maanantai 18. marraskuuta 2013

Cecilia Samartin: La Peregrina


Cecilia Samartin: La Peregrina
Suomentanut: Ulla Lempinen
Sivut: 501, Bazar 2013
Kansi: Sarah Perkins / Lene Stangebye Geving
Alkuteos: La Peregrina


Olen pitänyt Cecilia Samartinia luottokirjailijanani, johon turvautua, kun kaipaan jotain kevyttä ja viihdyttävää, mutta en kuitenkaan täysin höttöä kirjaa. Nyt joudun valitettavasti toteamaan Samartinin pettäneen minut ja La Peregrinan jälkeen taidan joutua etsimään itselleni uuden kirjailijan kevyemmän kirjan tarpeeseen. La Peregrina taittoi minusta jo kioskikirjallisuuden puolelle ja oli suorastaan huono.

La Peregrina on itsenäinen jatko-osa mielestäni hyvälle Señor Peregrinolle. Jatko-osassa Jamiletin tarina jatkuu siitä, mihin se ensimmäisessä kirjassa jäi ja rinnalla kerrotaan aivan uutta itsenäistä tarinaa Rosa nimisestä tytöstä. Jamilet nimittäin ei ole ainoa, joka kantaa kehossaan suurta ja rumaa syntymämerkkiä, vaan myös Rosa on joutunut kulkemaan merkki kehossaan. Toiset uskovat sen olevan kirous, toiset luulevat sitä sairaudeksi ja pelkäävät tartuntaa, mutta varmaa on vain se, että kukaan ei kestä katsoa merkkiä. Koko elämänsä merkistä kärsinyt Jamilet tahtoo selvittää Rosan tarinan ja totuuden. Rosan, joka nuorena karkasi perheensä vuoksi mustalaisleiriin ja kasvoi mustalaiseksi. Rosan, joka haudattiin lapsena. Rosan, joka oli Señor Peregrinon palavan rakkauden kohde.

Siinä missä Señor Peregrino tuli luettua hujauksessa ja oli suorastaan lumoava, niin La Peregrina oli  hyvin päinvastainen lukukokemus. Kirjan alku tuntui hitaalta ja tylsältä. Tarinan lämmittelyyn käytettiin paljon aikaa ja sivuja huomioiden sen, että kirja on kuitenkin jatko-osa. Tarina tuntui lähtevän liikkellee vasta reippaasti puolenvälin jälkeen, ja silloinkin tarinaan oli upotettu minusta turhia ja tylsiä kappaleita. Jamiletin tarina oli edelleen kiinnostava, mutta Rosan tarina etenkin alkuun hyvin puuduttava.

Tarinaa enemmän minua häiritsi kerronta ja kieli. Kirjassa oli kummallinen sekoitus räävittömyyttä, pervoutta ja outoa huumoria kun kyseessä kuitenkin kipeä ja herkkä kasvutarina. Suomennos oli paikoitellen ontuvaa, asiatonta ja kirjoitusvirheetkin pistivät silmään. Kerronta tuntui vaihtelevan matelevan hitaasta hätäiseen, eikä kokonaisuus tuntunut kovin mielekkäältä. Joko kirja mateli ja maalaili, tai sitten siinä oli kohtauksia kuin huonosta action-elokuvasta. Tarinaa oli turhaan venytetty ja kokonaisuus olisi kaivannut karsimista. Kirjassa on aivan liikaa kaikkea.

Lukiessani kevyempää kirjallisuutta, en useinkaan tartu kliseisiin tai pieniin ylilyönteihin, koska minusta ne tavallaan kuuluvat asiaan. La Peregrinan kohdalla tosin en voinut välttyä suoranaiselta takertumiselta, sillä kirja tuntui yhdeltä isolta ylilyönniltä ja siinä oli paljon täysin naurettavia käänteitä. Romantiikan ja siihen kuuluvan dramatisoinnin ymmärrän, mutta tätä kirjaa en. Kirja ei edes ollut romanttinen, vaan naurettava. Hyvin kioskikirjamainen.

