sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Löytö 14



Minä rakastan kalentereita.
Kalentereissa päivät ja viikot ovat järjestyksessä, siistejä ja selkeitä. Kalenterin sivuilla elämä tuntuu hyvin organisoidulta ja hallitulta, toki halutessaan siitä voi  tehdä kaaoksen. Kalenteri toimii muistin jatkona, varamuistina, väsyneen pelastajana.

En ole pedantti kovin monessa asiassa, mutta kalenteri on poikkeus. Haluan aina tietynlaisen kalenterin, vaikka lähes joka vuosi se tietynlainen on aivan omanlaisensa. Toisinaan kalenterit ovat kauniita ja kuvakylläisiä. Toisinaan mahdollisimman minimalistisia. Joskus haluan pienen kalenterin, joskus niin ison, ettei sen kantaminen mukana ole edes järkevää. Tärkeintä on se, että kulloinenkin kalenteri näyttää minulta.

Toisinaan kalenterini pursuavat omia merkintöjäni ja tekstejäni niin, että sen voi nähdä melkein poksahtavan siitä kaikesta. Välistä roikkuu epämääräisiä lappuja ja papereita, jotka eivät tunnu vähenevän vaikka niitä kuinka yrittäisi karsia. Toisinaan kalenterini sivut ammottavat tyhjyyttään. Joskus se kertoo hiljaisesta elämästä, joskus taas sellaisesta melskeestä, ettei aika ole riittänyt kalenterin täyttämiseen. Joskus siitä, ettei kalenteri ole täyttänyt tehtäväänsä. Silloin elämäni on kymmenillä tai sadoilla pienillä muistilapuilla, ryppyisillä ruutupapereilla ja kauppakuittien takapuolella. 


Kalenterini ovat yleensä ulkoisesti siistejä, hyvin pidettyjä. Ensimmäiset kirjaimet uuteen, puhtaaseen kalenteriin kirjoitetaan hitaasti hartaudella, jokainen kirjain kiireettä. Silloin olen pedantti, silloin ympärilläni olevien pitää pidättää hengitystä. Vuoden mittaan on pakko aina antaa periksi, joskus kirjoittaa kiireessä ja nopeasti, vähemmän siististi. Mutta vuoden alussa sellaiseen ei sorruta koskaan.

Haluan kyllä vielä nähdä sen nuhjaantuneen, laukuissa pyörineen ja elämän kolhineen kalenterinikin. Hätäiset merkinnät, epäselkeät kirjaimet ja kiireessä ylös kirjoitetut sanat, joiden merkitys aukeaa myöhemmin tai jää aukeamatta. 

Ensi vuoden kalenteri saattaa olla siisti, tai nuhjaantunut. Tyhjä tai täysi. Sitä ei voi vielä tietää. Nyt tiedän sen, että kalenterini on kuvakylläinen ja kaunis, mukana kuljetettavan pieni, mutta tarpeeksi tilava merkintöjäni varten. Kalenterini on Muotoiluinstituutin valokuvauksen opiskelijoiden toteuttama. Erilainan ja ihana. Se on täynnä löytöjä. 



Löytö 14.

Ensimmäisen kerran näin kalenterin tässä blogissa ja ajattelin, että tuleva vuoteni tulee näyttämään juuri tuolta. Selvitin mistä kalentereita saa, ja olin jo valmis tilaamaan sellaisen itselleni. Ennen kuin ehdin tilata, huomasin kalentereiden saapuneen myös Turkuun, Wäinö Aaltosen museon kauppaan. Vielä samana päivänä kävin ostamassa yhden itselleni ja toisen siskolleni.

Nyt olen onnellinen. Valmis tulevaan vuoteen. 

Huom! Postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa. Kalenterin olen itse ostanut ja tämän postauksen omasta kiinnostuksestani ja innostuksestani päättänyt kirjoittaa sekä julkaista. Kalenterin löytää facebookista ja kalenterin voi tilata täältä.

