maanantai 9. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 9.12.2013

Joulumuistoja, joulutunnelmia ja arvonta!

Joulupukin pajassa puuhaillaan jo!


Kun puhutaan joulusta, monet mainitsevat rauhoittumisen ja hiljentymisen, kiireen ja stressin. Sellaista joulun aika monesti onkin. Joulukuu alkaa usein kiireisenä ja täytenä, stressi lisääntyy mitä pidemmälle kuussa edetään kunnes vihdoin koittaa aatto, lepo ja rauha. Tunnistan nämä piirteet omassakin joulussani osittain. Minulle joulu on kuitenkin aina merkinnyt ennenkaikkea iloisen tohinan ja touhun aikaa. Niin lapsena kuin vanhempanakin.

Lapsuudessani joulun valmistelut alkoivat aina hyvissä ajoin maaseudun pimeydessä. Kodin peseminen ja puunaaminen vei useita päiviä, ja notkuvan joulupöydän eteenkin työt piti aloittaa paljon ennen aattoa, sillä kaikki tehtiin alusta asti itse. Muistan puhtaalta tuoksuvan kodin ja kuinka ulkona tampatut matot toivat pakkasen tuoksun sisään ja tunnun jalkapohjiin, sillä matot olivat sisään tuotaessa jääkylmiä. Piparitaikina vei kaksi päivää ja leipominen kahdella uunillakin useamman tunnin. Muistan joululaatikot leivinuunissa ja kuivakakkujen loputtoman määrän. Jouluvalot ikkunoissa.

Aattona kuusi kannettin sisään ja koristeltiin. Aamupalaksi oli riisipuuroa. Joulupöydässä oli punainen liina, kynttilöitä ja ruokaa kymmenissä eri vadeissa. Joulumme oli tunnelmallinen, mutta ei koskaan hiljainen, sillä ison pirttipöydän ääreen kerääntyi perheemme ja sukulaisia aina sellainen liuta, että syödessä istuttiin kyynärpäät kylkiin painautuneina. Rauhoittumisestakaan ei voinut puhua, kun jo saunassa käyminen vaati hyvää aikatauluttamista ja lahjojen saapuessa me lapset emme enää malttaneet pysyä paikoillamme lainkaan.

Joulun valmistelut vaativat tuolloin paljon työtä, stressiltäkään tuskin täysin pystyi välttymään, mutta silti minulle on jouluista jäänyt mieleen pääasiassa se odottava, iloinen ja riemukas touhuaminen. Pimeän ja synkän talven keskellä yhtäkkiä kaikki tuntui heräävän eloon, joulua valmisteltiin ilolla ja naurulla, päiviä aattoon laskettiin samalla kun koti täyttyi hälinästä. Aattona kun kaikki oli valmista, sai vain nauttia. Koti oli puhdas, ruoka höyrysi lämpimänä ja läheiset olivat ympärillä.

Vaikka ajan kuluessa joulumme ovat muuttuneet paljon, usein perheemme viettää sitä eri osotteissa ja aattona pöydän ääressä ei tarvitse enää korottaa ääntään saadakseen lisää syötävää, niin lapsuudestani asti olen kantanut mukanani sen touhuamisen ilon. Pimeän talven keskellä joulukuu on minulle ilon ja valon aikaa, aikaa kun jaksan ja saan tehdyksi. Jouluun liittyvä puuhailu on mieleeni. On ihana pohtia rauhassa läheisilleen joululahjoja ja siinä sivussa laittaa kotia siistiksi ja kauniiksi, miettiä joulupöytään ruokia ja viettää muutamat pikkujoulut. Arki muuttuu täydeksi, mutta minusta vain ihanalla tavalla. Laitanhan minä joulua itselleni ja läheisilleni. Niille, joista välitän.

Joulun merkitys on kaikille erilainen. Joulua vietetään (ja ollaan viettämättä) monin kirjavin tavoin ja tunnelmin. Eikä joulu tietenkään kaikille ole iloista aikaa. Minä kuitenkin yritän pitää kiinni lapsuuden joulujen tunnusta. Kun jouluvalot syttyvät kaupungissa, minua hymyilyttää. Silloin tietää, että nyt se alkaa, puuhaaminen ja odottaminen.

Koska tänään minun blogissani avattiin joulukalenterin yhdeksäs luukku, halusin jakaa joulumuistoja sekä välittää ilon ja touhun tunnun tännekin. Ja pienenä piristeenä päätin järjestää jouluisen arvonnan, johon voi osallistua jakamalla oman jouluun liittyvän muiston. Tarkemman säännöt alla.

Arvonta

♥ Arvottavana on Löytö 14 -kalenteri TAI 20 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Arvonnan voittaja saa valita näistä mieluisamman, sillä huomiolla, että mikäli arvonnan päättyessä kalenteria ei enää ole saatavilla, on voitto automaattisesti lahjakortti. (Molemmat voitot ovat minun itseni kustantamia.)

♥ Arvontaan voi osallistua kuka tahansa kertomalla jouluisen tai jouluun liittyvän muiston kommentissa. Nimettömänä ei voi osallistua, joten keksithän itsellesi nimimerkin! Kaikille osallistujille on yksi arpa.

♥ Arvontaan voi osallistua 25.12.2013 kello 23.59 asti. Pyrin ilmoittamaan voittajan blogissani mahdollisimman pian arvonnan päätyttyä viikon 52 aikana.

♥ HUOM! Jos jätät sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä, ilmoitan mahdollisesta voitosta myös sähköpostitse. Mikäli voittajan kommentissa ei sähköpostiosoitetta ole, ilmoitan voitosta vain blogissani ja odotan voittajan ottavan minuun yhteyttä muutaman päivän kuluessa. Jos voittajaa ei jostain syystä ole saatu kiinni viimeistään 31.12.2013, arvon uuden voittajan.

Ihanan touhuisaa joulun odotusta ja arpaonnea kaikille!

Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukku aukesi eilen Tarukirja -blogissa ja huomenna luukku aukeaa Luen ja kirjoitan -blogissa.