Täytyy kuitenkin antaa tunnustusta lopun vetävyydestä ja siitä, että kaikesta huolimatta voisin harkita lukevani trilogian viimeisenkin osan. Kirja selkeästi myös kärsi siitä, että tätä ennen olin lukenut monta loistavaa kirjaa. Kirja jäi auttamattomasti niiden jalkoihin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kirjassa ontui moni asia ja pahasti. Señor Peregrinoa uskallan suositella edelleen kevyemmän kirjan nälkään, tätä en. (Ja enää en ihmettele, miksi tämä löytyi kirpputorilta kahden euron hintaan.)


12 kommenttia:

  1. Ohhoh, kuulostaapa kamalalta. Ja minä kun olen harkinnut tutustuvani Samartiniin, mutta nyt tuli hiukan takapakkia asian suhteen. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin olisin saattanut suositella kevyemmän kirjan kaipuuseen, mutta nyt täytyy ottaa sanat takaisin. Señor Peregrino oli mielestäni vielä ihan hyvä, mutta tästä ei tosiaan voi sanoa samaa.

      Eiköhän sitä parempiakin kevyitä kirjoja ole, jos niitä kaipaa.

      Poista
  2. En ole tekstiäsi lukiessani mitenkään yllättynyt. Samartin ei ole koskaan ollut minun kirjailijani, vaikka pidinkin Norasta & Aliciasta. Mitä olen hänen kirjoistaan muualta lukenut, olen ymmärtänyt, että ne ovat ylisentimentaalisia ja vähän imeliäkin.

    Mutta kohti parempaa kirjaa, eikö niin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin myös Norasta & Aliciasta sekä Señor Peregrinosta, mutta nyt tuli kyllä täystyrmäys. Hyllyssä odottelee kirjailijalta vielä yksi teos, mutta ainakaan toviin en ole kirjaan tarttumassa.

      Seuraavana vuorossa onkin Kjell Westöä :)

      Poista
  3. Katri, minäkin olin aivan lumoutunut Señor Pergrinosta, mutta ei tämä jatko-osa ollut ensimmäisen tasoa. Ne kaksi muuta kirjaa eivät minuun niin vaikuttaneetkaan, mutta odotin, että tämä Jamiletin elämän jatko olisi ollut esikoisen veroinen. Huvittaa kun olen itsekin vielä miettinyt, että lukisin trilogian viimeisen osan ja sitten hyvästi, sydämeni läpi: Hyvästi, ihana Cecilia! Mutta kun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä viimeinen osa nostaa kirjailijan jälleen uudelle tasolle? No, enpä tiedä. Katsotaan. Yksi kirjailijan kirja on vielä hyllyssä lukematta. Enköhän sen lue, mutta kiirettä en aio pitää.

      Poista
  4. Kiitos tästä arviosta, luulen nyt tietäväni ettei tämä ole minun kirjani. Olen lukenut Samartinilta Senor Peregrinon (josta kyllä pidin) ja Noran & Alician (joka tuntui liian äkkimakealta makuuni), ja tämä ei kyllä edes houkuta. Hyllyssä odottaa yksi lukematon (jonka nimeä en nyt muista), sen saatan lukea kaunokirjallisen maailmanvalloituksen nimissä. Samartin ei kyllä ole minun kirjailijani, ei voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei houkuta, niin ei kannata lukea. Ja eihän kaikista tarvitse pitää ja kaikkia krijalijoita omakseen ottaa.

      Poista
  5. Luin tuon minäkin, senor mokoma menetti otteensa loppua kohti ja teennäiseksi meni. Aion kyllä kahlata kolmannenkin osan ja katsoa homman loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan teennäistä ja jotenkin kaikki vain lässähti. Tosi kehno kirja. Minä en vielä tiedä kolmannesta osasta - täytyy harkita sitten kun on ajankohtaista.

      Poista
  6. Minä pidin kirjasta aluksi, mutta kokonaisuudessaan tosiaan alku oli ihan liia venytettyä, ja loppuun oli ympätty muutamalle sivulle kaikki mahdollinen ja mahdotonkin, joten lopuksi jäi vain pettynyt olo kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun kirja oli ihan okei, mutta kun tarina ei tuntunut lähtevän kunnolla käyntiin, niin sitten alkoi tympiä. Ja lopussa tosiaan läjäytettiinkin kaikki kerralla. Kokonaisuus oli huono.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.