perjantai 20. joulukuuta 2013

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi



Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
Sivut: 303, Like 2012
Alkuteos: Miss Farkku-Suomi, 2003

Kauko Röyhkä on minulle tuttu mies Turun kaduilta, joilla häneen törmää. Olen tiennyt hänet muusikoksi ja kirjalijaksi, karismaattiseksi esiintyjäksi. Hänen tuotantonsa ei ole minua erityisen paljon kiinnostanut ennen kuin Miss Farkku-Suomesta tehtiin elokuva. En kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä katsomaan elokuvaa ja sitten asia unohtui. Mikko ei unohtanut pientä herännyttä kiinnostustani, vaan toi Miss Farkku-Suomen minulle lahjaksi - ei elokuvana, vaan kirjana. Nyt oman hyllyn lukemattomia kirjoja kahlatessa päätin viimein lukea tämänkin pois alta. Sanotaanko, että ensikosketukseni Röyhkään saattoi jäädä myös viimeiseksi. Eihän kirjassa järkeä tarvitse olla, mutta siis - mitä?

Miss Farkku-Suomi kertoo Väldestä, vähän oudosta ja ulkopuoliseksi olonsa tuntevasta nuoresta pojasta, joka kuuntelee bändejä, joita kukaan muu ei tiedä edes nimeltä. Välde rakastaa Pikeä, joka on Oulun kaunein tyttö eikä vain Välden mielestä. Pike nimittäin valitaan Miss Farkku-Suomeksi Suosikin äänestyksessä. Pike ei kuitenkaan Välden rakkaudesta tiedä mitään. Eikä pojan muistakaan haaveista, jotka liittyvät omaan bändiin ja kirjailijanuraan. Yksinäisyydestä kärsinyt Välde onnistuu löytämään itselleen ystäviä, mutta yllättäen se ei tuokaan kaivattua muutosta elämään. Asiat muuttuvat, mutta eivät kuten Välde oli ajatellut niiden muuttuvan.

Kirjan alkuasetelma on periaatteessa ihan hyvä. Erilainen poika 1970-luvun Oulussa kun Punk alkaa tehdä tuloaan. Kasvutarinaa ja musiikkia. Kelpaa! Mutta valitettavasti kirjan ansiot jäävät pitkälti siihen. En ymmärtänyt kirjan sanomaa eikä nuoren pojan kasvutarina tahtonut kiinnostaa, sillä sympatiat Väldeä kohtaan hävisivät hyvin pian alun jälkeen. Kirjan tyyli vaihtelee  melko paljon, mikä hämmensi entisestään. Välillä kerronta on hyvin yksinkertaista, tapahtumien suoraviivaista kuvaamista ja vuoropuhelua, ja sitten yhtäkkiä jopa hieman paatoksellista vuodatusta. Kirjasta ei oikein tahtonut saada otetta ja vaikeimmaksi lukemisen tekikin se, ettei tiennyt kuinka kirjaan suhtautua. Naureskella vai ottaa vähän vakavammin? Minä en tehnyt kumpaakaan. Minä ärsyynnyin.

Välden kova yritys olla jotakin erikoista sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin, eikä hyvällä tavalla. Itsensä jatkuva korostaminen ja analysointi alkoivat alun jälkeen puuduttaa, varsinkin kun Väldelle tuli ikää lisää, mutta mikään ei tuntunut muuttuvan. Välde ei vaikuttanut miltään reppanalta, vaan itseään muita parempana pitävältä idiootilta. Olisikin tehnyt mieli ravistella vähän poikaa ja sanoa, että astu nyt välillä ulos kuvitelmistasi. Ristiriita ujon, mutta silti itsetietoisen pojan hahmossa oli valtava ja hämmentävä. En osannut nauttia kirjasta, se ei edes äryttänyt minua mukavasti herätellen vaan niin, että siitä jäi paha maku suuhun.

Miss Farkku-Suomi on melko tyypillistä, hivenen keskinkertaista kotimaista kirjallisuutta, jossa kirjalliset ansiot jäävät vähän nihkeiksi eikä tarinakaan tarjoa mitään uutta. Mietinkin, että onkohan aika ajanut kirjan ohi, sillä onhan tämän kirjoittamisesta jo yli kymmenen vuotta? Tai ehkä en vain ole parhainta kohderyhmää kun päähenkilö on teini-ikäinen poika. Toisaalta hieman samoja teemoja pyörittelevä Itkosen teos Anna minun rakastaa enemmän oli mielestäni loistava, teinipojasta huolimatta.

