perjantai 17. tammikuuta 2014

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo



John Boyne: Tarkoin vartioitu talo
Suomentanut: Laura Beck
Sivut: 446, Bazar 2011
Kansi: Helin Sepa
Alkuteos:The House of Special Purpose, 2009


John Boynen Tarkoin vartioitu talo valikoitui vuoden ensimmäiseksi lukupiirikirjaksemme. Suhtauduin kirjaan etukäteen hieman varauksella, sillä aiemmin kirjailijalta lukemani Poika raidallisessa pyjamassa oli pettymys. Kirjan idea oli hyvä, mutta kerronnasta en tuolloin pitänyt lainkaan. Tarkoin vartioitu talo kuitenkin kiinnosti minua aiemmasta pettymyksestä huolimatta, sillä kirjaa ja kirjailijaa on yleisesti kehuttu ja onhan kirjassa hurjan kauniit kannet. Valitettavasti kauniit kannet eivät kirjaa pelastaneet, sillä vaikka kirjan tarina ei ole huono, niin kerronta tuntui uskomattoman kehnolta.

Tarkoin vartioitu talo on kertomus Venäjää viimeiseksi hallinneista Romanoveista ja heidän valtakautensa päättymisestä. Se on tarina nuoresta Georgista, joka erinäisten tapahtumien vuoksi palkataan Talvipalatsiin tsaari Nikolai II:n perheen palvelijaksi ja suojelijaksi. Georgi näkee läheltä mitä tsaarin perhessä tapahtuu ennen kuin valta vaihtuu. On nuori, pumpulissa kasvatettu ja suojeltu tsaarin poika Aleksei, hänen sisaruksensa Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia, tsaaritar ja itse tsaari tietenkin sekä Rasputin. Georgi oppii tuntemaan perheen ja tulemaan omalla tavallaan sille läheiseksi, kunnes Nikolain valta alkaa horjua ja Georginkin asema muuttuu.

Samalla kirja on Georgin ja Zojan rakkaustarina. Kirja kulkeekin useammassa tasossa. On elämänsä ehtoopuolella olevat Georgi ja Zoja, on Venäjä vuosina 1915-1917, on Pariisi ja nuoruusvuodet. On loisto ja nousu, romahdus ja pako. Rakkautta, onnea, töitä, lapsettomuuttaa ja perhettä. On kipeitä muistoja ja onnellisia elettyjä vuosia. On GeorgijaZoja.

En ole yleensä kovin innoissani fiktiivisistä historiaan ja oikeisiin ihmisiin perustuvista kirjoista. Luen historiasta mieluiten faktatietoa. Kirjan tarina on kuitenkin tästä seikasta huolimatta ihan hyvä ja uskon sen tiettyyn pisteeseen asti olevan melko totuudenmukainen. Joskin kirjassa on myös paljon kyseenalaistettavaa. En ole aiemmin lukenut Romanoveista kertovaa kirjallisuutta oikeastaan lainkaan, joten oli mukavan virkistävää lukea jotain erilaista. Sitten tosin tulevat ne mutta ja kun.

Kirja on ihan tuskaisen ennalta-arvattava, mikä tietenkään ei ole suuri ihme, kun kirja perustuu yleisesti tunnettuun historiaan. Kuitenkin kirjan rakenne perustuu tietylle jännitteelle ja tarina rakentuu hiljalleen niin, että vasta lopussa paljastetaan totuus. "Paljastus" ei kuitenkaan pääse yllättämään, sillä ratkaisu on naurettavan itsestään selvä. Tästä syystä kirja ei oikein tunnu toimivan. Joko täytyisi olla todella kiinnostunut Romanoveista tai sitten olla tietämättä heistä mitään, niin kirjasta varmaan saisi enemmän irti. Minulle kirja tuntui tarjoavan pettymyksen toisensa perään.

Eniten minua kuitenkin häiritsi kerronta. Kerronta tuntui kömpelöltä, naiivilta ja siltä, ettei kirjailija todellakaan tiennyt mitään siitä, mistä kirjoitti. Kirja oli epäuskottava, laimea ja täynnä korneja latteuksia. Vaikea tietenkin sanoa, kuinka paljon syyttää suomennosta esimerkiksi heppoisista sanavalinnoista ja kuinka paljon on ihan suoraa kirjailijan kynästä, mutta tyyli oli yleisesti jotenkin lapsellisen oloista. Toisaalta kirjaa kuitenkin luki helposti ja nopeasti - toisaalta se tapahtui pitkälti uskottavuuden kustannuksella. Lukupiirissä nousi esiin ajatus, että lukijaa pidetään hieman typeränä, ja juuri siltä kirjaa lukiessa tuntuikin. Kirjailija on tainnut yrittää haukata hieman liian ison palan kirjan suhteen. Kirjailijan lahjat eivät taida ihan riittää siihen, mihin hän haluaisi niiden riittävän.