85 kommenttia:

  1. Ihanan jouluinen teksti :) Tuollaista joulutunnelmaa joululta odotankin.
    Minun yksi lapsuuden parhaimmista joulumuistoista on ensimmäinen adventti, koska äitini oli hyvin tarkka, että ennen sitä ei joulukoristeita laiteta esille. Silloin vasta alkaa joulun odotus. Odotin aina ensimmäistä adventtia, puimme tonttuasut päälle ja koristelimme koko talon. :) Arvonnassa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaapa kivalta tavalta odottaa ensimmäistä adventtia, ennen kuin joulukoristeet laitetaan. Monet laittavatkin nykyään ne jo aika aikaisin, mikä on minusta on vähän tylsää. Marraskuun ja joulukuun taite riittäisi hyvin.

      Poista
  2. Mukana jouluisessa arvonnassa :) Maiai
    marianna1@luukku.com

    VastaaPoista
  3. "Sinivuorten yö, siellä uuras työ..."

    Muistan lapsena, kuinka halusin monta lahjaa, ja siskoni ratkaisi köyhän perheen ongelmamme ostamalla minulle pyöreää näkkileipää ja purkkalastu-paketteja ja paketoi ne yksitellen. Tykkäsin tuollaisista lahjoista todella paljon.

    Mukana ihanassa arvonnassa (tuo kalenteri on todella kaunis ja erilainen). ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana siskosi! <3 Lapsena sitä tosiaan kaipaa useampaa pakettia, eikä sisällölläkään niin väliä ole. Onneksi näin vanhempana lahjojenkin merkitys muuttuu paljon.

      Poista
  4. Oi minä odotin paljon sinun luukkuasi ja se olikin niin kaunis ja tunnelmallinen kuin odotinkin sen olevan :) Tulipa jouluinen olo! Minunkin lapsuuteni joulut vietettiin maaseudulla, meillä tosin vain oman perheen kesken. Parasta oli se ihana, odottava tunnelma ja voi miten pitkältä joulukuu silloin tuntuikaan, kun nyt päivät kiitävät ohitse. Yksi hyvin elävä odottamisen tuskaan liittyvä muisto on, kun eräänä aattoaamuna olin varma, että ilta ei koskaan koittaisi. Olin aika (tosi) pikkuvanha ja purin harmistustani polkemalla jalkaa lattiaan ja hokemalla "Painu päivä". Ja koittihan se aattoilta saunoineen, ruokineen, lahjoineen ja jännityksineen lopulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos tykkäsit!

      Minustakin se odotus oli ja on parhainta, vaikka lapsena päivät tosiaan matelivat ja nykyään ne menevät ohi niin, ettei ehdi huomaamaan. Meilläkin joulut ovat usein olleet hyvin iltapainotteisia. Tänä vuonna vietän joulua poikaystäväni perheen kanssa ja heillä joulut ovat päiväpainotteisia. Saa nähdä miten osaan suhtautua! :)

      Poista
  5. Lapsuudenperheessäni joulutunnelmaa synkisti viina, onneksi nyt oman perheeni kanssa olen saanut ottaa jouluriemussa takaisin. Ihmettelen joulun taikaa yhdessä lapsiemme kanssa. :) Arvonnassa mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on surullista, että lapsuuden jouluista ei ole voinut nauttia tuollaisesta syystä. Vaikka ei se minullekaan vierasta ole, mutta joulut onneksi olivat yleensä vain mukavia. Ja onneksi oman perheen parissa voi sitten viettää paljon parempia ja ihanempia jouluja. <3

      Poista
  6. Voi miten mukavia muistoja. :)

    Minä en ole oikein jouluihminen, ja pohdin sen syytä joka vuosi. En ole vielä selvittänyt, mistä se johtuu. Ehkä se selviää joskus tai sitten ei. Ehkä vielä joskus löydän itsestäni jouluihmisen tai sitten en.

    Erityisen hyvin muistan erään joulun, jolloin toimin koko aaton joulupukin tonttuapulaisena (=kuskina, sillä pukilla eikä tontulla ollut ajokorttia). Siinähän se aatto sujui, kiersimme ainakin tusinan eri asiakkaan luona, pukki ja tonttu hoitivat vartin verran showta sisällä ja minä kuuntelin jouluradiota loskasateessa autossa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät voi olla jouluihmisiä, eikä siihen välttämättä ole sen suurempaa syytä. Minäkin voisin luetella liudan asiota, joista en joulun ajassa yleisesti pidä, mutta yleensä keskityn vain niihin omiin juttuihin, joista tykkään. Joulua voi kuitenkin viettää monella tavalla, vaikka sitten tonttuapulaisena ;)

      Poista
  7. Joulun kiire ja touhu jotenkin kuuluvat asiaan, ne luovat sen odottavan tunnelman :) Olen onneksi oppinut ottamaan aiempaa rennommin, en jaksa stressata jos en ehdi tehdä haluamiani asioita itse vaan ostan ne surutta kaupasta.

    Minun tärkeimmät joulumuistot liittyvät yhdessäoloon, rauhalliseen tunnelmaan ja herkullisiin ruokiin. Samoja elementtejä vaalin edelleen omissa joulujärjestelyissä.

    Osallistun lahjakortin arvontaan :) Sähköpostiosoite on villasukka.kirjahyllyssa@luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kiire ja touhu kuuluvat asiaan, mutta jos se taittaa stressiin, niin sitten ollaan väärillä teillä. Minä en juurikaan jaksa stressata ja näin aikuisena on jo senkin oppinut, että ruokapöytään voi laittaa ihan vaan niitä ruokia, joista itse tykkää eikä perinteen vuoksi kaikkea mahdollista ;) ei tule stressi, kun ei väkisin väkerrä kymmentä eri sorttia ruokaa (vaikka lapsuudessani niin tehtiinkin).

      Yhdessäolo on minullekin joulussa tärkeää, kaiken muun ohella tietenkin.

