tiistai 29. lokakuuta 2013

Lisa See: Pionin rakkaus


Lisa See: Pionin rakkaus
Suomentanut: Hanna Tarkka
Sivut: 427, Wsoy 2011
Alkuteos: Peony in love, 2007
Kannet: Anna Makkonen / Getty Images

Pionin rakkaus on kertomus 1600-luvun Kiinan lemmensairaista tytöistä, jotka näännyttävät itsensä hengiltä. Pioni on yksi heistä. Sisätilaan suljettu tyttö, joka hurmaantuu Pionipaviljonki-oopperasta sekä eräästä nuoresta miehestä juuri ennen kuin hänen pitäisi avioitua. Avioitumisen sijaan hän menehtyy lemmensairauteen. Pionin kuolema ei kuitenkaan ole tarinan loppu vaan alku. Ajatus perinteisestä rakkausromaanista voidaan siis unohtaa heti ensimmäisillä sivuilla.

Pionin rakkaus on kirja, jossa erilaiset kiinalaiset uskomut kuolemanjälkeisestä elämästä on puettu yhdeksi kokonaiseksi tarinaksi. Se on kertomus sielujen jakautumisesta, kuoleman jälkeisestä vaeltamisesta sekä oman paikkansa löytämisestä. Se on kertomus historiasta, suuresta verisestä kumouksesta, naisten asemasta ja jalkojen sitomisesta. Henkimaailma ja maallinen kulkevat kirjassa rinnakkain. Ja koko ajan tarinan ytimessä on rakkaustarina, joka ei välitä edes elämän ja kuoleman asettamista rajoista. Eikä rakkaus ilmene vain yhdellä tavalla - koskaan.

En ole lukenut Lisa Seen teoksia aiemmin, en myöskään muista lukeneneeni montaa Kiinaan sijoittuvaa kirjaa saati 1600-luvun Kiinaan sijoittuvaa. Olikin virkistävää astua aivan uuteen ja vieraaseen maisemaan, jossa realismi sai väistyä uskomusten tieltä. Teki kuitenkin kipeää lukea naisten poljetusta asemasta, jalkojen kivuliaasta sitomisesta ja uskomuksista, joiden paikkansa pitävyys on nykyään kumottu. Kirja on sekoitus kepeyttä, viihteellisyyttä ja raakaa Kiinan historiaa. Lukijaa riepotellaan koko kirjan ajan tunteesta toiseen.

Kirja on yhtä aikaa siveellinen kuin Kiinan tytöt että häpeilemätön ja rohkea. Välillä tehdään pilviä ja sadetta, välillä soitetaan huilua ja sitten taas heitetäänkin hyvästit kaikelle siveälle, ja teksti on suorastaan raakaa. Lisa See on kirjoittanut monivivahteisen ja yllättävä teoksen. En odottanut tätä, kun kirjaan tartuin.

Pidin kirjasta paljon monestakin syystä. Tarina on erilainen, rajoja rikkova ja kiinnostava. Kerronnan vaihtelut toimivat ja tuovat oman sävyn koko teokseen. Välillä sukelletaan karuun todellisuuteen ja välillä liidellään pelkkien uskomusten varassa. Mutta kirjassa on myös omat heikot kohtansa. Tarinaa on paikoitellen venytetty turhaan ja muutamassa kohdassa meinasi kyllästyä. Osa käänteistä olisi kaivannut teroittamista tai pois jättämistä. Hyvä tarina kärsii myös viihteellistämisestä. Onhan kirjaa helppo ja mukava lukea, mutta jos turha siloittelu olisi jätetty pois, kirja olisi noussut minun silmissäni vielä paljon. Nyt tarina jäi kaikesta huolimatta pinnalliseksi ja vähän mauttomaksi. Kirjaa kyllä luki joutuisasti, mutta sen jälkeen ei oikein ollut mitään sanottavaa.

Luin kirjan lukupiirin puitteissa. Meistä kolmesta tapaamisessa mukana olleesta lukupiiriläisestä minä pidin kirjasta eniten, vaikken minäkään täysin vaikuttunut. Tällainen kirja siis tällä kertaa.

"Hän opetti minulle, että elämä jäljittelee taidetta. Hän selitti, että lukemalla voisin astua maailmoihin, jotka olivat toisenlaisia kuin omani."

10 kommenttia:

  1. Tämä oli niin outo kirja, että en tykännyt siitä. Seen Sanghain tytöt oli ihan toista luokkaa ja pidin siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ymmärrän. Tosin minä olen vankkumaton outojen kirjojen ystävä ja sen vuoksi tästäkin pidin aika paljon.

      Poista
  2. Minäkin pidin, Main tapaan, Shanghain tytöistä enemmän kuin tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shanghain tytöt vaikuttaa kiinnostavalta, mutta toisaalta Lisa Seen tyyli ei ehkä ole ihan lempparini, vaikka tämä olikin ihan ok :)

      Poista
  3. Tuli mieleen noista kuoleman jälkeisistä uskomuksista leffa Enter the Void, joka perustuu Tiibetin Kuolleiden kirjaan. Se on sellainen leffa, joka saa ahdistumaan (näin siitä Berliinissä varmaan puolet tai jotain). Pitäisi katsoa kokonaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa en ole koskaan kuullutkaan, mutta pitäisi kyllä enemmän perehtyä aiheeseen, koska tykkäsin tästä kirjastakin paljon :)

      Poista
  4. Minulla on tämä hyllyssäni, mutten ole vielä(kään) saanut aikaiseksi tätä lukea. Olen lukenut Seeltä useita kirjoja aiemmin ja tykännyt. Esim. tuo mainittu Shanghai Girls oli hyvä, samoin Lumikukka ja salainen viuhka.

    Pionin kanssa en nyt pidä kiirettä, koska on Shanghain jatko-osakin vielä lukemati. Mutta olipa kiintoisaa lukea arviosi Pionista: tuli ehkä hieman Lumikukka mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ymmärtänyt, että tämä on melko erilainen verrattuna Seen muihin kirjoihin. Itse tykkäsin, mutta muut lukupiiriläiset eivät olleet ihan yhtä vakuuttuneita. Ehkä minä en sitten puolestani pitäisi Seen muista kirjoista :D

      Poista
  5. Hmmn, vähän tällaisina olenkin Seen romaaneja pitänyt, vaikken ole yhtäkään vielä lukenut. Enkä ainakaan tämän sinun arviosi perusteella luekaan, tuskinpa ovat minun kirjojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmeisesti kaikista erilaisin Seen kirja, joten muista en osaa sanoa. Mutta en minäkään häntä varmaan enempää tule lukemaan, vaikka tämä olikin ihan okei.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.