lauantai 1. helmikuuta 2014

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo


Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
Sivut: 511, Otava 2012
Kannen kuva: AP / Lehtikuva

Hetken hohtava valo on toinen Itkoselta lukemani kirja ja ei voi kieltää, etteikö mies osaisi kirjoittaa. Kirjailija kirjoittaa sellaisella taidolla ja tyylillä, ettei voi kuin huokailla kuinka joku osaa. Anna minun rakastaa enemmän oli jo huikea lukukokemus, mutta Hetken hohtava valo on helpommin lähestyttävä, aihepiiriltään tutumpi, mikä teki kirjasta minulle vielä suuremman. Täydelliseksi se ei kuitenkaan yllä, vaikka mitään varsinaista moitittavaa kirjassa ei olekaan. Todella hyvä kirja, mutta täydellisyyteen olisi vaadittu vielä vähän jotain enemmän aiheelta ja vähän vähemmän sivumäärältä.

Hetken hohtava valo on kuvaus keskiluokkaisista ihmisistä, perheistä, työnteosta, arjesta, juhlista ja oikuista. Se on kertomus yhdessä olemisesta, yksinäisyydestä ja erilaisuudesta. Elämän järjettömyydestä, unelmista ja onnesta. Kirjan minäkertoja on Esa, keskiluokkaisen perheen esikoinen, joka tuntuu tippuvan perheensä kuplan ulkopuolelle. Hän ei ole kiinnostunut seuraamaan isänsä jalanjälkiä yrittäjänä, mutta ei osaa taipua vaimonsa Marjaanan täysin erilaisten, keskiluokkaa halveksivien, elämänarvojenkaan mukaan. Esa on ulkopuolinen, eikä hän ole ainoa. Mutta onko hän ainoa, joka ei osaa elää?

"Olin tietoinen jokaisesta tuhlaamastani päivästä, ne sekoittuivat toisiinsa kaikki mutta surin niitä silti. Toisin sanoen en itsekään uskonut itseäni. En uskonut olevani oikeassa, en pohjimmiltani uskonut siihen ettei maailmassa ollut mieltä.  Tai siis uskoin, tiesin varmasti ettei ollut, mutta todellisina selväjärkisyyden hetkinä ymmärsin myös että kaikki muutkin luultavasti tiesivät sen, he tiedät sen yhtä hyvin kuin minä ja jatkoivat elämäänsä siitä huolimatta. "

Kirja on useamman sukupolven kuvaus. Esa kertoo tarinaansa tyttärelleen, mutta välillä kertoja on  ulkopuolinen, joka kuvaa Esan vanhempien tarinaa ja vielä näidenkin vanhemmat pääsevät kirjan sivuille. Monta ihmistä mahtuu kirjaan ja kuinka moni heistä silti on yksin, yksinäinen. Elämää on niin hirveän vaikea ymmärtää, kuten toisia ihmisiäkin ja se ajaa yksinäiseksi. Ja kuka lopulta perheessä on aito ja onnellinen? Onko kukaan?

Minä jäin pohtimaan kirjojen hahmojen yksinäisyyttä ja onnettomuutta. Mistä se kaikki johtui? Miksi parisuhteet tuntuivat olevan niin onnettomia? Olivatko he vain ajautuneet yhteen väärien ihmisten kanssa vai jäikö kaikesta vain nihkeä tuntu käsiin, kun onni loppui? Kiinnitin huomion myös vahinkoraskauteen, joka ei tapahtunut vain yhdelle. Oliko se kaiken pahan alku ja juuri? Olisiko pitänyt sopeutumisen sijaan vain ottaa oman elämän ohjakset omiin käsiin? Ehkä.