      Poista
  8. Minullekin joulu oli lapsena mukavaa ja odottavaa aikaa. Eräs vuosi oli erityisen iloinen: joskus illalla ennen joulunpyhiä olimme lähdössä äidin ja isän kanssa kävelylle, kun pimeältä pihalta ampaisi tuntematon kissa suoraan vielä auki olevasta ulko-ovesta sisään eteiseen! Meille se kissa sitten jäi muutamaksi vuodeksi. Oli kyllä kiva joululahja! :)

    Nykyään en oikein ole jouluihmisiä. Pyhät tarkoittavat minulle lähinnä vain päiviä, jolloin kaupat ovat kiinni ja voi lomailla koulusta ja/tai töistä. Mutta lomailussakin on minulle jo ihan tarpeeksi. :)

    Mukana arvonnassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kisutarina! Voi vitsit <3

      Aikuisena joulun merkitys kyllä muuttuu paljon. Minä pidän edelleen paljon joulusta, vaikka nykyään se onkin erilainen ja vaikka nykyään arvostaa ehkä vähän eri asioita kuin mitä lapsena. Tai aika paljonkin eri asioita.

      Poista
  9. Ihanalta kuulostavat nuo lapsuutesi, ja nykyhetkenkin, joulutouhut. Jouluntunnelma tulee osittain juuri siitä, että kaiken tohinan jälkeen saa pysähtyä, hengähtää syvään ja vain nauttia.

    Osallistun arvontaan :) sininen.linna(at)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauttia työnsä tuloksesta. Se on parasta. :)

      Poista
  10. Kiitos joulutunnelmista. Minäkin olen aina kokenut joulukuun ja joulun odotuksen valoisana ja touhukkaana. Melkein uskon vähäsen pukkiin vieläkin.
    Elämässäni on ollut kolme erilaista joulua. Lapsuuden joulu 1963 oli surun joulu, ensimmäinen joulu ilman äitiä, joka kuoli lokakuussa. Joulun 1970 vietin jouluttomasti USA:ssa juutalaisen poikakaverin kanssa kahdestaan. Hän ihmetteli, etten halunnut järjestää mitään kristittyjen joulujuttuja, mutta en välittänyt, koska kaikki oli muutenkin niin erilaista. Kolmas erilainen joulu oli 1983, jolloin ajelin kotiin synnytyssairaalasta ilman esikoispoikaa. Hän joutui jäämään keskolaan, kunnes saavuttaisi 2,5 kilon rajan. Olisin halunnut jäädä sairaalaan pikkuisen kanssa, mutta hoitajat ajoivat minut kotiin muistuttaen, että onhan sinulla kaksi muutakin lasta. Mieheni ja isot veljet olivat jo valmistautuneet jouluun miesten kesken ja olivat iloisia tulostani, mutta minulla oli koko joulun haikea mieli, kun pienin oli joukosta poissa. No, tänäkin jouluna hän on kanssamme keskosuudesta huolimatta vankaksi mieheksi varttuneena. marjatta@mentula.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin, että jaoit erilaisia joulumuistoja. Aina joulut eivät ole niin iloisia, mutta sellaista elämä on. En voi edes kuvitella miten vaikeaa olisi jättää vauva sairaalaan joulun aikaan yksin. Mutta ilmeisesti se kannatti.

      Onneksi useimmat joulut kuitenkin yleensä ovat kokemisen arvoisia :)

      Poista
    2. Piti kirjoittaa KUOPUSpoika eikä esikoinen, lapsus. Puheessa teen näitä koko ajan, miksen siis nopeasti kirjoittaessakin.
      Kyllä, useimmat joulut ovat vuoden parasta aikaa hellepäivien ohella.

      Poista
  11. Mullapa on ankea joulumuisto! Soitin joskus penskana joulupukin kuumaanlinjaan ihan innoissani ja sit tonttu vastas ja otti meikän yhteystiedot ylös ja lupaili et pukki soittaa VAAN EI KOSKAAN SOITTANUT.

    Mukana arvonnassa kyl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh miten kurja kohtalo! Tosin muistaisin jonkun toisenkin joskus kertoneen samaa, eli ilmeisesti kaikki eivät sitten vain saa yhteydenottoa pukilta :(

      Ehkä sun täytyy kokeilla soittaa tänä vuonna paremmalla onnella? ;)

      Poista
  12. Minä muistan lapsuudesta joulun, kun veljeni oli nikkaroinut hienon pienoiskokoa olevan hirsimökin isälle ja äidille lahjaksi ja minä ostin kuistille tonttukynttilän. Lahjojen jakamisen jälkeen nuorin veli oli kadonnut ja löytyi teknisestä tilasta. Hän oli hajottanut mökin ja sanoi tekevänsä paremman. Taisi olla kolmivuotias.
    Osallistun arvontaan ja toivon lahjakorttia. maimalaak@gmail.com

    Blogissani Kirjasähkökärässä on myös Joululahja-arvonta käynnissä. Tervetuloa arpajaisiin t. Mai :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi mikä pikkuinen! Tuliko uudesta mökistä parempi?

      Täytyykin tulla blogiisi vierailulle.

      Poista
  13. Muistan tarkkaan sen heken, kun tajusin että se on vaari parran takana :D

    pienempi@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, noita hetkiä on varmaan aika monelle sattunut eteen. Tosin minä en tainnut koskaan arvata kuka pukkimme on, vaikka vanhempana jo tiesinkin, että joku tuttu siellä mörisee ;)

      Poista
  14. Mä en osallistu kilpailuun, mutta sellainen epätarkka muistikuva on, kuinka me haettiin vissiin porukalla kaks joulukuusta sieltä metsästä joskus!

    Sitten muistan myös sellaisen talvisen muiston, kun te olitte meidän äidin kyydissä tulos Kankaanpäähän Vatajasta, niin auto juuttui lumihankeen siellä t-risteyksessä, siellä missä on postilaatikot. Siellä me kyhjötettiin, mutta teidän isä tuli apuun ja päästiin sitten pois vihdoinkin kohti Kankaanpään taikamaailmaa. Muistan vaan jotenkin niin hyvin kyhjöttämisen äidin autossa, siinä oli silloin TUNNELMAA. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo joulukuusia on kyllä joka joulu haettu ja huh huh millaisia reissuja ne välillä ovat olleet. Viime jouluna iskä taisi hakea lähimmän pienen kuusen lähimetsästä :D

      Onhan siinä tunnelmaa, kun samaan pieneen autoon on änkeydytty. Ja jotenkin näitä hakeen juuttumisia on ollut paljon, koska minun mieleeni on jäänyt useampi, vaikka lapsuudesta paljon muuta muista :D