Loppujen lopuksi kirjasta jäi omalla tavallaan lämmin, mutta pettynyt olo. Pidin Romanovien tarinasta ja viittauksista Anna Kareninaan. Myös arjen ja parisuhteen kuvaus pääsi yllättämään, ja siitä pidin. Tiivistetysti voisi sanoa, että kirja on ihan luettava, mutta paljon lukevalle ei tarjonnut oikein mitään uutta.


Muualla: Nenä Kirjassa, Lumiomena, Lukuisa, Leena Lumi, P.S. Rakastan kirjoja, Järjellä ja tunteella, Kirjakirppu, Kirjojen parissa, Kirjojen salainen puutarha


20 kommenttia:

  1. Minä pääsin aika pitkälle ennen kuin aloin tajuta kytköksiä. Näin siitäkin huolimatta, että romanovien kohtalo oli tuttu .HIstoria kiinnostaa ja historialliset romaanitkin. Ehkä minä luen kirjoja vähän toisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin historia ja historialliset romaanit kiinnostavat, mutta pidän kaunokirjallisuudessa enemmän siitä, jos historiallinen ajanjaksoon on upotettu täysin fiktiiviset hahmot :)

      Minusta se on yksi rikkaus, että kaikki lukevat kirjoja eri tavalla. Niin saa aikaiseksi keskusteluakin :)

      Poista
  2. Tästä on jo aikaa kun luin tämän, mutta pidin kyllä! Sekin varmasti helpotti eläytymistä kun en tiennyt Romanoveista hirveästi tuolloin. Tuosta kannesta pidän myös edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä todella kaunis.
      Ehkä kirja olisi ollut mielenkiintoisempi, jos se olisi tuonut minullekin jotain uutta, mutta tavallaan kirja tuntui tarjoavan vain pintaraapaisun Romanoveista ja sen verran minäkin jo tiesin.

      Poista
  3. No voi harmi, että tämä oli sinulle noin suuri pettymys. Olen siinä samaa mieltä, että Boynen kieli on varsin tavanomaista, ja kerrontakin aika yksioikoista, mutta minusta hän on tarinankertojana aika mainio. Olen lukenut kolme miehen romaania: tämän, Pojan raidallisessa pyjamassa ja Kuudennen miehen, ja olen kyllä pitänyt kaikista. Tämäkin oli minusta hyvä kirja, siitäkin huolimatta että Romanovien tarina oli tuttu ja romaani ei siksi yllättänyt samalla lailla, kuin se olisi voinut tehdä jos aiheesta ei olisi etukäteen tiennyt mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pettymys kyllä, mutta annoin kuitenkin kolme sydäntä, joten ei kirja täysin huono ollut. Ei vain minun kirjani. Minua taisi kaikista eniten häiritä kirjan naiivius ja kömpelyys.

      Poista
  4. Minun on pakko tulla kertomaan oma mielipiteeni Boynen työstä. Minusta hänellä on kyky luoda erittäin vaikuttavia tarinoita. Tunnen itse historiaa kohtuuhyvin ja pidän historiallisista romaaneista, luenkin paljon, mutta en silti osannut täysin aavistaa, mitä Tarkoin vartioidussa talossa vielä tapahtuisi. (Tai The House of Special Purpose, luin sen nimittäin englanniksi) Pakko kuitenkin sanoa että Poika raidallisessa pyjamassa ja Kuudes mies iskivät minuun kovemmin.
    Minä pidän siitä, miten Boyne vähän leikittelee historialla ja kääntää asioita myös nurinkurin, mieti vaikka, miten Poika raidallisessa pyjamassa-kirjan tarina toteutui.
    Tykkään myös siitä, ettei kirjojen kieli ole turhaa purppuraa. Tarina pääsee pääosaan. Ikävää, että Boynen romaanit ovat tuottaneet sinulle pettymyksen. (Kuulostipa kommenttini oudon palvovalta, haha :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihanaa, kun joku tykkää noin kovasti jostain kirjasta/kirjailijasta. Itsellänihän on lähes epäterve suhde John Irvingiin :D

      Poika raidallisessa pyjamassa oli minusta idealtaan parempi kuin tämä. Ja siinä oikeasti sai yllättyä ja järkyttyä. Tämä jäi sen suhteen todella laimeaksi. Ja tässä kirjassa kerronnan naiivius jäi häiritsemään voimakkaasti. Tosin jos olet lukenut alkukielellä, niin kirjoissa on varmasti eroja. Minusta suomennos oli vähän heppoinen ja ehkä vähän huonoja sanavalintoja käytetty.

