresti. Epäilen vahvasti, että rakastaisin kirjaa edelleen.

    Olen odottanut kovasti, mitä mieltä Anna Kareninasta kokonaisuutena olet ja olen iloinen, että hullaannuit näin täysin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painos on kaunis! Minäkin voisin hyvin kuvitella palaavani tähän uudelleen. Toisella lukukerralla varmaan saisi vieläkin enemmän irti.

      Minäkin olen iloinen, että ihastuin näin kovin! :)

      Poista
  4. Tätä olen harkinnut jo jonkin aikaa Venäjän valloitus haasteeseen. Ei ainakaan into laantunut tämän bloggauksen myötä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan itse itselleni.. söhelsin kännykän kanssa juuri ennen jumpan alkua, näköjään tämä kommentti tuli kuin tulikin läpi. :D ei ollut tarkoitus tuplasti kommentoida, kun tuolla alempana näkyypi sama ajatuksentynkä uudemman kerran.

      Poista
    2. No hups ja minulta koko tämä kommentti on jäänyt huomaamatta! No eipä se pahaa tee kahdestikaan asiaansa kertoa.

      Poista
  5. Oi! Tämä on minunkin kaikkien aikojen suosikkini, ja joka kerta sydäntäni lämmittää, kun joku kokee Anna Kareninan omakseen.

    Minäkään en ottaisi kirjasta mitään pois - eihän se olisi sitten enää sama teos! Mikään kirja ei ole täydellinen, mutta AK on ihana ihana ihana. Ja mikä parasta, Tolstoin teos kestää monet lukukerrat.

    Aion hankkia piakoin omaan hyllyyni Tolstoin Sota ja rauha -romaanin, mutta tuskinpa se samaan arvoon voi sydämessäni yltää kuin AK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on ihana ja mielestäni juuri yksi juju on siinä, että se on näin valtaisa. Kirja ei olisi sama, jos se olisi yritetty ahtaa yhtään pienempään sivumäärään. Ja monet lukukerrat tämä varmasti kestää.

      Minullekin heräsi kiinnostus lukea lisää Tolstoita. Sota ja rauha täytyy nyt ainakin, mutta muutkin teokset kiinnostavat.

      Poista
    2. Mie olen lukenut Ylösnousemuksen, mutta sitä en voi suositella. Kerronta on hienoa, mutta Tolstoi sortuu kyllä paasaukseen - se syö romaanista paljon pois.

      Poista
    3. Okei! Ehkä en sitten ainakaan siihen seuraavaksi tartu. Ihan hyvä tietää. Sota ja rauha voisi tosiaan olla se seuraava kokeilu.

      Poista
  6. Tämä on kyllä ehdottomasti minullekin "elämäni kirja" :) Luettu jo monesti. Jopa venäjäksi! Ihana, ihana, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah miten kateellinen olen, että olet pystynyt lukemaan tämän alkukielellä! Vaan ei suomennoskaan huono ollut.

      Ihana kirja on!

      Poista
  7. Olipa kiva postaus tästä klassikosta! Olen harkinnut jo pidemmän aikaa, josko lukisin tämän Venäjä valloitus -haasteeseen, sehän melkein jo vaatii yhtä venäläistä klassikkoa lukulistalle. :) Anna Karenina tuntuisi olevan loistava ehdokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos harkitset, niin lue ihmeessä. En voi kuin suositella :)

      Poista
  8. Oon 15-v tyttö, ja mietin että onks tää liian vaikee mulle luettavaks.. Pohdin kans, että onko tää sellanen hitaasti etenevä, koska kirja on kuitenkin VALTAVA. Voiko myöskin kirjaa lukea jos tuosta ajasta ei tiedä mitään?? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat lukeneet tämän ikäisenäsi ja ovat pitäneet, joten en pitäisi kirjaa liian vaikeana sinullekaan. Kirjassa ei oikeastaan ole muuta haastetta kuin alkuun muistaa hahmojen nimet (jotka kyllä varmasti oppii kun pääsee kirjaan kiinni) ja poliitiikka, jota on kyllä ihan tosi vähän. Ja kirjan voi mainiosti lukea, vaikka tuosta ajasta ei mitään tietäisikään. Kirjan lukemisen jälkeen tietää varmasti ainakin jotain ;)

      Kirja ei etene mitenkään erityisen hitaasti, minusta ihan joutuisasti. Kirjaan vaan mahtuu aika paljon tapahtumia.

