keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani



Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Sivut: 727, Otava 2012
Kannen kuva: Chev Wilkinson / Getty Images
Alkuteos: My sister, my love, 2008


Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani on runsas, rönsyilevä, ehkä jopa liiallinen. Kirja on sopimaton, tirkistelevä ja paikoitellen oksettavan ällöttävä. Kirja on ristiriitainen, raju ja koskettava. Se puhuttelee, ravistelee ja ottaa kantaa. Ennen kaikkea Sisareni, rakkaani on upea ja ylistyssanoja ansaitseva teos, jonka lukeminen tuntui sisuksissa ja johon ihastuin vääjäämättä. Kirjassa oli kaikkea, mitä hyvältä kirjalta odottaa ja jopa enemmän. Kirja onnistuu siinä, mihin se pyrkii.

Bliss Rampike on taitava, palkittu ja kuuluisa luistelijalupaus. Ja 6 vuotiaana hän löytyy tapettuna oman kotinsa kellarista. Kuka on voinut tappaa tuon suloisen pienen ihmelapsen? Hieman haparoiden syyttävä sormi osoittaa vuorotellen jokaista. Isää, äitiä, naapuruston pedofiiliä ja lopulta Skyleria, Blissin muutaman vuoden vanhempaa isoveljeä. Skyleriä, joka on aina jäänyt sisarensa loiston varjoon ja josta ei koskaan tullut mitä vanhemmat toivoivat. Isänsä häpeäksi hän ontuu, ei tahdo pärjätä koulussa ja äitinsä kovista yrityksistä huolimatta hänellä ei juuri ole ystäviäkään. Kun taas Bliss on kaikkien rakastama pieni tyttö, joka tuo mainetta ja kunniaa koko perheelle. Väsymättömänä hän tekee vanhempansa, etenkin äitinsä, ylpeäksi kerta toisensa jälkeen. Ja kuinka kaikki häntä rakastavatkaan. Hänen luisteluaan näytetään telkkarissa, hänelle satelee ihailijakirjteitä ja lahjoja. Skylerin nimeä tai olemassa oloa ei tahdo muistaa kukaan, eikä hän tunnu olleen enää aikoihin mamin pikkumies. Skylerilla jos kellään voisi olla motiivi tuohon järjettömään murhaan.

Sisareni, rakkaani on teos, jossa Skyler, unohdettu veli, pääsee ääneen. Hän kirjoittaa ja kertoo tapahtuneesta omasta näkökulmastaan. Hän kertoo sen mitä tietää. Elämästä ennen Blissiä, elämästä Blissin varjossa ja elämästä kaiken jälkeen. Hän kertoo kuumeisesti, sanoja säästelemättä ja asioista toiseen loikkien. Ja lopulta paljastuu totuuskin. Mutta millainen totuus?

Kirja on todella runsas, sivumäärältään melko paksukainen ja rönsyilevä. Kirjasta löytyy alaviitteitä niin, että niistä saisi kirjoitettua melkein oman romaanin. Taitavasti Oates kuitenkin on pitänyt kirjan koossa, eikä kirjan lukeminen tunnu raskaalta alaviitteidenkään kanssa. Helppolukuisuus ja koukuttavuus yhdessä tekivät sen, että itse luin kirjan muutamassa päivässä ahnehtien. Kerronta onkin yksi, mistä kirja ansaitsee kiitokset, eikä vain luettavuutensa ansiosta. 

Kerronta on hyvin jännää. Skyler on kertoja, joka välillä kertoo itsestään kolmannessa persoonassa, mutta toisinaan ääneen pääsee minä-kertojakin. Joissain tapauksissa moinen vaihtelu voisi olla rasittavaa, mutta kirjan tyyliin se sopi, eikä kirja tunnu edes sekavalta. Toinen on Oatesin satiiri, joka on niin purevan hyvää, että melkein oksettaa. Kun Bliss Rampikea, tuota pikkutyttöä, kuvataan sillä tavalla, mikä ehkä sopisi eroottiseen kirjallisuuteen, tekee pahaa. Mutta piikki osuu kohteeseensa. Miten hullua ja mieletöntä elämä voi olla pienen kuuluisan luistelijalupauksen ympärillä. Mitä kaikkea lapsille tehdään, miten hulluja vanhemmat kaikkine toiveineen ja haluineen ovat. Ja miten tärkeää onkaan kuuluisuus, maine ja raha. Miten erilaisia lääkkeitä syödään varakkaissa perheissä kuin leipää toisissa. Kirja tarjoilee painajaismaista amerikkalaista unelmaa.

