tiistai 3. joulukuuta 2013

L.M. Montgomery: Sininen linna


L.M. Montgomery: Sininen linna
Suomentanut: A.J. Salonen
Sivut: 280, Arvi A. Karisto Oy 1969
Alkuteos: The Blue Castle, 1926

Valancy on 29 vuotias naimaton nuori nainen, jonka koko elämä on ollut kurja. Valancy on joutunut elämään perheensä oikkujen, sukunsa piikittelyn ja lapsuutensa traumojen keskellä. Valancy ei ole viehättävä, ei rikas eikä muutenkaan hyvässä asemassa avioliittomarkinnoilla. Naimattomana naisena hänellä ei ole arvoa eikä paikkaa oman aikansa yhteiskunnassa. Hän elää edelleen perheensä sääntöjen mukaan, itkee oman elämänsä yksinäisyyttä ja kurjuutta. Vain öisin hän voi paeta todellisuutta Siniseen linnaansa, jossa hän on kaunis, arvostettu ja kosijoiden piirittämä. Mielikuvitus suo hänelle ainoan lohdun.

Kunnes 29 vuotiaana hänen koko elämänsä muuttuu. Valancy on sairas, kuolemansairas ja hän voi kuolla koska vain, silmänräpäyksessä. Hänen hvyäkseen ei voida tehdä enää mitään. Uutisen kuultuaan Valancy tipauttaa herteiltaan vanhan roolinsa muiden kynnysmattona, hän ei enää suostu olemaan muiden käskytettävänä eikä aio pitää suutaan kiinni säädyllisyyden nimissä. Hän alkaa elää. Hän alkaa elää tarttuen jokaiseen hänelle suotuun päivään ja hetkeen. Ja pian Valancyn elämä onkin muuttunut - eikä Sininen linna ole enää vain mielikuvitusta.

Sininen linna on ensimmäinen L.M. Montgomerylta lukemani kirja. Kirjailija ja hänen teoksena ovat olleet minulle entuudestaan vain nimeltä tuttuja, joten en osannut etukäteen odottaa juuri mitään. Mielsin Sinisen linnan jonkinlaiseksi tyttökirjaksi ja siitä kaikki. Mutta kirja yllätti minut. Se hämmensi, herätti kysymyksiä ja jätti hyvin ristiriitaisen tunteen. Kirjassa on paljon hyvää, paljon ärsyttävää ja paljon mitä ei ymmärrä. Kirja oli lukupiirissämme kuukauden kirjana ja tarjosi kyllä paljon pohdittavaa sekä jakoi mielipiteitä.

Yksi pohdinnan aiheistamme oli kirjan luokitteleminen. Lasketaanko kirja tyttökirjaksi vai ei? Kirjastoissa luokittelu vaihteli. Minusta kirja jäi riippumaan jonnekin tyttökirjojen ja aikuisten kirjojen välimaastoon. Tyttökirjaksi Sininen linna on melko synkkä, aiheiltaan jopa rajuhko, mutta aikuisten kirjaksi kuitenkin ehkä hieman liian naiivi ja siloiteltu. Päähenkilö on kuitenkin jo aikuinen nainen, johon ehkä nuoremman lukijan on vaikea samaistua - toisaalta taas lapsellinen oloinen päähenkilö ei tarjonnut samaistumispintaa oikein vanhemmallekaan lukijalle. Kirjassa olisi ollut aineksia sekä tyttökirjaksi että aikuisten romaaniksi, pienellä hiennolla siitä olisi saanut kumman tahansa, mutta nyt kirja oli molempia eikä silti oikein kumpaakaan.

Kirjan tarina on hyvä, hieman erilainen mitä tyttökirjalta ehkä odottaisi ja yllättäväkin. Sanoma on tärkeä ja aina ajankohtainen. Kirjassa on paljon kehuttavaa ja kirjoitusajankohdan huomioiden kirjalle täytyy antaa tunnutusta, sillä se edelleen löytää tiensä lukijoiden käsiin. Nykylukijaa - tai ainakin minua - kirjassa kuitenkin häiritsee moni asia, eikä vetoaminen kirjoitusajankohtaan pelasta kaikkea. Hyvä kirjahan kestää aikaa, ja tämä kirja on kestänytkin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Sininen linna on hämmentävä kirja muutenkin kuin vain luokitteluvaikeuksiensa vuoksi. Kirjan sävy, tyyli ja laatu nimittäin tuntuvat vaihtelevan paljon pitkin kirjaa. Alun sävy on lapsekas, ironinen ja mustan humoristinen. Sekä tappavan tylsä. Aikuinen nainen valittaa elämänsä kurjuutta, eikä tee asialle mitään. Siitä on ironisesti väännetty vitsiä. Sitten sävy muuttuu vakavammaksi, taustalla häilyy jopa traumatisoiva lapsuus ja synkät sävyt. Alun ironia vaihtuu kaunosieluiseksi, jopa runolliseksi ja vakavan tummaksi kertomukseksi, jossa kuitenkin sykkii elämän ilo. Lukijan asennekin muuttuu. Kirja kulkee hitaasti tarinaa rakentaen, kunnes päästään lähemmäs loppua, ja yhtäkkiä tapahtumia tiputetaan muutaman kymmenen sivun aikana naurettavuuksiin asti. Kirja loppuu nopeasti ja yhtäkkiä. Lukemisen jälkeen olo on hämmentynen ristiriitainen.