      Poista
  15. Olipa ihanan tunnelmallinen teksti! Ensin ajattelin, että oih, aivan kuin joulumuistosi sijoittuisivat jonnekin todella kauas menneisyyteen, kunnes muistin, että taidat olla minua melkein kymmenen vuotta nuorempi. =D Tai kuka tietää, ehkä muistelit jotain joulua edellisestä elämästäsi. =D

    Hmm. Joulumuisto. Varmaan jokin niistä jouluista mukulana, kun sain kauan kaivatut luistimet pukilta, tai ison nuken. (Joka muuten oli koko lapsuuteni ainoa nukke, tai no kaksi barbia minulla oli lisäksi.) Tänä vuonna en ole ollut innoissani joulusta juuri yhtään, vaikka yleensä intoilen kovastikin. En tiedä. Vanhuus ei tule kello kaulassa ja sitä rataa. Minua on aina huvittanut nämä "karmea joulustressi yms." Minä en nyt ikäpäivänä ottaisi stressiä jostain joulusta. =D

    Arvonnassa mukana siis. kingiakahviaempatiaa@yahoo.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kentie, mutta meillä on ollut kyllä lapsina todella perinteinen, vanhanaikainen ja maalainen joulu. Pirttipöydän ääressä syötiin leivinuunin vierellä ja voi että. Sitä samaa tunnelmaa ei enää oikein tahdo millään saavuttaa.

      Minäkään en oikein ymmärrä stressiä, kun miellän itse joulun niin iloiseksi ajaksi. Jutut jotka joulua varten teen, teen ihan mielelläni. Mutta kukin tietenkin tyylillään.

      Poista
  16. Joulumuistot, oi <3 No..toki kaikki eivät ole todellakaan ihania ja kultaisia, mutta on niitäkin onneksi :)

    Yksi huvittava juttu tulee mieleen kun olin yläasteella ja sukujoulua viettäessämme asiat menivät niin, että minun piti olla joulupukki. Ihan hyvin meni siihen asti kunnes pikkusiskoni istui syliini ja kuiskasi: kyllä minä tiedän kuka sä oot!! :)

    Mukana, jarjellajatunteella(at)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki joulumuistot eivät tosiaan ole iloisia, mutta onneksi suurin osa on.

      Heh ja pukkiin liittyviä huvittavia muistoja on kyllä paljon. Minuun pukki meni lapsena täydestä, mutta kun vähän tuli ikää lisää, niin alkoi huvittamaan jo se, että pukki oli joka joulu eri kokoa ja näköä :D

      Poista
  17. Ihana luukku! <3 Vanhana maalaistyttönä moni kertomasi asia kuulostaa niin tutulta, kuten esimerkiksi nuo pakkasessa tampatut jääkylmät matot, itse leivinuunissa tehdyt jouluruuat ja piparit, jouluvalot ikkunoissa totta kai. Sen sijaan meillä on olemattoman pieni suku, ja tuollaisista joulunvietoista joissa on paljon sukua ja perhettä koolla, minä en tiedä mitään. Minun lapsuuteni joulut ovat olleet pääasiassa perheen hiljaiselon ja rauhoittumisen aikaa. Aattoon on aina kuulunut joulusauna (vanhassa puilla lämmitettävässä pihasaunassa), hautausmaalla käynti ja jouluruokien syöminen, muuten aatto onkin kulunut joululahjakirjoja ja -leluja tutkiskellessa sekä tietenkin piirrosklassikoita katsellessa. Katson vielä nykyisinkin joka vuosi Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen, ilman niitä joulu ei tunnu joululta. <3

    Yksi jotenkin minua liikuttava joulumuisto muistui mieleeni Luettua elämää -blogin joulukalenterin ensimmäisestä luukusta reilu viikko sitten: kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, ja koulun joulujuhlasta sai aina pienen ruskean paperipussin lahjaksi. Pussissa oli useimmiten hieno punaposkinen jouluomena, piparkakku ja lakupatukka, ja muistan vieläkin miten pienelle tytölle tuli siitä vaatimattomasta mutta melkein aarteelta tuntuvasta pussukasta hyvä ja iloinen mieli. <3 (Hih, mitäköhän nykyajan älypuhelimiin ja tabletteihin tottunut seitsenvuotias sanoisi tuommoisesta lahjasta, tuskinpa omena ja piparkakku tekisivät nykylasta kovinkaan onnelliseksi. Niin ne ajat muuttuvat. Nyyh.)

    Osallistun arvontaan ja toivotan sinulle ihanaa ja sopivasti puuhakasta joulunalusaikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Lapsuutemme joulut kuulostavat melko samanlaisilta, mutta niinhän ne useimmilla. Saunaa, ruokaa ja vähän lahjoja. Tosin minä en ole oikein koskaan osannut aaton aamuna ainakaan rauhoittua piirrettyjen ääreen, sillä meillä on ollut aina melkoinen tohina päällä aaton aamuna :D

      Minäkin muistan ne pienet ruskeat paperipussit, joissa oli pipari ja omena ja lakua! Hih. Se oli kyllä suuri ja ihana juttu tuolloin. Ei taitaisi tosiaan nykyään upota enää ihan samalla tavalla lapsiin. Harmi. Pienet asiat kun yleensä tuppaavat olemaan avain onneen.

      Ihanaa joulunalusaikaa sinullekin!

      Poista
    2. Arvatkaa mitä, ainakin meillä Vantaalla lapset saavat edelleen koulusta joulujuhlassa pussin, jossa on omena ja piparkakku ja oma melkein-kahdeksanvuotiaani on siitä ihan haltioissaan. Se on siis iso juttu edelleen. <3

      Poista
    3. Ihana kuulla, että joillakin vielä näin <3

      Poista
  18. Ihania muistoja!