      Kannattaa kokeilla vaan, niin sitten sen tietää. Eikä kannata luovuttaa heti ensimmäisen 10 sivun jälkeen, koska kirja ottaa hetken, ennen kuin se lähtee kunnolla liikkeelle.

      Sanoisin vielä, että en usko iän tai muun vaikuttavan siihen, voiko kirjasta nauttia. Oikeastaan se on aika pitkälti kiinni siitä, millaisista kirjoista ylipäänsä pitää. Koska tosiaan erityisen vaikea kirja ei ole.

      Poista
    2. Kuulun niihin, jotka ovat lukeneet kirjan noin 15-vuotiaina. En kokenut kirjaa silloin mitenkään liian vaikeaksi ja pidin siitä suuresti, vaikka en tiennyt kirjan tapahtuma-ajasta paljoakaan. Suosittelen rohkeasti lukemaan Anna Kareninan. :)

      Poista
  9. Mukavaa, että pidit, tämä lienee naisten kirja, koska itseäni ärsytti AK:n jatkuva kitinä ilman mitään objektiivista syytä :)
    Tolstoi on hieno kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en minäkään varauksetta AK:hon ihastunut, mutta ihastuin kuitenkin. Naiset ovat monimutkaisia ajatusmaailmaltaan ;)

      Ja luin tämän samaan aikaan eräs miespuolisen tuttuni kanssa ja hänkin kyllä ihastui kirjaan paljon.

      Tolstoi on upea. Aion kyllä lukea häneltä lisääkin teoksia.

      Poista
    2. Pidin Sodasta ja rauhasta sekä Ylösnousemuksesta enemmän.

      Poista
    3. Okei. Kiva kuulla. Sodan ja rauhan aion ainakin lukea.

      Poista
  10. Ihana, innostunut teksti! Kauniita sanoja upeasta kirjasta. Muistan lukeneeni kirjan ikäisenäsi jollain joululomalla ja hämmästyin, kuinka monta tarinaa siinä olikaan. Koko loma siinä meni, mutta kannatti toki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa innostua kirjasta näin paljon. Sitä ei tapahtu kuitenkaan turhan usein.

      Kirja ottaa aikansa, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja monta tarinaa siinä on, mutta loistavasti kirja pysyy kasassa. Ei voi moittia.

      Poista
  11. Voi Katri! Minulla on tämä pari vuotta ollut hyllyssä periaatteella "luen, kun olen eläkkeellä", mutta huh mikä teksti! Voisin ottaa tämän vuoden 2014 lukuhaasteeksi :) (Muistutathan minua tästä, etten syö sanojani..)

    Ostin tämän tänään elokuvana hulluilta päiviltä hintaan 5,90 e! Ei paha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei kannata kyllä säästää eläkeikään vaan lukea heti. Eli varmasti muistutan sinua ;)

      Ei hitsi, pitäisi itsekin ostaa se elokuva. Ei kyllä paha hinta lainkaan.

      Poista
  12. Anna Karenina on klassikko, josta kyllä pidin: joskaan en voi sanoa sen olleen niin lähtemättömän upea. Erityisesti pidin teoksessa Levinin ja Kittyn kehittyvästä suhteesta, sekä yhteiskuntapoliittisesta pohdinnasta ja venäläisen yhteiskunnan kuvauksesta.

    Elokuvankin katsoin, mutta siinä minua ärsytti hieman se, että ainoastaan rakkaustarinoita oli korostettu: mielestäni kirjan mielenkiintoisimmat aspektit jäivät liian vähälle huomiolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin paljon juuri Levinin ja Kittyn suhteesta sekä venäläisen yhteiskunnan kuvauksesta. Mutta pidin paljon muustakin. Vaikka Anna ja Vrosnki kävivät välillä hermoon, niin tavallaan pidin siitäkin.