Kirjasta jää käteen tuntu, kuin hyvään tarinaan olisi vain lisätty alku ja loppu, jotka eivät sovi kokonaisuuteen. Oikeastaan kirjan alku ja loppu ovat tyttökirjallisuuteen omiaan, mutta kirjan keski-osa painii eri sarjassa. Vaihtelevaa tyyliä ja sävyä ei voi pitää edes toimivana tehokeinona, sillä ainakin minua lukijana se vain ärsytti. En osannut suhtautua kirjaan oikein huumorilla mutten vakavuudellakaan. Nykykirjailijalta tällainen teos olisi ollut vain huono. Nyt aika antaa paljon anteeksi, mutta ei sekään kaikkea.

En voi sanoa täysin ihastuneeni, mutta kaiken parjaamisen jälkeen täytyy todeta, että kirjan perusteella en kuitenkaan ihmettele L.M. Montgomeryn suosiota. Kyllähän tällainen tarina on ikiaikainen, koskettava ja varmasti mieleen pitkäksi aikaa jäävä. Tätä ei unohda. Kirja on tarpeeksi yksinkertainen, jotta ydintarina saa olla esillä, mutta tarjoaa silti lukijalle myös kaunista kieltä sekä paljon muuta, jos siihen osaa tarttua. Viittaus Sinipartaan tuo heti uuden ulottuvuuden tarinaan ja kirjan voi nähdä ottavan kantaa moneen asiaan: lääketeollisuuteen, naisten asemaan ja säädyllisyyden tarpeeseen tai tarpeettomuuteen. 
Sininen linna oli minulle pääasiassa positiivinen lukukokemus, vaikka täydellinen ei ollutkaan. Mutta eihän kaikkien kirjojen tarvitsekaan olla.


"Jos ostaa kokemuksensa, se on ihmisen oma. Ei ole siis väliä, kuinka paljon siitä maksaa. Jonkun muun kokemus ei voi koskaan tulla toisen omaksi. Niin on asian laita tässä vanhassa lystikkäässä maailmassa."

"Valancy kuoli sata kertaa tuona yönä ja maksoi täyden hinnan kaikesta Sinisen linnan onnellisuudesta."

♥♥½

Muualla: Kirjamielellä, Booking it some more, Maailman ääreen, Tarukirja, Vinttikamarissa, Noannan kirjablogi, Luetut, lukemattomat, Satun luetut, Oota, mä luen tän eka loppuun, Le Masque Rouge, Luettua

11 kommenttia:

  1. Tämä oli minullekin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) Montgomery tuttavuus. En ihan hurmaantunut - naivius häiritsi, kun ajattelin kyseessä olevan aikuisten kirjan. Ja sitten toinen juttu oli tuo emansipoituminen, nainen kyllä niin sanotusti vapautuu... mutta syöksymällä miehen syliin. YHHYH, pikkufeministi sisälläni tiuskaisi.

    Onhan tämä tavallaan ihan söpö kirja, mutta ehkä odotin vähän enemmän. Ja uskon, että tämä kuitekin uppoaa nuorempaan lukijaan paremmin, ellei sitten todella fanita tyttökirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mielsin kirjan lukiessani melko vahvasti tyttökirjaksi, joten naivius ei siinä mielessä häirinnyt, mutta ei vain uponnut minuun. Olet oikeassa tuosta "naisen vapautumisesta", mutta itse miellän sen vain heijastelevan aikansa arvoja. Ehkä kirjasta olisi tullut liian raju, ellei käänne olisi ollut mikä se oli.