Kahden kirjan perusteella voin jo sanoa pitäväni Itkosen tyylistä ja ainakin näissä kahdessa lukemassani kirjassa on jotain samaa. Unelmia, joista osa toteutuu ja osa sortuu. Intohimoa ja pakkomiellettä. Onnettomia parisuhteita ja irti päästämisen vaikeutta. Elämisen vaikeus. Aiheita tärkeämpää on kuitenkin se kuinka Itkonen niistä kirjoittaa. Teksti on sujuvaa, hyvää ja vahvaa. Sitä lukee mielellään eikä halua ohittaa yhtäkään lausetta huolimattomasti. Tätä kirjaa lukikin pidempään, sillä sen hitaus vaati sen. Hidas tarina ja lauseet, joihin jäi hyvällä tavalla kiinni. Tästä syystä kirjan suuri sivumäärä alkoi hieman loppua kohden puuduttamaan. 

Itkonen on nousemassa yhdeksi lempikirjailijakseni, näillä ei täydellisillä mutta vahvoilla kirjoillaan. Nautin hänen kerronnastaan ja kirjojen tyylikkyydestä. On ihana lukea tavallisten ihmisten elämästä, varsinkin kun ihmiset eivät lopulta olekaan niin tavallisia. Vaikuttavia ja vakuuttavia tekstejä odotan mieheltä jatkossakin. Sillä jatkoa seuraa varmasti.



12 kommenttia:

  1. Kiinnostukseni Itkosta kohtaan kasvoi taas himpun verran. Omassa hyllyssä odottaa Anna minun rakastaa enemmän ja sen lukemista olen tässä harkinnut jo tovin, mutta kun aina tulee muita kirjoja väliin! Ehkä mä vielä tänä vuonna tartun siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Itkosta kyllä kannattaa lukea! Tartu ihmeessä :)

      Poista
  2. Olin juuri päättänyt olla ostamatta alekirjoja, kun tämä sattui käteeni Suomalaisessa. Jokin romaanin alussa ja liepeessä vakuutti niin että ostin sen sitten kuitenkin. Luin alun ääneen isällekin, kun vertailimme ostoksia kauppakeskuksessa. Hauska tietää, että tykkäsit kirjasta neljän sydämen edestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, alesta minäkin tämän ostin. Hyvä kirja on, joten hyvän ostoksen teit ;)

      Poista
  3. Kiva kun tykkäsit, minäkin tykkäsin silloin kun tämän tuoreeltaan luin! Itkonen on hieno kirjailija, yksi minunkin suosikkejani :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkonen on kyllä hyvä kirjailija. Minä olen herännyt näin myöhään vasta miestä lukemaan, mutta eihän tuo haittaa, onpa mitä lukea ;)

      Poista
  4. Minäkin kuulun Itkosen diggaajiin. Olen pitänyt kaikista häneltä lukemastaan kirjoista, paitsi Seitsemäntoista jätti jotenkin tympeän maun. Esikoiskirja on vielä lukematta, mutta sekin odottaa vuoroaan. Tavallisen elämän ja ihmisten kuvaus on hänellä hanskassa.

    Sinulle on kirjahyllyhaaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä juur tänään ostin Suomalaisen tarjouksesta lisää Itkosta. Mies kyllä taitaa tavallisen elämän kuvauksen, sekoittaen siihen kuitenkin jotain erikoistakin.

      Kiitos haasteesta :)

      Poista
  5. Itsellä on tällä hetkellä kesken Huolimattomia unelmia, joka jostain syystä on minulta jäänyt aiemmin lukematta. Hetken Hohtavan valon luin vuosi sitten, ja sen jälkeen fiilikset olivat vähän samat kuin sinullakin: hieno, puhutteleva kirja, mutta ei kuitenkaan samantasoinen kuin Anna minun rakastaa enemmän. Kannattaa tarttua seuraavaksi Myöhempien aikojen pyhiin, joka varmasti ravistelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhempien aikojen pyhiä aion varmasti lukea :)
      Ja toivon mukaan muutkin Itkosen kirjat.

      Poista
  6. Oivoi, Itkonen on ihana nimim. Lukenut-Kaiken-Itkoselta. Ehdottomasti siis luet kaiken, jos kirjoitustyyli sinuun upposi. Herra saa taiottua tavallisten ihmisten tavalliset elämät ja tragediat kadehdittaviksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkonen on kyllä huippu! Kivasti on jo miehen kirjoja hyllyyn kertynyt, joten eiköhän niitä luettuakin tule :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.