Minä en voi sanoa juurikaan pitäneeni kirjasta, mutta toki kirjalle omat lukijansakin löytyvät. Mikko lukee mielellään Röyhkää eikä hän ole ainoa, kenen olen miestä kuullut kehuvan. Ehkä tämä kirja sopii paremmin joko nuoremmille lukijoille tai heille, jotka samaistuvat teini-ikäiseen poikaan. Tiedä häntä, mutta minä taidan edelleen jatkaa Röyhkän kanssa samaa linjaa eli kaduilla törmäillen. Kaikkea hyvää kuitenkin kirjailijalle! Jotain olet oikein tehnyt kun faneja riittää ja kirjasi oli valittu yhdeksi 100 parhaan kotimaisen kirjan joukkoon. Siitäkin huolimatta, että tämä lukija jäi kylmäksi.


"Suomessa inhotaan veneenkeikuttajia eli kaikkia, jotka pyrkivät rikkomaan vakiintunutta tylsyyttä."

"Jokainenhan näkee, ettei tämä yhteiskunta ole oikeundemukainen koska niin monet ihmiset ovat onnettomia."
 


8 kommenttia:

  1. Miss Farkku-Suomi on ehkä itselleni sen takia tärkeä, että pystyin samaistumaan Väldeen paikoitellen hahmona, ikuinen teinipoika kun kuitenkin olen. ;)

    Myös vakavasti ottaen se, että Väldellä in isättömyytensä takia häpeä, mikä saa hänet toimimaan tietyllä tapaa, on piirre johon samaistun.

    Lisäksi oli tavallaan kiinnostavaa hypätä siihen aikaan, kun suomalaisessa musiikkipiireissä alettiin vihdoinkin tekemään oikeasti mielenkiintoista juttua. Varsinkin tuo miten punkkarit myivät vanhat progelevynsä on aina ollut jotenkin kiinnostavaa, eli miten paljon kaikki oli enemmänkin sitä muotia kuin itse musiikista lähtöisin olevaa.

    Mutta ehkä se, miten Röyhkä kuvaa nimenomaan sitä paatosta, halua, millä teini-ikäinen janoaa unelmiaan on kirjan tärkein anti, koska se ei nostalgisoi teini-ikäistä erityisen suureksi hahmoksi vaan kertoo aika rehellisesti sen, että miten teini-ikäinen näkee itsensä maailmaa ja muita ihmisiä suuremmaksi. Siitähän Väldeä paikoitelen muistutetaankin, että vaikka hän onkin lahjakas, niin hän ei vain tajua olevansa loppujen lopuksi teini. Eli tavallaan kirja nimenomaan kuvaa todella hyvin sen, millaisia teinit voivat pahimmillaan olla.

    Ja ihan kuvaavaahan on se, että Röyhkää pidettiin uransa alussa ärsyttäjänä, virnuilevana pojan kloppina. Eikä hän tavallaan tässä kirjassa säästä itseään. Koska Väldehän käyttäytyy välillä kuin suurinkin idiootti.

    Eräänä pointtina voi tuohon Välden hahmoon lisäksi sanoa, että Poika Mancinissa Välde on selvästikin aikuistunut, tai no, kypsynyt. Tai ainakin niin kypsä kuin esiintyvä taiteilija voi koskaan olla. Mutta siinä kirjassa sitten onkin Mancini, joka voi olla sinulle vielä etäisempi hahmo tai sitten paljon kaukaisempi.

    (Tätä tekstiä tuli vissiin sen takia näin paljon, että kirjoista on kiva höpistä, varsinkin kun suhtaudutaan ihan eri tavoin ainakin tällä kertaa. Että harmi vain, että Anna Kareninan suhteen oltiin ihan samaa mieltä, ei tullut mahdollisuutta väittelyille ja keskusteluille! ;) )

    Veikkaisin kuitenkin, että saattaisin suhtautua hiukan kyynisemmin Röyhkään, mikäli olisin tästä kirjasta aloittanut ja mulla oli itseasiassa tarkoitus välttää tätä kirjaa, koska se oli niin hypetetty. Mutta nimenomaan yhden kirjan, Avecin, kautta Röyhkä avautui minulle taiteilijana ja aloin kuuntelemaan musiikkiakin tarkemmalla korvalla.

    Ensikosketus kun on todellakin aina tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huiiiiisin pitkästä ja hyvästä kommentista!

      Ensikosketus on tärkeä, se on totta. En nimittäin ainakaan heti ole tämän jälkeen Röyhkään palaamassa, silläkään uhalla, että hänen muut teoksensa olisivat parempia. Kipinä ei syttynyt.