    Osallistun arvontaan, ja tässä yksi, ehkä vähän erilainen joulumuistoni:
    Olin jo teini-ikäinen, ihanat mummolan joulut olivat takanapäin, ja oli jouluaatto. Vietimme sitä oman perheen kesken ihan kotosalla, mutta jo varhain iltapäivällä minun valtasi palava halu lähteä kavereille. Kävelin vastasataneessa puuterilumessa, jota hiljalleen tippui taivaalta. Naapurin vanha rouva käveli vastaan ja toivotti hymysuin hyvää joulua. Tapaus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Aina ei joulumieleen tarvita idyllistä perhepiiriä tai kynttilänvaloa. Se voi olla tuttu ääni ja hymy kujalla :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lukea näin erilaisia joulumuistoja ja huomata, miten pienet jutut jäävät mieleen <3

      Minä olen aina rakastanut jouluissa juuri sitä, ettei tarvitse lähteä minnekään. Saa olla kotona omassa pesässä omien tuttujen kanssa. Minusta se on parasta. Siksi onkin vähän jännää viettää tämä joulu kokonaisuudessaan poikaystäväni perheen luona (olen aiemmin ollut siellä vain aattona käymässä), sillä he ovat aattonakin meneväisiä ja tykkäävät käydä esimerkiksi katsomassa kaupungin jouluvaloja.

      Hyvää joulunodotusta sinulle!

      Poista
  19. Ihania muistoja (hiih, minä olen juuri tänä iltana lukenut oppilaiden aineistakin näitä joulumuistoja ;)). Minä pidän joulussa siitä odottavasta tunnelmasta, kun marraskuun lopulla alan ostaa glögiä, kuunnella joululevyjä (vain tiettyjä ja englanninkielisiä. Suomenkielisiä joululauluja osaan kuunnella vain kotikotona), poltella joka ilta kynttilöitä (niitä kuluukin paljon!), leipoa pipareita ja ostella lahjoja ja paketoida niitä kauniisti. Nuo sinun pakettisi ovat tosi nättejä muuten! Ja joulukalenteri on pakko olla -tänä jouluna minulla on kolme ;)

    Olen mukana arvonnassa ja jos onni napsahtaa, toivon kalenteria. Se on todella upea, luin vasta esittelysi. Minäkin olen täysin kalenteri-ihminen -en varmasti koskaan siirry puhelimen kalenteriin. Mailini: ktolive939@gmail.com.

    Ihanaa joulunodotusta sinulle Katri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut päivä täynnä joulumuistoja sitten. Minäkin pidän joulussa odottavasta tunnelmasta ja kaikesta siinä ympärillä, vaikka myönnän, etten edes jouluihmisenä ihan täysin ymmärrä jos joulua aletaan viettämään jo paljon ennen joulukuuta.

      Minä olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman kalenteria. Poikaystäväni ihmetteli tätä kovasti, mutta sanoin vain, että "tänä vuonna mä olen jo aikuinen". Tosiasia on se, että päivät menevät niin vauhdilla nyt, etten tajunnut kuin vasta joulukuun puolella kunnolla, että ihan oikeasti nyt on jo se joulukuu :D

      Arpaonnea sinulle! Tuo kalenteri on upea. Ja hyvää joulunodotusta!

      Poista
  20. Hauskimpia joulumuistoja on koulun joulujuhlista. Tykkäsin kauheasti näyttelemisestä ja muistan lempiroolini lempparirepliikkini edelleen: "Ja minun nimeni on JOOONATAN."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minullekin on jäänyt mieleen eräät joulujuhlat, joissa minulla oli kokonainen lause sanottavana ja sen aikana seisoin ihan ypöyksin lavalla. Se lause oli kutakuinkin: "Ja tuolla he nyt menevät!". Seisoin kuin seipään niellyt ja naama vakanava, mutta omasta mielestäni se meni todella hyvin :D Koulun näytelmistä kyllä on jäänyt muutenkin hupaisia muistoja.

      Poista
  21. Onpa sympaattisia ja liikuttavia joulumuistoja, näistä jos mistä tulee joulufiilis kun lukee.... Omat vahvimmat joulufiilikset tulevat lapsuudesta, kauppiaan tyttärenä joulukuu oli kiireistä mutta aika lailla antoisaa aikaa ja huipentui aaton puolikkaaseen aukioloon jolloin toivoteltiin tonttulakki päässä asiakkaille hyviä jouluja...
    --en ole kalenteri-ihminen, mutta joka vuosi päätän muuttua ja ryhtyä sellaiseksi, josko ensi vuonna sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihan mahtavaa, että näin monet ovat kertoneet joulumuistojaan! Hauska huomata, miten erilaisia jouluja ihmisillä on ja se, miten pienet asiat tuntuvat tekevän joulun. Esimerkiksi sinun joulumuistosi kuulostaa erilaiselta, mutta kivalta yhtä lailla :)

      Minä en harvalatvaisena ihmisenä ymmärrä, miten joku pärjää ilman jotain kalenteria :D Vaikka itseltäni joskus unohtuu kirjoittaa jutut ylös mukana kannettavaan kalenteriin, niin seinäkalenteriin vähintään töhrään jotain! Mutta katsotaan, jos onni nyt suosisi ja elämäsi suunta muuttuisi ;)

      Poista
  22. Minä taas alle kouluikäisenä aloin parkua kuin syötävä, kun minut vietiin koulun joulujuhliin ja joulupukki ilmestyi. Naapurin mies kysyi kuolemaansa asti aina minut nähdessään vielä aikuistuttuanikin, vieläkö pelkään pukkia...Kauhea trauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Pukki on kyllä monet lapset traumatisoinut. Minuakin vähän karmi, kun puhuttiin, että tontut kurkkivat ikkunan takana ja pukki tietää olenko ollut kiltti vai ei. Ihan kuin joku olisi koko ajan vakoillut!

      Onneksi näin vanhempana voi viettää pukitontakin joulua ;)

      Poista
  23. Näistä muistoista tulee jouluinen olo itsellekin. :) Minä heitän joulumuistolaariin Kanarian joulumuistoja: parikymmentä astetta lämmintä, joulutähtiä ulkoistutuksissa siellä täällä, joulupukki surffilaudalla jonkun putiikin edessä, koristeellisia seimiasetelmia. Tuttuja jouluelementtejä kesäisissä lomaympyröissä. En aivan tavoita kotimaan joulufiilistä, mutta tämmöisten 'eksoottisten' joulujen jälkeen kotijoulu tuntuu sitäkin mukavammalta. Osallistun arvontaan, osoite: marikaoksa@gmail.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä muidenkin muistoja on kyllä kiva lukea, tulee tosiaan jouluinen olo :)

      Eksoottinen joulukin on varmasti kokemus, mutta minä kyllä vannon kotijoulujen nimeen ;) Vaikka muun talven voisin ihan hyvin viettää jossain auringon alla, niin kyllä jouluna kuuluu vähän pakkasen purra ja lunta tuiskuttaa. Tosin tänä jouluna se taitaa jäädä välistä, jos ei sää muutu.

