maanantai 11. marraskuuta 2013

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö


Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Suomentanut: Jonna Joskitt
Sivut: 267, Like 2010
Kansi: Tommi Tukiainen
Alkuteos: Eve Green, 2004


Susan Fletcherin esikoinen Irlantilainen tyttö on jo kolmas kirjailijalta lukemani teos alle vuoden sisällä ja en voi kuin huokailla ja tuhlailla ylistyssanoja, sillä olen todellakin löytänyt kirjailijani. Tummanhopeinen meri on yksi vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja, Noidan rippikin löysi tiensä sydämeeni eikä Irlantilainen tyttö ole poikkeus. Kirja on erilainen, mutta ihana. Irlantilainen tyttö on minun kirjani. Sellainen kirja ja tarina, jota tahdon kantaa mukanani. Voin sanoa, että olen ihastunut, rakastunut. Enkä tiedä kuinka pitkään jaksan malttaa mieleni, ennen kuin tartun hyllystäni löytyvään viimeiseen lukemattomaan Fletcheriin.Tuskin kovin pitkään.

Irlantilainen tyttö on tuulinen, surun sävyisä ja silti vallan ihastuttava tarina Eve Greenistä, joka tuntee eläneensä jo satoja vuosia vaikka on vasta 29 vuotias. 29 vuotias ja raskaana. Pieni elämä vatsassaan hän pohtii menneitä, menetyksiä, oikeita ja vääriä tekoja. Eve on seitsemän menettäessään äitinsä ja joutuessaan muuttamaan Walesiin isovanhempiensa luokse korkean tuulisen mäen päälle. Äidin menetys sattuu, mutta pienen tytön elämän täyttää pian ihan uusi maailma. Maatila, hurja sää ja pienen kylän juorut. Hulluksi kutsuttu Billy, ihana Daniel, kadonnut Rosa ja käsi, joka koskee väärällä tavalla. On salaperäinen K, ystävä Gerry ja ilkeä kauppias. Pienessä kylässä elämä on yllättävän värikylläistä ja tapahtumarikasta. Kirjassa Even lapsuus saa suurimman sijan, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kepeä tyttökirja, vaan jotain aivan muuta.

Fletcherin esikoisesta löytyy paljon kirjailijalle tyypillisiä piirteitä. Kaunis kieli, joka tosin esikoisessa on vielä melko maltillista, luonto keskiössä sekä samat teemat: läheisen ihmisen menettäminen, uuden elämän rakentaminen ja erilainen rakkaus. Fletcherin kirjat ovat ihanan taianomaisia ja silti realistisia. Kirjoissa on kaihoa, onnea ja rosoisia hahmoja. Vaikka kirjat ovat kauniita, ne eivät ole siloiteltuja. Irlantilainen tyttö on koskettava, kujeileva ja karu. Täynnä elämää loistoineen ja varjoineen.

On oikeastaan erikoista, että pidän kirjailijasta näin paljon, koska normaalistin välttelen kirjoja, joita kiitellään kauniista kielestä. Fletcherin kirjoissa kieli on kaunista, mutta se ei ole kirjojen kantava voima, vaan tarinat. Fletcher kuvailee, kertoo ja kuljettaa tarinaa koko ajan eteenpäin. Kielellä ei konstailla eikä se ole turhaa. Kieli on sillä tavalla kaunista, että minäkin osaan nauttia siitä. Pidän myös kovasti kirjojen tunnelmasta. Jokainen kirja pitää sisällään sekä tummia että vaaleita sävyjä, raskaita aiheita että kepeyttä. Kirjailija nostaa elämän pieniä yksityiskohtia ja hetkiä jalustalle, ja kirjat ovat kuin ylistyslauluja elämällle. Kaikenlaiselle elämälle. Kirjat myös kuljettavat lukijaa ihaniin maisemiin. Irlantilaisen tytön mukana päästään tuuliseen Walesiin, jonka vihreän ja kostean ruohon tuoksu kantautuu lukijalle asti.

Fletcher on minun kirjailijani, ja Irlantilainen tyttö minulle täydellinen lukukokemus, mutta tiedän, että kaikkiin kirjailija tai hänen teoksensa eivät tee yhtä suurta vaikutusta. Fletcheriin kannattaa kuitenkin tutustua, sillä jos hyvä tuuri käy, niin saattaahan sitä löytää vaikkapa uuden lempikirjailijansa.