      Kuten jo arviossa totesin, kirjasta varmasti saa enemmän jos pystyy siihen yhtään samaistumaan tai löytää kosketuspintaa. Minä jäin täysin ulkopuoliseksi, eikä Välde tullut yhtään lähelle. Enkä edes halunnut häntä lähelle, koska hän vaikutti niin ärsyttävältä hahmolta.

      Minä olisin ehkä kaivannut enemmän selitystä sille, mitä siellä Välden kotona tapahtui. Ymmärsin isättömyyden ja köyhyyden, mutta minusta se jäi jotenkin niin sivuseikaksi, ettei siitä voinut oikein tuntea sympatiaa edes. Sitä olisi voinut olla hyvä nostaa enemmän esiin, niin Välden taustat olisivat auenneet ja häneen olisi ehkä osannut suhtautua toisin.

      Minua häiritsi kyllä myös tuo, kun sanot, että miten teini-ikäinen janoaa unelmiaan, niin minusta Välde ei tuntunut tekevän paljon mitään minkään eteen! Pikenkin se sössi täysin. Ja bändi tipahti sille kuin tyhjästä, ilman, että se itse juurikaan mitään teki. Välde rutisi, vaikka aika paljon saikin tuosta vain.

      Ja hyvä pointti se, ettei esiintyvät taiteilija ehkä voi koskaan sen enempää kypsyä tai aikuistua. Kyllähän se vaatii sen tietyn hulluuden, itsekkyyden ja oman itsensä korostamisen. Toisaalta sen takia heidän teoksistaan nautitaan, mutta heidät jätetään rauhaan ;)



      Poista
  2. Kuulin tästä kirjasta, kun elokuvakin tuli ulos. Traileri telkkarissa suoraan sanottuna vitutti ja en mennyt katsomaan, vaikka useimmiten tykkään hirveästikin kotimaisista leffoista.
    Jotenkin koko idea tuntuu sellaiselta, etten jaksa kiinnostua. (Vaikka ehkä hitusen kiinnostaa Miss Farkku-Suomi -kilpailu kirjassa, koska muistan sen olleen Suosikissa aikoinaan, kuten kirjoititkin)
    Mutta toisaalta muistan pitäneeni kovastikin Härkösen Häräntappoaseesta, Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanistakin edes jonkin verran...

    Niin kiinnostunut Röyhkästä olen, etten edes tiennyt hänen olevan turkulainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D

      Yhden ystävän kanssa eilen puhuin tästä kirjasta, jota hän ei ole lukenut, mutta katsonut elokuvan. Elokuva on ilmeisesti melko erilainen kuin kirja ja ainakin ystäväni piti siitä. Mutta tiedä sitten. Kirjan perusteella en sitä katsoisi.

      Poista
  3. Minä liikun varmaan eri kaduilla sitten kuin Röyhkä, kun en ole häneen törmännyt :D Tai ehkä en vain ole tunnistanut. Minulla odottelee tämä hyllyssä, vielä ei ole kiinnostannut niin paljon että olisi päässyt luettavaksi asti. Ehkä laitan joku päivä pitkän soittolistan hyvää punkia soimaan ja lukaisen tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti liikut eri kaduilla, kun minä törmään mieheen jatkuvasti. Tälläkin viikolla jo kerran :D

      Jään odottelemaan, mitä sinä tykkäsit tai olis tykkäämättä tästä.

      Poista
  4. Muistan lukiossa äikäntunnilla kirjoittaneeni kirjasta, että vihdoin hyvä nuortenkirja! Tämä tosin taitaa johtua siitä, että ysillä olisi voinut valita Häräntappoaseesta ja Miss Farkku-Suomesta, jolloin valitsin ensimmäisen ja josta en pitänyt juuri lainkaan. Lukiossa tarjoitui mahdollisuus lukea Farkku-Suomi, ja se oli paljon kivuttomampi kuin Häräntappoase, joten se tuntui paremmalta. Enää en ehkä kutsuisi sitä parhaaksi nuortenkirjaksi jonka olen lukenut.

    Minulle tietenkin osa lukukokemusta koostui siitä, että olen kotoisin Oulusta, joten monet paikat olivat hyvinkin tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan kirjassa varmasti paljonkin hyvää, jos on edes jotain, mihin tarttua, samaistua tai mikä koskettaa. Minulle ei löytynyt oikein mitään, joten kirja jäi hyvin etäiseksi.

      Ja minä pidin Häräntappoaseesta! En nyt ehkä maailman eniten, mutta kyllä se nuorena upposi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.