Oatesin teos pohjautuu tositapahtumiin, erään lapsimissin ratkaisemattomaan murhaan, mutta on silti täysin fiktiivinen teos. Muistan itse lapsimissin tapauksen lehdistä ja uutisissa. Se oli yksi syy miksi tämä kirja kiinnosti ja samalla inhotti minua. Tarjoaahan kirja, fiktiivisyydestään huolimatta, yhden näkökulman ja mahdollisen ratkaisun tuohon oikeasti ratkaisemattomaksi jääneeseen murhaan. Toisaalta en pidä tällaisilla asioilla retostelemisesta, siitäkään huolimatta, että myönnän tapauksen jo aikoinaan herättäneen kiinnostusta. Onneksi Oatesin saatiri ja kannanotto ovat selvät - ellei lukija ole aivan totaalisen pihalla - ja niissä kirja tosiaan onnistuu. Ei jää epäselväksi, mitä mieltä Oates kirjoittamistaan asioista on. Lisäksi kirjan juuret unohtaa nopeasti, ja sitä alkaa lukea uudessa valossa, uudella tavalla. Ei tunnu enää tirkistelijältä, vaan lukijalta, jonka kohdalle on osunut harvinaisen hyvä kirja.

Olen lukenut Oatesilta aiemmin Kosto: rakkaustarinan, josta pidin paljon, mutta nyt voin sanoa Oatesin nousseen silmissäni todelliseen arvostukseen. Tällaisen kirjan kirjoittaja ei voi olla kuin nero. Kun Sisareni, rakkaani oli vielä kesken, olin jo niin vakuuttunut, että hankin omaan hyllyyni Oatesin Blondinkin. Nyt haluan metsästää kaikki naisen teokset itselleni. Olen todella vaikuttunut.

Lue, jos pidät runsaista ja paksuista kirjoista, joissa kerronta on erikoisesta ja sanoma vahva. Lue, jos haluat vaikuttua.

♥♥

Sisareni, rakkaani on viimeinen viime vuonna lukemani kirja. Vaikuttavuutensa vuoksi en ole saanut puettua kirjan herättämiä ajatuksia sanoiksi. Huonosta kansikuvasta syytän valotonta vuodenaikaa.
 

18 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaankin täydellinen kirja, joka sai minut voimaan tosi, tosi huonosti. Oates osaa rakentaa tarinaa niin että se vaikuttaa syvälle, syvälle...

    Aloitin itse Oatesin Haudankaivajan tyttärellä ja vaikka sekin on vahva teos, se jäi minulle eli sen luen uudelleekin. Samoin on laita kirjan Kosto:Rakkaustarina kohdalla.

    Blondi minullakin on lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oates on kyllä taitava. Kosto: rakkaustarina sai verenpaineeni hipomaan pilviä ja tämä kirja taas oksetti. Fyysiset reaktiot kirjasta ovat yleensä vain hyvän kirjan merkki.

      Haudankaivajan tytär pitäisi minunkin lukea. Mutta ehkä ensin tuo oman hyllyn paksukainen eli Blondi.

      Poista
  2. Ah, ihanaa kun tämä on minulla vielä edessäpäin ♥ Ja sinulla Blondi! Se on tähän mennessä ollut ihan älyttömän hyvä, vaikken olekaan lukenut kuin vasta murto-osan siitä. Haudankaivajan tytärtä suosittelen myös kovasti, oli viime vuoden suosikkejani. Oatesista on tullut suosikkikirjailijoitani, ei voi kuin huokailla ihastuksesta miten hienosti hän kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit sinua kyllä odottaa niin upea lukukokemus! Ja onneksi minuakin, sillä useampi Oates lukematta ja uskon, että kovin huonoa kirjaa hän ei edes osaa tehdä. Kipuaa kahdella luetulla jo minunkin suosikiksi.

      Haudankaivajan tyttären aion ehdottomasti lukea. Nyt ärsyttää, etten ole sitä aiemmin aleista ostanut (enkä Putoustakaan), vaikka monesti harkinnut. Tyhmästä päästä kärsii koko kirjahylly >:(

      Poista
  3. Blondi oli ihan käsittämättömän upea, viiltävä ja vahva. Lisäksi olen Oatesilta lukenut vasta Black waterin. Tämäkin on luettava ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, en kohta malta odottaa lainkaan tuota Blondia! Hitsit. Varsinkin tämän luettuani uskon, että se on upea.

      Suosittelen tätä kyllä ihan ehdottomasti. Varsinkin jos kirjailijan tyylistä jo valmiiksi tykkää.

      Poista
  4. Voi elämä, tämä on varmasti juuri NIIN minun kirjani, ja on ollut piiitkäään mielessä, että pitäisi lukea. Oatesilta olen lukenut vasta Haudankaivajan tyttären ja apua, siitä taitaa olla jo vuosi aikaa! Tykkäsin siitä todella paljon, mutta niin vain olen siirtänyt ja siirtänyt Oatesin muuta tuotantoa, kun on tuntunut olevan niin paljon kaikkea muuta tarjolla. Tätähän vissiiin saisi kelpo hintaan aleista, saapa nähdä, haksahdanko. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Oatesin tyylistä tykkää, niin tämä on varmasti aika varma valinta.