12 kommenttia:

  1. Onpa tosi kaunis kalenteri!

    Minulla on viime vuosina ollut käytössä ihan vain yliopistoni ylioppilaskunnan kalenteri, koska sen saa ilmaiseksi. Tuhrin kalenterin sivut aina ihan kamalan näköisiksi, joten mihinkään upeampaan en uskaltaisi varmaan kirjoittaa mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis on ja erilainen. Minusta on kiva, että ihan suomalaistenkin tekemänä voi löytää tällaisen, ettei tarvitse ebaysta tilailla välttämättä jos kaipaa jotain uutta.

      Heh, minullakin oli joskus lukioaikoina sellainen koululta ilmaiseksi saatu kalenteri. Tosin se oli oikeasti jopa hyvä. Siinä oli siistit rivit ja siihen oli hyvä kirjoittaa. Jonain vuonna se kyllä oli niin ruma, että kävin ostamassa itselleni hienomman. Ehkäpä siihen upeampaan sitten kirjottaisikin upeasti? ;) No tärkeintähän on, että kalenteri ajaa asiansa. (Vaikka kiva jos se samalla näyttää hyvältä!)

      Poista
  2. Onpas ihana! Itse kammoan kalentereita, olen huomannut, etteivät ne sovi suorittaja-luonteelleni. Tai sitten saatan unohtaa ne. Kaksi ääripäätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain! Ja minusta tuntuu, että tuo on juuri se syy, miksi itse tykkään kalentereista. Hauskaa, miten jokin tällainenkin asia voi jakaa ihmisiä suht paljon - olen nimittäin useamman henkilön kanssa puhunut kalentereista ja huomannut, että kaikilla on ihan omanlaisensa suhde kalenteriin :D

      Poista
  3. Ihana postaus :) Tunnistin itseni useammasta kohdasta kuten esimerkiksi tuosta, että kalenterin ensimmäiset merkinnät pitää tehdä hitaasti ja hartaasti, loput ovatkin sitten enemmän tai vähemmän suttua... Minulla on käytössäni puhelimen kalenteri sekä "työkalenteri", ärsyttävää kun ei ole yhtä kaikenkattavaa kalenteria, jossa olisi kaikki muistiinpanot.

    Hieno kalenteri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, etten ole ainoa, jolle uusi kalenteri on iso juttu. Minulla on yleensä vain yksi mukana kannettava kalenteri sekä seinäkalenteri, jota käytetään poikaystävän kanssa molemmat.

      Hieno on kyllä :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus! Muistiin tulevat ainakin menneiden vuosien koulukalenterit, joihin ne ekat merkinnät tehtiin juuri nii-in hartaasti. Nykyisin ostan vain uudet lehdykät filofaxiini, joka tosin näyttää jo kulumisen merkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, jos tällainen kirjabloggaajan syrjähyppykin välillä kelpaa. Hauskaa muutenkin kuulla, etten taida olla ainoa, jota tällainenkin aihe puhututtaa :)

      Minä en voi käyttää kuin vuoden sitä yhtä kalenteria, sillä kaipaan vaihtelua. Mutta kätevähän tuollainenkin olisi, mihin ostetaan vain uudet sivut :)

      Poista
  5. Kyllä kalenterit ovat monella tapaa ihan tärkeitä, tässä eräs esimerkki: mentiin vaimon kanssa naimisiin 6.9.69 (siis antiiki-ikäluokkaa). Tänä vuonna ko. päivänä, 6.9.13, meille tuli erimielisyyttä siitä, mitä hääiltana tehtiin. Kaivoin tallessa olleen Ajastajan (Ajastaika tuolloin taskuunkin mahtuva pikku kalenteri) ja saatoimme tarkistaa asian (edukseni). Että kaikenlaista. Ihan tärkeää asiaa postasit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauska hääpäivä teillä!
      Mutta totta, kalenterit ovat tärkeitä monella tavalla. Minua harmittaa, etten osaa enää samaan tapaan kuin nuorena, niin kirjata menneitä tapahtumia ylös. Kirjaan kyllä tulevat, etten unohda, mutta monesti jää se "päiväkirjamaisuus" kokonaan pois. Se on sääli. Ja kuten sinun tapaukseksi osoittaa, siihen kyllä kannattaisi panostaa!

      Kiva, että jaoit oman kalenterikokemuksesi!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.