      Poista
  24. Joulumuistoja on ihana lukea! Perinteisen joulun tunnistan minäkin, mutta juhlijoita oli vain meidän ydinperhe. Joulusiivot tehtiin vasta aattoaamuna, joten ne kylmät matot kuuluivat minunkin lapsuuden jouluihini. Sellainen joulumuisto liittyy joulukoristeisiin, että kun kuusi oli koristeltu, riisuimme siskoni kanssa siitä lempikoristeemme ja leikimme monta tuntia niillä, vähän niin kuin nykylapset Pet Shop -leluilla.

    Kiitos jouluisesta luukusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja kiinnostava lukea näin erilaisia muistoja :)

      Meillä joulusiivo tehtiin aina vähän ennen aattoa, mutta aattoaamuna kaikki oli ylensä jo lähes valmiina. Nykyään saatetaan aattoaamuna vielä painella kauppaan hakemaan unohtuneita ruokia :D

      Ihana muisto tuo joulukoristeilla leikkiminen<3 Väittäisin, ettei nykylapset moisesta ymmärtäisi.

      Kiitos sinulle kivasta joulumuiston jakamisesta.

      Poista
  25. Joulut ovat yleensä ihania, mutta kaikkein mieleenpainuvin joulu oli se, kun vastarakastuneena vietin joulua nykyisen mieheni kanssa Kalliossa melkein 20 vuotta sitten. Yöllä kävelimme paukkuvassa pakkasessa ja hienoisessa lumisateessa Kallion hiljaisilla kaduilla kohti kirkkoa ja yökonserttia. Se oli kuin jostain elokuvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto! <3 Ja onneksi joulut tosiaan useimmiten ovat hyviä ainakin itsellä. Kaikilla kun ei sellaiseen ole mahdollisuutta.

      Poista
  26. Oi, tunnistan ihan oman lapsuuteni joulut tästä. Tosin useimmiten taidettiin juhlia vain meidän perheen kesken. Ollessani vielä alle kouluikäinen vietimme joitakin jouluja myös mummolassa.

    Muistan kuitenkin, kun olimme ensimmäisen ja ainoan kerran myös toisessa mummolassa joulun, ja selvisi karu totuus joulupukista. Pukilla kun oli epäilyttävän tutunnäköiset siniset farkut ja ihan kammottava joulupukkinaamari! Olin viisivuotias ja järkytyin syvästi. Silti uskoin itsepintaisesti vielä monta vuotta pukkiin, koska meillä kotona kävi selvästikin ihan oikea pukki. Ehkä sillä oli juuri sinä jouluna vain kiireitä tai ei vain löytänyt perille, niin mä päättelin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se on kyllä ihanaa, miten lapsen uskoa joulupukkiin ei helpolla horjuteta. Itse olen ollut sen verran pikkuvanha, etten ole uskonut pukkiin edes kovin pienenä. Mutta harvoin osasin selvittää, kuka meidän pukki on!

      Poista
  27. Ihanan luukun teit Katri :) Ja mukana arvonnassa tottakai!

    Minä uskoin alle kouluikäisenä ihan täysillä joulupukkiin ja tonttuihin. Aina Citymarketissa ruokaostoksilla kurkin leluhyllyjen väliin, jos siellä vaikka olisi pukki tai edes tonttu ostamassa lapsille lahjoja... (Joulupukin paja ei siis mennyt täydestä ;) )

    Setäni joskus esitti suvulle joulupukkia ja mummu on myöhemmin kertonut, että setä tunki jopa perunan suuhunsa ettei kuulostaisi itseltään ja lapset eivät tunnistaisi! :D Melko suuri ihme, että sai itsensä kuulostamaan järkevältä, eikä hampaattomalta papalta.

    Olin myös hyvin järkyttynyt, kun kirjoitin pukille kirjeen ja laitoin itse postilaatikkoonkin, mutta kun sain tietää ettei se oikeasti mennyt kellekään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni <3

      Peruna suussaan? Mitä? Miten se ei tukehtunut? Ei kyllä itsellä pokka ihan heti pitäisi tuollaisessa tilanteessa :D Haha. Huippua!

      Minä en uskonut pukkiin kuin ihan pienenä, mutta meidän nuorin pikkusisko uskoi tosi vanhaksi asti. Sitten kun ei enää jaksettu kutsua pukkia kylään, niin meillä kävi "tontut" tuomassa lahjat sillä aikaa kun oltiin saunassa. Annettiin pikkusiskon lähteä aina ekana saunasta ja sitten se juoksi takaisin kirkuen "TONTUT ON TUONU MEILLE LAHJOJA TULKAA ÄKKIÄ ÄKKIÄ NYT JO" :D Ei olisi malttanut, että edes puetaan päällemme.

      Joulupukkiin liittyy kyllä varmaan monen lapsuuden hauskimmat, parhaimmat ja traumatisoivimmat muistot.

      Poista
  28. Taisin olla 15-vuotias, kun vietin aatonaaton parhaan kaverini seurassa. Illalla päädyimme kävelemään ulos ihanaan runsaaseen lumisateeseen pariksi tunniksi. Juttelimme kaikesta maasta taivaaseen ja kuuntelimme musiikkia toinen toisesta kuulokkeesta ja toinen toisesta. Ainut mieleen jäänyt kappale on Bon Jovin Someday I'll Be Saturday Night. Lopulta saatoin kaverin bussipysäkille ja lähdin itse kotiin koristelemaan joulukuusta :) Tuollaiset hetket on juuri niitä, joita kaipaa teinivuosilta kaikkein eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, miten pienet asiat ja hetket jäävät usein mieleen. Se on minusta todiste siitä, että juuri ne ovat avain onneen. Ja ihana muisto sinulla<3 Tuollaisia hetkiä soisi ihmisille enemmänkin.