      Minä ostin tämän ja Blondin aleista yhteensä reilulla kympillä, joten haksahtaminen ei ainakaan taloudellisesti ihan hirveä isku ole ;)

      Poista
  5. Ihanaa että sinulla on vielä Blondi lukematta!!! <3 Olen lukenut Oatesilta kaikki tähän mennessä suomennetut, ja jokainen on tehnyt suuren vaikutuksen, tämäkin, mutta Blondi oli...jotain niin hienoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, millähän maltan edes hetken tuota Blondia odotella, kun te kaikki kehutte sitä näin! Toivottavasti minäkin tykkään :)

      Poista
  6. Tässä kirjassa on monta keskeistä teemaa ja ne on puettu taidokkaaseen proosaan. Aivan upea kirja, paras viime vuonna lukemani ja ehkä paras lukemani Oates. (Haudankaivajan tytär on myös aivan mahtava, Kosto: rakkaustarina jäi lopulta hieman etäälle). Ihailen tätä naista ihan kympillä, kirjat menevät hurjalla vauhdilla päin vaikeita aiheita. Tämän kirjan osalta mietin paljon tuota lääkeasiaa. Kuinka paljon lapsia ja vanhempiakin lääkitään – myös turhaan – ja miten kaikelle pitäisi löytyä aina jokin lääketieteellinen diagnoosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä niin paljon kaikkea. Siksi tästä olikin tosi vaikea kirjoittaa. En tiennyt mistä haluaisin sanoa, kun olisin halunnut sanoa kaikesta. Lääkeasia on yksi sellainen, jota jo ennen tätä kirjaa olen pohtinut. Suomessakin lähes aina -oli vaiva mikä tahansa- tarjotaan lääkkeitä ja ihan hulluihin vaivoihin. Siis sellaisiin, että kun joku kertoo syövänsä sitä varten lääkettä, niin ei voi kuin hämmentyä. Ja juuri se, että kaikelle on nykyään diagnoosi.

      Haudankaivajan tyttären aion ehdottomasti lukea. Oates on kyllä nousemassa ihan lempparikseni!

      Poista
  7. Vaikuttava kirja, todella. Tätä kirjaa myytiin täällä Suomalaisen alessa, muistaakseen 6.95€. Melkein synti myydä näin hyvää kirjaa noin halvalla :)

    Suketuksen tavoin suosittelen lämpimästi tuota Haudankaivajan tytärtä, se oli ensimmäinen lukemani Oatesin kirja ja sai tutustumaan muuhunkin kirjailijan tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava on! Ja Haudankaivajan tyttären aion ehdottomasti lukea.

      Minä ostin tämän juuri Suomalaisen alesta. Olisikohan kirja maksanut 7.95? Omassa painoksessani on kirjoitusvirhe, kun kurkkaa kansipapereiden alle. Olisiko se syynä isoon aleen?

      Poista
  8. Minäkin pidin tästä paljon ja tämä on jäänyt hyvin mieleeni, vaikkakin ne alaviitteet vähän ärsyttivät. Mahtavaa että tykkäsit niin paljon! :)

    Haudankaivajan tytär oli minustakin mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin minun kirjani, että huh. Minäkin olin ensin hitusen hukassa alaviitteiden kanssa, mutta yllätykseseni totuin niihin hyvin pian ja jossain välissä jo ihan odotin niitä :D

      Haudankaivajan tytär pitää myös lukea.

      Poista
  9. En ole lukenut yhtään kirjaa Oatesilta, mutta kun luin arviosi ja kaikki nämä kommentit niin voi vitsit, pitäisi kyllä lukea! Lisään tämän vuoden kirjalistaan nyt Oatesin. :)

    VastaaPoista
  10. Olenkin odottanut arviotasi. Tiesinkin jo, että tykkäsit paljon. Sisareni, rakkaani ei ole mikään helppo kirja kerrontaratkaisultaan tai tarinaltaan, mutta se voi kyllä antaa todella paljon. Luin tämän vajaa vuosi sitten ja olen edelleenkin vaikuttunut. Olen lukenut kaksi muutakin Oatesia (Rape - A Love Storyn ja Zombien), mutta tämä oli ehdottomasti hätkähdyttävin. Blondin minäkin haluaisin lukea. Missäköhän välissä kerkiäisi? Ainakin tuo tällä hetkellä muiden kirjojen ohessa lukemani 1000-sivuinen järkäle pitäisi ensins saada loppuun.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.