      Elokuva minun täytyy vielä katsoa. Minä en edes odota, että elokuva voisi olla läheskään kirjan veroinen.

      Poista
  13. Oi, tämä postaus tuli ulos omalta kannaltani täydellisellä hetkellä: Ostin juuri Suomalaisen alesta Anna Kareninan, mutten vielä ole tohtinut tarttua siihen, koska olen pelännyt kirjan paksuutta ja noh, juuri niitä kuvauksia esim. niittämisestä. Vaan en pelkää enää! Olin ajatellut taltuttaa kirjan joululomien aikana, kun voisin siihen paremmin uppoutua, mutta luulenpa, että sen aika on heti nyt! :)

    Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa jos joku tarttuu kirjaan minun tekstini perusteella! En voi kuin suositella<3

      Poista
  14. Arviosi oli oikein mukavaa kirjahehkutusta - siitäkin huolimatta, että itse en Anna Kareninan tarinasta innostunut. Onneksi samanlaista iloa lukemisesta olen kokenut muiden tiiliskivien kanssa, esimerkiksi Ann-Marie MacDonaldin Armon yö kuuluu suursuosikeihini. Nyt tosin melkein käy kateeksi, etten nähnyt Tolstoin tarinassa sitä mitä sinä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua joskus harmittaa lukea hehkutus kirjasta, josta itse ei ole saanut yhtä paljon irti. Mutta nyt olen kerrankin se onnekas, joka on löytänyt kirjansa<3

      Täytyypi pistää tuo Armon yö korvan taakse.

      Poista
  15. Tämä oli kauhean ihana arvio! On niin kivaa lukea siitä, kun joku on tutustunut kirjaan, josta pitää hurjan paljon. Itse en ole (vielä) Anna Kareninaa lukenut, mutta tarkoitus kyllä joskus olisi. Yritän pitää tämän merkinnän mielessä, kun joskus taas harhailen kirjastossa ja mietin, pitäisikö sillä kertaa uskaltaa ottaa se mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhean ihana<3

      Suosittelen kyllä ottamaan sen mukaan jo vaikka seuraavalla kerralla. Tosin itse ostin kirjan omaksi, jotta ei tarvinnut pohtia sitten palautuspäiviä, sillä kirja ottaa väkisinkin aikaa :D

      Poista
  16. Ihana teksti, Katri. Luin Anna Kareninan pari vuotta sitten myös kimppalukuna. Olihan se suuri koitos, mutta jokaisen lukuhetken arvoinen. En silloin aivan ihastunut, mutta jälkikäteen kirja on kasvattanut ansioitaan mielessäni. On ollut mielessä myös lukea lisää Tolstoita, samoin muitakin venäläisiä klassikoita.

    On aina ilo lukea näin upeista lukukokemuksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Anna Karenina sopii kyllä hyvin kimppalukukirjaksi. Ja on tosiaan jokaisen lukuhetken arvoinen<3 Tolstoita on pakko lukea lisää!

      Poista
  17. Näin se on aina: klassikko vaatii pientä ponnistelua. "Olisikohan se nyt kuitenkaan niin hyvä? Aika paksu. En tiedä tuosta ajasta juuri mitään. Onkohan se pitkäveteinen?" jne. Ja sitten, kun alkututustuminen on ohi, alkaa intohimo. Ymmärtää, miksi jokin kirja on klassikko. Ja se vie mennessään, kerta kaikkiaan. Mikä nautinto päästä pitkän tarinan valtaan, mitkä upeat tarinan kaaret, miten ehdinkään tutustua henkilöihin! Mikä kielenkäyttö! Miten hiottuja ajatuksia! Mitä laiskuutta ja ennakkoluuloa, että niin harvoin pinoan klassikkoja lainaustiskiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikot usein kyllä vaativat ponnisteluja ja kynnys tarttua niihin on usein suuri. Olen tosin lukenut huonojakin klassikoita, eli se omalla kohdallani nostaa kynnystä.

      Anna Karenina tosin oli niin ihana, että sen voimin ehkä jaksaa jatkossakin lukea enemmän. Lue sinäkin! ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.