      Poista
  5. Ai niin, tämäkin kirja on olemassa, laitoin sen taannoin lukulistalle, mutta jonnekin se on unohtunut. Jotenkin kirja herätti kiinnostukseni, mutta voi, eikö tämä olekaan sitten ihan sellainen kuin ajattelin. Toisaalta, olen ihan surkea historiassa, että minulle ei varmasti olisi niin ennalta arvattava. Olen nähnyt Poika raidallisessa pyjamassa leffana, pidin siitä kovasti. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, no todella vaikea kyllä sanoa pitäisitkö tästä vai et. Tämä tuntuu jakavan mielipiteitä paljon. Minusta kirja on kovin keskinkertainen. Mutta kokeile? :)

      Poista
  6. Haa, ristiriitaisia mielipiteitä, ehkä pitäisi tai ei ehkä vaan pitäisi lukea tämä. Olen kauniin kansikuvan takia pyöritellyt kädessä mutta en vielä saanut lainattua ja kuljetettua kotiin asti. Kuten Sara, minäkin olen lukenut ja tykännyt Pojasta raidallisessa pyjamassa ja Kuudennestä miehestä, samoin Boynen lastenkirjasta Nooa Notkoniitty karkaa kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tämä kirja oli minulle ainakin niin keskinkertainen, että toisaalta löysin siitä todella hienoja juttuja ja samaan aikaan todellisia pettymyksiä. Mutta jos pidät Boynesta muuten, niin eiköhän tämäkin mene :)

      Poista
  7. Tämä taisi olla se, jossa väitettiin suomen kuulostavan venäjältä?

    Yleisesti Boynen kirjat ovat minusta viihdyttäviä tapauksia, lukeminen sujuu nopeasti ja on mukavaa. Siitä uskottavuudesta en sitten niin tiedäkään, mutta jos sen osaa laittaa taka-alalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri se, jossa päähenkilöt jopa ymmärsivät vähän suomea, koska se kuulosti niin venäjältä...

      Ehkä minun ongelmani on se, etten oikein välitä vain viihdyttävistä kirjoista. Kaipaan jotain niin paljon voimakkaampaa.

      Poista
  8. Minulle tämä oli omassa viihteellisten lukuromaanien (joita en kovin paljon lue) kategoriassaan oikein hyvä. Romanovit eivät minua kiinnosta ja heihin liittyvä juoni tässä oli ihan höttöä, mutta Boyne kirjoitti niin kauniisti ikääntyvän pariskunnan rakkaudesta ja emigranttielämästä Lontoosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ikääntyvän pariskunnan yhteiselämän kuvaus sekä elämä Lontoossa oli hyvin kirjoitettu. Siitä pidin. Muuten ei vain osunut minuun.

      Ehkä minun ongelmani on juuri se, etten vain oikein osaa lukea viihteellisiä kirjoja. Pidän rankemmista tapauksista :)

      Poista
  9. Kollegani hehkutti tätä kirjaa minulle hyvänä lukuromaanina. Minäkin olen lukenut (ja katsonut) Pojan raidallisessa pyjamassa, ja tätä Tarkoin vartioitua taloa selaillut kirjastossa mutten kiinnostunut ihan niin paljon, että olisin lainannut. Ehkäpä joskus, jos muilta kirjoilta ehtii. ;)

    Kurkkaapa blogiini, siellä on sulle haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika raidallisessa pyjamassa oli tätä parempi (eikä sekään minusta kovin kummoinen). Uskaltaisin väittää, ettei tämän lukematta jättäminen mikään menetys ole.

      Kurkkasin ja kiitos! Vastailen, jahka ehdin.

      Poista
  10. Minä pidin kovasti Poika raidallisessa pyjamassa -kirjasta, mutta Tarkoin vartioitu talo on jäänyt lukematta juuri siksi, että faktan ja fiktion sekoitus ei kiehdo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika raidallisessa pyjamassa on tätä parempi. Minuunkaan ei oikein faktan ja fiktion sekoitus toimi. Ei ainakaan tällaisessa muodossa. Eri asia jos fiktiiviset hahmot seikkailevat oikeasti tapahtuneessa historiassa, mutta oikeasti olemassa olleet hahmot... ei ei ei.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.