      Poista
  29. lapsuudesta muista joulusaunan mummolassa. se oli samassa rakennuksessa kuin navetta, ja siellä tuoksui aina vähän lehmälle... pihan poikki juostiin saunan jälkeen paljain jaloin syömään kinkkua! rauhaisa joulu se oli, lämmöllä muistan niitä ja mummoa.
    maison@luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehmälle tuoksuva joulusauna kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta varmasti myös ihanalta. Hauskaa, miten monille juuri sauna on joulussa merkityksellinen. :)

      Poista
  30. ihanimmat joulumuistot on lapsuudesta. Silloin suurperheessäkin oli rauhallista ja siistiä :) jouluna lämmitettiin pihasauna, ja kynttilän valossa saunottiin.. ja juostiin paljain jaloin sisälle:)
    elina_myllykoski@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että aika monella parhaat joulumuistot ovat lapsuudesta. Etenkin kun kaikki vielä tuntui niin taianomaiselta. Näin aikuisena siitä on vähän vaikeampi pitää kiinni. Mutta onneksi se aika hyvin onnistuu edelleen :)

      Poista
  31. Olipa mukava lukea joulumuistoistasi! Ja jess, arvonta! Ehdottomasti mukana!

    No, tällainen yks muisto tuli päälimmäisenä mieleen lapsuuden jouluista: Meillä on tasan yhden kerran vieraillut pukki. Olin ehkä noin 6-vuotias tai jotain sinne päin. Siskoni veti pukkia vähän parrasta, niin että näimme, että iskän partahan se sieltä alta kurkistaa. Tästä huolimatta jotenkin hämmennyin pukista sen verran, että menin keittiön pöydän alla pukkia piiloon. Olemme jälkeenpäin sisarusteni kanssa väitelleet aiheesta, että pelkäsinkö muka pukkia niin paljon, että piti mennä piiloon. Minä en suostu myöntämään, että pelkäsin, ihan huvikseni vain menin pöydän alle.

    Yksi ikimuistoisia (ei niin hyvällä tavalla) jouluja on myös ekan yliopistovuoteni joulu, jonka aaton vieton aloitin aikaisin aamulla istumalla vessan lattialla ehkä noin 2-3 tuntia valmiina oksentamaan minä hetkenä hyvänsä, kun oli niin huono olo. Kärsin silloin pahoista vatsakipu- ja kuvotuskohtauksista, joiden syyksi myöhemmin kaikenmaailman tutkimusten jälkeen paljastui stressi. Että tällaisia muistoja :D

    annmja@utu.fi

    VastaaPoista
  32. Kiitos, että sinäkin jaoit joulumuistojasi. Vaikka tuo vessan lattialta aaton aloittaminen ei ehkä ole se kaikista mukavin muisto. Onneksi syynä ei kuitenkaan ollut mitään sen vakavempaa! (Vaikka onhan stressikin oikeasti vakava asia.) Pukkiin liittyy kyllä monella hupaisia muistoja ja hassua, että vaikka lapsena tietäisikin, ettei pukkia ole olemassa, niin silti se jotenkin hämmentää. Heh ja pöydän allahan on ihan mukavaa... ;)

    VastaaPoista
  33. muistan kuinka odotimme lapsina joulua. oli sitten paras joulu kun joululahjoiksi paljastui isän veistämät kiväärit.
    Hannu Hanhi
    tapahola@luukku.com

    VastaaPoista
  34. Muistan kun 7-vuotiaana, ihan tavallisen jouluaaton jälkeen, äiti lähti salaperäisenä jonnekin. Ehkä noin tunnin päästä äiti tuli takaisin, kantaen mukanaan koria jossa oli kyydissä kaksi pientä kissanpentua. Toinen minulle, toinen veljelle. Vieläkin muistan miten jännittävää se oli, tutustua siihen pieneen nyyttiin, josta tulikin ihan mielettömän tärkeä ystävä melkein viideksitoista vuodeksi. :)

    VastaaPoista
  35. Pidän siitä miten jotkin asiat eivät koskaan muutu: jouluna rauhoitutaan, lauletaan kauniita lauluja, syödään herkullisia ruokia, ilahdutetaan toisia lahjoilla ja mikä parasta, vietetään joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Seitsemäntoista tällaista joulua takana, toivottavasti lukematon määrä samanlaisia edessä! (:

    milja.pekurinen@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että vaikka minä en ole kovin perinteikäs ihminen, niin jouluna kyllä vaalin niitä oman perheen perinteitä. Toivotaan sinulle vielä monia ihania jouluja! :)

      Poista
  36. Luin koko ketjun läpi ja löysin niin paljon tuttuja, ihania joulumuistoja. Olen onnekas, koska omat joulumuistoni ovat vain hyviä. :) Ja niissä muistoissa joulukuusikin voi olla viidakko: olin tokaluokkalainen oli haaveillut omasta barbista, nimenomaan balettibarbista. Sainkin sellaisen lahjaksi ja siskoni sai jonkun toisenlaisen barbin. Televisiosta tuli vanha mustavalkoinen Tarzan, johon ihastuimme ja jota aloimme leikkiä. Joulukuusi oli hyvä viidakko! Ja kun oli aika mennä savannille, siirryimme kylpyhuoneeseen leikkimään. Siellä oli hyvää tasankoa. Omassa lapsuudessani barbeja ei ollut niin paljon kuin nyt ja tuo balettibarbikin taisi olla Daisy-merkkinen... Mutta se oli unelmieni täyttymys. Aina, kun koristelen joulukuusta ajattelen hieman Tarzania. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto<3 Lapsena sitä keksii kyllä kaikkea hassua ja kuusi on hirveän tärkeä juttu. Itsekin muistan kun halusin nukkua pienenä kuusen alla! En tainnut saada lupaa, kun se olisi saattanut kaatua.

      Lapsuuden joulumuistot kyllä värittävät jouluja pitkään. Itsekin tykkään vaalia juuri niitä lapsuuden perintöjä siksi, että se tuo parhaiten joulufiiliksen. Nyt ihan hirivittää, kun tämä on ensimmäinen vuosi, kun en pääse jouluna saunaan!