♥♥

Muualla: Järjellä ja tunteella, Luettua, Ajatuksia kirjamaasta, Leena Lumi, Lumiomena, Tarinoiden taikaa, Lukutuulia, Kingiä, kahvia ja empatiaa


11 kommenttia:

  1. Irlantilainen tyttö on hieno kirja. Se oli ensimmäinen lukemani Fletcherin kirja ja ihastuin niin, että luin Meriharakatkin pian. Sen sijaan Noidan rippi ja Tummanhopeinen meri eivät nousseet ihan omiksi suosikeikseni, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä Fletcher seuraavaksi kirjoittaa.

    Onko sinulla vielä Meriharakat lukematta? Oi, lue se! Se on mielestäni Fletcherin paras. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Tummanhopeinen meri on ensimmäinen ja se paras. Noidan rippi on ehkä vähiten ollut omani, vaikka siitäkin pidin. Tämä oli aiheeltaa enemmän minua, mutta jäi kuitenkin Parlan varjoon.

      Meriharakat odottelevat hyllyssä, joten enköhän sen aika pian lue!

      Poista
  2. Tulin tästä postauksesta jotenkin tosi hyvälle mielelle. Ehkä se saa hymyilemään, kun lukee toisen kokemasta kirjarakkaudesta ja voi muistella omia rakkauksiaan. Fletcher alkoi myös minua kiinnostaa, mutta uskallan epäilä, ettei kyseessä ole ehkä juuri minun kirjailijani. Rohkaisemanasi aion kuitenkin kokeilla, sillä eihän sitä koskaan tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se on ihanaa kun löytää itselleen kirjailijan, jolta tietää lukevansa kaiken. Minulla ei niitä ole montaa, mutta toisaalta, sitäkin parempia ;)

      Minäkään en usko, että Fletcher on välttämättä sinun kirjasi, mitä blogisi perusteella uskallan sanoa, mutta kokeilla kannattaa, sillä ei sitä tosiaan koskaan tiedä kuinka käy.

      Poista
  3. Ooh, aina yhtä mielenkiintoista lukea mielipide, joka poikkeaa täysin omastani. Luimmekohan me edes samaa kirjaa?! =D Minulle tämä kirja oli mitäänsanomaton; muistan, kuinka kamppailin blogitekstini kanssa tämän kirjan kanssa, kun minusta tuntui, etten saanut mitään kirjoitettavaa koko kirjasta, vaikka lähes aina teksti virtaa minusta kirjasta kuin kirjasta helposti. Niin hassua! =D Ja wow, minuthan on linkitetty, thank you very much, dearie! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulla oli vaikeuksia kirjoittaa, koska kirja oli niin hyvä! Mutta näin me koemme kirjat eri tavalla. Minulle tässä vain upposi kaikki.

      Muistankin sinun vähän vähemmän ihastuneen arviosi! Olikin hauska linkittää tähän joku niin erilainen mielipide. Kiitos arviostasi ja ole hyvä ;)

      Poista
  4. Meillä oli tämä lukupiirikirjana noin vuosi sitten ja mä rakastin tätä! Ihana, ihana kirja :): Ja Fletcher ylipäänsä on mahtava kirjailija. Minulla on vielä Noidan rippi lukematta, toivottavasti ehtisin lukemaan sen vielä tänä vuonna!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että olette lukeneet tämän lukupiirissä, kun niin monelta teistä löytyi tästä arvio. Minustakin tämä on tosiaan ihana ja Fletcher huippu. Itselläni odottelee Meriharakat enkä millään malttaisi odottaa sen lukemista, mutta yritän ainakin hetken säästellä sitä :D

      Poista
  5. Voi että <3 Ihastuin Noidan rippiin ja pari Fletcherin kirjaa jo odottaa lukemistaan. Minä vähän luulen, että Fletcher on minunkin kirjailijani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Noidan ripistä, niin odotas kun luet lisää Fletcheriä!

      Hih<3

      Poista
  6. Minäkin olen jo kaksi Fletcheriä lukenut tämän vuoden puolella. Kolmatta tuskin enää, mutta varmasti jatkan kirjailijan parissa tulevaisuudessakin. Ihan suurinta mahdollista rakkautta en kokenut Noidan ripin tai Meriharakoiden parissa, mutta voi olla että kaksi lukematonta kirjaa vievätkin sitten pisteet kotiin...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.