lauantai 8. maaliskuuta 2014

Jasmin Darznik: Iranilainen tytär



Jasmin Darznik: Iranilainen tytär
Suomentanut: Anu Nyyssönen
Sivut: 336, Like 2012
Kannet: Unna Kettunen
Alkuteos: The Good Daughter 2010

Jasmin Darznikin Iranilainen tytär oli viimeksi lukupiirikirjanamme ja paljon kirjasta kertoo se, että sain kirjan päätökseen vasta kolme päivää jo olleen lukupiiritapaamisen jälkeen. Ensimmäinen kirja ikinä, jota en ole saanut luettua sovittuun päivään mennessä. (Ellei lasketa Seitsemää veljestä, jonka tarina onkin sitten aivan toinen.) Yleensä olen pitänyt paljon Lähi-itään sijoittuvista kirjoista, mutta tällä kertaa kirja olisi saattanut jäädä hyvin varhaisessa vaiheessa kesken, ellen olisi lukenut sitä lukupiirikirjana - niin turhauttavan kehnolta kirja tuntui.

Iranilainen tytär on tosipohjainen kertomus Lilistä, Jasminin äidistä, joka on päättänyt monien vaiettujen vuosien jälkeen kertoa elämästään tyttärelleen. Lili on äänittänyt kertomuksensa kaseteille, jotka hän antaa tyttärensä kuunneltavaksi. Kaseteilla aukeaa Lilin koko elämä, kuten myös Lilin äidin Kobran ja muutaman muun suvun naisen. Lili ei ole elämässään välttynyt tragedioilta, vaan jo hänen lapsuudenkotinsa on kätkenyt sisäänsä surua eikä asiat muutu parempaan, kun Lili naitetaan 14 vuotiaana väkivaltaiselle miehelle. Mutta eletään Iranissa, jossa naisen asema ei salli valittaa, haluta parempaa tai erota miehestään. Ajatus on, että onnen tuo aviomies, jolla on varaa elättää vaimonsa. Lili ei kuitenkaan voi antaa itsensä tuhoutua miehensä vuoksi ja traagisten tapahtumien jälkeen hänen elämänsä muuttuu. Monen mutkan jälkeen Lili päätyy Amerikkaan eurooppalaisen miehensä ja heidän yhteisen lapsensa Jasminin kanssa.

Aloin lukea kirjaa melkoisella mielenkiinnolla, sillä olenhan tämän joskus kirpparilta parilla eurolla ostanut omaksikin. Hyvin pian into kuitenkin muuttui turhautuneeksi puhinaksi. Takakansi lupasi aivan liikaa. Kirja tuntui enemmän tai vähemmän yritelmältä, ei vielä valmiilta kirjalta. Kirjailijalla on selkeästi ollut tarina kerrottavanaan, mutta ei tarpeeksi taitoja kertoa sitä.

Kirjan kerronta ei toimi. Kirjaan on vedetty mukaan liikaa hahmoja ja yksittäisiä tapauksia, jotka tuntuvat ytimen ympärillä ainoastaan turhilta. Kerronta on kiirehtivää, töksäyttelevää ja tunteetonta. Kirjassa saatettiin hyvin kuitata muutama vuosi yhdellä lauseella ja sitten toiseen, täysin turhalta tuntuneeseen hetkeen käyttää useampi sivu. Kirja tuntui pointittomalta sen poukkoilevan ja lukijaansa harhauttavan kerronnan vuoksi. Etenkin kun kirjassa tunnuttiin vain latelevan tapahtumia, mutta niiden syihin tai seurauksiin ei uhrattu lainkaan aikaa. Se mitä Lili elämästään ajatteli, tai mitä tytär ajatteli äitinsä elämästä, jää täysin pimentoon.

Vaikka kirja on tosipohjainen, se tuntui paikoin hyvin epäuskottavalta ja suorastaan oudolta. Kirjassa ja etenkin Lilin hahmossa oli jotain todella ristiriitaista. Ehkä se kertoo omaa tarinaansa äidin ja tyttären välisestä suhteesta ja siitä, miten vaikea tyttären on kirjoittaa äidistään. Mutta minua lukijana häiritsi Lili, josta ei tuntunut saavan otetta. Toisessa hetkessä hän on voimakas ja radikaali nuori nainen, toisessa hetkessä vaikea ja konservatiivinen. Lili koki ja teki itsekin asioita, jotka tuntuivat liialliselta ja keksityiltä. Tuntui, että totuutta oli käsitelty värikynin, mutta aivan väärällä tavalla. Kiinnostavuuden sijaan kirjasta oli muovautunut epäuskottava.