      Poista
  37. Muistan elävästi sen kuinka vuosia sitten jouluaaton tunnelman latisti se kun aattoaamuna isoveli jyräsi autolla vahingossa kolmen naapurin postilaatikot rikki. Tapaninpäivän jälkeen kun kaupat olivat taas auki jouduttiin sitten postilaatikko ostoksille. :)

    Silloin tuntui ihan kamalalta, mutta nyt tuo muisto jo vähän hymyilyttää. Onneksi ennen tuota ja sen jälkeenkin on tullut paljon parempia muistoja joulusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mikä harmi varmasti ollut! Onneksi tuollaiselle voi sitten myöhemmin jo nauraa :) Ja onneksi hyvät muistot korvaavat vähemmän hyvät.

      Poista
  38. Miksikähän minulla tulee päällimmäiseksi mieleen vain ankeita joulumuistoja? "Pikkusiskot syntyivät viikkoa ennen joulua keskosina ja meidän piti viettää joulu ilman äitiä, joka oli vauvojen luona sairaalassa."
    "Olin toivonut vain yhtä lahjaa, enkä saanut sitä."
    "Isosisko ei suostunut laulamaan kanssani joulupukille ja löin sitä nyrkillä päähän. Siinä joulupukin nenän edessä. Maha teki kauhusta voltin, kun pelästyin pukin vievän kaikki minulle tarkoitetut lahjat mennessään."

    Oikeasti pidän joulusta, enkä muistele mitään huonoja juttuja :)
    Rakastan joulun kiireetöntä tunnelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kuten itse snaoit, onneksi et muistele huonoja juttuja. Vaikka onhan se oikeasti totta, ettei kaikille joulu ole auvoista aikaa ja varmasti sisältää pettymyksiä jo suurten odotusten vuoksi.

      Poista
  39. Ihana arvonta ja tunnelmallinen postaus. :) Osallistun arvontaan mielelläni.

    Ihanimpia joulumuistoja ovat varmaan juurikin ne lapsuuden joulut, jolloin lähisuku pakkautui meille syömään ja viettämään aikaa. Siinä oli sitä todellista joulun tunnelmaa, kun kaikki olivat yhdessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, että osallistut :)

      Ihana lukea juuri näitä lapsuuden joulumuistoja! Varsinkin onnellisia sellaisia. Niitä on hyvä kantaa mukanaan aikuisuuteen ja aikuisiän jouluihin.

      Poista
  40. Hip hei mukana ollaan arvonnassa.

    Ihanimpia joulumuistoja ovat tietenkin ne lapsuuden joulut, kun jännittyneenä vatsa pullollaan odotti sitä yhtä tiettyä ovikellon soittoa ja partasuista vierasta. Lapsena joulussa oli sitä jotain erityistä taikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lapsena joulussa on jotain erityistä. Paljon enemmän kuin jo tämän ikäisenä. Vaikka onhan joulu ihana edelleen :)

      Poista
  41. Melkein kaikki joulumuistoni ovat hyviä, lähinnä niitä jo mainittuja lapsuuden jouluja. Muistan elävästi sen tuskan, kun iskä söi jouluruokaansa tarkoituksellisen hitaasti tietäen, että me jo kuumeisesti odotimme seuraavaksi siirryttävään lahjojen jakoon... :D Tai kun istuessamme joulusaunassa pikkusiskoni piti koko ajan ravata ovella varmistamassa, ettei joulupukki vahingossa ehdi tulla sillä aikaa. Tai ne ihanat hiljaiset hetket, kun ennen nukkumaan menoa sai kääriytyä peiton alle joululahjakirjojen ja suklaarasioiden kanssa. <3

    Osallistun mielelläni arvontaan ja toivon voittavani tuon Löytö 14 -kalenterin (toki lahjakorttikin tulee ehdottomasti käyttöön)! :)

    VastaaPoista
  42. Onpa ihania tarinoita jaettu, myös omasi :)

    Ensin tuntui, että oma jaettava tarina tai muisto olisi helppo keksiä, mutta kaikkea muuta! Ehkä parhaiten mielessä on nyt muisto eräästä joulupäivästä, kun olin saanut vaaleanpunakantisen värityskirjan, missä taisi olla hieman pehmoiset sivut. Ainakin niitä oli kiva selailla. Heräsin aikaisin ja kun muut vielä nukkuivat, otin uuden värityskirjani, värit ja menin olohuoneeseen pöydän ääreen kuusen valojen loisteeseen värittämään kuvia. Myöhemmin, kun muutkin heräsivät, söimme aamupalan jonka jälkeen keräännyimme kaikki iskän ja äitin peittojen alle sohvalle katsomaan veljeni ja minun, molempien saamat elokuvat. Tämä oli perinne, jonka jälkeen menimme toiselle perinteelle, eli mummoni luo syömään ♥ Niin tapahtuu myös huomenna, ei tosin elokuvia aamusta (se tosin tapahtui vielä pari joulua sitten, tosin veljeni ei ollut paikalla, vaan avomieheni!), mutta mummon joulupöytään.

    Ihanaa ja rauhallista joulua! Ja toki arvonnassa mukana :)

    VastaaPoista
  43. Eilen joulukuusta koristellessa muistui vahvasti mieleen joulu 11-vuoden takaa, kun eräät rakkaat tassuttelijat olivat vasta liittyneet perheeseen ja pääsivät pallopäät viettämään ensimmäistä jouluaan. Kuusipuu olikin sitten sen verran ihana ja ihmeellinen, että pakkohan siihen oli päästä kiipeämään, mutta eihän tuollainen muovikuusi pieniä kollin alkuja jaksanut kannatella vaan meinasi kaatua. Onneksi oltiin lähettyvillä pelastamassa tilanne ja kaikki selvisi ehjänä :)

    En joutunut tätä muistoa yksin kaivelemaan, kun harmaa kissaherra tuli myös muistelu tuulelle kuusen ilmestyessä taas sisälle ja pitihän sitä päästä vähän huitomaan ja maistelemaan ja koristeiden laitossakin autettiin.

    VastaaPoista
  44. Mie olen asunut jo yli kymmenen vuotta etelässä, mutta en ole koskaan viettänyt joulua muualla kuin Lapissa. Täällä on nytkin ihanan lumista ja myysistä. Minulla on ollut myös aina valkea joulu.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.