      Nuoremmalle tämä varmaan on suunnattu ja ehkä kirja on osittain jo elänyt aikansa. Onhan tarina hyvä ja ikiaikainen, perinteikäs muttei tylsä, mutta nykylukijan silmissä ehkä vähän laimea? (Vai johtuuko tämä ajatus nyt vain omasta iästä?)

      Poista
  2. Ihan samoilla linjoilla minäkin taas ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä tuntuu olevan melko samantyyppinen kirjamaku noin muutenkin :)

      Poista
  3. Sininen linna on viihdekirjallisuutta. Ehkä se oli aikansa femina-sarjaa. :)
    Itse kyllä rakastan tätä tarinaa, kuten Montgomeryn tarinoita yleensä enkä luokittele sitä kioskikirjallisuudeksi. En ole koskaan ajatellut sitä lastenkirjanakaan. Romantiikkaahan se ihan tihkuu. Ei kaiken aina tarvitsekaan olla niin realistista. Loppuratkaisu on minustakin ehkä hieman kesyhkö.
    Viime lukukerrasta on jo aikaa, täytyisi varmaan taas kerran lukea, ehkä uusi lukeminen toisi taas jotain uuttakin esille tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painokseni alkusivuilla luki rakkausromaani, joten sitähän tämä on ja viihdettä. Se vain onko kirja osoitettu nuoremmalle vai vanhemmalle lukijalle ei mielestäni ollut kovin selkeää. Eihän sen tarvitse ollakaan, mutta mietitytti siksi, että kirjasta olisi voinut olla molemmiksi. Nyt se vain ei tuntunut olevan kumpaakaan.

      Kirjan lopussa tapahtuu vähän liikaa, mikä selkeästi teki hallaa kokonaisuudelle. Vähempi olisi riittänyt.

      Mukavaa, että sinä olet löytänyt tästä enemmän kuin vaikka minä. Kirjasta varmaan saa enemmän irti, jos sen lukee useamman kerran. Niinhän on monen kirjan kanssa.

      Poista
  4. Minuun tämä meni kuin häkä päähän. Sain kirjan Saralta lahjaksi ja luin pari suvea sitten suuresti nauttien. Olen Montgomeryn ihailija, mutta en ihan syty kaikille hänenkään kirjoillleen, mutta tämä vei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit tästä. Ja olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kirja jakaa mielipiteitä ;)

      Poista
  5. Anna-kirjat ovat ainakin minusta ihania! En ole niitäkään lukenut kaikkia, ja muita Montgomeryn kirjoja en muistini mukaan ollenkaan. Luin vasta Anna-kirjan, ja minuun se maailma uppoaa lähes täydellisesti. =D

    VastaaPoista
  6. Joskus silloin tuoreeltaan kovalla vaivalla laatisin tähän tekstiisi kommentin kännykälläni tylsän luennon iloksi, mutta siinä kommentoinnissa oli jotakin häikkää ja eihän sitä näköjään tosiaan ole tullut tänne! Siispä uudestaan!

    Minä luin Sinisen linnan edelliskesänä ja tykkäsin ihan hulluna! Joku älykäs kirjabloggaaja joskus (en muista kuka) tituleerasi kirjaa nimellä aikuisten satu, mikä oli minusta aivan loistava luokitus! Mielestäni kirja on enemmän aikuisille kuin perinteisille tyttökirjaikäisille suunnattu ja siinä on paljon satumaisia elementtejä. Minusta on hienoa, että aikuisillekin kirjoitetaan satumaisia juttuja, omasta mielestäni olisi ilo, jos vastaavia esimerkkejä olisi lisää. Tavallaan tässä on vähän sellaista viihdekirjallisuusleimaa, mutta kyllä tämä mennen tullen voittaa mielestäni nykyajan viihteen eikä ole yhtä pinnallista.

    Ah, olisipa muuten mukavaa lukea tämä uudestaan! Varsinkin, kun en tästä ole blogannutkaan, koska luin sen ennen blogini perustamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tosiaan kommenttiasi kyllä tullut tänne. Jostain syystä puhelimella laitetut kommentit tuntuvat välillä katoavan :(

      Aikuisten satu onkin aika hyvä ilmaus tästä. Minä voisin vielä sanoa, että oman aikansa aikuisten satu, koska valitettavasti päähenkilöön samaistuminen ei ehkä nykyihmiseltä käy enää aivan vaivatta.

      Tämä oli hyvä, mutta kun on lukenut paljon, niin vähän laimeaksi lukukokemus jäi. Olisi kyllä hauska kuulla, mitä pitäisi tästä toiselal lukukerralla :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.