Annan kirjalle yhden pisteen siitä, että sain sen kaikesta huolimatta luettua loppuun ja toisen siitä, että kirjassa on kyllä potentiaalia. Muutamia kappaleita minäkin luin ihan kiinnostuneena. Valitettavasti se ei riittänyt pelastamaan kokonaisuutta, josta jäi oikeastaan vain huono maku suuhun.
  

Muualla: Ajatuksia kirjamaasta

11 kommenttia:

  1. Minä lueskelin joskus lukion kakkosella muutamia näitä elämäkerrallisia Lähi-itään sijoittuvia tarinoita, mutta jonkun neljän viiden kirjan jälkeen en enää ole koskenut näihin. Tuntuu kuin näillä kirjoilla (ainakin lukemillani) olisi kaksi ääripäätä: joko ne ovat todella ahdistavia ja musertavia lukukokemuksia tai sitten ne ovat niin elottomia ja lähes tulkoon sieluttomia kirjoja. Tietenkään en voi yleistää näin olevan kaikkien tämäntyyppisten kirjojen kanssa, mutta ne muutamat, mitä luin tuntuivat sellaisilta.

    Viimeisin lukemani kirja taisi olla Jean Sassonin Prinsessa, jossa heti ensimmäisillä sivuilla julistettiin, kuinka tarina saatiin kirjoitettua vain armeliaan amerikkalaisen ystävän ansiosta, muuten he olisivat todella hengenvaarassa. En pitänyt tyylistä, jolla Sasson tarinaa kirjoitti; liian "julistavaa" ja sensaatiohakuista kerrontaa.

    Ehkäpä joskus vastaan tulee vielä joku todella kiinnostava Lähi-itään sijoittuva (oma)elämäkerta, johon voisin tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut useamman suusta, etteivät juurikaan lue Lähi-itään sijoittuvia kirjoja, koska kokevat ne kaikki melko samantyyppisiksi. Minä itse olen kyllä pitänyt niistä, jotka olen lukenut. Mutta aika paljon olen lukenut maahanmuuttajien tarinoita, eli Lähi-itä on usein vain se historia, mitä vasten uutta elämää peilataan. Ja minä luulen, että jotkut omaelämänkerrat muokkautuvat sensaatiohakuisiksi siinä kohtaa, kun kustantaja astuu peliin. Sillähän sen kirjan saa myytyä.

      Jos et ihan yliannostusta ole saanut, niin kokeile Mende Nazerin Orjaa.

      Poista
  2. Voi harmi, minä pidin kirjasta ihan oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku on tästä pitänytkin! Tällä kertaa ei vain ollut minun kirjani, vaikka sen voisin vielä sanoa, että minusta tällaiset tarinat ansaitsevat aina tulla kuulluiksi. Ei saisi sulkea silmiään.

      Poista
  3. Kirjan taustakuvio on todella kaunis! En voi kuin ihailla tuota sinivalkoista tyylikkyyttä.
    Muuten postauksesi perusteella tulee mieleen "amerikkalainen höttö". Voi siellä hötön seassa tosin olla ihan maistuvia sattumiakin, kuten sanoit. :) Ei taida kuitenkaan olla minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kansi on ihan kiinnostava, mutta kylki todella tylsän ruskea!

      Minä en sanoisi kirjaa "hötöksi" vaan ennemminkin tylsäksi ja tunteettomaksi. Olisi edes ollut sensaatiohakuinen, mutta ei tämä oiekin ollut sitäkään. Ja tosiaan, aiheesta on parempaakin kirjoitettu.

      Poista
  4. Äöäöä, minäkin olen tämän kirjan joskus ostanut parilla eurolla kirjastosta. Arviosi jälkeen olen lähes varma etten minä pidä tästä kirjasta. Olikohan lie virhe ostos. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen moni ostanut tämän jostain todella halvalla... kertonee oman tarinansa kirjasta. Mutta kokeile? Voihan kirjan kesken jättää, jos ei nappaa. Toiset kuitenkin ihan pitäneetkin.

      Poista
  5. Samoilla linjoilla oltiin taas monesta asiasta! Minäkin yleensä pidän Lähi-itään sijoittuvista, rankoistakin tarinoista, mutta tämä ei ihan toteutukseltaan napannut. Harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan harvinaisen usein kohtaa kirjamaku! Mutta joo, tässä kirjassa ei oikein edes se rankkuus päässyt esiin, tai minut jätti todella kylmäksi. Toivottavasti seuraava lukupiirikirja on hieman parempi!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.